Kielipoliisit huomio! Lonka -> Lonkan?!

mutta sanon silti Riikan, Riikassa koska se on minusta kauniimman kuuloinen kuin Riian, Riiassa.

vaan kielitieteilijä, mutta erisnimissä astevaihtelu ei ole samalla tavalla systemaattinen kuin muussa kielenaineksessa. Mä kyllä taivuttaisin ehdottomasti "Longan", mutta voisin kuvitella, että asiasta on konsultoitu henkilöä itseään, ja hän haluaa taivuttaa Lonka: Lonkan.

Mua taas vähän häiritsee se, että Latvian pääkaupungin taivutus on usein hakusessa. Se on nimittäin Riika: Riian, ei Riika: Riikan.

Ei TODELLAKAAN ole sellaista sääntöä, että nimenkantaja tai hänen vanhempansa saavat itse päättää nimen taipumisesta. - Tai no, yksityishenkilönä lähipiirissäsihän voit päättää vaikka, että sinua kutsutaan tästä eteen päin "kakkapökäleeksi" ja se taipuu "kakkapökkälleen", ja lähipiirisi voi siihen sitten sopeutua, mutta yleiseen käyttöön, kieliyhteisön jakamaan yleiskieleen ja virallisiin tilanteisiin ja dokumentteihin tarvitaan YLEISPÄTEVIÄ normeja ja suosituksia, joiden mukaan sanat - myös erisnimiet - taipuvat.

Nykkyinen Kotuksen (maamme virallinen kielenhuoltoelin) kielenhuoltolautakunnan suositus on, että yleisnimen kaltaiset erisnimet taipuvat kuten vastaavat yleisnimetkin: poikkeuksen muodostavat nimet, joiden vartalon loppuvokaali uhkaa taivuttaessa muuttua (käytännössä i-loppuiset nimet).

Toisin sanoen:

Satun -> Sadun (ei "Satun") ihan yleiskielen sääntöjen mukaan

mutta

Lempi -> Lempin (ei "Lemmen"), koska tässä nimessä siis loppuvokaali muuttuisi i:stä e:ksi taivutettaessa.

Sukunimien astevaihtelusta en tiedä viimeisintä suositusta/sääntöä, mutta jos, ap, kiinnostaa käväiset Kotuksen sivuilla. Kotuksella on myös neuvontapuhelin, johon voi kuka vaan soittaa ja kysyä kielenkäyttöön liittyviä asioita.

Kylläpä vaan, nimet taivutetaan yleensä kieliopin mukaan. Jos joku kuitenkin toivoo nimeään jollain realistisella tavalla taivutettavan toisin, tätä pyyntöä yleensä kunnioitetaan. Ja se on kielellisestä mahdollista.



"Mä tunnen yhden suomen kielen lautakunnan jäsenistä"



Kannattaa varmaan hengata sen kanssa enemmän.

kun maallikot ajattelee, että kielelle voi olla jotain sääntöjä, joita kaikki noudattavat. Valitettavasti - siis onneksi – näin ei ole.



Ja kyllä minä kielitieteilijänä sanoisin, että nimen haltija (tai hänen vanhempansa) voivat itse päättää, miten nimi taivutetaan. Esim. s-loppuisen nimet (Tuomas, Matias, Elias) voidaan taivuttaa kahdella tavalla (Tuomaksen/Tuomaan, Matiaksen/Matiaas. Eliaksen/Eliaan), tai sitten sellaiset nimet, jotka tarkoittavat jotain, voidaan taivuttaa siten, miten sana taipuu, tai siten, miten nimi yleensä taipuu (esim. eräässä päiväkodissa oli Helmi-niminen tyttö, ja hänen vanhemmat taivuttivat sen Helmi: Helmen.) Kaikenlaisia suosituksia voi tietenkin antaa, mutta viime kädessä kielenkäyttäjät päättävät, millaista kieltä käyttävät, kun esim. Kotuksen rankaisuvalta on aika pieni (eikä sitäpaitsi Kotuksessa työskentele mitään kielifasisteja, vaan alan rautaisia ammattilaisia)...

että äidinkielen opettaja aikoinaan sanoi, ettei nimiä liiemmälti muutella. Mietittiin, että miten erään henkilön nimi taivutetaan, hän oli Haapa. Haapa; Haapan tai Haavan.



Ehkä nämä ohjeet ovat muuttuneet sitten sen ajan..

konteksteihin näitä normeja ja suosituksia tehdään: kaikkien kielenpuhujien jakama yleiskieli, joka on esimerkiksi virallisten dokumenttien kieli, on normitettu kielimuoto, jonka käyttöä säätelevät tietyt yleiset - toki ajassa muuttuvat ja nimenomaan kielenkäytön mukaan elävät - ohjeet.



Tietysti nuorisokin voi käyttää (ja pääsääntöisesti käyttääkin) esim. passiivista "mennään"-muotoa monikon 1. persoonan imperatiivin "menkäämme" tilalla, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö heille tule äidinkielen tunnilla opettaa, mikä on norminmukainen imperatiivimuoto ja etteikö heidän tule sitä osata kielioppikokeessa oikein käyttää.



Yksittäinen kielenkäyttäjä voi toki käyttää kieltä juuri niin kuin haluaa, ja erilaisissa konteksteissa on erilainen kielen rekisteri suotava. Kadulla käytetään katukieltä ja virastossa virkakieltä ( ja esim. slangissa tai murteissa jokin "norminmukainen" kielimuoto on tavallaan ihan yhtä väärin kuin slanginen tai murteinen muoto asiatekstissä). - Jos yksittäinen kielenkäyttäjä haluaa taivuttaa vaikka erisnimen suositusten vastaisesti, niin siitä vaan ja sitä tulee toki henkilökohtaisella tasolla kunnioittaa. - Tarhantäti taivuttakoon lapsen nimeä vanhempien osoittamalla tavalla. Kuitenkin, viralliseen dokumenttiin, vaikka oikeusasiakirjaan, tämä nimi kirjataan suositusten, ei vanhempien mielen, mukaan.



Ja Tuomas/Tuomaksen/Tuomaan-kaltaisissa nimissä se suositus muuten nimenomaan on kahtalainen: nämä nimet voi taivuttaa kummallakin tavalla, koska kielessämme elää rinnakkain "vanha" (esim. Raamatusta ja muusta vanhasta perinteestä tuttu) taivutusmalli sekä uusi taivutusmalli. Monissa muissa sanoissa ja nimissä normi tai suositus on kuitenkin selkeästi yhden taivutusmuodon kannalla.



Voihan "omenoidenkin" taivuttaa vaikka kuinka monella tavalla (omenoiden/omenoiden/omenoitten/omenien) ihan kieliopillisesti oikein. Ei se kuitenkaan tee muodoista "mukien, mukioiden, mukian, mukoitten" oikeita. Kielenkäytöstä on laadittu normatiivisia oppaita ja ohjeistuksia ihan syystä.

http://www.kotus.fi/index.phtml?s=581



http://www.kotus.fi/index.phtml?s=484



http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2118

Luulenpa että, suvun tai sukuhaaran tapa määrittää enemmän nimen taivutusta, kuin tutkimuskeskus tai "Kielikello" :)

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilla on kysymys:

"Miten taivutetaan sukunimeä Lonka?"

Vastauksena: "Sukunimi Lonka taipuu normaalin astevaihtelusäännön mukaan Lonka: Longan."



http://www.kotus.fi/index.phtml?i=650&s=2761#faq_650



Mutta voihan olla, että Esa tahtoo sen olevan toisin...tai sitten kielioppia ei vain nykyisin tunneta...