Lue keskustelun säännöt.
Onko muita äitejä ulkomailta?
03.03.2010 |
Keskusteleeko täällä muita, jotka ovat Suomalaisia, mutta eivät asu Suomessa?
Tiedättekä suositella jotakin keskustelu-palstaa ulkosuomalaisille äideille mikäli tämä ei ole sellainen missä ainoastaan juttelet aiheesta ja aiheen vierestä?
Olen jutellut vauvalla vuodesta 1998 ja siksi viihdyn täällä edelleen, mutta nyt kun emme asu enään Suomessa niin tuntuu välillä, että keskustelu stoppaa heti siihen jos mainitsee ettei asu Suomessa (välillä aiheita missä se tulee esille (esim. puhuttaessa vaatteista, merkeistä, muodista, hinnoista, säästä, koulusta...)kun ne on täällä niin erilaisia. Silti haluaa osallistua keskusteluihin ja onhan niitä paljon aiheita mihin se ei vaikuta. Ulkosuomalaisten äitien palsta vauvalla on surkean hiljainen, joten siellä ei huvita roikkua eikä minua kuitenkaan huvita jutella ainoastaan siitä ettei asu Suomessa.
Mutta jos löytyisi jokin vastaava kuin tämä vauvan aihevapaa missä jutellaan asioista laidasta laitaan, mutta saa kertoa myös oman asuinmaansa erityisiä piirteitä lapsiperheen elämässä. Minä tykkään kuitenkin kuulla myös millaista elämä on muualla ja kertoa joskus niistä omituisistakin asioista joihin olemme lasten kanssa täällä törmänneet ja mitkä ovat yllättäneet verrattuna Suomeen.Siis aivan kaikesta.
Kommentit (46)
siis nro 11 miksi et puhu lapsillesi suomea? ihan uteliaisuuttani kysyn, en haukkuakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen utelias tietämään, mikset puhu lapsillesi suomea? Oliko tuo päätöksesi alusta asti vai päädyitkö siihen pikkuhiljaa? Onko lapsilla kuitenkin yhteinen kommunikointikieli sinun vanhempiesi ja esim. suomen serkkujen kanssa? Ymmärtävätkö he yhtään suomea?
t. brittimamma
Oliko tuo päätöksesi alusta asti vai päädyitkö siihen pikkuhiljaa?
Alusta asti
Onko lapsilla kuitenkin yhteinen kommunikointikieli sinun vanhempiesi ja esim. suomen serkkujen kanssa? Ymmärtävätkö he yhtään suomea?
Emme ole missaan tekemisissa suomalaisen suvun kanssa (vanhemmat ja serkut) niin ei ole tarvetta kommunikoidan heidan kanssa. En nyt jaksa tahan alkaa kirjoittamaan miksi mutta siis minulla on tosi tulehtuneet valit omaan sukuun.
Vastauksia siihen miksi en puhu suomea loytyy mm tasta ketjusta:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1117712/muita_ulkoma…
t.11
Ymmärrän ilman tuon ketjun lukemistakin mitä tarkoitat. Meillä on kyllä mummut Suomessa todella rakkaita ja oma kummipoika, mutta ei ketään muuta. Me kun muutimme Espanjaan niin päätimme heti (koska muutto pysyvä), että koitamme kaikinkeinoin tehdä asiat kuten paikalliset ja omaksua siis tämä kulttuuri omaksi. Lapset laitoimme paikalliseen kouluun, vaikka Suomalainenkin koulu on lähellä. Halusimme, että lapset oppivat kielen nopeasti ja saavat ihan Espanjalaisia kavereita ja me vanhemmat myös. Alusta asti olemme koittaneet selvitä ihan kaikista haasteista aina koulupapereiden täytöstä pankkissa käymiseen Espanjaksi, jotta oppisimme nopeammin. Etsimme tietoa ja kyselemme esim. Espanjalaisesta joulun vietosta ja parhaamme mukaan koitamme päästä noihin tapoihin myös. Varmasti jos palstalla kertoisin, että 1v. tyttäremme saa pian korvakorut niin minut teilattaisiin täällä heti, mutta meille se on itsestään selvyys sillä Espanjalaiset tytöt saavat korvarit jo vauvana. Täällä kyselläänkin aina onko tyttömme poika, vaikka hän olisi kauttaaltaan vaaleanpunaisissa vaatteissa, mutta kun ei ole korvareita. :)
Nähtäväksi jää, että miten toimimme kun opimme sujuvan Espanjan ja puhummeko sitä sitten kotonakin, vaikka Suomen mielessä koitammekin pitää kaikilla (ihan vaan, että kommunikointi mummujen kanssa toimisi). Nytkin jo puhumme paljon Espanjaa, sen mitä osaamme ja isommat 3 lasta jo korjailevat välillä puhumistamme sillä osaavat jo paremmin kuin me vanhemmat.
Eli en siis tuomitse, eikä ole muutoinkaan tapana tuomita ketään. Se on yksi asia muuten miksi kyllästyimme Suomeen kun moni ns. kaveri aina arvosteli muiden ihmisten päätöksiä, aina oltiin päivittelemässä muiden elämää jne. Me emme ole koskaan olleet kiinnostuneita sellaisesta ja se rupesi jollain tapaa enemmän ja enemmän ahdistamaan. Olihan niitäkin jotka tuomitsivat koko ulkomaille muuttomme, mutta siinähän sitten tuomitsevat. Me olemme tyytyväisiä itse valintaamme.
Sehän se on pääasia, että tekee päätöksiä mitkä tuntuvat hyvältä ja oikealta, ei elämää tule elää muiden mielipiteitten mukaan. :)
En yleensä mainitse viesteissäni missä asun niin keskustelu ei tyrehdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siirtykaapa sinne keskustelemaan!
Onhan se totta että av on aikamoinen palsta, eksyin tänne vuosi sitten ja alkuun järkyttyneenä luin kommentteja, että kuinka ihmiset voivat kirjoittaa tai ajatella noin (ne kuuluisat av:n vittuilukommentit). Mutta pikkuhiljaa menoon on tottunut ja välttelen parhaani mukaan provoihin eksymistä. Ikävää on kyllä se tietynlainen putkinäkö ja mustavalkoisuus.
Sitten toisaalta täällä on myös aivan loistavia aiheita, esimerkiksi nuo kaikki av:n legendaariset ketjut joita lukiessa repeilen kuin viimeistä päivää. Ajankohtaiset aiheet ovat myös usein kiinnostavia.
Kielestä - puhun lapsille suomea ja käymme aika tiuhaan Suomessa, joten lasten suomenkieli on kehittynyt aika monipuoliseksi. Ranska on tietysti hallinnassa sillä mieheni on ranskalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään mainitse olevani ulkosuomalainen. Heti ajatellaan että "mitäs toi tulee tänne kehuskeleen" vaikka samojen ongelmien ja arjen kanssa täällä painitaan kuin Suomessakin :-)
En mäkään mainitse olevani ulkosuomalainen. Heti ajatellaan että "mitäs toi tulee tänne kehuskeleen" vaikka samojen ongelmien ja arjen kanssa täällä painitaan kuin Suomessakin :-)
Ihan samat ongelmat täälläkin! :) Saako kysyä mistä päin? Itse olen Hessenistä.
t. se ekana kirjottanut "saksalainen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin lapset jo vähän vanhempia, mutta mukana vaan roikun :)
eli olen ainoa, joka puhuu pojan (6v) kanssa suomea. Olen alusta asti panostanut siihen, että puhun lapseni kanssa vain suomea, luen hänelle paljon suomeksi, katselemme suomalaisia dvd'eitä ja kuuntelemme äänikirjoja. Käymme Suomessa 2-3 kertaa vuodessa ja mun äitini Suomesta käy usein meillä, näiden kuuden vuoden aikana keskimäärin 4-5 kertaa vuodessa. Samaten hän on nyt viimeisen parin vuoden aikana ollut mummulla lomilla, esim. just nyt on viikon Suomessa ja tulee isäni kanssa takaisin muutaman päivän päästä.
Lapseni on aika pälättäjä ja suupaltti, ja aika täydellisesti kaksikielinen tässä vaiheessa. Tosin kuulen kyllä etenkin muiden suomalaisten lasten kanssa, että oma lapseni puhuu suomea ehkä vähän ikäistään "pikkuvanhemmin", koska siis puhuu pääosin aikuisen eli mun kanssani. Aina kun ollaan oltu Suomessa, tai hän tulee kotiin mummulareissulta, niin on hauska kuunnella kun suomi on "päällä" ja hän on oppinut uusia ilmaisuja (murretta, sanontoja) joita en itse käytä.
Oletan, että norja tulee olemaan hänen vahvin kielensä, koska täällä asumme ja hän menee kouluun täällä, mutta toivon että suomen kieli tulee aina pysymään sen verran vahvana, että hän pystyy aina kommunikomaan Suomen puolen suvun ja serkkujen/pikkuserkkujen kanssa. Ja tietenkin että suomen toimiva kieli myöhemmin avaa mahdollisuuden esim. opiskeluun ja työnhakuun kahdessa maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään mainitse olevani ulkosuomalainen. Heti ajatellaan että "mitäs toi tulee tänne kehuskeleen" vaikka samojen ongelmien ja arjen kanssa täällä painitaan kuin Suomessakin :-)
Tuohon nimenomaan törmää niin palstalla, puolituttujen ym. kanssa, että kun mainitsee asuvansa ulkomailla niin asenne muuttuu siihen tyyliin, että olemme ikuisesti lomalla. Vielä kun asuu lämpimässä niin se korostuu. Ihan sama arki se on elettävänä, asui missä vaan ja joskus jopa rankempaakin ehkä kun se sosiaalinen verkosto voi olla kovinkin pieni.
Tuon vuoksi jonkinlainen katkeruus paistaa joissakin ihmisissä läpi (tai siitä olen ajatellut sen johtuvan) ja aivan turhaan. Sitäpaitsi jokaisella on mahdollisuus asua muualla kuin Suomessa jos niin oikeasti haluaa.
esikoiseni ymmartaa suomea jonkin verran, mutta ei oikein uskallaudu puhumaan, kuopus ei taida oikein edes ymmartaa.
Tahan on monia syita, joita en ala nyt tilittamaan, mutta kylla se kieltamatta kaihertaa. Yritan mina sita suomea viela tuputtaa, sanomalla asiat aina kahteen kertaa, ensin suomeksi ja sitten kaannos. Ehka vahan isompina lahetan lapset Suomeen kesalapsiksi kielta oppimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Espanjassa ei kyllä pääse muiden asioiden päivittelystä ja tuomitsemisesta eroon. Ovat joskus jopa suomalaisia lahjakkaampia siinä...
Lapset eivät vielä kouluiässä. Olen hieman jäänyt koukkuun tälle palstalle. Huomaan, että suomalainen yhteiskunta on muuttunut monessa suhteessa ja vaikka välimatkaa ei ole paljon, en pysy asioista perillä. Siksi on hauskaa ja usein myös yllättävää ja huvittavaakin lukea tätä palstaa.
Meillä puhutaan kotona vain suomea, paitsi mies puhuu aina saksaa, silloin,kun luulee, että minä en ole kuulemassa:) Toivon, että lapsistani kasvaa mahdollisimman kaksikieliset ja olen valmis tekemään myös töitä sen eteen. Minusta olisi harmi, jos lapset esim. eivät kielitaitonsa puolesta voisi opiskella ja työskennellä Suomessa.
emme ole huomanneet pahansuopaa päivittelyä. Täällä ihmisillä on tapana sanoa asiat asioina ja suoraan, mutta varmasti maasta kuin maasta löytyy kaikenlaisia ihmisiä eli yleistää ei voi. :)
Itse keskustelin omasta lähipiiristämme Suomessa ja siitä ikävästä selän takana juoruamisesta pääsimme ihan mukavasti kun tänne muutimme ja olemme oikein tyytyväisiä.
espanjalaiset eivät sano suoraan. Oikeastaan en ole sellaista kaksinaamaisuutta muualla nähnytkään. Hymyillään ja selän takana puukko viuhuu. Eikä ole kokemusta vain yhdestä tai kahdesta yksilöstä, ja tuli tunnettua pitkä aika - erityisesti naiset em. laisia
mutta itse en ole moiseen törmännyt. En täällä enkä Suomessa (Espanjalainen ystävätär lapsuudesta asti ja vuosia, hänkin nyt täällä).
Eli en osaa kommentoida sen enempää, mutta ikävää, että asiasta on jäänyt koko maan kattava mielipide.
Muutin miehen perässä toiselle puolelle maapalloa aika eksoottisiin olosuhteisiin ilman kielitaitoa tai kulttuurin tuntemusta. Kun räpiköin ja itkin koti-ikävää, ilman mitään järkevää tekemistä pävisin, löysin tämän palstan ja jäin koukkuun. Suorastaan ahmin juttuja, tuntui vain niin hyvältä lukea suomalaisten ajatuksia suomeksi :)
Olen asunut ulkomailla jo vuosia ja kotiutunut, mutta edelleen av on mulle ikkuna Suomeen. Olemme tulossa käymään Suomessa 3 vuoden tauon jälkeen ja luulen, että katson siellä ympärilleni sillä silmällä, että onkohan tuo yksi av-mammoista ;)
yksi brittimamma!