Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Neuvokaa 8 v kasvatuksessa! (haluaa lopettaa harrastuksen)
16.01.2009 |
Minulla on 8 v poika, joka on luonteeltaan suurpiirteinen ja vähän sinne päin tekijä. Hän aloitti karaten 7 v ja oli todella innoissaan. Puhui ensimmäisen vuoden mustan vyön tavoittelemisesta. Karate myös sujui ihan hyvin. Hän sai keltaisen vyön jo vuosi sitten.
Syksyn aikana hän on huonontunut harrastuksessaan kovin. Ei pysy enää ryhmän mukana - ei tietenkään, koska ei kuuntele, ei katso, miettii omiaan ja tekee sinne päin. Hän on siis todella onneton siellä. Koska yksinkertaisesti ei yritä.
Väitän, että tämä motivaation lasku johtuu siitä, että hän on huomannut, että laji on vaikea, ettei hän olekaan siinä niin hyvä kuin haluaisia. Hän heittää lekkeriksi, koska ei tarvitse kohdata omaa huonommuuttaan ja sitä, että lajia pitäisi harjotella.
Isä otti eilen asian puheeksi, että hän saa unohtaa mustan vyön ja poika suuttui ja sanoi, että lopettaa karaten. Nyt olemme isän (eli mieheni) kanssa kahden vaiheille, mitä pitäisi tehdä. Antaa hänen lopettaa vai pakottaa jatkamaan. Asialla on kaksi puolta:
a) Annamme hänen lopettaa karaten. Oppiiko hän siitä, että hanskat voi lyödä tiskiin heti, kun ei jotain osaa?
b) Pakotamme hänet jatkamaan vielä tämän kevään ajan. Saako hän elinikäisen trauman siitä, että on pakko jatkaa, vaikka ei osaa?
Ja voiko häntä pakottaa jatkamaan? Hänhän voi jatkaa samoilla linjoilla.
Itse asiasssa se mikä minua huolestuttaa on sitoutumattomuus ja se, ettei edes viitsi yrittää. Onko kokemusta, mikä on oikea tapa vaikuttaa siihen, ettei nämä piirteet saa otollista maaperää ja lopulta pojasta kasvaa täysi luuseri.
Kommentit (55)
Meillä 9v. poika ja vähän samanlainen.
Olemme sitä mieltä et jotain harrastuksia pitää olla, mut lapsen pitää itse aidosti tykätä niistä ja mennä sinne mielellään. Me lopetimme soiton harrastamisen, vaikka poika oli siinä hyvä, koska hän ei ollut itse ollenkaan motivoitunut ja aina sai pakottaa tunneille ja harjoittelemaan. Kyllä tuon ikäinen osaa jo sanoa mistä tykkää ja mistä ei.
Kokeilkaa jotain toista harrastusta.
Meilläkin on vähän sama pulma luonteessa et aina pitäs olla paras kaikessa, muuten ei kiinnosta.Mut kaikesahan ei voi olla aina paras!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikish arrastuksessa pitäisi olla tosi hyvä? Miksi sillä on vanhemmille väliä, saako 8v poika koskaan karaten mustaa vyötä? Tarviiko harrastus tosiaan ottaa noin julmetus tosissaan, vai olisiko ihan tarpeen, että sillä lapsella olisi edes joskus jossain ihan vain mukavaa ja kivaa, tilaisuus nauttia olostaan, puuhata jotain toisten kanssa ja purkaa niitä paineita, joita te näytätte aika lailla asettavan!
Emme ole kovan arvomaailman ihmisiä, enkä toivo lapsestani suorittajaa, joka ei osaa rauhoittua. Olen sitä mieltä, että virheitä saa tehdä - saa ottaa riskin ja yrittää harrrastusta, joka ei olekaan se oma. Asioita pitää kokeilla. Vain niin voi löytää sen oman jutun.
Kauhukuvani on, että lapsestani tulee teini, joka valuu lattioita pitkin ja sylkee kattoon... Se on minun mielikuvani luuserista. Ja pelkään siis, että nämä nuoret ovat niitä, jotka eivät edes tiedä, mitä tarkoittaa yrittäminen.
Olen puhunut vaikka kuinka paljon, että kukaan ei opi mitään, jollei yritä. Että kaiken takana on harjoittelu ja yrittäminen.
(Mies ei puhunut siitä mustasta vyöstä. Yhdistelin vain tarinaa vähän.... poika itse puhuu mustasta vyöstä)
ap
Sehän myönnetään vasta täysi-ikäiselle joten pojalla olisi reippaasti aikaa kohota sille tasolle!
Muuten olen sitä mieltä että pojan tulisi jatkaa edes kevääseen. Puhukaa järkevästi pojalle että mitään ei saavuta jossei harjoittele ja näytä esim. netistä jotain karatevideoita, josko niistä saisi vähän potkua harjoitteluun?
Jutelkaa myös opettajan kanssa, voisiko hän antaa lisäopetusta pojalle jos tämä jää jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän poika aloitti kanssa 7 vuotiaana mutta ei jaksanut kuin vuoden, on sen verran kurinalaista noin PIENELLE ja vielä pojalle ;-)
Pikku pojat kun kuvittelevat että minä nyt hankin mustan vyön ja kun se vaatiikin vuosien työtä niin sitten ei kiinnosta. meidän poika sai kitaran ja kun ei heti osannut soittaa iron maidenia niin unohti asian vuodeksi
Ei harrastuksessa tarvitse olla tosi hyvä. Mutta jos on keltainen vyö, niin ei minusta ole oikein, että on huonompi kuin valkoisen vyön harrastaja. Poika on sitä tällä hetkellä.
Eikä sillä ole meille merkitystä, saako poika musta vyötä. Me pohdimme sitä, että oppiiko poika LUOVUTTAMAAN heti, kun ei jotain osaa.
]
mikish arrastuksessa pitäisi olla tosi hyvä? Miksi sillä on vanhemmille väliä, saako 8v poika koskaan karaten mustaa vyötä? Tarviiko harrastus tosiaan ottaa noin julmetus tosissaan, vai olisiko ihan tarpeen, että sillä lapsella olisi edes joskus jossain ihan vain mukavaa ja kivaa, tilaisuus nauttia olostaan, puuhata jotain toisten kanssa ja purkaa niitä paineita, joita te näytätte aika lailla asettavan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pojalla ei ole motivaatiota tuohon lajiin, keksikää hänelle uusi harrastus ja antakaa lopettaa tuo. Pakolla sitä motivaatiota ei missään tapauksessa löydy. Kaikki eivät ole hyviä kaikessa (eikä tarvitsekaan olla) ja on ihan normaalia, että ihmiset viihtyvät siinä työssä/harrastuksessa, jossa ovat hyviä. Harjoittelemallakaan kaikista ei tule joka alan mestaria. Antakaa hänen löytää se oma lajinsa.
koska viesteistä paistaa läpi se, että luulette meidän asettavan ne paineet pojalle. Ei, me emme vaadi pojalta tavoitteita. Vaan me mietimme sitä, miten lapsen saa ymmärtämään, ettei mitään opi harjoittelematta. Koska olemme puhuneet siitä, ettei kukaan ole seppä syntyessään.
Tämä on se arvo, minkä haluan lapselleni opettaa. Eli jos annamme hänen lopettaa harrastuksen, niin viestämmekö sillä sen, ettei "ei se mitään, jos et harjoittele, et osaa, mutta ei se mitään - ainahan hanskat voi lyödä tiskiin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäopetusta harrastukseen?!?!? Harrastushan pitäisi olla jotain kivaa jamukavaa, jonka lapsi kokee rentouttavana ja hauskana tekemisenä. Ei hänestä luuseria tule, jos huolehditte, että joku harrastus on, täytyy sitä lajia voida vaihtaa, jos se ei miellytä. Niinhän aikuinenkin tekisi. Jos itse käyt kokeilemassa uutta lajia ja et pidä siitä, koetko itsesi luuseriksi, jos seuraavalla viikolla menet jollekin muulle tunnille??
jos ei pysy ryhmän mukana! Antakaa pojan lopettaa karate. Pakottamisesta ei hyödy kukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo itsetunto-pointti oli hyvä huomio. Ehkä siinä on riittävästi syytä lopettamiseen.
Olen huolissani tästä sen takia, että minä itse harrastin nuorena kaikkea pianonsoittoa, balettia, taitoluistelua, judoa, uimista seurassa... Kaiken lopetin puolen vuoden tai vuoden jälkeen. Ei kiinnostanut nähdä vaivaa.
Vanhempani eivät vaatineet mitään. Siksi olen tällainen alisuoriutuja - yritän itse aina päästä yli siitä, mistä aita on matalin. Tämä poikani on samanluontoinen kuin minä. Haluaisin koulia hänestä ahkeramman...
Eli tämä on siis perimmäinen kysymykseni...
sitä nykyisin vähän turhan aikaisin näissä harrastushommissa??? ja varsinkin turhan tosissaan?
Tuon ikäiset ne innostoo vaikka mistä kunnes into kohta lopahtaa ja joku muu kiiinnostaa.
Empä oikein usko että ketään kannataa pakottaa harrastamaan, kannustus vois olla parempi.
Voihan sitä välillä lopettaa ja jatkaa sit muutaman vuoden päästä jos kiinnostus herää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelisin asiasta niin että onko joku muu harrastus joka häntä enemmän kiehtoisi ja haluaisiko vaihtaa harrastusta.
Jos on niin sanot ettei niihin heti pääse ja tästä on maksettu maksut kevääseen ja siksi pitää käydä koko kausi ja tällä ajalla voi hakea muuhun harrastukseen joka alkaa sitten päivänä XX.
Voihan koettaa asettaa ehdoksi harrastuksen vaihtoon sen että suorittaa tämän kevään loppuun. Jos ei suostu niin sitten käy vaikka juoksulenkillä kerran tai pari viikossa koko kevään ajan tms. liikuntaa.
Minä tein niin tyttäreni kanssa joka on lahjakas musikaalisesti ja instrumenttivalinta ei osunut ensimmäisellä kerralla kohdalleen. Pääsi siis konservatorioon ja uhkasi lopettaa kun oli käynyt syyslukukauden. Halusi toki edelleen soittaa. Sanoin että kun oppilaaksi valittu (pääsykokeet) niin opiskelupaikasta pitää pitää kiinni.
Kevään soitti ja kevään aikana soitin rehtorille ja sovittiin että syksyllä uuden lukuvuoden alussa saa vaihtaa eri instrumenttiin. Nyt on tyytyväinen valintaansa ja on soittanut neljäs vuosi menossa.
Meillä on lapsella ollut oma vahva halu päästä musiikkiluokalle sekä soittoharrastukseen ja siitäkin huolimatta välillä on kausia ettei jaksaisi. On jopa keskusteltu soiton lopettamisesta ja olen antanut luvan siihen mutta haluaa kuitenkin jatkaa ja se on hieno juttu.
Jos lapsi on taipuvainen kärsimättömyyten on hyväkin että on joku asia joka vaatii pitkää pinnaa ja harjoittelua sekä keskittymistä. Syy kiinnostuksen lopahtamiseen voi olla myös henkilösuhteissa opettajaan tai muihin harrastajiin oletko selvittänyt tätä asiaa lapsesi kanssa.
että kun lapsi on itse halunnut aloittaa harrastuksen (niin kuin ovat saaneet valita kaikki harrastuksensa itse, mihinkään ei ole pakotettu), niin katsotaan vuosi kerrallaan. Ei siis pakoteta jatkamaan, mutta ei lopeteta kesken kauden. Nyt on mietinnässä, jatkaako 8-vuotias enää soittoharrastustaan, kun harjoittelu tympii (niinhän se tympii aika monia soittajia, niin minuakin aikoinaan), mutta sen verran tiukkiksia olemme, että vaadimme jatkamista vielä tämän kevään. Mieli saattaa muuttuakin vielä.
Jos poika on viikko toisensa jälkeen sitä mieltä, että ei halua enää mennä karateen, niin anna lopettaa. Harrastuksen pitää olla mieluisa, ei siitä muuten ole mitään hyötyä. Mutta lopettamisesta pitää jutella vakavasti ja rauhallisesti, ei niin että kiukuspäissään ilmoitetaan että en mene enää.
Ennen kuin lopullinen päätös tehdään, mitäs jos jättäisitte ohjaamisen sille ohjaajalle ettekä itse puuttuisi siihen, miten poika treenaa? Vaikka et itse pidä sitä painostuksena, niin se että vanhemmat kotona huomauttelee harjoituskäyttäytymisestä ja laiskuudesta, voi kyllä aika tehokkaasti laskea motivaatiota.
Minulla on kaksi harrastavaa koululaista ja olen kantapään kautta oppinut, että mun pitää vain olla hiljaa ja keskittyä kehumaan silloin, kun on aihetta. Valmentajat kyllä antaa muun palautteen ja ohjeet. Koululaisen harrastuksen pitäisi jo olla hänen oma jttunsa, ei mikään vanhempien projekti.
Meidän pojalla on vähän samanlaista vikaa ja yritän opettaa hänelle nimenomaan sen, että kun jonkun asian aloittaa se pitää viedä loppuun. Auttaa en osaa kuin muuten, että yritä saada jatkamaan kevät ja sitten katsotte uudestaan.
Kysyin pojalta, mitä hän haluaisi harrastaa. Vastaus oli, että miekkailua... On joskus nähnyt telkkarista.
Ei minusta lapse ole pakko "harrastaa" mitään. Mutta pakko on liikkua. Ei 8 v vielä lenkillä käy, eli siksi se liikkuminen tulee "harrastuksen" kautta. Tämä viesti on siis ylläolevalle, joka mietti, aloitetaanko harrastukset liian aikaisin.
Karate on vaikea laji. Olen sanonut sen pojalle. Ja oikeastaan ihmettelen, että hän on ylipäätään edes ollut siitä innostunut. Itse olen suosinut sitä juuri kärsivällisyyden ja systemaattisuuden kehittäjänä. Mutta eihän se mitään kehitä, jos ei yritäkään.
MUTTA harrastusta ei lopeteta sillä hetkellä kun lapsi sanoo ekan kerran ettei halua jatkaa. Meillä pienemmät käyvät vielä 3 kertaa harrastuksessa, ja jos hän tulee sieltä joka kerta "nokka kippurassa" pois, niin sitten lopetamme harrastuksen. Mutta jos lapsi tulee innoissaan harrastuksesta pois, ja viikon kuluttua sanoo ettei halua lähteä 'tennikseen', niin kyse on muusta. Ei siis siitä etteikö tykkäisi harrastuksesta, vaan siitä että lähteminen ei ole mukavaa.
Isommilla lapsilla pidämme periaatteena, että lukukausi käydään loppuun. Kun harrastukseen on tehty sitova ilmoittautuminen, niin se on silloin sitova. Kausi käydään loppuun asti. Ja sama kriteeri kuin pienemmillä. Tarkkaillaan onko lapsesta harrastukseen lähteminen vaikeaa ja tylsää, vai onko oikeasti harrastus tylsä.
Alue: Aihe vapaa
lopussa tuo "poajsta kasvaa täysi luuseri".? Aika kovaa arvomaailmaa siirrät eteenpäin. Jos luovuttaa jonkun asian suhteen, onko heti luuseri?
Sinuna ehkä yrittäisin saada poikaa jatkamaan vielä kevään. Kai olette puhuneet pojalle, että asioita ei opi, jos ei edes vähän yritä. Miksi miehesi puhui siitä mustasta vyöstä, siitä tulee pojalle vain lisäpaineita ja tunne että jos ei sitä saavuta, ei kannata harjoitella ollenkaan.