En ymmärrä miksi ette hanki lapsille lemmikkiä

En ikinä huolisi nurkkiini tuollaisia karvakasoja. Rotat ovat tuholaisia ja jos joku on niin pölvästi, että niitä hellii, niin omapahan on päänsärkynsä. Jos nyt ap hyysäisit niitä omia elikoitasi ja antaisit muiden olla hyysäämättä.

Mitä muuta luulet tietäväsi kesyrotista? Mitä ne lemmikkinä pääasiassa tuhoavat?

Meillä on paljon lemmikkieläimiä, osa minun ja osa lasten ja kyllä mieskin noista isommista tykkää. Lemmikkien myötä on tullut liityttyä monenmoiseen keskustelufoorumiin missä puhutaan kyseisen lajin lemmikeistä. Erittäin silmiinpistävää on nuorten tyttöjen joukko jotka toivovat ja toivovat ja sitten toivovat sitä yhtä pientä lemmikkiä- eivätkä saa. On ketjuja joissa kysytään vinkkejä siihen miten vanhemmat sais suostuteltua, on jokajouluisia toivomus- ja pettymysketjuja. Ymmärrän jos perheessä on todettua allergiaa (useinhan lapsille myös valehdellaan) mutta useimmiten syynä on vaan julmat vanhemmat. Kääpiöhamsteri esim. ei vie tilaa, ei vaadi massiivista rahanmenoa tai siivousta. Silti sitäkään ei voida lapsille hankkia. Mielestäni tällaiset vanhemmat ovat äärimmäisen julmia, suorastaan sadistisia. Jos itse ei tykkää eläimistä niin voisi kai sitä silti opettaa lapselleen ennakkoluulottomuutta ja antaa lapsen näyttää omat kykynsä. Monissa tutkimuksissa on osoitettu eläinten tärkeys ihmiselle, ei sitä voi kukaan kiistää. Eli sinä jonka lapsi vuodesta toiseen haluaa itselleen turhaan lemmikkiä eikä saa sitä, miksi olet niin julma ja itsekäs?

On aina aikuisella ihmisellä. Ja sen vuoksi kenenkään ei pidä ottaa lemmikkiä, vain koska lapsi haluaa. Eläimet vaativat myös lääkärihoitoa, ruokinta vaatii joskus erityishuomiota. Ja esimerkiksi koirat säännöllistä lenkkeilyttämistä. Jos aikuinen ei ole valmis sitoutumaan viemään koiraa 2-3h ulos päivässä, ei ole mitään edellytyksiä ottaa tällaista liikuntamäärää vaativaa lemmikkiä. Lisäksi eläinten vaativa aika on myös pois muusta ajasta. Ja jos mieluummin käyt salilla kuin lenkillä, niin silloin on parempi valita olla ottamatta lemmikkiä. Todellisuudessa myös koiralle se 8 tuntiakin yksin on aivan liikaa. Ei se ole koiran elämää. Pitää ajatella myös eläinten parasta, ei vain oman tyttären tai pojan parasta. Eläinten pitäminen vaatii myös ekstravaivaa siivoamisessa. Jopa pieni gerbiilin häkki alkaa haisemaan aivan kamalalle, jos sitä ei putsaa päivittäin ulosteista ja vaihda kuivikkeita viikottain tai jopa useammin. Joskus vaikka allergiaa ei ole omassa perheessä, sitä voi esiintyä lähipiirissä ja eläinperhe voi joutua luopumaan myös ystävistään. Olisitko itse valmis vaihtamaan parhaan kaverisi vierailut koiraan? Varsinkin jos henkilö on hyvin hyvin läheinen ja ei voi olla edes samassa tilassa sellaisen kanssa, joka on pitänyt vaatteita lemmikkieläimen seurassa?

Sinä et selkeästi tiedä yhtään mistä puhut. Ensinnäkin gerbiiliä ei pidetä häkissä ja toisekseen niiden ulosteita ei TODELLAKAAN siivota joka päivä eivätkä ne silti haise! Kuvittele!

tiesittekös että jos otatte lapselle sen pari-kolme vuotta elävän jyrsijän tai akvaarion, niin hän oppii paremmin käsittelemään kuolemaakin. On helpompi ymmärtää että kaikki elävä kuolee joskus kun näkee sen eläimen kautta. Tottakai se sattuu itseensäkin kun lapsi itkee sen rakkaan hamsterin/hiiren/kultakalan takia, mutta sitten jos/kun lähipiiristä kuolee joku, hän ymmärtää paremmin mitä tapahtuu.



Oma allergia on muuten huono syy. Muutamalla tuttava perheellä on hamstereita tai gerbiilejä, vaikka toinen vanhemmista on pahasti allerginen kaikille eläimille. Korkeasaari reissullakin tämä isä ottaa vahvat allergialääkkeet ja hengittelee piippuun, mutta ei välitä siitä, koska haluaa nähdä lapsensa ilon.



Ja sille joka ihmetteli mitä iloa kaloista on niin, kyllä niistä iloa repii vaikka kuinka paljon. Kaloillakin on eri luonteita ja moni lapsi on meilläkin tykännyt katsella akvaariota. Ja aina voi ottaa jonkun liskon, jotka nekin ovat hyvin sympaattisia ja helppohoitoisia, kunhan saa järjestettyä oikeat olosuhteet.

jos mieheni ei olisi allerginen. Mieskin tykkäisi eläimistä, mutta jos meinaa hengittää sisätiloissa, niin karvaisia eläimiä meille ei voi tulla. Karvattomissa taas ei ole mitään sellaisia, joita meille haluttaisiin...

siedä. Jos joku tuttusi viis veisaa terveydestään, en ymmärrä miksi minun sitä pitäisi tehdä.

Ja lisko meillä oli, mutta lapsi joutui muutaman kerran ensiapuun astmakohtauksen takia, kunnes selvisi, että liskollehan se on altistunut. Eritteet ym.

tiesittekös että jos otatte lapselle sen pari-kolme vuotta elävän jyrsijän tai akvaarion, niin hän oppii paremmin käsittelemään kuolemaakin. On helpompi ymmärtää että kaikki elävä kuolee joskus kun näkee sen eläimen kautta. Tottakai se sattuu itseensäkin kun lapsi itkee sen rakkaan hamsterin/hiiren/kultakalan takia, mutta sitten jos/kun lähipiiristä kuolee joku, hän ymmärtää paremmin mitä tapahtuu.

Oma allergia on muuten huono syy. Muutamalla tuttava perheellä on hamstereita tai gerbiilejä, vaikka toinen vanhemmista on pahasti allerginen kaikille eläimille. Korkeasaari reissullakin tämä isä ottaa vahvat allergialääkkeet ja hengittelee piippuun, mutta ei välitä siitä, koska haluaa nähdä lapsensa ilon.

Ja sille joka ihmetteli mitä iloa kaloista on niin, kyllä niistä iloa repii vaikka kuinka paljon. Kaloillakin on eri luonteita ja moni lapsi on meilläkin tykännyt katsella akvaariota. Ja aina voi ottaa jonkun liskon, jotka nekin ovat hyvin sympaattisia ja helppohoitoisia, kunhan saa järjestettyä oikeat olosuhteet.

Tarkoitin lemmikin hankkimista lapselle joka sitä todella kovasti haluaa. Ei sitä nyt hankkimisen ilosta tarvi hankkia ;) Ap

vastauksistakin jo näkee, nykyajan elämä on niin hektistä ettei perheelle ole aikaa, eli ei myöskään lemmikeille.



Ollaan töissä tekemässä rahaa, juostaan harrastuksissa ja matkustellaan. Ei siihen itsekkääseen elämänrytmiin kaivata lisää häiriötekijöitä.



Meillä on lemmikkejä allergioista huolimatta. Uusien suositusten mukaanhan lemmikkien ottamista ei enää kannata vältellä jos ei siitä tietystä lemmikistä reaktioita tule. Meille tuli alkureaktiot ja sitten siedättyivät.

Mitään eläintä ei pidä ottaa jollei jokainen perheenjäsen sitä halua. Vastuu on aina aikuisella ja eläin vaikuttaa koko perheeseen.



Itselläni on ollut näitä helpoiksi mainittuja jyrsijöitä ja kyllä niiden tunnollinen hoito vie aikaa joka päivä. Tosin minulla oli niitä useita. Toiset lajit ovat laumaeläimiä joten yksi ei edes riitä.



Ja ylipäänsä lause lemmikin hankkimisesta lapselle joka sitä todella kovasti haluaa, saa karvani pystyyn. Pitääkö lapselle hankkia jotain vain siksi että hän haluaa, ottamatta huomioon perheen tilannetta?

Minulla on paha allergia ja jouduin teininä luopumaan omasta kissastani. Myös mies on allerginen. Allergialääkäri suositteli ettei kannata hommata meille mitään muutakaan eläintä.

mutta mikä pakko niitä on muille tuputtaa. Kai jokainen aikuinen osaa itse harkintansa mukaan tehdä viisaita päätöksiä tuommoisen asian suhteen.

on yrittaa muovata muitten elamaa. Anna olla, en minakaan mitaan elainta ottaisi kotiini asumaan. Ja ihan vaan siksi etta en halua eika se sinulle kuulu yhtaan.

Ollaan töissä tekemässä rahaa

Lemmikitkään eivät syö ilmaiseksi.

Pidän koirista ja minulla on niistä kokemusta, mutta emme ota koiraa olemaan kotona yhdeksän tuntia päivässä. Häkkieläimiä emme takuulla ota. Kaksi kissaa, joista on toisilleen seuraa, vielä menettelisivät.

Meidän perheeseen tulee kissa tai koira aikaisintaan lasten ollessa 11-12-vuotiaita, jos he vaikuttavat todella motivoituneilta lemmikkien hoitoon.

jos vanhemmat eivät ole siihen sitoutuneita. Ala-asteikäisten lasten vastuulle ei voi lemmikkiä laittaa. Kyllä he varmasti mielellään leikkivät lemmikin kanssa ja paljon oppivat eläimen kautta, mutta kyllä vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus päättää tällaisista asioista perheissä.



Mitä jos lapsesi haluaa ehdottomasti pianon, moottoripyörän, pikkuveljen, lopettaa koulunkäynnin tai muuttaa maalle? Onko sinusta sadistista silti tehdä omasta mielestäsi koko perheen kannalta paras ratkaisu?

Mutta isäni tappoi sen silmieni edessä ja heitti roskikseen ja sanoi ettei miehet mitään hiiriä hoida. Hankimme kyllä kissan ja kanin sitten kun lapset ovat isompia ja osaavat käsitellä niitä.

Eli sinä jonka lapsi vuodesta toiseen haluaa itselleen turhaan lemmikkiä eikä saa sitä, miksi olet niin julma ja itsekäs?

- että pari tuntia samassa huoneessa esim kissan kanssa saa silmäni vuotamaan ja nenäni tukkoon tuntikausiksi.

Jokaisella lienee oikeus tuostakin asiasta päättää. Meillä kyllä otettiin gerbiilejä kun esikoinen alkoi pyytää lemmikkiä nelisen vuotta sitten. Enimmillään gerbuja oli kuusi, nyt on enää neljä. Kuukausi sitten meille hankittiin chinchilla joka kyllä on sulattanu kaikkien sydämet. Meillä mies on allergikko mutta sietää nuo gerbut ja cincun ihan loistavasti.

Mutta isäni tappoi sen silmieni edessä ja heitti roskikseen ja sanoi ettei miehet mitään hiiriä hoida. Hankimme kyllä kissan ja kanin sitten kun lapset ovat isompia ja osaavat käsitellä niitä.

Huh kun tuli kamala olo tästä, hitto millaisia ihmisiä voi olla olemassa! :( Halaus sinulle, harmi kun en voi halata sitä pientä jota niin julmasti joku pystyi kohtelemaan!!!

Lemmikin hankintaa pitää mielestäni miettiä aina tarkkaan ja pitkällä tähtäimellä, jotta lemmikki saisi mahdollisimman hyvän ja vastuuntuntoisen kodin. On todella ikävää kun esim koiria hommataan ja parin vuoden päästä kun tehdäänkin lapsia, todetaan ettei koiralle olekkaan aikaa ja kora saa lähteä kodistaan ja perheensä luota. Tämä olisi pitänyt ajatella jo ennen koiranpennun hankkimista. Elämää pitäisi silloin pystyä katsomaan ainakin 10v. eteenpäin ja miettiä mahtuuko lemmikkki mukaan kuvioihin, jos esim perustankin perheen.

Itselläni on ollut koira, akvaario, marsu ja hamsteri ja kaksi kania, kun olin 15v. Nämä eläimet olin itse hankkinut ja hoidin Kaikki hoitokulut (ruoat, purut, eläinlääkärit yms) itse omilla rahoillani, jotka tienasin töitä tekemällä (eläinkaupassa mäkkärissä ja makuunissa mm). Nyt perheeseen kuuluu samainen koira ja 5.v pojan marsu. Marsu on tietenkin vain nimelliseti poikamme. Minun vatsuullanihan tietysti hoitaminen on. En voi käsittää vuodatusta aiheesta että Kaikilla ihmisillä pitäisi olla lemmikki. Miksi ihmeessä?!? Ei kaikilla ihmisillä kuuluisi mielestäni olla lapsiakaan. Olen seurannut ihmmeissäni keskusteluja jossa nuori pari murehtii, että pitäisikö niitä lapsia tehdä, kun kaikki sitä odottavat, mutta kumpikaan tulevista vanhemmista ei niinkään lapsien tekemisestä ja perheen hoitamisesta välittäisi. Ei tietenkään pidä. Kukin tekee niinkuin parhaaksi näkee. Nämä molemmat ovat todella vastuullisia valintoja eikä niihin pitäisi ryhtyä jos ei todella halua ja ole itse innokas

on vanhemmilla, koskaan ei saa ottaa eläintä vain "lasten lemmikiksi" eikä minkään eläinlajin kasvattaja sellaiseksi myy ("kasvattajat" sitten erikseen). Meillä on paljon eläimiä kaikkiaan ollut, minun harrastuksena lähinnä. Nyt lapset siinä iässä että toivovat itselleen omia lemmikkejä, 8v pupua ja 7v sauvasirkkaa. Pupua ei tule, koska ei nytkään jaksa sitoutua hiiriensä hoitoon (jotka olivat ensin minun mutta halusi pitää ne kun pistin muut pakkaseen). Pupu(t) jäisivät minun hoidettavaksi, enkä halua lisää hoidettavia, en jaksa hoitaa.

Vastuutonta on hankkia lapselle lemmikki vain siksi että lapsi haluaa eikä kukaan täysipäinen eläinkauppias/kasvattaja myy lasten leluksi. Vanhempien pitää olla kiinnostuneita lajista ja hankkimaan tietoa sen oikeasta hoidosta. Jos ei kiinnosta vanhempia niin eläimen kannalta paras ettei sitä hankita.

Meillä on paljon lemmikkieläimiä, osa minun ja osa lasten ja kyllä mieskin noista isommista tykkää. Lemmikkien myötä on tullut liityttyä monenmoiseen keskustelufoorumiin missä puhutaan kyseisen lajin lemmikeistä. Erittäin silmiinpistävää on nuorten tyttöjen joukko jotka toivovat ja toivovat ja sitten toivovat sitä yhtä pientä lemmikkiä- eivätkä saa.

On ketjuja joissa kysytään vinkkejä siihen miten vanhemmat sais suostuteltua, on jokajouluisia toivomus- ja pettymysketjuja. Ymmärrän jos perheessä on todettua allergiaa (useinhan lapsille myös valehdellaan) mutta useimmiten syynä on vaan julmat vanhemmat.

Kääpiöhamsteri esim. ei vie tilaa, ei vaadi massiivista rahanmenoa tai siivousta. Silti sitäkään ei voida lapsille hankkia. Mielestäni tällaiset vanhemmat ovat äärimmäisen julmia, suorastaan sadistisia. Jos itse ei tykkää eläimistä niin voisi kai sitä silti opettaa lapselleen ennakkoluulottomuutta ja antaa lapsen näyttää omat kykynsä. Monissa tutkimuksissa on osoitettu eläinten tärkeys ihmiselle, ei sitä voi kukaan kiistää.

Eli sinä jonka lapsi vuodesta toiseen haluaa itselleen turhaan lemmikkiä eikä saa sitä, miksi olet niin julma ja itsekäs?

kuin ketjussa "miksi ette tarjoa lapsillenne omakotitalo-asumista" tms.



Maalla asutaan, on koira, kissoja, ankkoja ja lampaita. Ja kyllä lapset tykkäävät ja hoitavat. Yritän tarjota omille lapsilleni nyt sellaista ympäristöä jota en itse lapsena saanut. Ehkä he pitävät sitä itsestäänselvyytenä, en tiedä.