Lue keskustelun säännöt.
Poikien äidit auttakaa!
26.01.2010 |
Poikamme on kohta 1,5-vuotias ja hylkii minua! Ennen pojan kanssa kaikki sujui hyvin, korvatulehduskierrettä lukuunottamatta. Imetin poikaa 1v2kk ja olin hänen kanssa kotona kunnes hän täytti vuoden (olin vain 3kk töissä, enkä edes joka päivä. nyt työt ovat loppuneet ja olen kotona), nyt lapsi on muuttunut. en saa syöttää, pukea, ottaa syliin jos itkettää, en saa nukuttaa, enkä mitään! Isä vain kelpaa kaikkeen ja minä siis en mihinkään. Mitä olen tehnyt väärin? Ennen poika viihtyi kanssani ja oli niin iloinen, kun menin häntä laittaa nukkumaan. Masentaa! Lisäksi miehen kanssa menee tavallaan hyvin, mutta sit toisaalta niin huonosti. Halutaan eri asioita elämässä, enkä ole onnellinen. Puheyhteyttä ei ole. Pitääkö heittää hanskat tiskiin ja jättää lapsi isälleen, kun isä vaan kelpaa. mitä tässä enää voi tehdä.
Kommentit (27)
vain mä kelpaan lapsille, pojille ja tytöille,
odotan aikaa, ku tää järkyttävä fanitus loppuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisin ehdottanutkin rehellistä keskustelua miehen kanssa siitä, miltä sinusta tuntuu. Hienoa, että se auttoi.
Halusin vain sanoa, että jos olet tehnyt kaiken äitinä niin hyvin kuin olet voinut (kuten kuulostaa), niin eihän kyse voi olla mistään muusta kuin "isänsuosimisvaiheesta". Ja kuulemani mukaan sellaisia todella on. Ymmärrän kyllä, että tuntui kurjalta! Itsekin menin töihin kun lapsi täytti vuoden ja mies jäi kotiin, ja pahalta tuntuu ylipäätään olla erossa vaikka lapsi tuntuu vielä suosivan minua.
ei ole sukupuolesta kiinni. olen vaan tyytyväinen, että ei tarvii koko ajn viihdyttää, kun roikkuu isässään. minä luulen myös, että ikävöi, kun mies tekee pitkää päivää töissä.
tuollaisia kausia vaan tulee. Sitten joskus myöhemmin (6-7 vuotiaana) poikien kuuluukin lähentyä isänsä kanssa ja jättää äiti "paitsioon". Näin se vaan menee.
Meillä 2,5v tyttö, joka taas ei huoli isäänsä tekemään mitään. Käy ihan miestä sääliksi, kun vain minä kelpaan! Mutta uskon, että kyseessä on vain pelkkä kausi ja menee itsellään ohi.
Toi karkkijuttu on varmaan vähän huono homma. Voisitko keskustella siitä miehesi kanssa kahden kesken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa ihana lukea, että muillakin on isän suosimista. Itse olen mennyt töihin vuoden alusta ja 1v. 10kk ikäinen poika alkoi vähän sen jälkeen suosia kaikessa isää. Äiti käy, kun isä ei ole paikalla, mutta jos molemmat on, niin isä on paras. Äiti käy kyllä leikkeihin ym, mutta esim. vaippojen vaihto tai pukeminen ei käy. Tätä on jatkunut jo jonkun aikaa (1,5kk). Aluksi ajattelinkin, että on joku ohimenevä juttu, mutta nyt alkaa jo tuntua pitkältä ajalta. Alkaa syyllisyys tulla pintaan töihin menosta. Olemme molemmat hoitaneet poikaa aika lailla yhtä paljon, toki itse hoidin enemmän ollessani kotona tuohon 1,5v. ikään asti, mutta muuten isä on osallistunut hoitoon kiitettävästi. Nyt poika on Mummilla hoidossa. Mietinkin, että kun poika saa raivarit jos äiti alkaa vaihtaa vaippaa tai pukea, niin kannattaako vaan reippaasti jatkaa ja antaa pojan huutaa ja rimpuilla vai suosiolla antaa isälleen puettavaksi?
Mun mielestä voit hyvin pukea lasta vaikka hän temppuilee. Niin minäkin tein. Nyt lapsella on mennyt ohi tuo "isi vaan kelpaa"-vaihe. Noita vaiheita ilmeisesti tulee ja menee, ei kannata ottaa itseensä, vaikka lapsen käytös kuinka loukkaisi. :) Yritä keksiä jotain kivaa tekemistä vain sinulle ja lapselle. Meillä se on ruoan laittoa. Taapero antaa kuppeja, ja välineitä esim leipomiseen ja taikinaakin saa maistella. Olen myös antanut muotoiltavaksi pullataikinaa ja paistamisen jälkeen lapsi on saanut syödä sen. :) Yhdessä tekeminen on kivaa, varsinkin lapsen mielestä (vaikka aikuisesta se tuntuu lähinnä sotkemiselta :D ).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee. Välillä kelpaa äiti ja välillä isi.
mistä sitä tietää, onko vain joku kausi? Vaikuttaako noin pieneen se että isä antaa joka välissä karkkia ja äiti taas kieltää sen? Aina meillä menee niin että äiti kieltää ja isi antaa... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meil on saman ikänen kaveri tääl kotona ja nyt on vain iskä parempi ku äiti:)menee kyl ohi,joten sussa ei ole mitään vikaa...
itselläni on kaksi poikaa 7v.ja 11 ja meillä sama juttu välillä.Kun on nälkä tai pipi sormessa niin silloin mua kaivataan...muuten kyllä touhuavat isän kanssa tai kavereiden.Pojat tosin kertovat mulle aina ekana asiat mitä koulussa on tapahtunut,vanhempi kysyy tyttö juttuja multa...mut tosiaan ei hätää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos antaa tuon ikäiselle joka välissä karkkia!
Lapsi yrittää itsenäistyä vähän. Mutta älä myöskään anna aina periksi kun haluaa isän, vaan sanot että äiti tekee tämän nyt, ettei tuo tule tavaksi että aina voi valita kuka pukee ym. lapset oikeesti tulee aika hankalaksi tuossa 1,5 vuotiaina, kärsivällisyyttä ;) Ja muista että aina ei tarvitse tehdä niinkuin lapsi haluaa. aikuiset päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeski että vastaan tylysti, mutta yritys on saada sinut miettimään.
Älä ole itsekäs vaan anna pojallesi turvallinen lapsuus ja opettele rakastamaan lapsen isää ja lasta.
Kaikki ei tule mennä niinkuin sinä haluat vaan jotenkin sinnepäin ettet jää paitseloon.
Meillä on kolme poikaa ja kaikki ovat noin vuoden iässä "kyllästyneet" äitiin. ovat olleet iloisia kun isin kanssa on vaikka ouettu iltapuku päälle, mutta äitin kanssa se on ollut pelkkää tappelua.
Samoin syöminen, nukkuminen jne.
Ajan kanssa asiat on tasoittuneet ja kumpikin on kelvannut vanhemmaksi.
3 lapsen isän mietteitä.
Tuo on normaalia. Älä syytä itseäsi, älä syytä miestäsi. Ihan niin kuin joku sanoi, välillä lapsi suosii äitiä, välillä isää. Ole iloinen siitä, että lapsellasi on hyvät välit isäänsä!
Yrittäkää miehenne kanssa saada välinne kuntoon, ja kasvatusasiat sovittua silloin kun lapsi ei ole paikalla.
Ei karkin antaminen saa lasta suosimaan toista vanhempaa.
t. 2 lapsen äiti
meilläkin jossain vaiheessa vain isä kelpasi nukuttamaan, koska oli päivät töissä eikä lapsi nähnyt paljon isää. nyt taas minä olen "paras" nukuttaja
että olet äitinä, tai vanhempana automaattisesti joskus lapsen silmissä pahis. Äläkä lue lapsen käytökseen liikaa merkityksiä, se on epäreilua lasta kohtaan. :(
Tuossa iässä meidän pojillamme oli isi-kausi. Isiä ihailtiin ja matkittiin. Ihan luonnollista. Sitäpaitsi lapsella on samaan aikaan myös uhman ensi oireita, jotka vaan lisääntyvät, kunnes suunnilleen vuoden päästä ihmettelet, että mihin se sinun ihana lapsesi on kadonnut ja kuka toi tilalle kamalan kiukuttelevan peikon! Onneksi sekin menee ohi. ;)
Olenhan minä iloinen että isällä ja pojalla on hyvät välit. Kasvatusasioista on puhuttu ja puhuttu,muttei mies muuta tapojaan. Aina kun silmä välttää niin jotain herkkua tarjoaa lapselle. En usko että lapsella on ikävä isää, koska isä on myös työtön ja 24/7 kotona. Jos menen laittamaan lasta nukkumaan ja itkee, isä hyökkää heti paikalle ja nappaa lapsen. tuntuu että hän nollaa minua.
Hei!
Minulla on kaksi poikaa ja etenkin toisella on selkeästi ollut kausia, että on joko isän poika tai äidin poika ja olen kuullut, että monella muullakin on näin. Itselleni otti todella koville, kun poika jäi eteiseen itkemään isän perään, kun isä lähti töihin ja minä jäin pojan kanssa kotiin. Ja nämä eivät meillä ole olleet mitään muutaman viikon kausia, vaan kestävät kauemmin. Eli älä ota itseesi, vaikka pieni suosii isää. Se menee ohi ja sitten taas molemmat kelpaavat. Tällä hetkelle pieni mies on ehkä taasen kallellaan äitiin päin :) Ole lähellä ja läsnä, koska kyllähän pienelle on tärkeää, että äiti on siinä lähellä.
Parisuhteeseen voimia ja paljon ymmärrystä puolin ja toisin.
Hyvin nukutun yön ja miehen kanssa keskustelun jälkeen saatiin kasvatus- ja muutkin asiat sovittua. Mies heitti aamulla heti kaikki karkit ja herkut roskiin ja on järjestänyt jotain kivaa huomiseksi, vuosipäivän kunniaksi. :) Isteäni auttoi paljon huomata että muissakin perheissä lapset suosivat kausittain toista vanhenpaa, luulin ihan oikeasti että olen tehnyt jotain väärin ja että meidän perhe on ihan epänormaali!
Tänään poika ei taas meinannut syödä aamupalaansa, niin annoin lusikan hänelle ja annoin hänen syödä itse. On niin vaikea käsittää että tuo poika ei ole enää mikään pikkuvauva. Mielelläni olisin vielä hetken pitänyt hänet ihan pienenä nyyttinä!
Kiitos kaikille, jotka jaksoitte vastata ja kerroitte että poikani käytös on ihan normaalia!