Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi ette hanki lapsille lemmikkiä
26.02.2010 |
Meillä on paljon lemmikkieläimiä, osa minun ja osa lasten ja kyllä mieskin noista isommista tykkää. Lemmikkien myötä on tullut liityttyä monenmoiseen keskustelufoorumiin missä puhutaan kyseisen lajin lemmikeistä. Erittäin silmiinpistävää on nuorten tyttöjen joukko jotka toivovat ja toivovat ja sitten toivovat sitä yhtä pientä lemmikkiä- eivätkä saa.
On ketjuja joissa kysytään vinkkejä siihen miten vanhemmat sais suostuteltua, on jokajouluisia toivomus- ja pettymysketjuja. Ymmärrän jos perheessä on todettua allergiaa (useinhan lapsille myös valehdellaan) mutta useimmiten syynä on vaan julmat vanhemmat.
Kääpiöhamsteri esim. ei vie tilaa, ei vaadi massiivista rahanmenoa tai siivousta. Silti sitäkään ei voida lapsille hankkia. Mielestäni tällaiset vanhemmat ovat äärimmäisen julmia, suorastaan sadistisia. Jos itse ei tykkää eläimistä niin voisi kai sitä silti opettaa lapselleen ennakkoluulottomuutta ja antaa lapsen näyttää omat kykynsä. Monissa tutkimuksissa on osoitettu eläinten tärkeys ihmiselle, ei sitä voi kukaan kiistää.
Eli sinä jonka lapsi vuodesta toiseen haluaa itselleen turhaan lemmikkiä eikä saa sitä, miksi olet niin julma ja itsekäs?
Kommentit (115)
voin tarjota lapsille mahdollisuuksia. Täälläkin käy välillä lapsia jotka kiljuen juoksevat karkuun kun näkevät karitsan tai pelkäävät koiria kun ei heillä ole ollut minkäänlaisia kokemuksia eläimistä ja vanhemmat ovat vain pelotelleet ettei minkään lähelle saa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mutta olen silti sitä mieltä, että on parempi olla hankkimatta eläintä, jos aikuinen ei sitä halua. Perheen aikuinen kun kuitenkin on vastuussa lemmikistä noin loppupeleissä.
Kääpiöhamsteri esim. ei vie tilaa, ei vaadi massiivista rahanmenoa tai siivousta.
Ja juuri tällainen ajattelu on mielestäni kurjaa. Kääpiöhamstereita pidetään niille sopimattomissa tiloissa (esim. liian pieni häkki), liian vähillä virikkeillä, tarjotaan heikkotasoista ja yksipuolista ruokaa ja jos jotain sairautta tms. tulee, annetaan kuolla koska eläinlääkäri maksaa paljon enemmän kuin uuden hamsterin hankkiminen. Kammottavaa! Aina pitää varautua siihen, että lemmikin pitäminen voi tulla yllättävänkin kalliiksi (esimerkiksi jotkut hamsterit onnistuvat tuhoamaan asumuksiaan ja kun niitä ei enää voi paikkailla, pitää ostaa uusi). Joillain kun ei rahakaan kasva puussa ja on kivempi ostaa kuopukselle pyöräilykypärä kuin hamsterille taas uusi elintila.
Eläintä ei myöskään saa mielestäni ottaa harjoituskappaleeksi, jolla lapsi saa näyttää omat kykynsä, jos sellaisia löytyy.
Jos vanhempiaan ei saa vakuuttumaan eläimen hankinnasta lapsena, niin jokainenhan voi hankkia lemmikin aikuisena - niin minäkin tein. Ei se ole lapselle sen kummempi järkytys kuin se, ettei saa etelänlomaa, pikkusiskoa, leikkiautoa tai kokonaisia viipaleita ruislimpusta. Toki eläimestä voi oppia vastuuntuntoa jne. mutta sen voi oppia muutenkin.
ja ärsyttää suunnattomasti kun kaikilla alkaa olla jokin lemmikki kotona ja aina sisällä. Emme voi käydä kylässä heillä ja pahinta tässä on, että sukulaiset ovat vieneet lemmikkinsä mummoloihin sisälle. Meillä ei ole mahdollisutta käydä etes mummoloissa, koska vaikeiden allergioidensa vuoksi lapsemme tulevat kipeiksi mummolavierailujen jälkeen 2viikon ajaksi ja pahimmillaan ovat joutuneet sairaalahoitoon.
Tästä johtuen pyydän jokaista lemmikin omistajaa miettimään tarkasti myös kanssaihmistensä elämää kun sen lemmikkinne kanssa liikutte!
taisinkin osua allergiakeskustelupalstalle! Onko ihmiset oikeasti näin allergisia?! Mulla oli lapsena kultahamstereita, myöhemmin kissa. Kyllä ne käytännössä koko perheen lemmikkejä olivat. Ja on totta, että aikuisen täytyy pystyä kantamaan vastuu eläimestä, vaikka eläin periaatteessa lapsen hoitoon otetaan. Enpä tiedä mitä mieheni tuumaa, mutta itse ainakin haaveilen, että joskus meille tulisi lemmikkieläimiä. Ne opettavat lapselle tosi paljon esim. huolenpidosta (silloinkin, kun ei huvittaisi) ja kyllä siitä kuolemastakin. Ja kyllä sen oman karvakasan osoittama kiintymys todella hellii niinä päivinä, kun vaikka koulussa on ollut kurjaa. Olenkohan jotenkin outo, kun ei mulla ole niin kiire, ettenkö ehtisi lemmikistä huolehtia. Ei nyt jostain hamsterista ihan hirveästi vaivaa ole!
ovat ne jotka inhoavat eläimiä, eivät ole raskaana ollessaan olleet eläinten kanssa tekemisissä eivätkä annan lastensakkaan olla.
Meillä on iso suku ja melkein jokaisella jotain eläimiä ja en tiedä kenelläkään olevan minkäänlaista allergiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on sukuja joissa esiintyy paljon allergioita ja sukuja joissa allergioista ei välitetä (lapset räkii ja aivastelee ja ovat huono ihoisia ja kutisevat) ja sukuja joissa ei ole mitään allergioita koskaan ollut. Allergiatkin osittain periytyvät! Pahimpia on juuri ne terveiden sukujen jäsenet, joiden päähän ei mahdu että joku voi olla oikeesti todella allerginen sille heidän rakkaalle lemmikilleen.
Olen kuullut mm. että ei meidän koiralle voi kukaan olla allerginen tai teidän pitää tulla käymään ja olla ulkona ja nukkua asuntovaunussa tai koira ei pärjää ulkona yöllä kun on liian kylmä (lapinkoira)Olen tässä miettinyt, että aika huvittavaa kun nykyään koirat eivät tarkene ulkona, mutta lasten pitäisi tareta koko viikonlopun mummolavierailun aika.
ÄRSYTTÄÄ!
että äidillä on Eläinhoitoallergia, ja siksi meille ei voida ottaa lemmikkejä
Inhoan haisevia häkkijyrsijöitä, joiden kanssa en samankaton alla asu.
En halua meille lemmikkiä vain siksi että "niin kuuluu olla"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa myös huomioon se, että kaikissa asunnoissa ei saa olla lemmikkejä. Siis vuokraisäntä voi vaatia sitä.
ihan kuin ei muita rotuja olisi keksitty!.
Mä en tiedä kuin luonnevikaisia saksanpaimenkoiria.
Ja sitten puolentoista vuoden päästä lapsi oli kehittänyt itselleen allergian ja jouduin etsimään pentuvauvalleni uuden kodin.
Tietysti valitsin ensin oman lapseni, mutta kyllä itketti kun jouduin koirastani luopumaan. Lasten hyväksi koiran hankin, mutta tietenkään saksanpaimen ei alle kouluikäisille ole muuta kuin leikkikaveri, ei heidän kävelytettävä eikä heidän vastuullaan, joten kyllä se minun koirani oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reagoin edelleen kissoihin, marsuihin, hamstereihin, koiriin.
Miehellä ja lapsilla ei todettuja allergioita, mies ei tosin halua eläimiä, joten ikään kuin on "onnellinen" mun allergioista.
Siedättäminenhän olisi periaatteessa ihan jees, mutta entä sitten, jos oireet ei siedättämisestä huolimatta katoa. Onko lapselle pienempi tuska olla saamatta eläintä ja kiintymättä siihen, kuin joutua luopumaan siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. koiraa.
ja kokemusta siitä että miten lapsi joutuu sairaalaan kun on tiettyjen eläinten kanssa tekemisissä. Lapsi ei todellakaan pelkää koiria, mikä on tässä tapauksessa ainoastaan negatiivinen asia.
En pelkää koiria enkä muitakaan eläimiä. Hamsterit, kanit, gerbiilit, koirat ja jopa kissatkin ovat minusta söpöjä ja ihania. Harmi vaan, että minulle tulee niitten seurassa todella paha olo, enkä niitä sen takia halua kotiini.
Lapsilla on mummulassa mahdollisuus paijata kissaa, ja se kissa muuten paijaamisesta tykkääkin. Tuttavaperheissä on koiria, joten saavat myös koiriin kontaktin. Ei nuo lapset tunnu lemmikin puutteesta niin kovin kärsivän, vaikka sellaista joskus kyselevätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hamsterinpitoa lapsen huoneessa? Ap
vauva ALLERGISOITUI sille joo ja ihan allergiasairaalassa testattiin, eikä hamu ollut edes samassa huoneessa vauvan kanssa! vaan häkki oli sijoitettava eteiseen että yöllä sain nukuttua kun ei oikeesti kestänyt sitä juoksupyörän natinaa (vaikka öljys millä...) ja häkin putsausta vaikka ap sanoit ekassa viestissä; Kääpiöhamsteri esim. ei vie tilaa, ei vaadi massiivista rahanmenoa kyllä ne purutkin maksaa!! tai siivousta (häh?? ei siivousta??) kyllähän se häkki pitää siivota mun hamu ainakin kusi joka nurkkaa vaikka olisin tehnyt sille millasen vessan tahansa! ja mitä iloa on oikeesti jyrsiästä kun ovat enimäkseen yöeläimiä, mulle riitti yks hamu kokeilu ei kiitos enää!
ja meillä on ihan testattuja eläinallergiota eikä mitään keksittyjä, kiitti vaan.
vauva allergosoitui kisallekkin vaikka sitä nähtiin vai silloin tällöi viikonloppusin. ja musta koirat ja kissat ei kuulu tosiaankaan kerrostaloon!
joo ja välillä ollaa hoidettu broidin koiraa viikonlopun yli niin kyllä siinä ehtii nähdä kuka sitä koiraa joutuu hoitamaan ja kusettamaan MINÄ! ei kukaan muu tee sitä (tarkoitan lähinnä miestäni) lapset ovat niin pieniä vielä.
Lemmikeille voi etsiä hoitopaikan vaikka ystävien luota tai eläinhoitoloista.
Jos lemmikin hankinta on siitä kiinni, etteivät vanhemmat jaksa hoitaa niitä kesällä, on se mielestäni aika omituinen tekosyy.
Lapset varmasti viettäisivät mielellään vapaa-aikansa lemmikin kanssa puuhatessa.
Lemmikeistä ei oikeasti ole niin paljon vaivaa kuin kuvitellaan. Tai tarkoitan sitä, että lemmikit tuovat niin paljon iloa, etteivät esim. koirankakan keräämiset ja kaninhäkin siivoamiset tunnu työläältä.
tiedän etteivät ole meillä tarpeeksi hyvässä hoidossa
Vaikka meidän perheessä ei ole allergisia, niin läheisissä on. Vierailut toistemme luona olisivat melkein mahdottomia, jos meillä olisi lemmikki.
Perheemme on liikkuvainen, olemme todella usein viikonloppuisin sekä loma-aikoina reissussa.
Koira ollut perheessä jo pian 13 vuotta . Pikkuruinen nassikka, kulkee kassissa aina mukana.
Yli 10v jälkeen siskoni ilmoittaa, että perhe onkin pahasti allerginen..
Silti esim. yhteisellä mökillä koko perhe sietää koiraa ilman mitään lääkitystä..
Olemme siis todenneet, että siskoni kotiin vain emme ole tervetulleita -ja voin kertoa että emme sinne enää astu lemmikin poismenonkaan jälkeen.....
Mites voit tietää, jos et ole kokeillut? Voi niitä ennakkoluuloisia ihmisiä..
Itse olen 11v. Olen toivonut kissaa tai koiraa noin 4 vuotiaasta adti ja toivon edelleen. En uskalla kuitenkaan edes puhua lemmikeistä sillä muuten alkaa huudot: Meille ei hankita lemmikkiä! Koita jo ymmärtää! Hanki sellainen sitten aikuisena!
Oon yksinäinen, en omista kavereita ja kotona vaa tylsää niin lemmikki olis ihana. Rakastan eläimiä niin paljon;(
ja kaikki lapset niitä jossakin vaiheessa kinuavat. Olen seurannut parin tuttavaperheen tällaista touhua. Lapset alle kouluikäisiä. Toisessa perheessä aloitettiin marsuista, mutta kumma kyllä äiti valitti, että niiden hoito jää täysin hänen vastuulle. Sitten vaihdettiin kaniin, sama juttu. Lisäksi eläinten ruokinnassa jäi huomioimatta eri eläinten erilaiset ravintololisätarpeet. Nyt heillä on koira. Kaikissa tapauksissa lapset ovat saaneet käsitellä eläimiä kuten tahtovat ja tuntuvat pitävän niitä pehmoina, eivätkä elävinä olentoina. Säälin todella noita eläimiä.
Ei lapsilla tarvitse olla omaa eläintä oppiakseen rakastamaan ja kunnioittamaan eläimiä. Ja jos elämä todellakin vanhempien työn takia on kiireistä, niin miksi ihmeessä se lemmikki tulisi ottaa. Tokihan sen kanssa voi touhuta lapsen kanssa iltaisin, mutta siivoaminen yms jäisi vanhemmille ja jotta se ei olisi pois lasten kanssa olemisesta, jäisi se tehtäväksi lasten nukkumaanmenon jälkeen, jolloin ainakin itse olen jo valmis itsekin nukkumaan. Ja varsinkin useat jyrsijät ovat yöeläimiä, joten miksi pakolla kääntää niiden luontaista rytmiä, jotta niistä olisi iloa ihmisille.
Meille voi tulla lemmikki siinä vaiheessa, kun lapsi osaa ottaa siitä itse täyden vastuun.