Lue keskustelun säännöt.
Miksi tyttö 1-10 vuotiaana yrittää kiskoa itseään rekkojen ja autojen alle tien reunassa?
27.02.2010 |
Aina kun näkee rekan tai auton lähestyvän alkaa kaikin voimin kiskominen rekan eteen. Saan kaksin käsin pitää häntä tiukassa otteessa, ettei lentäisi tielle, mutta riuhtominen vaan yltyy kunnes rekka on humahtanut ohi metrin hänen nenänsä edestä. Tyttö karjuu samalla että kyllä ne autot pysähtyy kun mä menen tielle!
Asiasta on pidetty noin sata kpl tunnin palaveria ja selitetty mitä tapahtuu jos jää auton alle ja selitetty se etteivät autot pysähdy jos hän yhtäkkiä päättää rynnätä tielle. Ei mitään vaikutusta. Tuijottaa vain keskustellessa uhmakkaasti takaisin ja sanoo ettei mulle mitään käy. Muutenkin ryntää heti kalliojyrkänteen reunaan josta 10 m äkkisuoraa pudotusta ja keikkuu kallionreunalla naureskellen kun hänelle huudetaan että tule pois sieltä, sä kuolet oikeasti jos putoat. Tuntuu että tytöltä puuttuu pelontunne kokonaan. Muutenkin tyttö uhmaa kaikessa mahdollisessa ja on kaksivuotiaasta asti karjunut komentoja ja uhkaillut ties millä jos en toteta hänen toiveitaan. Koulussa menee erinomaisesti, saa pelkkiä kymppejä kokeista joka aineesta, joten älyn puutteesta ei ole kyse tai siitä ettei ymmärtäisi mitä hänelle sanotaan. Mutta kuten sanoin tyttö ei tunne minkäänlaista pelkoa missään tilanteessa vaan on käsittämättömän uhkarohkea.
Onko kellään ollut samanlaista? Kokemuksia tai mielipiteitä?
Kommentit (23)
"No ystäväpiiri vaihtuu tiuhaan jatkuvien riitojen takia. Tyttöni siis kiusaa kavereitaan, vaikka hänelle on selitetty että se on ehdottomasti väärin ja siitä on rangaistu. Rangaistuksilla ja puhutteluilla ja neuvoilla ei vaan ole mitään vaikutusta. Kyllä kavereita silti ilmaantuu aina uusia sillä tyttö on hyvin itsevarma ja ulospäinsuuntautunut. ap"
Ongelmat kaverisuhteissa + vaarantajun puute antavat kyllä mielestäni aihetta tarkempiin tutkimuksiin. Voisitko ottaa yhteyttä perheneuvolaan tai onko teillä mahdollista käyttää tyttöänne yksityisellä lapsipsykologilla/lastenpsykiatrilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"No ystäväpiiri vaihtuu tiuhaan jatkuvien riitojen takia. Tyttöni siis kiusaa kavereitaan, vaikka hänelle on selitetty että se on ehdottomasti väärin ja siitä on rangaistu. Rangaistuksilla ja puhutteluilla ja neuvoilla ei vaan ole mitään vaikutusta. Kyllä kavereita silti ilmaantuu aina uusia sillä tyttö on hyvin itsevarma ja ulospäinsuuntautunut. ap" Ongelmat kaverisuhteissa + vaarantajun puute antavat kyllä mielestäni aihetta tarkempiin tutkimuksiin. Voisitko ottaa yhteyttä perheneuvolaan tai onko teillä mahdollista käyttää tyttöänne yksityisellä lapsipsykologilla/lastenpsykiatrilla?
Minusta erittäin huolestuttavaa!! Lapsellasi voi olla joku elimellinen / neurologinen "vaje", joka vaatii hoitoa, kenties lääkitystäkin. Ja joka auttaisi lastasi selviämään myös aikuisena tässä yhteiskunnassa.
On siis turha pelätä että sinua alettaisi syyllistämään tai pitämään epäkelpona vanhemana tms.
Itse aikoinaan epäilin, että lapseni vilkkaus ja energisyys ja itsepäisyys ei ole ihan normaalia, siihen aikaan ei puhuttu ADHD:sta vaan se sama vaiva kulki toisella nimellä. En koskaan tohtinut viedä lasta tarkempiin tutkimuksiin kun pelkäsin että minua aletaan syyllistää enkä olisi jaksanut enää ottaa vastaan yhtään moitetta miten olen väärin kasvattanut..
No, lapseni on aikuinen, hänellä on vaikeuksia keskittymisessä ja opiskelussa ja työssäkäynnissä. Hän on itsekin todennut että hänellä on ihan selkeästi ADHD, mutta ei ole saanut itseään lääkäriin, sählää aikojen kanssa... ja raha-asioittensa!
Jos olisin vienyt hänet 10-12 vuotiaana, jolloin oli "pahimmilaan", jolloin oli alaikäinen, olisi hoidot ja lääkitys voitu jo aloittaa ja lapsi olisi nyt normiston rajoissa..
Siksi suosittelen, vielä on aikaa ja vielä on mahdollisuus, ota yhteyttä perheneuvolaan, neuropsykologiin, tavalliseen yleislääkäriin, psykologiin.... HETI !
Narsisti tuntee pelkoa, mutta psykopaatti ei sitä tunne missään tilanteessa.