Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi ette hanki lapsille lemmikkiä
26.02.2010 |
Meillä on paljon lemmikkieläimiä, osa minun ja osa lasten ja kyllä mieskin noista isommista tykkää. Lemmikkien myötä on tullut liityttyä monenmoiseen keskustelufoorumiin missä puhutaan kyseisen lajin lemmikeistä. Erittäin silmiinpistävää on nuorten tyttöjen joukko jotka toivovat ja toivovat ja sitten toivovat sitä yhtä pientä lemmikkiä- eivätkä saa.
On ketjuja joissa kysytään vinkkejä siihen miten vanhemmat sais suostuteltua, on jokajouluisia toivomus- ja pettymysketjuja. Ymmärrän jos perheessä on todettua allergiaa (useinhan lapsille myös valehdellaan) mutta useimmiten syynä on vaan julmat vanhemmat.
Kääpiöhamsteri esim. ei vie tilaa, ei vaadi massiivista rahanmenoa tai siivousta. Silti sitäkään ei voida lapsille hankkia. Mielestäni tällaiset vanhemmat ovat äärimmäisen julmia, suorastaan sadistisia. Jos itse ei tykkää eläimistä niin voisi kai sitä silti opettaa lapselleen ennakkoluulottomuutta ja antaa lapsen näyttää omat kykynsä. Monissa tutkimuksissa on osoitettu eläinten tärkeys ihmiselle, ei sitä voi kukaan kiistää.
Eli sinä jonka lapsi vuodesta toiseen haluaa itselleen turhaan lemmikkiä eikä saa sitä, miksi olet niin julma ja itsekäs?
Kommentit (115)
kun ap nimenomaan sanoi ettei tietenkään tarkoita allergisia niin nämä näsäviisaat ihan pakosta tulee tänne saivartelemaan:((( Alkaa tuntua siltä et allergia = idiotismi.
Ei tietnkään pidä hankkia eläintä jos sitä ei ole mahdollista hoitaa, mutta siitä olen ap:n kanssa samaa mieltä et lapselle lemmikki tekee todella hyvää. lapsi saa paljon syvempää ja pidempikestoista iloa siitä lemmiksistä kuin kuluttamisesta ja matkustamisesta. Minusta on surku et niin monen mielestä sitoutumattomuus ja kaikenlaiset korvikeviihdepläjäykset on elämän suola, eikä se että panostetaan yhdessäoloon, kotiin, perheeseen ja esim. just lemmikkien hoivaamiseen. itse olen tästä syystä, ja lasten toiveesta hankkinut meille lemmikkejä enkä ole päivääkään katunut. Olen suorastaan iloinnut siitä että kaikenlainen turhanpäiväinen kaupoissa juoksentelu ja hengaaminen ovat vähentyneet huomattavasti. Eläimet tekevät ihmiselle hyvää, ja lapsille ovat korvaamattomia.Ei niitä lemmikkejä tarvitse jalustalle nostaa, mutta minusta on outoa jos ihminen ei tunne mitään myönteistä eläimiä kohtaan. Jotain on silloin vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin ottanut kissan, jos emme olisi allergisia, mutta minua säälittää nämä tytöt, jotka ovat niin kiinni niissä koirissaan, että eivät pääse koskaan ulos ekstempore tai niille ei voi mennä, kun pitää olla koiran kanssa.
Hankkikaa koira vasta niin isoille lapsille, että eivät ahdistu kotona sen koiran kanssa, kun muut saa mennä ja tulla miten haluavat. Moni kolmasluokkalainen on saanut koiran ja katkeroituneet siitä, että koulusta on juostava heti kotiin koiran luo.
lapset oppivat päinvastoin mitä on vastuu. ja sitä taitoa ei tänäpäivänä osaa kaikki aikuisetkaan.
mutta 10v esikoinen toki tahtoisi OMAN lemmikin. Milloin se on koira, milloin kissa, onpa tuo puhunut akvaariosta ja häkkieläimistäkin.
Mutta. Toista koiraa ei meille mahdu, ja kissaa en koiralle kaveriksi ota. Lapsi ei voi olla eläimestä viimekädessä vastuussa, vaan vastuu on aina aikuisen. Niinpä meille ei voi tulla häkkieläintä tai akvaariotakaan. Minusta ei ole kantamaan vastuuta sellaisesta eläimestä, johon en koko aikaa kompastu, yksinkertaisen unohtaisin sen olemassa olon.
Ei häkkieläintä voi ottaa, jos ei saa huonekasvejakaan pysymään elossa. Koira on tosiaan hyvällä hoidolla, mutta johtunee sekin siitä, että isona otuksena on aina vähän tiellä ja siksi koko ajan mielessä.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2010 klo 13:01"]Meillä 2 koiraa ja 2 hevosta
[/quote]
Kiva että teillä on heppoja nimittäin hirveän monella ei ole :)
Kyllä se hamsterikin vaatii siivousta ja hoitoa, eivätkä nekään aina mitään kilttejä ole. Meillä on niitä nyt 3, ja häkit alkavat haista jo viikon jälkeen. Pointsit sulle jos sä kestät sitä hajua kun en kerta niitten häkkejä siivois. Pistää vituttamaan tälläset ihan oikeasti kyllä ne pienimmätkin vaatii asiantuntevaa hoitoa ja rakkautta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuu on aina aikuisella, eläin ei ole mikään pehmolelu. Aikuisen on tiedettävä lemmikin erikoistarpeet, otettava selvää sen lajinmukaisesta ruokinnasta, tarkkailtava sen terveyttä jne, vaikka lapsi eläimen näennäisesti hoitaisikin (ruokkisi, hellittelisi, vaihtaisi kuivikkeet, hoitaisi virikkeet). Lapsi ei selittämättä ymmärrä, että esim. patti marsun kyljessä voi olla kasvain ja vaatii eläinlääkäriä. Aikuisen on tämä ymmärrettävä. Jos lapsi tekee tahtomattaankin virheitä eläimen hoidossa, aikuisen on oltava niin perehtynyt lemmikkiin, että osaa lasta korjata ja neuvoa.
Tämän takia lemmikkiä ei IKINÄ lapselle, jonka vanhempaa ei oikeasti kiinnosta myös.
ja kukahan niidenki paskat ja kuset siivoo,arvatkaa.
muita elukoita ei oteta,perkele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikille karvaisille elukoille ja linnuille, mitään kaloja tai käärmeitä en halua... liian tylsiä... enkä muutenkaan halua eläimiä, kun ne haisee pahalle, enkä halua että tulee nuolemaan lapsen naamaa sen jälkeen kun on omaa alapäätä "pessy" yök!
mutta kuten monilla muillakin, esikoinen on allerginen. Ikävää muiden lasten kannalta, mutta näin asia vaan on. Ja ihan kaikelle (puput,hamsterit, marsut jne.) on allerginen ja itseasiassa koira on ainoa jota voisin edes harkita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...että ns. häkkieläimetkään eivät oikeasti ole häkkieläimiä, vaan vaativat päivittäistä ulkoilua sisätiloissa. Esim. meidän kanilla on käytännössä aina häkin luukku auki kun olemme kotona, se vipottaa ympäri kämppää, makoilee pöydän alla, kerjää jääkaapilla, hyppää sohvalle kinuamaan rapsutuksia. En voisi kuvitellakaan että tällainen eläin joutuisi elämään elämänsä häkissä vain satunnaisesti sen ulkopuolella pomppien ja tällöinkin kaikkea peläten.
Monella on täysin nyrjähtäneitä käsityksiä jyrsijöistä ja vastaavista. Mistä tahansa eläimestä tulee apaattinen, tylsä, arka häkissä kyhjöttäjä, jos sille ei muuhun tarjoa mahdollisuutta. On aina hirveän surullista nähdä eläin, josta ei ole osattu huolehtia oikein.:( Usein nämä ovat juuri niitä lapsille hankittuja ja sitten unohdettuja lemmikkejä.
ja ne haisivat ihan törkeiltä. Tyhjensin niiden purukäymälän joka päivä ja joka päivä töistä tullessa kämppä haisi ihan kammottavalle. Toisella oli ihan älytön merkkausvimma ja kuseskeli koko ajan ympäri häkkiä.
Kaneilla oli iso häkki ja siellä kaikenlaista aktiviteettia ja piilopaikkaa. Toinen oli ok mutta se toinen ei. Sillä oli hirveän voimakkaat vietit ihan kaikkeen ja se sotki ihan hirveesti.
Aamulla imuroin häkin ymäpryksen ja iltapäivällä se oli kahta kauheammassa kunnossa.
Annettiin ne pois. Koiratkaan eivät ole koskaan saaneet aikaan tuommoista sotkua.
Ei ikinä enää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikkia lasten mielitekoja voi eikä kuulu täyttää. Emme halua kotiimme mitään häkkejä ja terraarioita, saati jätöksiä, oksennuksia, karvoja, kuraa ja eläimistä tulevaa hajua. Emme myöskään halua mitään ylimääräistä työtä tai rahanmenoa ja haluamme vapauden liikkua ex-tempore. Sen takia.
Meillä on 2 degua ja koira. Vaikka matkustelemme aika paljon vuodessa ympäri maailmaa niin kyllä lemmikeille aina joku hoitopaikka tuttavapiiristä löytyy.
Omasta mielestäni häkkieläinten pitäminen häkkissä ei ole julmaa tai moraalitonta jos häkki/terraario on MAHDOLLISIMMAN SUURI (vähintään noin 2xkertainen eläinsuojelulain tietyn lajin minimimittojen mukaan).
Minun mielestäni hyvät syyt miksi lemmikkiä lapselle ei voitaisi hankkia ovat mm. allergiat, liian vähä vapaa-aika, lemmikistä koituvat ylisuuret hoito/pitokustannukset tai laji on liian vaikeahoitoinen lapselle tai ensimmäistä lemmikkiä hankkivalle. Eihän esim.10v kannata hankkia yksinhoidettavaksi siperian maaoravaa tai muuta aika vaikeaa lemmikkiä. Mutta minun mielestä kaikilla vanhemmilla joiden lapset haluaisivat lemmikkiä pitäisi olla edes yksi hyvä syy lapsilleensa miksi omaa ihanaa pientä (tai suurta) lemmikkiä ei perheeseen voitaisi ottaa, vaikka kaikki vanhemmat eivät välttämättä pidä lemmikeistä syystä tai toisesta.
Itselleni eläimet ovat ainakin TODELLA SUURI ja TÄRKEÄ osa elämääni. ;)
-17.v girl from here ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuule ottasin koiran heti jos voisin mutta sydän raastaen en sitä koskaan voi ottaa...
Sitä varten on kotieläinpihat ja -puistot ettei niitä elukoita tarvitse kotiinsa ottaa. Niitä voi käydä ihailemassa siellä niille paremmassa elinympäristössä, kuin kälyisessa kerrostalo asunnossa... ja en todellakaan ala siivoamaan joka ikinen päivä, ja lähipeiirissä sen verran paljon allergisia, joten tosi turhauttavaa, kun kaikki eivät voisi kylään tulla.
allergiat estää, ainoa joka ei mulle aiheuta oireita on kissa, ja sitten se taas aiheuttaa todella voimakkaat oireet miehelleni.
Akvaariokaloja voin harkita sitten kun lapsi on isompi jos meillä on enempi neliöitä.
Mutta joo, vaakassa hengitys/lemmikkieläin.. ei ole vaikea valita.
Ja joo, ei ole apua ollut siedätyksistäkään.
Kyllähän kaikki lemmikit vievät aikaa ja rahaa. Vaikka olisi pelkästään se hamsteri niin tuskin sekään ilman ruokaa selviää. Ja sitä paitsi, pitäähän sille hommata häkit ja muut tykötarpeet. Enkä nyt ihan usko siihenkään etteikö niistä aiheutuisi ylimääräistä vaivaa, esimerkiksi siivouksen muodossa.
Ja kyllä se matkustelukin on aika hyvä peruste olla ottamatta lemmikkiä. Vaikka kuinka olisi samanhenkisiä ystäviä niin voi olla aika vaikea saada päivän varoitusajalla hoitajaa. Ja varsinkin jos ala-asteikäisen lapsen pitäisi se itse hankkia ja myös viedä eläin sinne hoitopaikkaan.
Enkä muutenkaan usko että lapsi pystyy täysin huolehtimaan eläimestä ilman aikuisen apua. Minä en ainakaan suostu sormellanikaan koskemaan mihinkään hamsteriin tai muuhun rotan tapaiseen olioon, joten eiköhän ole kaikille osapuolille parasta että meille ei hankita lemmikkiä.
Ihmeellistä ajattelua muutenkin tuollainen, että kun meillä on kymmenen elukkaa niin kyllä kaikilla muillakin nyt pitäisi olla mahdollisuus ottaa edes yksi.
Allergia ei ole luulosairaus.
Voitko kuvitella miltä tuntuu siitä pienestä pojasta joka rakasti koiraansa yli kaiken, mutta joutui hengitysvaikeuksien ja astman vuoksi luopumaan parhaasta ystävästään. Entä miten kyseinen koira kärsii kun puolitoistavuotiaana siirretään kodista vieraaseen "laumaan"?? Tämähän on ihan täysin kivutonta ja helppoa kaikille?
Kannattaakohan silloin miettiä jo etukäteen mikä on hyvää ja sopivaa lemmikkieläinpolitiikkaa??
AP ei ihan selkeästi ole koskaan joutunut itse kärsimään allergiasta. On naurettavaa että vielä tällä vuosituhannella joutuu pitämään puoliansa sen suhteen että allergia on oikea sairaus, hoitamattomana siitä voi kehittyä vielä pahempi sairaus, esimerkiksi astma. Pitäisikö minun haluta meille mitään karvaista kaveria kun itse olen 30 vuotta kärsinyt oireistani ja joudun kortisonikuurille heti kun altistun vähänkään liikaa, mieheni on ollut leikkaushoidossa allergiansa takia ja on astmaatikko, pojallani oli puolitoistavuotiaana obstruktiivinen bronkiitti (joo, niitä kolme niin on babyastma).
Onneksi tuollaiset "eläinhörhöt" jotka eivät elämästä allergiaperheessä tiedä mitään eivät päätä sitä tuleeko meille eläimiä vai ei. Allergia ei ole valinta, se on omanlaisensa "vankila" tälläisessä välinpitämättömässä maailmassa mitä ap edustaa.
Jos et ajattele ihmisiä, ajattele edes niitä eläinparkoja jotka joutuisivat joko uuteen kotiin tai kodin puuttuessa piikille.
Muut rotat yms. ovat yököttäviä.Joten kiitos ei.
Olisin ottanut kissan, jos emme olisi allergisia, mutta minua säälittää nämä tytöt, jotka ovat niin kiinni niissä koirissaan, että eivät pääse koskaan ulos ekstempore tai niille ei voi mennä, kun pitää olla koiran kanssa.
Hankkikaa koira vasta niin isoille lapsille, että eivät ahdistu kotona sen koiran kanssa, kun muut saa mennä ja tulla miten haluavat. Moni kolmasluokkalainen on saanut koiran ja katkeroituneet siitä, että koulusta on juostava heti kotiin koiran luo.