En ymmärrä miksi ette hanki lapsille lemmikkiä

Kuten esimerkiksi liikkumisen vapautta. Lapset saa mukaan minne vaan, lemmikkejä ei.

No niin, tässäkin pienessä lukumäärässä on paljon allergikoita tai suurin osa lienee "allergikoita" lähinnä henkisesti. Kuinka moni teistä allergisista on testannut esim. hamsterinpitoa lapsen huoneessa?



Mutta joo, siis monet tuntuvat ajattelevan, että jyrsijän elämä häkissä on kärsimystä. Se ei pidä paikkaansa laisinkaan jos sen häkin/dunan/terraarion koko on sopiva. Toiset esim. talvikot osoittavat kyllä heti sen jos kämppä on liian pieni ja toiset ovat tyytyväisiä pienempäänkin. Jos viitsii yhtään jyrsijöihin tutustua niin voi heti huomata, että ne useimmiten viihtyvät oikein hyvin asumuksissaan. Meillä on ollut 2 sellaista hamsteria jotka ovat osoittaneet haluavansa lisää tilaa ja sitä on niille sitten tehtykin. Lapset tietenkin myös pitäisivät lemmikkiään vapaana jolloin se pääsisi usein juoksemaan muuallekin kun häkkiinsä.



Jyrsijät muodostavat oman reviirinsä sille alueelle mikä niillä on käytössä. Esim. kääpiöhamsteri on tyytyväinen 70cm leveässä terraariossa ja tekee sinne itselleen oman kodin. Ei se kaipaa eikä tarvitse vapautta sillä tavalla kun me ihmiset koemme. Saman verran sillä hamsterilla suhteessa kokoonsa on silloin tilaa kun ihmisellä 100 neliön kämpässä. Ja sitä "ulkoilua" tulee kun lapset juoksuttavat lemmikkiä. Virikkeistä se saa itselleen luonteelleen ominaista tekemistä. On siis täysi tekosyy väittää, että jyrsijän kuuluisi olla vapaana luonnossa koska nämä on jalostettu lemmikeiksi eivätkä luontoon.



Aivan yhtä lailla koirasta voisi sanoa, että senkin pitäminen on julmaa. Onko koira sitten alunperin ollut sisällä ja ulkoillut hihnan päässä? Ei ole.



Monia myös huoletti matkustelu ja vähäinen kotona oleminen. No, hamsterin (on nyt tässä esimerkkieläimenä, on niitä muitakin toki) voi jättää pariksi vuorokaudeksi ihan hyvin yksin. Hamsteri ei kärsi mitenkään siitä jos olette koko päivän poissa tai ette ehtisi pariin päivään siihen koskemaankaan. Lomamatkojen ajaksi kyseisen lemmikin foorumeilta löytyy vapaaehtoisia jotka ottavat muiden lemmikkejä hoitoon. Meillä kanit olleet hoidossa ja itse olen pitänyt hamsteria lomahoidossa. Eli tekosyy se on tuokin.



Meillä on muuten koiria, kissa, kani, marsuja, hiiriä, rottia, hamstereita ja deguja mutta käymme etelässä kerran vuodessa ja kesällä viikon- parin reissulla. Me olemme palkanneet kaverini meille aina koko ajaksi asumaan ja hoitamaan eläimiä. Kätevää ja edullista :) Eli kyllä te yhdestä jyrsijästä selviätte ihan jokainen ihan varmasti.



Ap

kaikilla pitäisi olla lemmikki. Miksi kaikki urpot hankkivat itselleen koiran tai kissan?

Miksi ihmeessä ottaa vaativa lemmikki jos ei jaksa tai halua hoitaa sitä? Ei ulkoiluteta koiraa riittävästi, ei jakseta kouluttaa, raahataan koiria kauppakeskuksiin mukaan, missä odottavat tunteja autossa kun emäntä on shoppaamassa jne. Ja kun sille rakkaalle lemmikille tulee vaivoja, sen viedään piikille kun ei raaskita maksaa kalliita lääkärimaksuja.



Minua ei todellakaan huoleta se, että joku lapsi ei saa lemmikkiä. Minua huolettaa se, että niin monella on eläimiä vaikka eivät niitä ansaitsisi. Jos joku kokee, että ei pysty tai halua ottaa lemmikistä aiheutuvaa vastuuta ja vaivaa niin silloin pitääkin kieltäytyä eikä alkaa curling-vanhemmaksi...

^Kaveri siis hoitanut välillä vain pikkujyrsijät, koirat on toisella kaverilla ja kerran kani oli tuntemattomalla vapaaehtoisella hoidossa. Ap

Olet päättänyt, että allergiset eivät voi olla allergisia, elleivät ole kokeilleet jokaista eläinlajia lapsen huoneessa. Sillä, että tietää joko omien, puolison tai lasten kokemusten ja tutkimusten takia, että perheessä on allergiaa, niin se ei ap:lle riitä.

Niin meillä on hevosia, koiria, kissa, marsu, undulaatteja ja akvaariokin, mutta uskon, jos jotkut kertovat allergisia olevansa.

No niin, tässäkin pienessä lukumäärässä on paljon allergikoita tai suurin osa lienee "allergikoita" lähinnä henkisesti. Kuinka moni teistä allergisista on testannut esim. hamsterinpitoa lapsen huoneessa?

Mutta joo, siis monet tuntuvat ajattelevan, että jyrsijän elämä häkissä on kärsimystä. Se ei pidä paikkaansa laisinkaan jos sen häkin/dunan/terraarion koko on sopiva. Toiset esim. talvikot osoittavat kyllä heti sen jos kämppä on liian pieni ja toiset ovat tyytyväisiä pienempäänkin. Jos viitsii yhtään jyrsijöihin tutustua niin voi heti huomata, että ne useimmiten viihtyvät oikein hyvin asumuksissaan. Meillä on ollut 2 sellaista hamsteria jotka ovat osoittaneet haluavansa lisää tilaa ja sitä on niille sitten tehtykin. Lapset tietenkin myös pitäisivät lemmikkiään vapaana jolloin se pääsisi usein juoksemaan muuallekin kun häkkiinsä.

Jyrsijät muodostavat oman reviirinsä sille alueelle mikä niillä on käytössä. Esim. kääpiöhamsteri on tyytyväinen 70cm leveässä terraariossa ja tekee sinne itselleen oman kodin. Ei se kaipaa eikä tarvitse vapautta sillä tavalla kun me ihmiset koemme. Saman verran sillä hamsterilla suhteessa kokoonsa on silloin tilaa kun ihmisellä 100 neliön kämpässä. Ja sitä "ulkoilua" tulee kun lapset juoksuttavat lemmikkiä. Virikkeistä se saa itselleen luonteelleen ominaista tekemistä. On siis täysi tekosyy väittää, että jyrsijän kuuluisi olla vapaana luonnossa koska nämä on jalostettu lemmikeiksi eivätkä luontoon.

Aivan yhtä lailla koirasta voisi sanoa, että senkin pitäminen on julmaa. Onko koira sitten alunperin ollut sisällä ja ulkoillut hihnan päässä? Ei ole.

Monia myös huoletti matkustelu ja vähäinen kotona oleminen. No, hamsterin (on nyt tässä esimerkkieläimenä, on niitä muitakin toki) voi jättää pariksi vuorokaudeksi ihan hyvin yksin. Hamsteri ei kärsi mitenkään siitä jos olette koko päivän poissa tai ette ehtisi pariin päivään siihen koskemaankaan. Lomamatkojen ajaksi kyseisen lemmikin foorumeilta löytyy vapaaehtoisia jotka ottavat muiden lemmikkejä hoitoon. Meillä kanit olleet hoidossa ja itse olen pitänyt hamsteria lomahoidossa. Eli tekosyy se on tuokin.

Meillä on muuten koiria, kissa, kani, marsuja, hiiriä, rottia, hamstereita ja deguja mutta käymme etelässä kerran vuodessa ja kesällä viikon- parin reissulla. Me olemme palkanneet kaverini meille aina koko ajaksi asumaan ja hoitamaan eläimiä. Kätevää ja edullista :) Eli kyllä te yhdestä jyrsijästä selviätte ihan jokainen ihan varmasti.

Ap

Perustetaan kaikki omat eläintarhat kuten ap! Ja sit haistaan ällöille elukoille AINA! Imuria huudatetaan pari kertaa päivässä, jos ei haluta hukkua "paskaan". Ja uhraudutaan lasten tahtoon, vaikka tukehduttaisiin! Ex-temporee matkat voitaisiin unohtaa jne. Mutta pääasia on, että lapsi saa mitä lapsi haluaa!!!!

Miksi helkutissa pitäisi joku elukka hankkia kotiin?!? Olen onneksi kasvattanut lapseni niin etteivät kaipaa mitään eläimiä kotiin, heillä on tarpeeksi tekemistä ja harrastuksia, eivät tarvitse mitään ns. "lemmikkiä".

Onneksi itselläni oli lapsena mahdollisuus mummulassa nähdä ja hoitaa erilaisia eläimiä: sikoja, kanoja, lehmiä, koiria, kissoja.. Ja oma kissakin sitten joskus oli. Hyvät muistot noista ajoista, kun sain eläinten kanssa touhuta. Sitä haaveilemaani ponia eivät vanhemmat - kumma kyllä - minulle rivitaloon hankkineet :-O

Ja kylla, minun allergia on lapsena ihan testattu. Meilla oli kissa mutta jouduimme luopumaan siita ja se oli minulle kova pala. Sen jalkeen otimme mm. kilpikonnia, mutta niista oli niin paljon hommaa etten jaksa sellaista enaa uudestaan. Marsuakin on testattu mutta minulle tulee ihottumaa jo pelkasta marsun kosketuksesta ja samassa huoneessa pystyn olemaan marsun ja heinien kanssa n. 10 min ennen kuin hengitys alkaa olemaan tukalaa. Niin etta siksi emme ota elaimia. Ehka sitten teen henkista vakivaltaa lapsille!

Jotkut ovat luonnostaan eläinrakkaita. Meillä tyttö ollut aina hulluna kaikenlaisiin eläimiin ja niitä myös saanut. Poikaa ei kiinnosta eläimet.



Ei ole kasvatuskysymys lainkaan. Ikävää jos lapset joutuvat salaa rakastamaan eläimiä kun äiti siitä suuttuu..



Ja minusta kaikkien ei tosiaankaan tarnitse hankkia kotieläimiä. Tiedän lapsia jotka käyvät kotieläintilalla hoitamassa eläimiä harrastuksena, ratsastamassa jne. Ei niitä pakko ottaa kotiin asti. Tiedän myös dogsittereitä jotka eivät voi jostaan syystä ottaa kotiinsa eläintä.

Meillä on paljon lemmikkieläimiä, osa minun ja osa lasten ja kyllä mieskin noista isommista tykkää. Lemmikkien myötä on tullut liityttyä monenmoiseen keskustelufoorumiin missä puhutaan kyseisen lajin lemmikeistä. Erittäin silmiinpistävää on nuorten tyttöjen joukko jotka toivovat ja toivovat ja sitten toivovat sitä yhtä pientä lemmikkiä- eivätkä saa.

On ketjuja joissa kysytään vinkkejä siihen miten vanhemmat sais suostuteltua, on jokajouluisia toivomus- ja pettymysketjuja. Ymmärrän jos perheessä on todettua allergiaa (useinhan lapsille myös valehdellaan) mutta useimmiten syynä on vaan julmat vanhemmat.

Kääpiöhamsteri esim. ei vie tilaa, ei vaadi massiivista rahanmenoa tai siivousta. Silti sitäkään ei voida lapsille hankkia. Mielestäni tällaiset vanhemmat ovat äärimmäisen julmia, suorastaan sadistisia. Jos itse ei tykkää eläimistä niin voisi kai sitä silti opettaa lapselleen ennakkoluulottomuutta ja antaa lapsen näyttää omat kykynsä. Monissa tutkimuksissa on osoitettu eläinten tärkeys ihmiselle, ei sitä voi kukaan kiistää.

Eli sinä jonka lapsi vuodesta toiseen haluaa itselleen turhaan lemmikkiä eikä saa sitä, miksi olet niin julma ja itsekäs?

On aina aikuisella ihmisellä. Ja sen vuoksi kenenkään ei pidä ottaa lemmikkiä, vain koska lapsi haluaa.

Eläimet vaativat myös lääkärihoitoa, ruokinta vaatii joskus erityishuomiota. Ja esimerkiksi koirat säännöllistä lenkkeilyttämistä. Jos aikuinen ei ole valmis sitoutumaan viemään koiraa 2-3h ulos päivässä, ei ole mitään edellytyksiä ottaa tällaista liikuntamäärää vaativaa lemmikkiä.

Lisäksi eläinten vaativa aika on myös pois muusta ajasta. Ja jos mieluummin käyt salilla kuin lenkillä, niin silloin on parempi valita olla ottamatta lemmikkiä. Todellisuudessa myös koiralle se 8 tuntiakin yksin on aivan liikaa. Ei se ole koiran elämää. Pitää ajatella myös eläinten parasta, ei vain oman tyttären tai pojan parasta. Eläinten pitäminen vaatii myös ekstravaivaa siivoamisessa. Jopa pieni gerbiilin häkki alkaa haisemaan aivan kamalalle, jos sitä ei putsaa päivittäin ulosteista ja vaihda kuivikkeita viikottain tai jopa useammin.

Joskus vaikka allergiaa ei ole omassa perheessä, sitä voi esiintyä lähipiirissä ja eläinperhe voi joutua luopumaan myös ystävistään. Olisitko

itse valmis vaihtamaan parhaan kaverisi vierailut koiraan? Varsinkin jos henkilö on hyvin hyvin läheinen ja ei voi olla edes samassa tilassa sellaisen kanssa, joka on pitänyt vaatteita lemmikkieläimen seurassa?

Ihan siksi että me vanhemmat emme halua hoitaa niitä. Minä en edes siedä eläimiä, voisi kai sanoa että inhoan. Allergioita meillä ei ole. Ja oman lapseni tiedän. Hetken aikaa eläintä hoidettaisiin innolla, mutta lopulta minä sen tekisin kokonaan.



=> Meille ei tule eläimiä.

ihmettelen, miksi tällaisessa asiassa pitäisi tehdä niin kuin lapsi haluaa. Entä jos lapsi haluaa pikkusiskon, pitääkö ryhtyä hankintapuuhiin, jopa hedelmöityshoitoihin ja adoptiojonoon vain koska lapsi haluaa?

En ikinä huolisi nurkkiini tuollaisia karvakasoja. Rotat ovat tuholaisia ja jos joku on niin pölvästi, että niitä hellii, niin omapahan on päänsärkynsä. Jos nyt ap hyysäisit niitä omia elikoitasi ja antaisit muiden olla hyysäämättä.

koska suorastaan inhoan eläimiä. Sen lisäksi olen allerginen (ihan oikeasti) ja lapsillamme on astma, eli ei elukoita voisi ottaakaan. Näihin sairauksiin on hyvä vedota, eli jotain hyvää niissäkin. Inhoan sukulaisillani olla, kun heillä kaksi kissaa, jotka kulkevat ruokapöydälläkin, ja sitten kahvilla ollessa pöydällä on kissankarvoja...YÖKS! Ja vessassa haisee kissanhiekkalaatikko, vaikka ovat siistejä ihmisiä ja varmasti siivoavat ja vaihtavat hiekat aina kun sinne paakku tulee.

Jotkut ovat luonnostaan eläinrakkaita. Meillä tyttö ollut aina hulluna kaikenlaisiin eläimiin ja niitä myös saanut. Poikaa ei kiinnosta eläimet. Ei ole kasvatuskysymys lainkaan. Ikävää jos lapset joutuvat salaa rakastamaan eläimiä kun äiti siitä suuttuu.. Ja minusta kaikkien ei tosiaankaan tarnitse hankkia kotieläimiä. Tiedän lapsia jotka käyvät kotieläintilalla hoitamassa eläimiä harrastuksena, ratsastamassa jne. Ei niitä pakko ottaa kotiin asti. Tiedän myös dogsittereitä jotka eivät voi jostaan syystä ottaa kotiinsa eläintä.

minunkin poikani tykkää koirista, mutta ei ikinä haluaisi koiraa meille kotiin kun hänen mielestä ne kuuluvat ulos kodin vahtikoiriksi. Saavat he eläimistä pitää ihan vapaasti,mutta kyllä minä heille olen aina perustellut, miksi eläimet eivät kuulu kotiin sisälle. Jos aikuisena haluavat, se on sitten heidän oma valinta ja itse hoitavat elukkansa, minulle on turha tuoda hoitoon tms. ;)

t.29

Meillä tosin on kaksi koiraa ja kani, mutta tosiaankaan en hankkisi lapsille yhtään eläintä.



Viimekädessä se vastuu eläimestä on kuitenkin aikuisella, eihän esim 10v lapsi voi kantaa vastuuta eläinlääkäri yms. maksuista tms. On siis parempi, että hankin elikot itselleni antaen lasten osallistua hoitoon tai olen sitten kokonaan hankkimatta elikoita.



On siis oikeasti muistettava, kuka sen eläimen hoitaa sitten kun lapsi kyllästyy (jos kyllästyy) ja kenen velvollisuus on huolehtia siitä, että lapsi tosiaan eläimen hoitaa...

niin paljon, että jaksaisin niitä hoitaa..



en lukenut koko viestiketjua, mutta miksi kaikilla pitäisi olla lemmikki?

onpa paljon iloa lapselle jos kontakti rajoittuu lähinnä yöllisen rapistelun kuunteluun...

Mieheni on ulkomaalainen joten viitämme hänen kotimaassan 6-10 viikkoa vuodessa, vaikea saada kissalle hoitopaikkoja. Lisäksi kissa voi elää 20 v joten miten poika sen hoitaa joku 19-25 v, kiun menokenkä vippaa. Oletan että poika ei asu silloin enää kotona, mihin kissa? Silloin toivottovasti asutaan enemmänkin miehen kotimaassa, mies ainakin.