Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Neuvokaa 8 v kasvatuksessa! (haluaa lopettaa harrastuksen)
16.01.2009 |
Minulla on 8 v poika, joka on luonteeltaan suurpiirteinen ja vähän sinne päin tekijä. Hän aloitti karaten 7 v ja oli todella innoissaan. Puhui ensimmäisen vuoden mustan vyön tavoittelemisesta. Karate myös sujui ihan hyvin. Hän sai keltaisen vyön jo vuosi sitten.
Syksyn aikana hän on huonontunut harrastuksessaan kovin. Ei pysy enää ryhmän mukana - ei tietenkään, koska ei kuuntele, ei katso, miettii omiaan ja tekee sinne päin. Hän on siis todella onneton siellä. Koska yksinkertaisesti ei yritä.
Väitän, että tämä motivaation lasku johtuu siitä, että hän on huomannut, että laji on vaikea, ettei hän olekaan siinä niin hyvä kuin haluaisia. Hän heittää lekkeriksi, koska ei tarvitse kohdata omaa huonommuuttaan ja sitä, että lajia pitäisi harjotella.
Isä otti eilen asian puheeksi, että hän saa unohtaa mustan vyön ja poika suuttui ja sanoi, että lopettaa karaten. Nyt olemme isän (eli mieheni) kanssa kahden vaiheille, mitä pitäisi tehdä. Antaa hänen lopettaa vai pakottaa jatkamaan. Asialla on kaksi puolta:
a) Annamme hänen lopettaa karaten. Oppiiko hän siitä, että hanskat voi lyödä tiskiin heti, kun ei jotain osaa?
b) Pakotamme hänet jatkamaan vielä tämän kevään ajan. Saako hän elinikäisen trauman siitä, että on pakko jatkaa, vaikka ei osaa?
Ja voiko häntä pakottaa jatkamaan? Hänhän voi jatkaa samoilla linjoilla.
Itse asiasssa se mikä minua huolestuttaa on sitoutumattomuus ja se, ettei edes viitsi yrittää. Onko kokemusta, mikä on oikea tapa vaikuttaa siihen, ettei nämä piirteet saa otollista maaperää ja lopulta pojasta kasvaa täysi luuseri.
Kommentit (55)
heti! Sen verran typerästä harrastuksesta kysymys etten hetkeäkää miettisi että lopettaako.
-Vain yksi mielipide
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mit'ä olen elämäni varrella oppinut tuntemaan miehiä jotka ovat tämän alan harrastajia-
on semmonen kuva näistä miehistä että ovat aivan muuta mitä noissa luettelet. En ole tavannut yhtään "fiksua" tuon alan miestä.
Kaikki luulevat itsestään liikoja, tulee kova tarve esittää ja pullistella itseään. Käyttävät hormoneja jne. Hyi yöks.
Mut tosiaan ehkä olen tavannut vain ne "luuserit."
Kasvattaminen ON sitä, että lapsesta tulee joskus hyvä aikuinen. Harrastus on oikein hyvä kanava tuon tavoitteen toteuttamiseen. Siksi minä ohjaan poikaani mielellään itämaisten lajien ääreen: ne kasvattavat pitkää pinnaa, keskittymiskykyä, kärsivällisyyttä. Sellainen ihminen on hyvä aikuinen.
ap
i]Pakottaa lasta. Lapsuus on lyhyt, ja onnellinen pitäis olla tässä ja nyt eikä lapsena pakottaa harrastaan sillä varjolla että pojasta tulis joskus hyvä aikuinen.
luistelu on lajeista julmimpia. Esim. poikien jalkapallossa on paljon helpompi löytää seura, jossa voi harrastaa lajia itselleen sopivalla tavalla. Tunnen pari äitiä joiden tytöt harrastaa muodostelmaluistelua, ja se panostus mitä vanhemmiltakin vaaditaan on ihan järkkyä, puhumattakaan harjoitusajoista ja -määristä... Onneksi mun pojat pelaa vaan futista ja harrastus on hauskaa ja leppoisaa :-)
Ap:lle, itämaiset lajit on hyvä henkisestikin, JOS ohjaaja on pätevä ja kaikki suhteutetaan lapsen kehitysvaiheeseen. Kuulostaa siltä, että teidän seurassa ei henkiseen kasvuun paljon panosteta. Toisaalta ehkä poikasikaan ei vielä ole valmis noin vaativaan laijiin vaan hänelle sopisi paremmin jokin, missä oppiminen tapahtuu hauskanpidon ja vapaamman toiminnan kautta.
Minä en tunne kuin yhden, erittäin fiksun ja filmaattisen, tämän laijn harrastajan, en siis oikein osaa ottaa kantaa... toivon vain, että et ole oikeassa.
Lisään vielä, että asumme Itä-Helsingissä, joten katson jonkun (minkä tahansa) itsepuolustuslajin olevan enemmän kuin tarpeellinen nuorella miehellä.
ap
mit'ä olen elämäni varrella oppinut tuntemaan miehiä jotka ovat tämän alan harrastajia-
on semmonen kuva näistä miehistä että ovat aivan muuta mitä noissa luettelet. En ole tavannut yhtään "fiksua" tuon alan miestä.
Kaikki luulevat itsestään liikoja, tulee kova tarve esittää ja pullistella itseään. Käyttävät hormoneja jne. Hyi yöks.
Mut tosiaan ehkä olen tavannut vain ne "luuserit."
Jos se on aivan hirveän vastenmielistä niin siinä tapauksessa antaisin toki lopettaa.
Itse olen joskus kauan aikaa sitten vetänyt karatessa nuorisuomi porukkaa ja muistan kyllä ihan mainiosti miten nuo tuon ikäiset pojat olivat välillä tosi innokkaita karate-kidejä ja välillä sitten puoli ryhmää olisi tehnyt ihan mitä tahansa muuta kuin sitä mitä olisi pitänyt. Yllättävän helpolla nuo pojat sai kumminkin innostumaan treenaamaan kunnolla.. Riippuu varmaan ohjaajastakin, mutta silloin aikanani meitä tosiaan oli 2 nuorta tyttöä vetäjinä (sijaistettiin siis vain muutama kuukausi vakituista ohjaajaa) ja kyllä nuo pojat ainakin meidän ohjauksessa saatiin mukavasti komennukseen =).
Mä suosittelen oikeasti että näytätte pojalle pari karate-kid videota tai jotain vastaavaa.. Niistähän nuo mukelot kumminkin innostuvat! Ja jutelkaan ohjaajan kanssakin mistä mättää!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MÄ en kyllä ainakaan tunne ensimmäistäkään pullistelevaa karatekaa tai judokaa tai ketään muutakaan itämaisten taistelulajien harrastajaa!!! Päinvastoin!
Jossain kick boxingissa voi ehkä käydä kaikenlaista porukkaa hetken aikaa, mutta kyllä ne hormoni pullistelijat ovat jossain ihan muualla kuin gi´ssä harjoittelemassa. Punttareilla kai pääsääntöisesti
vastasit, ihan kiva kun tulee kommenttia ja hyvä jos olette tavanneet "fiksuja" miehiä.
Olen pohjoisesta ja täällä ainakin tuo on hyvin tavallista että just nämä ko miehet ovat sellasia pullistelijoita ja lihaksien esittelijöitä. Järki lähtenyt päästä kun on vedetty hormoneita nassuun ja luulevat et kaikki naiset suunnilleen kuolaa heidän perää.
Ja sit kummasti "joutuvat" tappeluihin tuon tuosta. Aina joku "ärsyttää tai muuten vaan pistää vihaksi" että piti vetää turpaa. Hakeutuvat vartioiksi ja portsariksi että voivat päteä ja "viskellä" heikompia.
Ja joo, monen ko miehen suusta olen kuullut myös kommentin "mulla on musta vyö karatesta, turhaa uhittelet." Huoh! Olenkin kuullut joittenkin miesten joskus heittävän vitsiä heille:" mulla on punaiset tossut baletissa." ;)
No joo, varmasti fiksujakin on näitä ko harrastajia, omalle kohdalle ei ole sattunut yhtään. JA tunnen /tiedän yli kymmenen tämän tapaista miestä. Hyviä kavereita he tosin ei ole.. Joutunut tutustumaan opiskelun ja töitten takia.
Olen kyllä tyytyväinen ettei oma mieheni ole koskaan ollut kiinnostunut ko lajeista.
MÄ en kyllä ainakaan tunne ensimmäistäkään pullistelevaa karatekaa tai judokaa tai ketään muutakaan itämaisten taistelulajien harrastajaa!!! Päinvastoin!
Jossain kick boxingissa voi ehkä käydä kaikenlaista porukkaa hetken aikaa, mutta kyllä ne hormoni pullistelijat ovat jossain ihan muualla kuin gi´ssä harjoittelemassa. Punttareilla kai pääsääntöisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan aikuisista miehistä kyse (yli 30v) etteivät mitää pikku naskaleita ole. Mut ikähän ei kerro ihmisestä aina kaikkea.
vastasit, ihan kiva kun tulee kommenttia ja hyvä jos olette tavanneet "fiksuja" miehiä.
Olen pohjoisesta ja täällä ainakin tuo on hyvin tavallista että just nämä ko miehet ovat sellasia pullistelijoita ja lihaksien esittelijöitä. Järki lähtenyt päästä kun on vedetty hormoneita nassuun ja luulevat et kaikki naiset suunnilleen kuolaa heidän perää.
Ja sit kummasti "joutuvat" tappeluihin tuon tuosta. Aina joku "ärsyttää tai muuten vaan pistää vihaksi" että piti vetää turpaa. Hakeutuvat vartioiksi ja portsariksi että voivat päteä ja "viskellä" heikompia.Ja joo, monen ko miehen suusta olen kuullut myös kommentin "mulla on musta vyö karatesta, turhaa uhittelet." Huoh! Olenkin kuullut joittenkin miesten joskus heittävän vitsiä heille:" mulla on punaiset tossut baletissa." ;)
No joo, varmasti fiksujakin on näitä ko harrastajia, omalle kohdalle ei ole sattunut yhtään. JA tunnen /tiedän yli kymmenen tämän tapaista miestä. Hyviä kavereita he tosin ei ole.. Joutunut tutustumaan opiskelun ja töitten takia.
Olen kyllä tyytyväinen ettei oma mieheni ole koskaan ollut kiinnostunut ko lajeista.MÄ en kyllä ainakaan tunne ensimmäistäkään pullistelevaa karatekaa tai judokaa tai ketään muutakaan itämaisten taistelulajien harrastajaa!!! Päinvastoin!
Jossain kick boxingissa voi ehkä käydä kaikenlaista porukkaa hetken aikaa, mutta kyllä ne hormoni pullistelijat ovat jossain ihan muualla kuin gi´ssä harjoittelemassa. Punttareilla kai pääsääntöisesti
Ei jaksa nyt lukea koko ketjua, mutta meillä oli hieman samankaltainen tilanne viime vuonna tosin poika oli vanhempi. Poika aloitti muksujudosta (5 v.) ja viime keväänä tuli selvä motivaation puute, usein tuli pyyntöjä, että jäisi harkoista pois. Keväällä oli ihan helppo tsempata kesään asti, kannustimme myös niin, että olimme katsomassa usein harkkoja (onneksi täälläpäin niin voi tehdä).
Kesällä sitten sovittiin, että kun on maksettu koko vuosi maksua niin hän käy nyt jouluun asti harkoissa ja halutessaan voi lopettaa. Hän on siis nyt 12 v. ja vihreä vyö, mielestäni hän voi sitten isompana päättää jos haluaa jatkaa harrastusta uudelleen. Mielestäni hän kuitenkin sitoutui aika moneksi vuodeksi jo ja nyt toinen "yhtä vanha" harrastus (joka on selvästi mielekkäämpi) vie enemmän aikaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on 9v poika joka käy karatessa, ja on siinä tosi hyvä, on muutenkin liikunnallisesti tavallaan lahjakas.
muutta asiaan. joka kerta kun on harkat niin se lähteminen on niin hemmetin vaikeeta ja tuntuu kun olisin laittamassa poikaa suunnilleen jonnekin vankileirille siperiaan tai vastaavaa - mutta kun tulee harkoista niin on ollukin ihan ok ja selostaa mitä kaikkea ovat tehneet ja niin poispäin - pelais kotona mieluummin pleikkaa kun lähtis harkkoihin mutta me vanhemmat ei todellakaan suostuta tohon illat vaan pleikkaa -hommaan.
kuitenkin mulla on sitten jatkuvasti tavallaan epäilys että pakotanko mä lapsen harrastukseen ja vastaavaa ! kommetteja!
Sillä ne liikekuviot, jotka opitaan alle 12 vuotiaana jäävät pysyvästi mieleen. Siksi on hyväksi harrastaa liikuntaa monipuolisesti.
Minä pelastuin vakavilta vammoilta siksi, että olen harrastanut juuri poikasi ikäisenä judoa pari vuotta. Siinä opeteltiin ukemeja siis kaatumista kerran viikossa tuon parin vuoden ajan. Näitä samoja ukemeja harjoitellaan myös karatessa.
Nyt aikuisena olen alkanut ratsastamaan uudestaan ja yhden kerran hevonen kielsi esteen. Siis täydestä laukasta pysähtyi juuri ennen estettä, mikä johtui huonosta lähestymisestä, siis ratsastajan virhe. No, joka tapauksesta tulin esteen yli yksin ja pää edellä maahan (kypärä tietysti oli). Tästä pyörähdin ukemin eteenpäin aivan juuri niinkuin se kuuluu, tosin käden kautta en ehtinyt pyörähtää, vaan päälleni tulin. Jos en olisi osannut ukemia, olisin voinut murtaa niskani tai selkäni. Selvisin kuitenkin säikähdyksellä. Sitä ei koskaan tiedä, mikä voi vielä olla tulevaisuudessa hyvä oppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko tilanne erilainen pääkaupunkiseudulla, jossa tarjontaa on enemmän helpompi vain kokeilla jotakin lajia muutaman kerran ja vaihtaa sitten johonkin toiseen.
Täällä meillä erilaisiin kerhoihin ja seuroihin ilmoittaudutaan ennen kautta ja paikat menevät kuin kuumille kiville. Jos harrastuksen päättää lopettaa kesken kauden, on melko mahdotonta löytää tilalle vaihtoehtoja.
Esimerkkeinä luistelukouluryhmät (1 taitoluisteluseura järjestää) täyttyvät jo keväällä seuraavaksi kaudeksi. Uimakouluihin (1 uimaseura järjestää kauden kestäviä uimakouluja joissa 1 krt/viikko) ilmoittautuminen on kesäkuussa, jolloin uusille ilmoittautujille on tarjolla lähinnä hajapaikkoja. Kaupungin järjestämiin uimakouluihin (2 viikkoa joka arkipäivä, "kurssina") alkoi kevään uimakoulujen ilmoittautuminen 19.12. ja kun soitin 2.1. pääsimme jonotuslistalle sijalle 6 uimakouluun, joka on arkisin klo 15-16.
Telinevoimisteluun ilmoittaudutaan yhtenä päivänä paikan päällä klo 17 alkaen. Menin jonoon klo 16 ja sain jonotuspaikan (saimme lopulta paikan kuitenkin). Kun lähdin pois, jono ulottui kaksi kerrosta rappusia ylös ja sieltä ulos asti.
Eli jos kerran, kaksi kokeilee, saa tosissaan nähdä vaivaa löytääkseen uuden harrastuksen tilalle. Tietenkin nämä on varmaan niitä suosituimpia pienten lasten harrastuksia, mutta kun niihin lapset yleensä myös haluavat.
jaksaa ehkä juuri sen vuoden. Meillä saa lopettaa, jos maksu on katkolla ja harjoittelu on myrkkyä. Muutenkin lapsen pitää ehtiä leikkiä ulkona ja ihan puhtaasti pitkästyäkin silloin tällöin. Yhteen lajiin on nyt palannutkin parin vuoden tauon jälkeen. Uusi into on nyt siihen. Minusta se on ihan ok, että lapsi saa koittaa eri lajeja, mistä sitä muuten tietäisi mistä pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokeillaan, mikä olisi se oma juttu. Eihän lapsi voi tietää, millainen jokin laji on, ennen kuin kokeilee. Yritä tarjota tilalle jotain muuta.
Alue: Aihe vapaa
Meillä se periaate, että kerran käydään ensin katsomassa uutta harrastusta (yleensä yhden tutustumiskerran saa ilmaiseksi). Sitten poika saa itse sanoa, haluaako jatkaa. Jos ei, keksitään muuta. Jops haluaa jatkaa ja maksetaan esim. puolen vuoden maksu, niin sitten se puoli vuotta kyllä käydään, sen jälkeen voi halutessaan lopettaa.
Ap:n tilanteessa antaisin pojan lopettaa, jos lopettamispäätös ei ollut hetken mielijohde, koska maksukin on nyt sopivasti katkolla. 8 v. on jo sen verran iso, että tietää, mitä haluaa. Liikkuminen on tärkeää, mutta se onnistuu jossain muussakin lajissa. Asioiden loppuunviemistä opetellaan esim. koulussa (sitä ei voi jättää kesken vaikka haluaisi), joten tätä puolta en ap:n tapauksessa korostaisi.