Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi ette hanki lapsille lemmikkiä
26.02.2010 |
Meillä on paljon lemmikkieläimiä, osa minun ja osa lasten ja kyllä mieskin noista isommista tykkää. Lemmikkien myötä on tullut liityttyä monenmoiseen keskustelufoorumiin missä puhutaan kyseisen lajin lemmikeistä. Erittäin silmiinpistävää on nuorten tyttöjen joukko jotka toivovat ja toivovat ja sitten toivovat sitä yhtä pientä lemmikkiä- eivätkä saa.
On ketjuja joissa kysytään vinkkejä siihen miten vanhemmat sais suostuteltua, on jokajouluisia toivomus- ja pettymysketjuja. Ymmärrän jos perheessä on todettua allergiaa (useinhan lapsille myös valehdellaan) mutta useimmiten syynä on vaan julmat vanhemmat.
Kääpiöhamsteri esim. ei vie tilaa, ei vaadi massiivista rahanmenoa tai siivousta. Silti sitäkään ei voida lapsille hankkia. Mielestäni tällaiset vanhemmat ovat äärimmäisen julmia, suorastaan sadistisia. Jos itse ei tykkää eläimistä niin voisi kai sitä silti opettaa lapselleen ennakkoluulottomuutta ja antaa lapsen näyttää omat kykynsä. Monissa tutkimuksissa on osoitettu eläinten tärkeys ihmiselle, ei sitä voi kukaan kiistää.
Eli sinä jonka lapsi vuodesta toiseen haluaa itselleen turhaan lemmikkiä eikä saa sitä, miksi olet niin julma ja itsekäs?
Kommentit (115)
Lemmikki pitäisi ottaa kyllä ihan harkiten ja suunnitellen ja jättää ottamatta jos on pieninkin epäily siitä että sen hoito ei olisi ensiluokkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kuin joku haluaa asua minun kanssani saman katon alla, hän ei ota lemmikkejä. Eiköhän se äiti ole kuitenkin lapselle tärkeämpi kuin eläin.
Olemme miehen kanssa molemmat allergisia eläimille. Minä en niin pahasti mutta mies ei voi olla edes yötä talossa, jossa on koira tai muu karvainen eläin. Jonkin kilpikonnan tai liskon meille varmaan voisi ottaa, mutta kukahan sitä hoitaisi loman aikana. Vaikka en olisi allerginen, en haluaisi koiraa, sillä minua ei tosiaan kiinnostaisi ulkoiluttaa sitä pakosti. En myöskään tykkää eläinten karvoista tai siitä, että ne sotkee.
Äidilläni on koira, joten lapset saavat mummolassa olla eläimen kanssa. Parhaalla ystävälläni on varsinainen eläintarha, jossa pääsevät myös leikkimään elukoiden kanssa. Vanhin lapseni aikoo isona ottaa paljon eläimiä. Kuulemma vaimonkin valitsee sillä perusteella, että ei ole eläimille allerginen :) (Hän ei itse ihme kyllä ole.)
eläimen hankkiminen lemmikiksi on aina äärimmäisen itsekäs teko ihmiseltä. Minä en hyväksy sitä, että ihmisen pitäisi saada omistaa elävä olento ja alistaa se omaan tahtoonsa kaupunkiasunnossa. Lähes aina tällainen elämä on eläimen luontaisen käyttäytymisen vastaista.
Ihmiset eläkööt oman laumansa keskuudessa ja eläimet omiensa.
Oikeasti mikä ketju :)
Meillä on vauva ja eläimiä, mutta en todellakaan tyrkytä eläimiä lapsiperheisiin. Enkä myöskään kuuntele muiden mielipiteitä miten meidän pitäisi asiat järjestää niin että kaikki pyörii muksun ympärillä.
Miksi ihmiset, jotka ovat hankkineet lapsia ovat niin kovia antamaan elämänohjeita muille? Tuntuu että jokainen joka lapsen kanssa elää muuttuu erikoisasiantuntijaksi.
Jokainen tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat aivan ihania, eivät vaadi paljon. Ovat sosiaalisia ja älykkäitä eläimiä.
kaikesta turhasta täällä av:lla? Toiset tykkäävät eläimistä ja eivät ole allergisia ja toiset tykkää ja ovat allergisia ja jotkut taas ei voi sietää eläimiä..Miksi pitää olla niin EHDOTON omassa kannassaa eikä voi ymmärtää muita. En käsitä.
Itse rakastan eläimiä ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että lapselle on hyväksi jo pienestä pitäen tutustua eläimiin esim oman lemmikin kautta. Näin oppii ymmärtämään luontokappaleita ja arvostamaan niitä. Lisäksi tutkimuksissa on todistettu että lapset ovat terveempiä ja vähempi allergisia perheissä, joissa on eläin. MUTTA en tuomitse niitä joilla lemmikkiä ei ole!
Sen kuitenkin sanon jyrkästi, että kaikki eläimet EIVÄT haise! Jos esim koira haisee olet hoitanut sitä huonosti jaa syy on sinussa. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eläimiä? Eihän lapset osaa niitä oikein hoitaakaan, vanhemmille se vastuu kuitenkin jää. Eläimet sotkevat, joten en myöskään sen takia halua niitä meille. Olemme allerginen perhe. Akvaario riittää meille...
mikäli aiotte hankkia lapsen taloon, jossa jo on koira. Jos allergia sitten ilmenee, lapsesta luopuminen on kova pala.
Mikäli yhteistyö kulkee, lemmikin pitäminen on hyväksi lapsen tunne-elämän kehitykselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka eivät edes harkitse koskaan minkään lemmikin hankintaa. Mulla on muutama tällainen kaveri ja minusta ne ovat vähän tunnekylmiä.
Söpöä pikku eläintä hellyyttävämpää näkyä saa maailmasta hakea. En käsitä miten jotkut eivät edes hetkellisesti tunne suurta halua hankkia itselleen sellaista.
Elämä on niin paljon rikkaampaa ja iloisempaa lemmikin kanssa kuin ilman. Meillä on kani ja sen suloinen ja innokas tervehdys ilahduttaa mieltäni vaikka olisin kuinka allapäin. Ja sen silittäminen ihan oikeasti helpottaa stressiä ja ahdistusta.
Nykyään uudet ohjeet allergian kanssa toimimiseen ovat siedätys, seurataan kuinka allergia kehittyy, jos kehittyy.
Yleensähän allergia johtuu siitä, ettei keho ole tottunut johinkin tiettyyn asiaan ja siedättämäisellä pyritään siihen, ettei loppuelämä olisi allergian kanssa painimista. Näin sanoin lastenlääkäri kolme viikkoa sitten.
Itse en ainakaan ikinä voisi kuvitellakaan lapsuuttani ilman eläimiä. On ollut vuohta, kania, kissaa, koiraa, rottaa, marsua, possua ja hevosta.
Mikä sen loistavampi tapa opettaa lapselle vastuuta, kuin eläimestä huolehtiminen? (Päävastuu aina aikuisella).
Meillä nyt poika 1,7 vuotta ja meillä on myös kaksi koiraa ja kissa. Eikä muuten olla sairasteltu kuin yhden kerran tuona 1,7 vuoden aikana. Silloinkin vaan pientä kuumeilua. Kiitos tästä kuuluu lemmikeille, joiden ansioista vastustuskykymme on mahtava.
Ei tarvi juoda mitää actimelia... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yks koira, ja en kuitenkaan saa kahta marsua. Meillä on kiltti naapuri joka huolehtii koirastamme, kun olemme matkoilla. Vanhempieni mielestä en osaa huolehtia eläimistä, vaikka käytän koiramme joka päivä, annan sille vettä ja vähän muonaa, ja pesen sen kesäisin. Ja vanhemmat ovat ylpeitä minusta. Kuitenkin saan vasta 18- vuotiaana lemmikin. Siihen on kuitenkin vielä viisi vuotta! Jopa kaverillani on jo kaksi pientä omaa koiraa + akvaario. Miksi minun vanhempani ovat epäreiluja?
en ymmärrä mitä vaikeaa kavaarioissa on kalat on kivoja ja söpöjä ne on mun ainoo ilo mun elämässä kun mun rakkain koiranikin kuoli 3vuotta sitten ja sen jälkeen oloni oli aina kurja T:11 v poika jonka elämän oli on tyhjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluun kuolla pois kirjoitti:
en ymmärrä mitä vaikeaa kavaarioissa on kalat on kivoja ja söpöjä ne on mun ainoo ilo mun elämässä kun mun rakkain koiranikin kuoli 3vuotta sitten ja sen jälkeen oloni oli aina kurja T:11 v poika jonka elämän oli on tyhjä
Kuka kummallinen ihminen löytää näin vanhan keskustelun ja heittää tällaisen kommentin tuollaisella nikillä? Joku vuosia palstaillut lievästi outo ihminen, joka säästää keskusteluja randomisti vuosikausia ja sitten availee niitä ilman ilmeistä tarkoitusta?
vai ovatko ylilaudan pojat keksineet sen ammoin suositun "palstaruletin" jossa URL:n keskustelunumeroa laitetaan pienemmäksi ja pienemmäksi ja katsotaan, kuinka vanhaan keskusteluun osutaan? Joskus pelattiin tuota onlinella :D
Mieluummin yksi lemmikki kotiin kuin jatkuvaa matkustelua. Se on ekologisempaakin. Lemmikki antaa niin paljon, ettei sitä voi rahassa eikä vaivassa mitata.