Äitiystäväsi paras puoli?
Minulla on ystävä, jonka kotiin ovat kaikki tervetulleita, joka jaksaa kuunnella, rakastaa ja hoitaa lapsiani kuin omiaan ja on muutenkin todella tyytyväinen elämäänsä.
Tuntuu, kuin hän olisi "kaiken yläpuolella" hyvällä tavalla. Oih, kumpa olisin kuin hän.
Mitä te muut ihailette äitiystävissänne?
Kommentit (4)
Äitiystävä 1: Elää omaa vauhdikasta elämäänsä lapsista huolimatta, juhlii, käy töissä ja harrastaa. Lapset kulkevat siinä sivussa. Itse olen väsynyt ja elämäni pyörii penskojeni ympärillä.
Äitiystävä 2: On rempseä ja komentaa vilkkaita ja älykkäitä lapsiaan ystävällisellä ja tehokkaalla tavalla. Itse menetän hermoni melkein aina uhmiksen kitistessä, eikä lapsi silti tottele.
Äitiystävä 3: Puhuu lapselleen poikkeuksetta lempeällä äänellä ja jaksaa kuunnella taaperon jutut loppuun saakka. Ei korota ääntään edes komentaessaan. Kuuntelee mielellään myös omien lasteni kälätykset. Itse lukittaudun mielelläni vessaan olemaan rauhassa.
Äitiystävä 4: Muuttaa huoletta maasta toiseen pienten lasten kanssa, ja lapset oppivat sosiaalisiksi maailmankansalaisiksi, jotka puhuvat viisivuotiaina jo kolmea kieltä. Itse jännitän tavallista pakettimatkaakin lasten kanssa.
on monia hyviä äitiystäviä, jotka usea olleet ystäviä jo ennen lapsia.
Eräs on täysin lapsilleen omistautunut. ajattelee lasten parasta henkeen ja vereen, ei huuda, on kärsivällinen ja kadehdittavan tasapainossa elämänsä kanssa, joka usein ulkopuolisten silmissä hektistä. kannustaa ja ymmärtää myös minua ja kuuntelee ja kyselee kuulumisia, eikä puhu vain omistaan.
toinen rauhallienn viilipytty, lasten etu ennen kaikkea, materia sekundääristä... ihanaa kun ei oo "MyandI", reimatec tai muita juttuja, joita en jaksa kuunnella. on yltiö ymmärtäväinen, empaattinen ja kannustava. kertoo myös murhheitaan ihanan rehellisesti ja suoraan... tulee kiva mieli, että olen luottamuksen arvoinen.
Eräs, kun joskus ollaan tekemisissä, on kuin oltais oltu eilen yhteydessä. on aina yhtä positiivinen ja huumorintajuinen. sama elämäntilanne lähes kun itsellä, no ainakin lapset yhditävät myös nykyään ja silti huumorimme menee aika lailla yhteen.
Äitiys näkyy siis näissä ominaisuuksissa. Hän ei hermostu vaikka tultaisiin sovittuun tapaamiseen vähän myöhässä, vaikka lapsemme tappelisivat keskenään tai vaikka lapseni kaataisi maitolasin hänen pöydälleen.
Arvostan samoja ominaisuuksia hänessä ihan "pelkkänä" ystävänä ilman äitiysnäkökulmaa.
ei ota itseään liian vakavasti, vaan jaksaa suhtautua kepeästi omiin hömpötyksiinsä. Myöntää, ettei ole aina täydellinen. Ihana, kun silloin itsekään ei tartte olla täydellinen ja voi yhdessä keskustella vaikka chic-litistä...