Onko muita äitejä ulkomailta?
Keskusteleeko täällä muita, jotka ovat Suomalaisia, mutta eivät asu Suomessa?
Tiedättekä suositella jotakin keskustelu-palstaa ulkosuomalaisille äideille mikäli tämä ei ole sellainen missä ainoastaan juttelet aiheesta ja aiheen vierestä?
Olen jutellut vauvalla vuodesta 1998 ja siksi viihdyn täällä edelleen, mutta nyt kun emme asu enään Suomessa niin tuntuu välillä, että keskustelu stoppaa heti siihen jos mainitsee ettei asu Suomessa (välillä aiheita missä se tulee esille (esim. puhuttaessa vaatteista, merkeistä, muodista, hinnoista, säästä, koulusta...)kun ne on täällä niin erilaisia. Silti haluaa osallistua keskusteluihin ja onhan niitä paljon aiheita mihin se ei vaikuta. Ulkosuomalaisten äitien palsta vauvalla on surkean hiljainen, joten siellä ei huvita roikkua eikä minua kuitenkaan huvita jutella ainoastaan siitä ettei asu Suomessa.
Mutta jos löytyisi jokin vastaava kuin tämä vauvan aihevapaa missä jutellaan asioista laidasta laitaan, mutta saa kertoa myös oman asuinmaansa erityisiä piirteitä lapsiperheen elämässä. Minä tykkään kuitenkin kuulla myös millaista elämä on muualla ja kertoa joskus niistä omituisistakin asioista joihin olemme lasten kanssa täällä törmänneet ja mitkä ovat yllättäneet verrattuna Suomeen.Siis aivan kaikesta.
Kommentit (46)
Kayn taalla kun on aktiivinen palsta ja saa nopeasti vastauksia kysymyksiin.
Mua ei kyllla yhtaan haittaa se mista pain maailmaa kukin nakuttelee konettaan. Monet aiheet on yleispatevia eri puolilla maailmaa.
Meilla on kaks lasta (mies suomalainen). Puhumme lapsille suomea, mutta he puhuvat keskenaan ja meille paaosin englantia. Kesa Suomessa mummoloissa on hyva kielikoulu. Muistuu taas suomen kieli mieleen. Lapsemme osasivat puhua jo kun muutimme tanne, joten pohja on hyva, mutta silti englanti taitaa olla molemmilla se vahvempi kieli talla hetkella.
Mista pain Kanadaa olet? Kyselee toinen mamma Ontariosta;)
Kyselisin vielä KOTI-IKÄVÄSTÄ. Onko tai oliko kaipuu Suomeen kova? Kestääkö ikävä yleinsä kauan ja millä se menee ohi?
Itsellä ei niinkään ole ikävä Suomea sinänsä, mutta omaa äitiä, anoppia ja kummipoikaa kyllä. Tähän mennessä ikävä on ollut suhteellisen nopeita ja ohimeneviä jaksoja, johtuen siitä, että emme ole täällä vielä olleet kauaa. Suomeen päätettiin olla menemättä ensimmäisen vuoden aikana sillä ajattelimme, että lastenkin olisi helpompaa asettua aloilleen ja ns. löytää arki ensin täällä.
Puhelimessa tulee pälätettyä Suomeen joka viikko parisen tuntia ja tuolloin lapsetkin puhuvat.
Itsellä on toistaiseksi ikävä mennyt ohitse puhumalla ja joskus on riittänyt se, että olen miehelleni maininnut, että iski ikävä.
Lapsillekin on kerinnyt ikävä iskeä, mutta myös ne on mennyt toistaiseksi nopeasti ohi.
Mitenkä teillä, jotka olette asuneet lasten kanssa jo vuosia ja lapset ovat jo kasvaneet isoiksi. Ovatko he puhuneet koskaan siitä miten olivat pienenä kokeneet muuton ja ovatko he olleet ns. tyytyväisiä lapsuuteensa vai onko joskus ollut katkeruutta ilmassa?
Kaikkea sitä äitinä miettii =)) Taidan kurkistaa noille sivuille jonne joku ystävällinen linkin laittoa.
Meillä on tilanne, että serkkuni ja pikkuserkut asuvat Miamissa ja ovat asuneet jo päälle 20v. ja he kertoivat, että 7v. jälkeen oli koti-ikävä pahimmillaan, mutta ohi meni. :) Isäni on aina asunut Ruotsissa, tosin kuoli viimevuonna. Mieheni isä asuu Thaimaassa ja on asunut vuosia, rakentanut sinne talon jne. Häneltäkin kuulee aina kokemuksia ja neuvoja.
Nyt aamupuuhiin ja lapset kouluun, palataan! =)
unohdan aina laittaa tekstin loppuun
Sori, skandit karkasi jonnekin. Ollut jo 15 v. pooissa Suomesta. Ei haittaa yhtaan, vaikka en Suomessa asukaan. Tungen keskusteluihin mukaan ja kerron jykevan mielipiteeni.
Riittavan kauan kun on muualla, niin voi sitten keskustella muustakin kuin saasta, vaatemerkeista ja sellaisesta toisarvoisesta. Ihmissuhteethan ovat ihan yhta jannittavia niin koti- kuin ulkomaillakin. Pettava siippa tai nalkuttava anoppi ei rajoja tunne!
Joten jospa ap odotat viela muutaman vuoden ja unohdan taman ulkomaa-aspektin ja keskustelet vain yleisinhimillisista aiheista. Ei keskustelukaan tyssaa.