minkäikäsen lapsen voi jättää kotia yksin,jos lähtee käväseen baarissa?

Ihan sama juoko viinaa vai ei,mut baariin lähdön takia ei kenenkään pitäis jättää lastansa kotia YKSIN, oli sit minkä ikäinen tahansa!!!!

sisaruksia tai kaveri.

nukkumaan. Ehkä yläasteikäisen voisin antaa ehkä jäädä, mutta yhtään nuoremman en missään nimessä. Kauhea hätä kyllä tulee lapselle, kun huomaa olevansa yksin ja on yö. Otapa nyt järki käteen.

Itse teen erittäin epäsäännöllistä työtä ja lähden usein töihin jo aamuyöstä klo 03-05 jolloin lapsi 8v. jää yksin kotiin nukkumaan. Välillä omatunto soimaa, mutta töitä on vaan pakko tehdä ja ihan hyvin se on kyllä pärjäillyt.

ellei lapsella ole hoitajaa kotona. Teini on tietty eri juttu mutta siinäkin tapauksessa; kaljoitteleva nainen on etoova.

Minä ainakin sanon että lähdetään isän kanssa ravintolaan syömään ja tanssimaan, viinasta en puhu mitään.

Niin ja ei ole tarvinnut jättää lapsia yksin, mummi asuu naapurissa.

Mutta voisin kyllä jättää, teemmehän molemmat ilta-ja yövuorojakin.

Lapset 10 ja 12 ovat omatoimisia ja hoitavat iltapuuhat ja nukkumaanmenot kiltisti. Ja on kysytty niin heille ihan sama ollaanko töissä vai nukkumassa, hekin kerran nukkuvat.

Jos lapsi tietää että äiti kännissä heiluu jossain baarissa niin varmaan ahdistuu, ei sellaista tarvitse kertoa!

omatoiminen lapsi automaattisesti pärjää yksin kotona yöllä joitain tunteja! Omatoimisuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tunteeko lapsi olevansa turvassa yksin kotona. Omatoimiselle lapsellekin voi sattua kaikenlaisia tilanteita yön aikana. Muutenkin olen alkanut karsastamaan tuota nykyajan muotisanaa "omatoiminen". Sen varjolla on niin helppo antaa lapsen selviytyä asioista, joihin hänelle ei ole minkäänlaisia realistisia edellytyksiä.

Omassa nuoruudessani muu perhe muutti toiselle paikkakunnalle ja minä jäin viikoksi ihan yksin täysin tyhjään taloon. Television hain kaverilta lainaksi ja asustelin telttapatjalla ja makuupussissa viikon. Ja sain tehdä ihan mitä itse halusin. Tämän viikon jälkeen olin viikon partioleirillä, ja sen päätteeksi matkustin täysin tuntemattomien ihmisten kanssa linja-autolla uuteen kaupunkiin, jäin linja-autoasemalle ja kävelin tuntemattomassa kaupungissa ihan yksin yöaikaan aivan uuteen kotiin, jota en siis ollut ikinä nähnyt aiemmin. Tosin matkaa oli vain muutama kortteli. Rinkka selässä uuteen kotiin... Ja tämä tapahtui 80-luvun lopussa, jolloin ei ollut kännyköitä, enkä edes tiennyt uuden kodin puhelinnumeroa! Ja kotona eivät tienneet, milloin odottaa minua, muuta kuin päivän tarkkuudella.



Samalla tavalla muutamaa vuotta vanhempi veljeni kotiutui Italiasta parin päivän päästä, oli toki lähtenyt sinne jo ennen kuin muut muuttivat, veli meni silloin kai lukion toiselle.



Mutta mehän oltiinkin luotettavia ja neuvokkaita nuoria, toisin kuin nykynuoret. Tosin se mun luotettavuus karisi sitten jo kahden vuoden päästä kun olin mansikanpoiminnassa Suonenjoella, siihen saakka kiltti tyttö, sen jälkeen juopottelin ja sekstailin hillittömästi....



Vanhemmat eivät kyllä käyneet ikinä baarissa, mutta olivat monesti poissa työasioissa, huostaanottamassa tai antamassa kriisiapua itsemurhien tms. jälkeen. Ja vielä luottivat meihin teineihin.

Musta olis äärimmäisen noloa, jos teinini järkkäisi vaikka minibileet kotiin ja naapurit soittais vaikkapa poliisit... Miettikää mikä hässäkkä siitäkin tulisi, kun vanhemmat baarissa dokaamassa ja poliisit kotiovella...