Miksi tyttö 1-10 vuotiaana yrittää kiskoa itseään rekkojen ja autojen alle tien reunassa?

perheneuvolaan ja pyytää aika psykologille.



Kuulostaa tosi omituiselta.

ettei ole tullut pettymyksen kokemuksia ja epäonnistumisia ja pitää itseään ylivertaisena (koulumenestys) ja voittamattomana.



Järjestäisin tarkoituksella tilanteita jossa hän saisi pettyä ja kokisi sen ettei onnistu.

ottakaa yhteys kasvatus- ja perheneuvolaan

ettei ole tullut pettymyksen kokemuksia ja epäonnistumisia ja pitää itseään ylivertaisena (koulumenestys) ja voittamattomana.

Järjestäisin tarkoituksella tilanteita jossa hän saisi pettyä ja kokisi sen ettei onnistu.

Meillä viehätys rajoittuu tosin autoihin. Aina pitää seistä 10 sentin päässä tien reunasta niin että tuntee oikein kun auto menee ohi. Päivällä tästä nyt ei ole hirveästi haittaa, mutta pimeällä on meinannut jäädä auton alle. Toisaalta yksin ollessaan osaa varoa paremmin, eli olen diagnosoinut tämän ihan huomionhauksi. Minä saan aina hepulin kun ylitän hänen kanssaan tietä, ja ehkä se on hänestä palkitsevaa, mene tiedä. Minulla vaan ei hermo kestä katsoa, että menisikö oikeasti auton alle jos en menisi väliin.

näyttämässä käytännössä miten nopeasti auto pysähtyy tai siis ei pysähdy. Luulen ettei tyttö usko ilman käytännön esimerkkiä.

en ole ikinä kuullut moisesta!!!ja meillä sentään 3 villiä poikaa...



veisin psykiatrille.

... mutta kun kymmenvuotias kuitenkin liikkuu myös yksin, olisi varmaan tärkeää että hän pikkuhiljaa oppisi myös itse arvioimaan mitä ihminen kestää, mitä voi tehdä ja mitä ei, mikä sattuu ja mikä sattuu tosi kovasti. Olisiko apua jostain harrastuksesta, jossa joutuu itse huomioimaan turvallisuusseikkoja ja arvioimaan riskejä, ja jossa korostetaan turvallisuuden merkitystä. Saahan ne olla muutenkin kivoja, elämyksiä aiheuttavia ja kehittäviä harrastuksia. Esim. vuori-/seinäkiipeily putoamisen ja kiipeilyn kannalta, sukellus...



Ei ehkä autourheilu mutta joku muu laji jossa joutuu vähän tekemisiin kovan vauhdin ja voiman kanssa, esim. itsepuolustuslajit tai ratsastus.



Autokoulustahan voi kysyä, pääsisikö yksityistunnille tutustumaan rekka-autoihin ja vaikka kyytiin, ja opettaja selittäisi miten vaarallista on mennä lähelle ilman aikuista.



En tarkoita näillä että lasta pitäisi erityisesti pelotella ja vahingoittaa että oppii pelkäämään, mutta varmaan löytyy joku niin jännittävä tilanne, jossa lapsi ymmärtää että nyt on tosi kyseessä, ja täytyy uskoa asian paremmin tietäviä. Joillekin uhmakkaille lapsille ehkä se oma vanhempi ei enää saa sellaista auktoriteettiasemaa, mutta joku ulkopuolinen koutsi tai harrastuksen idoli voi saada jotain tolkkua päähän.



Ja sitten vanhemmat miettii toimiiko lapsi samalla tavalla pelottomasti myös silloin kun on yksinään, vai onko tämä vanhempien pelottelu juuri jotain huomion hakemista ja opittua käyttäytymistä.

vieläkin nään painajaisia muutamasta tilanteesta, ihme että hengissä. pelottelutaktiikka vähän auttanut meillä. kauhujuttuja kerroin mitä tapahtuu jos rekan alle jää, ja muutaman auto-onnettomuuskuvan netistäkin näytin... tämä yhden hirveän rekkatilanteen jälkeen, viime sekunnilla sain hänet kiskottua niiden valtavien renkaiden edestä, senteistä oli kiinni, rekka ei ois ehtinyt edes yrittää jarruttaa, kaikki oli minun varassani... ajattelin että parempi pelotella kuin että oikasti auton alle. tämän tilanteen ja pelottelun jälkeen poika kulki muutaman päivän valjaissa kaikki matkat. ja jankutin ihan kokoajan matkalla: saako tonne mennä, miten tässä pitää käyttäytyä, jne, jne. kokeile samaa, jos ei toimi niin hae ihmeessä apua, vaikka perheneuvolasta.

jos lapsesi jo 10-vuotias, niin toi valjasjuttu vois olla tehoakskin, taitais sen verran jo hävettää jos kaverit näkee... ensin valjaissa jonkun aikaa, sitten valjaat taskussa ja uhkaus että heti laitat ne jos ei tottele. ja sitten kanssa laitat. sun on nyt otettava tilanne haltuusi ja lapsi komentoosi. tiedän ettei oo helppoa, mutta pakko.

Tuossa edellä noiden harrastusten yms. auktoriteettihahmojen suhteen minulla oli sellainen ajatus, että kymmenvuotiaalle ei voi enää minusta valehdella vaaroista, jos hän jo uskoo muutenkin että vanhemmat liioittelee ja ovat väärässä. Jos hän siis oikeasti nyt uskoo, että ne autot pysähtyy.



Sama kuin sanoisi että aina kun kävelet punaista päin, poliisi tulee ja vie sinut vankilaan. Hetken aikaa voi toimia niin tehokkaasti ettei uskalla vahingossakaan mennä punaista päin, mutta ei pitkään jos niitä poliiseja ei ikinä näy, ja silti ei ymmärrys siitä MIKSI oikeasti on vaarallista kävellä tien yli varomattomasti ole kasvanut mihinkään, päinvastoin. Parempi siis selittää miksi on vaarallista kävellä päin punaista, vaikka se johtaisikin siihen että henkilö joskus käyttäisi järkeään ja kävelisi kaikesta huolimatta päin punaista, kun olisi todennut tilanteen vaarattomaksi.



Ja jos vanhempien ja lapsen keskusteluyhteys ei oikein nyt toimi, voi joku ulkopuolinen saada puhuteltua järkeä, ja vielä sellaisessa tilanteessa että lapsi huomaa että se on ihan oikeassa. Autokoulunopettaja, poliisi, valmentaja tms. Ei hekään saa sanoa että kuolee jos tekee mitään väärin, vaan heidän täytyy selittää mitkä ne todelliset riskit on (lapsen tasolla toki). Kuoleminen voi olla liian abstrakti asia.

Mutta toki voi olla tarpeen sen kolaririskin osoittamiseksi tehdä kuolemastakin todellinen asia. Vakavasti vammautumisesta jne. vaikka näyttämällä kuvia ja hieman pelottelemalla. Jos vaan se voidaan tehdä niin että ilmeisesti älykäs ja uhmakas 10-vuotias sen hyväksyy todeksi.

Mutta hän vain katsoo niitä kiinnostuneena ja sanoo "näytä toi kuva ja näytä toi kuva" Ei häkelly lainkaan. Siis pahasti silpoutuneista kolarien uhreista. Ei mene sekään asia kuvilla konkretisoimalla kaaliin. Pelottelu ei tuo minkäänlaista toivottua tulosta. Ei esim. pelkää kyitä vaikka on sellaisen nähnyt luonnossa ja hänelle on selitetty että kyyt ovat myrkkykäärmeitä ja vaarallisia. Reagoi kyyn nähtyään ja kuultuaan että sen purema voi tappaa sanomalla että haluaa käärmeen lemmikikseen ja rakastaa käärmeitä. Pelottelu namusedistä ei myöskään mene jakeluun vaikka hänelle on yksityiskohtaisesti selitetty mitä namusedät pakettiautoineen tekevät pikkutytöille ja hänelle on kerrottu Jammun teoista. Tyttö vaan hymähtää lainkaan häkeltymättä ja sanoo rauhallisella äänensävyllä "Mä tapan ja myrkytän sen namusedän ennen kuin se ehtii tehdä mitään mulle" Lähti jopa etsimään valkokärpässieniä metsästä sienikirja mukanaan luettuaan kirjasta valkokärpässienen kolmesta rististä ja sen sisältämistä hermomyrkyistä. Pelko puuttuu siis täysin kaikissa asioissa.



ap

perheneuvolasta.



Onko koulusta kuulunut mitään erikoista?

Meidän ADHD-pojalla on hieman samanlaisia taipumuksia - johtuu siitä, että ei hahmota syy-seuraussuhteita.



En siis tarkoita, että tytöllä on välttämättä ADHD, mutta osaatko kytkeä tätä esim. johonkin muuhun erikoiseen piirteeseen?

mikään enää tunnu miltään silpoutuneiden kolariuhrien katsomisen jälkeen

perheneuvolasta. Onko koulusta kuulunut mitään erikoista?

Ei siis mitään erikoista. Lapsi on kuulemma itsevarma ja hänellä on kova hinku esiintyä. Rakastaa näyttelemistä.

mieleen narsisti:

-tuntee itsensä mahtavaksi, esimerkiksi liioittelee kykyjään ja taitojaan.

- vailla empatiaa.

Veisin kyllä psykologisiin tutkimuksiin. Tytön kasvaessa ongelmat lisääntyvät ja niitä tulee sitten myös uusilla alueilla esiin, esim. parisuhteessa, seksuaalisuudessa jne.

pienenä. Aikuisena olen tajunnut että jatkuviin vaaratilanteisiin hakeutumisen kautta purin sisäistä aggressiotani ja turhautumistani, joihin syyt löytyivät kasvuolosuhteistani. Jouduin näkemään esim. paljon väkivaltaa kotona ja jouduin myös itse kohteeksi. Vaaratilanteisiin hakeutumisen kautta myös testasin vanhempiani, välittävätkö he, yrittävätkö he estää, onko minulla mitään väliä. Testaus kuitenkin loppui itsestään joskus 10-vuotiaana. En nyt sano että sinun lapsesi tapauksessa on juuri näin kuin minulla oli, ja tuollaisen käytöksen taustalla varmasti voi olla moninaisia juttuja. Mutta mielestäni se on ehdottomasti vakavasti otettavaa oirehdintaa joten veisin kyllä hänet psykologin juttusille.

.. mutta mullakin tuli mieleen että ihan kaikki ei ole kohdallaan tämän tytön päänupissa, jos 10 ikävuoteen mennessä ei ole tajunnut vaan riuhtoo je riehuu että saisi juosta kadulle auton tai rekan eteen.



Ilmeisesti sellainenkaan, että selittäisi millainen järkytys se olisi tälle autoilijalle, kun ajaa lapsen yli, ei auta. Että se autoilijakin voi kuolla kun väistää ja ajaa puuhun tai ojaan ja häntä jää kaipaamaan lapset ja puoliso..



Eli on kyvytön tällaiseen.



Jotain häikkää lapsessa oikeasti on. Se, että pärjää koulussa hyvin, kertoo vain sen että - pärjää koulussa hyvin ! Osaa vastata oikein kysymyksiin, on ns. kouluälykäs.



halu olla esillä, se on toki ihan normaalia, mutta kun rinnalla on tuo "minä pystyn kaikkeen" ollaan jotenkin häiriitynyneen ja itseään täynnä olevan lapsen kanssa tekemisissä.



Onko tytölläsi muuten ystäviä? Miten hän kohtelee heitä? Millaisia ne ystävät ovat ja miten tytöt toimivat keskenään?

Tyttöni siis kiusaa kavereitaan, vaikka hänelle on selitetty että se on ehdottomasti väärin ja siitä on rangaistu. Rangaistuksilla ja puhutteluilla ja neuvoilla ei vaan ole mitään vaikutusta. Kyllä kavereita silti ilmaantuu aina uusia sillä tyttö on hyvin itsevarma ja ulospäinsuuntautunut.



ap