Cheerleading harrastuksena, mitä kokemuksia?

Ainakin Helsingissä cheerleadingseuroissa homma on ihan kunnollista liikuntaa. Joukkueita on harrastajista kilpailijoihin. Treenejä voi siis valita 1-6krt viikossa miten haluaa.



Joukkueissa on rooli jokaiselle, isolle ja pienelle. Kilpacheerleadingigssä kisa-asut ovat pitkähihaisia ja juniori-ikäisillä on sääntö jossa sanotaan, että maha ei saa näkyä. Lisäksi paidoissa on poolokaulus. Hameita/shortseja käytetään jotta stuntteissa saadaan pitävä ote nousijan jaloista, eli turvallisuuskysymys.



Harrastus on edullinen ja se tuo mukanaan paljon elämyksiä, kohottaa itsetuntoa ja saa uusia kavereita.



Tiukkapipoisuudesta kertoo ainakin Helsingin Funky Teamin motto: Having FUN, that´s the key. Oma tyttäreni harrastaa FT:ssä eikä olla päätöstä kaduttu.



Toinen tyttö harrastaa joukkuevoimistelua, ja siellä tosiaan vaaditaan että koko joukkue on laihoja ja treenaus on vähän tiukkapipoista.

Taustalla tytöllä oli parin vuoden telinevoimisteluharrastus, joka lopetettiin, kun alkoi mennä liian "vakavaksi". Cheerleading sitten kuitenkin jäi, koska muutettiin toiselle paikkakunnalle. Cheerleadingin parhaita puolia oli mielestäni yhdessä/ryhmässä tekeminen, eikä kilpaura ja sen tuoma vakavuus ollut pääasia, kuten telinevoimistelussa. Ymmärsin, että cheerleadingissa on vain yhden kerran vuodessa järjestettävät kisat alkuvuodesta Helsingissä. Suosittelen ehdottomasti!

Olen sivusta seurannut pelaajana (jenkkifutis) ja seuraihmisenä cheerleading-toimintaa. En juuri kirjoittele palstalle, mutta tämä aihe on sellainen, että haluan oman näkemykseni ääneen sanoa.

Omalla paikkakunnallani on cheerleader-toiminta edennyt viidentoista vuoden aikana pienen piirin "voimistelusta" (toivottavasti en loukkaa tuolla määrittelyllä, se ei pidä sisällään mitään seksuaalista vaan kuvaa lähinnä alkuaikojen osaamistasoa) kilpaurheiluksi ja omaksi seuratoiminnaksi. Harrastajien toiminta oman lajinsa kehittämiseksi on ollut määrätietoista ja erittäin vastuullista.

Minusta on surullista, että urheilu, joka on haastavaa niin yksilön kuin joukkueen osalta leimataan perseen pyörittämiseksi. Ymmärrän toki, miksi joku tälläista ääneen lausuu lätkäpelien ja nyrkkeilyn bimbokikkailun havainneena , mutta haluankin kirjoituksellani esittää oman näkemykseni asiasta.

Cheerleading ON joukkueURHEILUA ja uskallan suositella sitä kaikille, joita laji kiinnostaa. Kuten joku jo aiemmin sanoi, siinä korostuu yhteistoiminta jossa kaikilla on tärkeä tehtävä kokonaisuuden kannalta.

Jos joku näkee lajin jonakin muuna kuin urheiluna, kehotan miettimään tunteeko lajia todellisuudessa lainkaan.

Minulle miehenä ei ole vaikeaa havaita kauneutta ja naisellista estetiikkaa siellä missä sitä on. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Kiira Korpi edustaisi minulle pornahtavan vähäpukeista tyrkkyä, eikä sitä, että kymmenvuotiaiden tyttöjen tanssiesityksessä olisi mitään seksuaalista. Jos joku näin kokee, olisi syytä selvittää, mistä johtuu oman näkemyksen kapea-alaisuus.





Mies, 35 v, omia lapsia 3 ja ystäviä aihepiirin urheilulajista

kannattaa aloittaa se on kivaa ja kuntoa edistävää liikuntaa siinä kehittyy mm ihaskunto tasapaino ja kestävyys

Toisin kuin tässä joku selitti, ei ole mikään "miesten miellyttämislaji", vaan ihan kunnon urheilua. Cheerleadingissähän on sekajoukkueitakin - ja toki miehiä miellyttääkseen nuo miehetkin tuota harrastavat.



Cheerleading kilpalajina on kovin akrobaattinen ja hyvää kuntoa vaativa laji. Tapaturmariski on tosin aika korkea, meillä on mennyt tyttäreltä mm. huuli halki, vaati tikkejä aika monta. Mutta aika monessa urheilulajissa sattuu ja tapahtuu.



Esikoinen, nyt jo täysi-ikäinen, harrastaa cheerleadingiä kilpatasolla. On loistavassa fyysisessä kunnossa. Hän ei ole nousija, vaan nostaa muita.



Mitään syömisen rajoittamisia en ole huomannut, lähinnä tytär vetää ruokaa järjettömiä määriä (ja ei: ei ole bulimiaa, vaan urheilua harrastavan kunnollista syömistä) :). Harkat ovat tällä hetkellä 5 kertaa viikko + kahtena "välipäivänä" kanveesi päälle - mutta on siis kilpajoukkueessa.



Toinen tytär harrasti cheerleadingiä 12-13-vuotiaana. Hänellä tosin eivät tuota(kaan) lajia kestäneet polvet, mutta syy ei ollut cheerleading vaan polvien rakennevika.



Nuorimmainenkin harrastaa, aloitti viime keväänä. Hän oli 5 aloittaessaan. Näillä pienille harrastus on kerran viikossa ja ennen kaikkea jumpan tyylistä: kuperkeikkoja yms liikunnallista. Tykkää kovasti :)



Itse voisin suositella cheerleadingia lämpimästi harrastukseksi. Ainakin meillä ovat tyttäret tuosta tykänneet ja tosiaan esim. esikoinen on aika mielettömässä fyysisessä kunnossa tällä hetkellä :).



Vaativaahan tuo tosiaan on lajina, itselläni ei ole kokemusta nousijan äitinä olosta koska omani ovat tosiaan olleet takamiehinä/pohjina. Tosin kuopus oli nousijana nyt keväällä :), mutta nuo pienethän eivät ihan "oikeasti" nouse kaverin polvia korkeammalle ja aikuinen piti koko ajan kiinni.



Miinuspuolena tulee mieleen esikoisen kohdalla tosiaa tikattu huuli ja aikalailla mustelmilla oleva kroppa - kannattalee tosiaan muita mm. niskassaan ja siitä jää aina välillä aika mojovan näköisiä jälkiä. Mutta siis pienemmillä ei ole ollut näin - ei esim. siskollaan silloin kun oli takamies 12-vuotiaana.



Kannattaa käydä kokeilemassa! On mukava joukkuelaji :)

Ymmärsin, että cheerleadingissa on vain yhden kerran vuodessa järjestettävät kisat alkuvuodesta Helsingissä. Suosittelen ehdottomasti!

SM-kisat ovat tänä vuonna loppuvuodesta, olivat tosin myös tänä vuonna helmikuussa. Siirtyvät olemaan loppuvuodesta ilmeisesti tästä eteenpäin. Tänä vuonnahan myös EM-kisat pidettiin Suomessa.

Kaikille "pepunheilutusta lätkämatsissa" kommentoijille muuten vihjeeksi, että googlettapaakas hakusanoillla "cheerleading sm 2010 you tube" niin saatte muutaman videon tästä "pepunheilutuksesta" SM-tason kilpailuissa. Vähän on jotain muuta kuin "pepunheilutusta".

Toinen tyttö harrastaa joukkuevoimistelua, ja siellä tosiaan vaaditaan että koko joukkue on laihoja ja treenaus on vähän tiukkapipoista.

Voimistelussa etelän piirit ovat aivan eri planeetalla muun Suomen kanssa, eli muistattehan mammat, että tämä ylläoleva viesti on helsinkiläiseltä voimistelijan äidiltä - muualla Suomessa (etenkin pohjoisemmassa) voimistelu on huomattavasti etelää lapsilähtöisempää ja todennäköisesti myös kivempaa. Toki etelän joukkueet ovat yleensä niitä, joista tulee Suomen - ja joistakin jopa maailman - mestareita, mutta koska vain marginaalinen osa tytöistä koskaan yltää tuolle tasolle, on mielestäni kiva harrastus lapsena tärkeämpi argumentti kuin mahdollinen kilpailumenestys.

Itse harrastan nyt seitsemättä vuotta KILPAcheerleadingia, harjoituksia on 4-7 kertaa viikossa, riippuen kuinka lähellä kisat ovat. Harjoitukset eivät ole mitään lastenleikkiä, alkuun pidetään kunnon lämmittelyt, sen jälkeen lihaskuntoa ja venyttelyä. Akroa, stuntteja ja tanssia, kuinka moni teistä jaksaisi? Varmaankin aika harva, tulkaapas kokeilemaan ja arviokaa sitten ja sanokaa että tämä on sitä "perseenheilutusta" mm. tapparan entiset KILPAcheerleaderit haluttiin vaihtaa pois nimenomaan näihin erotiikkatanssijoihin jotka vain keikuttavat persettä. Ainut sm-liigan joukkue tällä hetkellä taitaa olla ilves, jonka cheerleaderit ovat KILPAcheerleadereita, muilla erotiikkatanssijoita. HPK:n cheerleaderit ovat kyllä scl:n alaisia, mutta kilpailuissa eivät tunnu käyvän. Niinkuin aiemmin tuolla jo sanottiin, niin lajia ei jaksa syömättä joten turha yhdistellä anoreksiaa lajiin. Omassa joukkueessani on laihoja tyttöjä mutta he ovat luonnostaanki (syövät kuin hevoset, mutteivat liho!) ja on myös melkein XL kokoisia, joten lajissa ei kiinnitetä ulkonäköön huomioa.

Hei! Meillä 11-vuotias tytär on harrastanut kilpa-cheerleadingia noin 5. vuotta. Laji on vaativa, huima ja vaikea. Mutta - ah niin paljon kokemuksia antava ja joukkueen eteen tekemiseen kasvattava. Alkuu hän harrasti ns. harrastaja joukkueessa, eikä harrastus ollut sitova, mutta sitten kunnianhimo vei kilpajoukkueeseen, jossa vaaditaan sitoutumista harjoituksiin, esityksiin, leirehin yms. Plussa puolelle tulee lajin suhteellinen halpuus, joukkuehenki, äärettömän hyvä liikunta, hauskuus, leirit yms. Miinuksena on varsinkin kilpajoukkueessa lajiin sitoutuminen, paikalla olo vaatimukset, vie paljon myös perheen aikaa, ainakin meillä kun joudumme kuljettamaan. Laji on vaikea, mutta lajin säännöt ja rajoitukset ovat ns. mini- ja juniorijoukkueille todella "kovat" ja niistä pidetään tiukasti kiinni esim. kilpailuissa. Taito kasvaa treenatessa ja hyvien valmentajien avulla ja opastuksella vaikeakin muuttuu helpoksi. Kaikista miinuksista huolimatta suosittelen lajia, ehdottomasti sen joukkuehengen takia. Jokainen uusi joukkueeseen tulija otetaan vastaan ilman "sarvia ja hampaita". Pääkaupunki seudulla harrastamisen mahdollisuudet ovat todella loistavat. Ja vielä voisin vähän kehua - jos saan - että tyttäremme joukkue on vuoden 2010 super cheeerien voittaja sekä syyskisojen 2010 voitta. Joten ilon hetket lajin parissa ovat todella ihania. Jos haluat katsoa lajin kilpaesityksiä youtubesta löytyy esim. laittamalla hakukohtaan "Super cheeer 2010" tai "syyskisat 2010". Hauskoja hetkiä harrastuksen parissa.

SM karsinnoissa valitaan SM-kisoihin pääsevät joukkueet. Karsintojen ulkopuolelta kisoihin pääsevät mm. MM ja EM-kisoissa olleet joukkueet.

Cheerleading on hieno ja vaativa laji, jota itsekkin harrastan. Lajissa ei ole mitään seksististä. Ainoa asia, joka voisi millään lailla liittyä seksistisyyteen on kisapuvut. Ainoat, joilla saa olla mahan paljastavat asut, ovat seniorit eli aikuiset. Juniorit, minit ja mikrot eivät saa käyttää tälläisiä asuja. Asuissa ei myöskään ole isoa kaula-aukkoa, yleensä asut ovat poolomallia. Monillaa urheilijoilla on tiukat asut ja jopa paljastavatkin. Myös samantapaisiin lajeihin, kuten tanssiin ja voimisteluun täytyy meikata ja laittaa hiuksia. Heitä ei kuitenkaan yhdistetä miesten viihteeksi, vaan heitä pidetään urheilijoina. Johtuuko tämä siitä, että cheeristä ei tiedetä niin paljoa yleisesri, vai siitä, että laji on kehitetty kannustamaan yleisöä kannustamaan ?

Treeneissä ei puhuta koskaan ulkonäöstä tai painosta ja joukkueisiin otetaan ketä vain ulkonäköön tai painoon katsomatta. Jos joukkue on sekajoukkue, ei katsota edes sukupuolta. Entä sitten miehet, jotka harrastavat cheerleadingia ? Ovatko hekin viihdyttämässä miehiä ? Olisi todella epätodennäköistä, että kaikki cheerleadermiehet olisivat homoja. Esim. Funky Teamin Gorillazeissa on enemmän miehiä kuin naisia. Ja vaikka miehet olisivatkin homoja, silläkään ei ole mitään merkitystä.  

En tajua myöskään, miksi anoreksia yhdistetään URHEILULAJIIN. Se, että on pieni ja laihakin ei tarkoita anoreksiaa. Jos sitten olisikin anoreksia, se voi johtua muustakin, kuin tästä lajista. Anorektikolla voi olla ulkonäköpaineita vaikka kavereiden takia. Tai sitten on vain huonot valmentajat, joka ei liity lajiin vaan esim. seuraan. Jos on paljon lihasmassaa ei voi olla oikein anorektikko ? Kaikki tytöt eivät voi yksinkertaisesti nousta, vaikka koko joukkue olisi 20 kg painavia tyttöjä. Pohjat ja takamiehet ovat yhtä tärkeitä. Itse olen pohja ja olen ylpeä siitä!

Ei voi myöskään sanoa että kaikki cheerleaderit ovat vähä älyisiä. Varmasti niitäkin löytyy, jotka eivät saa aina kiitettäviä. Mutta kyllä niitäkin aina löytyy, jotka ovat lähemmäs kympin keskiarvoa. 

Ne, jotka harrastavat kilpacheerleadingiä kuten minä, eivät tanssi matseissa. Joskus saattaa olla joitain urheilutapahtumia, joissa ollaan kannustamassa. Mutta yleensä kun menään esiintymään esim. tapahtumiin ja tilaisuuksiin, on ihan kunnon ohjelmat, joissa on kaikkia osa-alueita. 

Jos joku nyt jaksoa lukea tämän romaanin, niin tässä on vielä linkkejä =)

SM 2013

Funky Team Gorillaz #1 Sekajoukkue

HAC Elite #1 Naiset

HAC Elite jr #1 Juniorit

Funky Team Wild Flyers #3 Naiset

www.youtube.com/watch?v=wZUvbZ48HyI

Muut

Cheer Extreme Senior Elite

www.youtube.com/watch?v=doqiFG_MUEY

Kuvia tyypillisistä kisapuvuista

http://www.cheerleading.com/stockuniforms_main.php

http://www.cheerleading.com/halftops.php

http://www.kidshalloweencostumes4u.com/junior-cheerleader-costume.html

http://www.zoecheer.com/about-zoe-cheer.php

Hei! :) 

Olen 13 vuotias, olen harrastanut hieman yli vuoden KILPAcheerleadingiä. Voin sanoa, että laji ei ole perseen vatkausta, eikä vartalon, tai rintojen esittelyä. Kilpacheerleadingiin kuuluu akrobatia, nostot, heitot (ja ilmassa saatetaan tehdä jopa voltti), huuto (joka on tunnelman nostattamista varten),  tanssi, hypyt ja ennen kaikkea yhteishenki. Minulle joukkueestani tuli kuin perhe, aina treeneihin mennessä oli sellainen tunne, että kohta näkee taas ihania ihmisiä. ♥ Huipputason joukkueilla on treenit jopa 5-7 krt viikossa. Vasta-alottaneetkin voivat päästä huipputasolle. Itse vaihdan juuri joukkuetta vanhemman ikäluokan joukkueeseen, minusta se on mielenkiintosta, kun pääsee tekemään uusia nostoja, hyppyjä ja jopa heittoja. Mini-ikäiset (noin 8-12v) eivät saa heittoja tehdä, ne ovat haastavia. Katsokaa Youtubesta tämä video --> 

Lisäksi aloitin hieman vuoden vaihteen jälkeen cheerdancen, joka on eri asia kuin cheerleading, siihen kuuluu piruetit, hypyt, tanssisarja, venyvyydet ja paljon muuta. Jääkiekkopeleistä ja elokuvista saa aivan väärän käsityksen cheerleadingistä ja cheerdancestä. Ottakaa selvää asioista, ennen kuin muodostatte niistä mielipiteen.

Terveisin 13 vuotias cheerleader & cheertanssija.

Ps. Lajin parissa on useita miehiä, ja ensimmäiset cheerleaderit olivat pelkästään miehiä.

Penn & Teller käsitteli joku viikko sitten sitä että Cheerleadingissa tulee aivan järkyttävästi vammoja, jollen väärin muista niin enemmän kuin missään muussa urhelilulajissa jääkiekko mukaanlukien. Suurin osa jostain joukkueesta joka oli siinä esimerkkinä oli telonut itseään.

Me etsittiin täältä --> http://www.funkyteam.fi/teams.php?view=cheerTeams

sopiva ryhmä ja laitettiin valkuille mailia. Tyttö aloitti 4-vuotta sitten 7-vuotiaana ja on nyt kovin innostunut lajista. Monet kaverit on tuolta ja kivoja kisamatkoja ja leirejä on ollut. Ollaan siis erit. tyytyväisiä lajivalintaan. Naapurustossa surullisempia tapauksia juuri baletin puolelta :/

Vaarallinen laji, tytöillä vammoja enemmän kuin liigatason jenkkifutareilla. Käykää katsomassa cheerleading treenejä ja kiinnittämään huomiota teippauksiin ja selkätukiin. 

Vaarallinen laji, tytöillä vammoja enemmän kuin liigatason jenkkifutareilla. Käykää katsomassa cheerleading treenejä ja kiinnittäkää huomiota teippauksiin ja selkätukiin. 

Töllöstä tuli vastikään kooste SM-kisoista ja minusta siinä ei ollut sijaa millekään tyrkyttävälle keikistelylle, vaan laji näytti olevan entistäkin vaativampaa tanssin ja voimistelun yhdistävää joukkueurheilua. Televisiosarjojen ja elokuvien cheerleaderit ovat sitten aivan toinen juttu.

Itse harrastin lajia useamman vuoden junioreissa sekä senioreissa ja valmensin kolme vuotta junioreita. Ja suosittelen lajia lämpimästi :)

Laji pitää kuntoa hyvin yllä ja ehdottomasti parhaana puolena yhteishenki ja sitä kautta tulevat ystävät. Joukkue on kuin toinen perhe ja itselleni jäi sieltä monta todella tärkeää ystävää! Valmentajana oli myös ihana seurata tätä samaa valmennettavillani. Joukkue toimi yhteen ja se suru kun joukkueemme hajosi, siellä itkettiin yhdessä valmentajat ja harrastajat<3 ja junnuillekkin on jäänyt ikuisia ystäviä. Vaikka on kaikki nyt jo lopettaneet silti ovat yhteyksissä ja läheisiä :)

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 19:23"]

Penn & Teller käsitteli joku viikko sitten sitä että Cheerleadingissa tulee aivan järkyttävästi vammoja, jollen väärin muista niin enemmän kuin missään muussa urhelilulajissa jääkiekko mukaanlukien. Suurin osa jostain joukkueesta joka oli siinä esimerkkinä oli telonut itseään.

[/quote]

Jenkeissä ei käytetä spottereita eli sellaisia henkilöitä jotka seisovat stuntin vieressä turvaamassa stunttia/pyramidia. Suomessa spotterit ovat pakollisia ja niitä käytetään aina treeneissä ja kisoissa.

Terveisin Cheerleading valmentaja