Miksi ihmeessä nykyajan naiset ajattelevat että ero on lääke miehen puhumattomuuteen

tehnyt kanssani mitään. Kaikki yhdessä tekeminen oli täysin vastenmielistä, vaikka ihan tehtiin lista asioista, joilla suhteen saa toimimaan hyvin. Yhdessä sovittiin että suhdetta pitää hoitaa ja perheelle ois oltava aikaa.

Tosi helppoja juttuja: Käydään kerran kuussa yhdessä leffassa, ulkona syömässä tms. Tehdään yhdessä retki johonkin perheen kanssa 2kk välein. Jotta voitaisiin elää yhdessä, eletään yhdessä, eli esim. iltaisin oltaisiin kotona 18-20 pintaan. No, miehellä oli aina jokin syy tulla kotiin klo 21-22, ja jos kerran tuli aikaisemmin, niin jankutti siitä viikkoja että joutui silloinkin tulemaan pitämään mua kädestä vaikka olisi ollut töitä. (miehen työt ovat klo 16 jälkeen täysin vapaaehtoisia, hän on ns. oman itsensä herra, harrastuspuuhailua) Leffaan lähti 3 kertaa vuoden aikana, ja silloinkin kieltäytyi ensin ja tappeli asiasta 2 viikkoa, ennen kuin suostui. Sen 2 viikkoa tein selväksi ensin hyvällä ja sitten pahalla, ettö näin on sovittu yhdessä ja mulle ois tosi tärkeää että nähdään muuallakin kuin tässä asunnossa. Yhtään vitun perheretkeä ei tehty.

Mies ei vieläkään tajua miksi erottiin, hän sössötti, että hän ei juo kaljaa eikä makaa sohvalla. Joo, kotitöitä se teki, tiskasi hullun lailla kun toivoin että hän tulisi viereeni sohvalle silloin klo 22 kun hän suvaitsi tulla kotiin. Huusi että pakkohan hänen on tiskata kun minä en tee mitään! (mikä ei ole totta, 2 lautasta tiskialtaassa sai aikaan kohtauksen) Mutta kotityöt, eli joku älytön häärääminen oli tärkeämpää. Se sohvalla makaaja olisi sentään paikalla.

Syö itsetuntoa pahasti, jos toinen antaa ymmärtää että ei voi viettää aikaa yhdessä, tulee sellainen olo että on jotenkin vastenmielinen, ja musta pariskuntien ja perheiden kuuluu ELÄÄ yhdessä, ei nähdä 1h päivässä asunnossa sisällä.

Enkä ole eka nainen joka hänet ulos heitti noiden syiden takia, miehellä on joku outo "vaimo" käsitys, että siihen loppuu kaikki kiva, jopa hyvä seksi. Tyttöystäville hän on ihana, vie syömään ja huomioi, mutta heti kun joku muuttuu vaimoksi, siitä ei tarvitse piitata yhtään. Sovinistista ja sairasta. Eikä mistään osannut eikä voinut puhua, ei muijalle tartte.

menee tuntikausia ja en ehdi mitään.

Mies vie esikoisen hoitoon ja jään vauvan kanssa kotiin.

-petaan sängyt (5minsaa)

-panen pyykit koneeseen(2 minsaa)

-tyhjennän tiskikoneen (5minsaa)

-järjestelen pikaisesti paikat ja imuroin keittiön ja isoimmat roskat (15min)

Ja sitten ahhh, alkaa oma aika koko päiväksi. Koko päivänä ei muuta tekemistä kuin olla av.lla ja katsoa telkkaria ja imettää vauva ja vaihtaa välillä vaippa.

Ko 15 teen taas hiukan kotitöitä eli

-nakkaan valmiiksi suikaloidut lihat kattilaan ja ruskistan

.lorautan ruokakerman päälle ja panen pastan kiehumaan

-suikaloin salaatin

Aikaa meni 20minuuttia

-sitten marttyyrin ilme ja väsynyt, että koko päivän raadoin ja pyykit on vielä koneessa (hitto, unohdin ne sinne kun jäin roikkumaan nettiin) ja nyt on minun pakko saada omaa aikaa ja miehen on mentävä esikoisen kans ulos tai askarreltava sen kans kun en jaksa.

Katsoisin, kuinka imuroit asunnon 15 minuutissa:-) 4min. Menee että ottaa koneen kaapista, vetää kaapelin, laittaa putket yhteen, asettuu:-) ja parka olet, jos syöt vain valmiiksi suikaloituja paistosuikaleita + salaattia, et tiedä että jotkut kuorii perunoita, keittää riisiä couscousta jamssia, tekee jälkiruuaksi pullia. Ja se lapsen hoito on samalla 24/7, eli kun teet työtäsi, sun on pakko juosta aina kun vauva parkuu, joka h, ja tuudittaa. Lisäksi siivoat, pyykkäät, et saa kavereiden kanssa pölöttää ja seurustella kahvi/tupakka tauoillas. Olet vain yksin, kotona, vauva, kotivelvollisuudet. Oletpa mulkku, kun vähättelet naisen työtä kodin ylläpitämiseen. Osaamaton, Hyödytön, kulli:-):-):-)

kukaan peda sänkyä 5 minuutissa, ottaa uudet kaapista, pedata hyvin, vaihtaa tyynärit, ja ynm. Olet joku laiska tyhmä pikkumuna, et ikinä ollut oikea mies, oikeasti auttamaan Naistasi.

sun pitäisi tutustua miehen sielunelämään. sä vaadit nyt pikkuisen liikaa. sä vaadit miestä olemaan nainen. Jos mies ei koe tarvetta puhua, hän ei puhu. silloin kun mies ei puhu, asiat ovat hyvin. Jos on joku viestintää vaativa asia, niin sen voi helposti muutamalla sanalla ilmaista. esim: tuo minulle kahvia. ja sitten viet sille mussukkamiehellesi kahvia. kas, siinä oli kommunikaatiota. mies on tyytyväinen, lapset ovat tyytyväisiä. Ainoastaan nainen kiehuu raivoissaan ja kehittelee päässään avioeroa, kun mies ei KOMMUNIKOI. Juurihan hän kommunikoi kun pyysi kahvia. Mitä ihmeen runoja se nainen oikein odottaa. Mies raukka on aivan ymmällään. Hän yrittää parhaansa ja nainen on aivan käärmeissään.

Lumoavan täydellistä miehen sielunelämän tulkintaa. Oletko varmasti nainen?

kuule kun naisetkin voisivat tottua siihen elämän arkeen eikä aina vaatia huomiota, huomiota ja vielä kerran huomiota ja valittaa aina kaikesta. Kysykääpä niiltä lapsiltanne haluaako ne vanhempien eroavan kun iskä on vähän laiska eikä osta mammalle kukkia.

Ihanko oikeasti olet nainen? Kuka tässä on kukista puhunut? Joskus riittäisi jo, kun nostaisi sen ruhonsa sieltä sohvalta, katsoisi vaimoa silmiin ja avaisi suunsa. Liikaa vaadittu???

sun pitäisi tutustua miehen sielunelämään. sä vaadit nyt pikkuisen liikaa. sä vaadit miestä olemaan nainen. Jos mies ei koe tarvetta puhua, hän ei puhu. silloin kun mies ei puhu, asiat ovat hyvin. Jos on joku viestintää vaativa asia, niin sen voi helposti muutamalla sanalla ilmaista. esim: tuo minulle kahvia. ja sitten viet sille mussukkamiehellesi kahvia. kas, siinä oli kommunikaatiota. mies on tyytyväinen, lapset ovat tyytyväisiä. Ainoastaan nainen kiehuu raivoissaan ja kehittelee päässään avioeroa, kun mies ei KOMMUNIKOI. Juurihan hän kommunikoi kun pyysi kahvia. Mitä ihmeen runoja se nainen oikein odottaa. Mies raukka on aivan ymmällään. Hän yrittää parhaansa ja nainen on aivan käärmeissään.

tälläisiä kun te otatte naiseen yhteyttä? Koska tiedätte, sellainen paska ja itsekeskeisyys EI VETOA. Kun saatte naisen, rupeatte pitämään häntä itsestäänselvyytenä, itseänne kultalahjana, romanttisuutta liehittelyn asiana ja ette edes ajattele että miehen täytyy olla romanttinen ainakin kerran per kk, kritisoitte naista, ette näe omaa tylsyyttä.tälläisiä kun te otatte naiseen yhteyttä? Koska tiedätte, sellainen paska ja itsekeskeisyys EI VETOA. Kun saatte naisen, rupeatte pitämään häntä itsestäänselvyytenä, itseänne kultalahjana, romanttisuutta liehittelyn asiana ja ette edes ajattele että miehen täytyy olla romanttinen ainakin kerran per kk, kritisoitte naista, ette näe omaa tylsyyttä.

itse siksi, ettei ole sitä aikuista lasta jota pitää hyysätä ei vi***ta niin paljon kuin se, että katselet päivästä ja illasta toiseen miestä joka makaa sohvalla eikä osallistu yhteisen kodin ylläpitoon. Tai lähde viettämään yhdessä aikaa vaan edelleen on ennemmin siellä sohvalla.



Kyllä mä ymmärrän että sellaisesta sohvaperunasta haluaa eroon.



Tähän on turha vetää mitään "mies tuo rahan taloon"-korttia, koska aika usein se nainenkin tuo.

Ota ero. Olet sen velkaa lapsellesi, että elät ja olet hänen tukena mahdollisimman pitkään. Terveys ei säily jos vietät elämän onnettomana, hermot ja huono seksielämä kuluttavat ja vievät elämältä maun. Ei ole sinun syysi, että et tiennyt millainen mies on. On helpompaa erota kun pienet lapset, kun isot, niin on jo liian myöhäistä. Kulta, ota ero. Se on vain elämä tällä puolin. Olet velkaa vauvallesi että olet onnellisena elät kauemmin. Et velkaa miehelle.

Kuulosti ihanalta, näin on, olen aivan poikki, en saa mitään aikaan, paitsi lapseni kanssa.

Rakastan häntä maailman eniten!

Pelastit päiväni

antaisitte sen nysväkkeen juurtua olohuoneen sohvaan ja elää symbioosissa sporttikanavan kanssa. Ei kai se nyt paljon teidän elämäänne rasita, jos se on vielä toistaiseksi sisäsiisti ja osaa syödäkin itse. ap

Ei kuule voisi vähempää kiinnostaa elättää jotain laiskaa lapamatoa tossa jaloissa pyörimässä. Jos ei osallistu arjen pyörittämiseen niin ulos lentää niin että suhisee.

Toki se syödä osaa, mikä laiskan muuten hengissä pitää?

Ennemmin mä yksin lasten kanssa oon kun nostatan verenpainetta turhaketta katsoessa. Olitko vielä sitäkin mieltä, että tulee paljon enemmän itselle vielä työtä, jos sen laittaa mäkeen? Millähän logiikalla? Joudun nytkin tehdä kaiken kotona ja kaiken lisäksi vielä siivota senkin sotkut! Kyllä siinä työt vähenisivät jos sen laittais käveleen.

Peräänkuulutaan teitä äitejä: kasvattakaa pojistanne reippaita nuoria miehiä, jotka joutuvat ottamaan osaa kodin töihin. Niin niistä ei kasva meidän naisten riippakiviä.

Kiitos :)

Vaikka me kuinka sovittaisiin, että poikienkasvatus on vain äitien tehtävä (eikä näin: "peräänkuulutan teitä äitejä JA isiä"). Niin vaikka kuinka äidit tekisivät kaikkensa, ettei sohvanysväkkeiden pojista tule samanlaisia kuin isistään, niin en löisi vetoa tuloksen pysymisen puolesta siinä vaiheessa, kun poika muuttaa pois ja itse avioituu. Se on nimittäin oppinut esimerkin kotoaan, miten isänä kuuluu olla ja jättää äidiltä oppimansa asiat vaimolleen (=naisten hommat).

Eli sohvanysväkemiehenkin pitää osallistua lastenkasvatukseen. Jos siis haluamme että tyttäremme saavat reippaammat miehet itselleen.

Vaan minä olen kuitenkin sataprosenttisen varma, että suurimmalla osalla tässäkin ketjussa valittajista on täysin normaali mies.

No millainen on normaali mies?

yksi ja sama mies (katkeroitunut eroisä?) kirjoittelee.



Kuule, on helpompaa hoitaa kolme lasta kuin neljä, siis jos se mies on neljäs niin pellolle vaan. Aikuisen pitää hoitaa itsensä ja osallistua perheen elämään ja lapsistaan ja kodistaan huolehtimiseen. Hullu ajatus, että "mitä se siinä sohvalla haittaa". Joillakin miehillä on nykyisin ajatus, että nainen on vaativa prisenssa, jos miehen pitää itsekin perseensä penkistä joskus nostaa. Ei sitten ihmekään, että miehet yksin katkerina valitatte.



Luoja kiitos, oma mieheni ei ole tuollainen.

liian suuret odotukset. En ymmärrä miksei naisetkin voisi oppia ottamaan rennosti?? Ei maailma siihen kaatuisi.



Me olemme kumpikin tässä omasta vapaasta tahdosta, ja olemme aikuisia ihmisiä ja päätämme omista asioistamme. Mulla on rakastaja ja perhe :)

ja romantiikka, kukat, leffassa käynti, yhteiset mielenkiinnonkohteet ja jutunaiheet tai ajan viettäminen yhdessä eivät ole.



Toivottavasti seuraava sukupolvi on viisaampi. Tyttöjen vanhemmat avainasemassa asennekasvatuksen kanssa :)

antaisitte sen nysväkkeen juurtua olohuoneen sohvaan ja elää symbioosissa sporttikanavan kanssa. Ei kai se nyt paljon teidän elämäänne rasita, jos se on vielä toistaiseksi sisäsiisti ja osaa syödäkin itse. ap

Onneksi en ole moisien nysvakkeen kanssa, mutta voisin hyvin kuvitella etta olen mielummin itsekseen kuin jonkin olion kanssa, joka ei osallistu perheen arkeen olleankaan. Olsin luultavasti paaaljon onnelisempi ja toivoisin-uskoisin etta tapaisin itselleni puolison josta olisi oikeaa seuraa (niin keskustelu kuin seksiseuraakin). Ja jos en tapaisi uutta puolisoa, niin sitten mieluumin olisin yksin kuin television eteen juurtuneen kasvin kanssa.

Jos eivät juuri eron hetkellä, niin viimeistään 10-15 vuoden kuluttua. Jos mies hakkaa, ryyppää/pelaa tms. perheen rahat tai harjoittaa henkistä väkivaltaa, on ero ok. Mutta jos kyse on siitä, että avioliitossa on pieni alamäki, mies ei korjaa sukkia lattialta tai vie kahvikuppiaan koneeseen, on eron syyt naurettavia. Etenkin pikkulapsiperheessä.

Lapsi kärsii AINA, vaikkei se siltä näyttäisi. Lapsi haluaa aina vanhempiensa olevan yhdessä, vaikka näkisi jotain ikävääkin (jos ei nyt murhista ja raaoista pahoinpitelyistä puhuta). Suomessa tapahtuu liian paljon turhia eroja.

En ole jeesustelija, olen itsekin eronnut. Nyt olen uudessa parisuhteessa ja mies on jonkin sortin valkokaulusalkoholisti. En siltikään aio erota hänestä ellei ole aivan pakko. Parempi krapulainen isä viikonloppuisin kuin ei isää ollenkaan.

itse siksi, ettei ole sitä aikuista lasta jota pitää hyysätä ei vi***ta niin paljon kuin se, että katselet päivästä ja illasta toiseen miestä joka makaa sohvalla eikä osallistu yhteisen kodin ylläpitoon. Tai lähde viettämään yhdessä aikaa vaan edelleen on ennemmin siellä sohvalla.

Kyllä mä ymmärrän että sellaisesta sohvaperunasta haluaa eroon.

Tähän on turha vetää mitään "mies tuo rahan taloon"-korttia, koska aika usein se nainenkin tuo.

Aloittaja on varmaan mies, tai sitten sellainen kotihengetär, joka ei osaa kuvitella elämää ilman miestä.

Noin se juuri menee, että nainen joutuu joka tapauksessa tekemään itse kaikki kotityöt eikä hänellä ole seuraa kuin parhaassa tapauksessa harvakseltaan sängyssä, jos mies ei puhu eikä tee kotitöitä.

Silloin on ihan sama olla oikeasti yksin, kun ei v*tuta se sohvalla rohjottava äijä.

Ero on lääke nimenomaan sekä naisen että lasten hyvinvointiin. Heidän elämänlaatunsa paranee ratkaisevasti, kun ei ole enää sitä mörökölliä samassa huushollissa. Rahasta puheenollen, lasten kohdalla on joka tapauksessa elatusvelvollinen, ja kai nainen elättää muutenkin itse itsensä.

Joku tässä hommassa ei nyt täsmää:

-petaan sängyt (5minsaa)

Kokeile joskus, kuinka kauan aikaa siinä oikeasti menee! Viidessä minuutissa ehdit tempaista päiväpeitot päälle, siinä se "petaus".



-panen pyykit koneeseen(2 minsaa)

Kuka lajitteli ensin ne pyykit? Entä kuka haki miehen vaatteet olohuoneen ja makuuhuoneen lattialta?

Huomaat, että sinun pyykkisi jäävät koneeseen ikuisuudeksi, kun sinä et koskaan ota niitä sieltä pois.



-tyhjennän tiskikoneen (5minsaa)

Kuka laittoikaan tiskit koneeeseen?



-järjestelen pikaisesti paikat ja imuroin keittiön ja isoimmat roskat (15min)

Kuka on laittanut kaikki tavarat paikalleen ym. niin että selviät "järjestelystä" ja imuroinnista vartissa? Lapsiperheessä kun yleensä jo lelujen keräilyyn menee se vartti.



Ja sitten ahhh, alkaa oma aika koko päiväksi. Koko päivänä ei muuta tekemistä kuin olla av.lla ja katsoa telkkaria ja imettää vauva ja vaihtaa välillä vaippa.



Ko 15 teen taas hiukan kotitöitä eli

-nakkaan valmiiksi suikaloidut lihat kattilaan ja ruskistan

.lorautan ruokakerman päälle ja panen pastan kiehumaan

-suikaloin salaatin



Aikaa meni 20minuuttia

Kuka on käynyt hakemassa ne lihat ja salaatit? Pöytää teillä ei tietenkään kateta, ei myöskään pyyhitä ruokailun jälkeen, ei tiskata käsitiskiä vaativia astioita...



-sitten marttyyrin ilme ja väsynyt, että koko päivän raadoin ja pyykit on vielä koneessa (hitto, unohdin ne sinne kun jäin roikkumaan nettiin) ja nyt on minun pakko saada omaa aikaa ja miehen on mentävä esikoisen kans ulos tai askarreltava sen kans kun en jaksa.



Tämän osuuden minä kyllä uskoisin, sillä todellisuudessa tuon kirjoittajalla ei ole mitään käsitystä kotitöistä, saati sitten vauvanhoidosta, joka ei todellakaan ole pelkkää imetystä ja vaipanvaihtoa.

[/quote]

mutta osallistumattomuus tulehdutti kodin ilmapiirin niin et kaikilla oli hirveää. Ja hassua on se että elämä ON HELPOMPAA ja sujuu paremmin eron jälkeen. Koska toimimaton suhde vie kaikki voimat. Lapsetkin voi paljon paremmin. Ennen naiset nöyrtyivät, masentuivat, tyytyivät, kutistuivat kun ei vaihtiehtoja ollut. Tänä päivänä nainen voi olla ihminen ja elää vaikka oliskin erehtynyt huonoon liittoon.

[/quote]

Taaempana puhuttiin kivien maalaamisesta lasten kanssa. Onko ihan varmaa, että nainen on valinnut miehen sen vuoksi, että tämä tykkää maalata kiviä?



Mies on osallistumaton, kun ei ole lasten kanssa pallokentällä kuten naapurin Erkki. Naapurin Erkki tosin olisi siellä pallokentällä ilman lapsiakin. Ja Vilinkin isä hitsaa autotallissaan mäkiautoa Vilille. Mutta kun mäkiauto on valmis, niin Vilin isä hitsaa taas autotallissa omia rotiskojaan.



Se osallistumaton mies ei ole tottunut leikkimään barbeilla, ei osaa skeittilautailla tai temppupyöräillä. Osallistumaton mies on käyttänyt kenties kolme päivää kaivon puhdistamiseen, eikä ole ymmärtänyt ottaa lapsia mukaan siihen touhuun.



Osallistumaton mies tahtoisi kenties viettää rauhallisen viikonlopun kotona, mutta se on viimeistään väärin, koska touhuäiti on sitä mieltä, että on lähdettävä johonkin viettämään laatuaikaa. Osallistumattomalla miehellä nyt vaan pitäisi juolahtaa mieleen juuri se laatuaikaidea, joka touhuäidillä on ollut viikon mielessä, mutta ei ole siitä puhunut mitään, koska osallistumaton mieskin voisi vaihteeksi keksiä jotain.



Osallistumattomalla miehellä ei enää aikoihin ole ollut vaimoa, vaan työnjohtaja, joka ei tahdo olla työnjohtaja, koska miehen tulisi oma- aloitteisesti ymmärtää milloin kuuluu maalata kiviä.



Osallistumatonta miestä voisi vaimo, hellyydenosoitukset tai seksi kiinnostaa, mutta ei jaksa enää hyväillä, halata tai edes vongata, koska on riittävän monta kertaa tullut torjutuksi, koska lasagne on uunissa tai Roopen matikanläksyt on tarkistamatta.



Osallistumaton mies istahtaa sohvalle, sihauttaa oluen ja katsoo josko ruudulla vipajaisi jotain.



Vaimosta touhuäidiksi muuttunut nainen ihmettelee miten mies on tuommoiseksi muuttunut. Ihan varmastihan se suhteen alkumetreillä harrasti kivien maalausta, potkupalloilua, barbeilla leikkimistä ja skeittaamista? Nyt se juo olutta ja polttaa tupakkaa. On tuo tosin sitä tehnyt jo neljännesvuosisadan eikä asia suhteen alkutaipaleella häirinnyt tippaakaan, mutta kun tuo vaan ei tajua, että lapsiperheessä nyt vaan ei juoda olutta eikä polteta tupakkaa.



Erohan tuommoisesta on otettava, kun se on noin tolloksi nahjukseksi muuttunut.

voin sanoa, että se oli kyllä elämäni (ja ehkä hänenkin elämänsä) paras päätös. Olemme molemmat ihan kivoja ihmisiä, jotka toivat esille toistensa pahimmat puolet sellaisissa asioissa, jotka ovat parisuhteessa keskeisiä. Mies koki, etten minä kunnioita häntä eikä hän tee mitään oikein, minä taas koin ettei mistään voida keskustella (edes nätisti) ja toinen on perässävedettävä. Yritin kunnioittaa, mutten pystynyt, sillä minusta eksäni on henkisesti laiska ja mukavuudenhaluinen. Ja kyllä, tiedän että se on minun näkemykseni ja sellaisena hyvin subjektiivinen, mutta en vain sitä pystynyt yksin muuttamaan.

Nyt olemme molemmat tahoillamme suhteessa - eksä naisen kanssa, jolta ilmeisesti saa arvostusta omille hyville puolilleen ja jonka kanssa muutenkin ovat enemmän samankaltaisia tässä suhteessa. Eivät ilmeisesti keskustele kovin syvällisesti mistään, eikä se haittaa kumpaakaan. Minulla on sellainen mies, jollaista en uskonut olevan olemassakaan, ja joka sopii juuri minulle - täydellisesti, menisin sanomaan jos uskaltaisin.

Lapset kärsivät erosta sen verran, että toki surevat hajonnutta ydinperhettään ja hieman stressaavat elämisestä kahdessa kodissa. Mutta minä pystyn taas arvostamaan heidän isänsä hyviä puolia, kun en enää ole hänen kanssaan parisuhteessa, mikä näyttäisi olevan lapsille hyvästä. Ja katso - lapset ovat myös alkaneet puhua asioista avoimemmin ja meillä on läheisemmät välit kuin aiemmin, kun vaikeistakin asioista keskustellaan. Lisäksi isän entinen passiivinen rooli äidin apulaisena on kirkastunut niin, että katras on innoissaan myös hänen kanssaan. Jep, erosta voi seurata hyvää myös lapsille.

Niin tutulta kuulostaa. Tosin muutamalla erolla. Kyllä me mun nyxän kanssa puhutaan ihan syvällisiäkin :) Mutta juu, meidän ero oli kyllä varmasti paras vaihtoehto kaikille.

tai siihen että mies ei osallistu kotitöihin. Ei mahdu minun logiikkaani. Siitähän se naisen arki muuttuu vain entistä hankalammaksi, kun joutuu jatkossa hoitamaan ihan kaiken yksin. ja sitten vielä kaikki lasten traumat ja tapaamisongelmat ja muut kaupan päälle. en vaan ymmärrä tällaista "meillä ei ole miehen kanssa mitään yhteistä iltaisin. mies katselee paljon teeveetä. olen miettinyt eroa." siis täh. jos on naimisiin menty, niin on se nyt aika kakaramaista alkaa eroamaan tuommoisesta syystä.

kurkistaa sinne peiliin, ja miettiä mistäköhän se miehen puhumattomuus jne. voisi johtua eikä aina syyttää ensimmäisenä sitä miestä.

. Ehkäpä asia oli niin, että miehelläni ei ollut juuri tälle kyseiselle naiselle mitään sanomista enää kun ei saanut suunvuoroa kun vastaan tuli koko ajan valitusta ja nalkutusta. Keskustelusta ei tainnut olla tietoakaan siinä elämässä vaan pääasiana oli naisen vaatimukset. No tärkeintä on, että jätti hyvän miehen. Minä sain tämän aarteen itselleni.

kirjoitukselle. Tämä on valitettavasti nykyajan - etenkin nuorten naisten - pahin virhe mitä voivat liitossa tehdä: nalkuttaa ja vaatia toinen osapuoli hiljaiseksi. Ja sitten jos ei vieläkään mene oman mielen mukaan niin mukaan tulee ne itkupotkuraivarit.

isä oli yhdenlainen sohvaperuna ja äiti teki kotiäitinä kotihommat. se oli vielä sitä sukupolvea, jossa tuo oli ihan normaalia, joten en tarkoita, että näin pitäisi olla vieläkin.



kun me lapset kasvoimme, aloimme saada osamme kotityövastuusta ja pojatkin opetettiin siivoamaan ja valmistamaan ruokaa. muutaman kerran veljeni rutisivat asiasta, kun isänkään ei kerran tarvinut mitään tehdä ja äitini vastaus on jäänyt päähäni soimaan. hän sanoi aina, että "kultaseni, heti, kun alat yksin elättää tätä perhettä, saat ihan itse valita ne hommat, joita teet meidän yhteisen kotielämämme hyväksi, mutta sittenkään et pääse niistä kokonaan eroon."



kukaan meistä ei välttämättä silloin vielä tajunnut, mitä hän tarkoitti, mutta aikuistuessamme ymmärsimme, että siinä missä isä tosiaan oli yrittäjänä perheemme elättänyt, hän oli myös osallistunut perheemme hyvinvointiin hommaamalla talon lämmitystä varten puut, tekemällä remppahommia - ei isompia, niitä varten palkattiin ammattilaiset - ja vaihtamalla lamppuja ja autonrenkaita. eli ns. miesten hommat, jotka olivat jääneet meiltä huomaamatta.



omassa elämässäni olen käyttänyt tätä lausetta päinvastaisena. kun mieheni alkoi jossain vaiheessa juurtua liikaa sohvan pohjalle ja minulle kertyi suurin osa kotihommista, vaikka tein päivätyötä kuten hänkin, sanoin hänelle kerran, että "kultaseni, sitten kun elätät kokonaan tämän perheen, saat luvan itse valita ne kotityöt, jotka teet, mutta sittenkään et pääse niitä eroon." minä, toisin kuin äitini, tarkoitin sillä kertaa sitä, että niin kauan kuin molemmat osallistumme työelämään, mieheni velvollisuuksiin kuuluu osallistua myös kotielämään.



ja se tepsi. koskaan en sen jälkeen ole joutunut patistamaan miestäni osallistumaan mihinkään.