Cheerleading harrastuksena, mitä kokemuksia?

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=606072546137670&set=a.606047976140127.1073741831.288346201243641&type=3&theater

Mahtavaa menoa näyttää olevan. En usko että vammoja on enempää kuin muissa lajiessa. Meillä ainakin itsepuolustuslajia harrastavan lisenssi kalliimpi kuin naapurin likan cheer-lisenssi.

Olin luullut että cheerleading tarkoittaa sitä kun amerikkalaisissa elokuvissa heilutellaan viuhkoja ja käsiä ja sanotaan niitä kannustusjuttuja yhteen ääneen.

Sitten näin telkkarissa suomenmestaruuskisat ja tasohan oli aivan saatanan kova. Suomessa on eri puolilla maata monta helvetin kovaa ryhmää. Eihän tuollaista akrobatiaa ja lihasvoimaa ole edes voimistelijoilla tai taitoluistelijoilla, jääkiekkovetelyksistäpaskahousuista puhumattakaan. Itketti, nähdä sellaista rohkeutta ja taituruutta. Ovat kaikessa hiljaisuudessa panneet pystyyn tuollaisen harrastuksen, en ollut tiennyt mitään että tuollaisia huippunuoria/lapsia on.

Jääkiekkoriekkujat antavat kuulua itsestään ja pitävät meteliä itsestään ja sinne päin menee rahaa kunnilta ja valtiolta hallien muodossa, ja mikään ei riitä, mutta nämä ovat ihan hiljaa tehneet jotain aivan käsittämättömän hienoa.

Cheerleadingin hyviä puolia:

-Edullinen hinta. Lajissa eteneminen ei vaadi kalliita varusteita, välineitä tms. Oma motivaatio ratkaisee!

- Kuka vain voi aloittaa, alkeisjoukkueisiin voi mennä minkä näköinen,kokoinen ja taitoinen ihminen vain ja sitten TAITOJEN mukaan nostetaan kilpajoukkueisiin.

- Joukkuelaji jossa ryhmähenki isossa osassa :) Kisat jne tärkeä osa lajia ja kivoja tapahtumia.

- Suomessa laji on kehittynyt lähivuosina huimasti, ja toiminta alkaa olla ammattimaista ja korkeatasoista jo monessa seurassa.

Anoreksia ja cheerleading eivät liity sen enempää toisiinsa kuin telinevoimistelu ja anoreksia tai baletti ja anoreksia. Tottakai ulkonäköpaineita voi siinä missä niitä muuallakin elämässä, mutta itse kolmessa seurassa ympäri Suomen lajia harrastaneena ei yksikään valmentaja kannustanut anorektiseen elämäntapaan. Muutamalle, ketä otti painonsa liian raskaasti ja alkoi ilmetä anorektista käyttäytymistä, napsahti palkinnon sijaan puhdas treenikielto ja hoitolähete. Tottakai faktahan on, että ylipainoista ihmistä ei voida turvallisesti nostaa/heittää jne. Normaalipainon ja alipainon raja on kuitenkin selkeä, eivät kaikki päälliset ole mitään tikkuja koska kyse on muustakin kuin painosta (kehonhallinta jne).

Joukkueessani on joskus ollut pari tyttöä, joiden paino lähti vähän hallitsemattomaan nousuun. Heitä ei todellakaan potkittu pihalle joukkueesta, mutta tehtävät vaihtuivat hetkellisesti kunnes paino saatiin takaisin normaaliksi. Kuten joku jo mainitsikin, joukkueessa tarvitaan eri ruumiinrakenteisia ihmisiä eri rakennelmiin. :) Monissa SM-tason kilpajoukkueissa tytöt ovat raskasrakenteisiakin, mutta silti erittäin hyviä. Ihana laji, suosittelen!!:)

Harrastin itse aikoinaan cheerleadingia ja ihan oikeaa urheilua se kyllä on. Aika rajukin laji, aina oli kaikki paikat mustelmilla ja tukia ja urheiluteippiä tarvittiin.

Tykkään cheerleadingissa juuri siitä miten se ei ole sellaista hampaat irvessä vääntämista vaan cheerleaderit ihan oikeasti nauttivat lajistaan, eikä harrastajan tarvitse olla langanlaiha.

Kun katsoo kisoja telkkarista, näkee tällainen vapaa-aikaurheilijakin heti, että siinä on ihmisiä, jotka ovat tehneet TYÖTÄ monta kertaa viikossa itseään säästämättä. Ja se jos mikä on harvinaista nykyään, ihmiset haluavat kaiken heti nopeasti mulle tähän näin ja suun soitolla edetään ja työtä ei tehdä. Se ei ole helppoa pakata kamoja ja juomapulloja ja jaksaa monta kertaa viikossa lähteä harjoituksiin, joskus ei jaksaisi. Lapsille on rankkaa lähteminen, autolla paikasta toiseen. Mutta eihän tuollaista ole voitu saavuttaa suuta pieksemällä ja vetelät housuissa.

Nykyään lapset ja nuoret eivät halua säännöllisiä etukäteen sovittuja treenejä, vaan halutaan tehdä mitä juuri sillä hetkellä huvittaa. Mutta nämä nuoret ovat kyllä poikkeus.

Ja kukaan ei näiden treeneistä tiedä mitään, eivät rieku mekkaloimassa.

Ihailen kovin.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2010 klo 10:45"]Ja tunnen heidän äitinä myös, joten tiedän asioista.


Kaikki tytöt ovat alipainoisia. Terveydenhoitaja soittelee kotiin, että mennään anoreksian rajoilla. Mutta tytöt ei syö, koska heidän täytyy olla laihoja.


Äidit ovat aivan kauhuissaan, mitä tekisivät. Parin äiti lopetutti harrastuksen tämän takia.


Ja kyllä on seksistinen. Teinit pikkuhameessa tanssimassa koulupoikien matseissa. Pojat huutelee, kenellä paras perse ja tissit ja keneltä saa helpoiten.
[/quote] olet kuulut varmaan harhoja. Jos tytöt ovat vielä nuoria ei heidän tarvitse laihtua yhtään!

cheerleading-ryhmät ole välttämättä kilparyhmiä, vaan vaikka treenaaminen on kaikkea muuta kuin perseenketkutusta silmien iloksi, on olemassa myös harrasteryhmiä. Joskushan ne pitää ne perustaidotkin opetella, eikä heti kylmiltään lähteä SM-tasolle kisaamaan, mutta noista harrasteryhmistä voi sitten siirtyä kilparyhmiin taitojen karttuessa.



Tuolla kilpa-sanalla on ehkä tässä ketjussa ollutkin tarkoitus lähinnä erottaa kilpacheerleading, eli tiettyjen sääntöjen mukainen urheilutoiminta tuosta toisesta ala-arvoisesta viihdykkeestä jota virheellisesti cheerleadereihin sotketaan.

harrastin aikoinaan todella ahkerasti, SM-tuomariksikin asti. Laji vaatii ehdotonta tiimihenkeä, notkeutta, jäntevyyttä, koordinaatiota ja lihasvoimaa. Treenaa siis hyvin vartaloa (saan vieläkin kiittää lajista timminä pysynyttä vatsaani!) ja lisäksi saa paljon ystäviä.

Treenejä oli usein, kesällä useammin, mutta talvellakin paljon. Ei ollut silloin ainakaan kallis laji, ja tapaturmia ei juuri sattunut, turvatekijöistä pidetään ehdoton huoli. Pahin mitä minulle 10 vuoden aikana sattui oli nilkannyrjähdykset tanssissa.



Ihanat muistot, matkat, kokemukset ja kaverit! Opettaa myös reipasta itsevarmuutta esiintymisien avulla. Ja vastuunottoa, "pakko" mennä treeneihin jne. kun ilman sinua saattaa joku juttu mennä pieleen.

jollain on kovin suppea näkemys... käykääpä katsomassa sitä takapuolen heilutusta SM-kisoissa joskus. Voitte yllättyä.

Se ei ole "perseen heiluttelua ottelutauoilla" todellakaan. Kilpacheerissä on mukana paljon mm. akrobatiaa.



t. tanssia aktiivisesti laidasta laitaan harrastanut äiti

ja heidän pornokuvitelmiensa tueksi. Haluatko tyttäresi esiintyvän puolialastomana tuhansien kiiluvien silmien edessä?

nämä esim. jääkiekko-otteluissa esiintyvät "ns. cheerleaderit" ja kilpacheerleadingin. Kilpacheerleadingista kyllä on porno kaukana, ja nuo esiintymiset eivät kyllä taida ihan tuhansille ihmisille olla. Käsittääkseni esitysten ja kisojen katsojakunta koostuu pääsääntöisesti harrastajien perheistä ja muusta suvusta - korjatkaa jos olen väärässä. Se mitä olin itse esitystä katsomassa, niin ainoat kiiluvat silmät näin kyllä vanhemmilla naisilla, ja nekin kyynelistä kostuneita.

Siis tuo lajihan on mielestäni eniten kilpavoimisteluun verrattavissa, eikä siinäkään kyllä ensimmäiseksi tule mieleeni että tytär esiintyy puolialastomana tuhansien kiiluvien silmien edessä. jos tälle linjalle mennään, niin kaikki pikajuoksijat, hyppääjät ym. ym esiintyvät yhtälailla puolialastomina kiiluvien silmien edessä, mutta silloin on kyllä vika katsojan päässä eikä urheilijassa.

Siis tämä on minun käsitykseni, korjatkaa jos olen täysin väärässä. Toki hyvä pointti ja mielipide oli tuokin näkökanta, mutta en yhtään kyllä tuota ajattele että siksi en haluaisi tyttöni lajia harrastavan.

ap

aina riittää näitä mammoja, jotka näkevät joka lajissa piruja seinillä. Kaikki tanssi pitäisi sitten kieltää, kun on alkujaan ollut syntistä pakanallista puuhaa, jossa haetaan eroottisessa mielessä kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Erityisesti kansantanssit, se on syntisimmästä päästä!

ja heidän pornokuvitelmiensa tueksi. Haluatko tyttäresi esiintyvän puolialastomana tuhansien kiiluvien silmien edessä?

nämä esim. jääkiekko-otteluissa esiintyvät "ns. cheerleaderit" ja kilpacheerleadingin. Kilpacheerleadingista kyllä on porno kaukana, ja nuo esiintymiset eivät kyllä taida ihan tuhansille ihmisille olla. Käsittääkseni esitysten ja kisojen katsojakunta koostuu pääsääntöisesti harrastajien perheistä ja muusta suvusta - korjatkaa jos olen väärässä. Se mitä olin itse esitystä katsomassa, niin ainoat kiiluvat silmät näin kyllä vanhemmilla naisilla, ja nekin kyynelistä kostuneita. Siis tuo lajihan on mielestäni eniten kilpavoimisteluun verrattavissa, eikä siinäkään kyllä ensimmäiseksi tule mieleeni että tytär esiintyy puolialastomana tuhansien kiiluvien silmien edessä. jos tälle linjalle mennään, niin kaikki pikajuoksijat, hyppääjät ym. ym esiintyvät yhtälailla puolialastomina kiiluvien silmien edessä, mutta silloin on kyllä vika katsojan päässä eikä urheilijassa. Siis tämä on minun käsitykseni, korjatkaa jos olen täysin väärässä. Toki hyvä pointti ja mielipide oli tuokin näkökanta, mutta en yhtään kyllä tuota ajattele että siksi en haluaisi tyttöni lajia harrastavan. ap

Olet tässä täysin oikeassa. "Oikea" cheerleading on kaukana niistä jääkiekkokisojen tanssitytöistä. Hurjat temput saavat sirkusakrobaatitkin kalpenemaan, ja lajissa vaaditaankin jo sellaista voimaa, että miehet ovat mukana useissa ryhmissä. Ja kiilusilmämammoille tiedoksi: cheerleaderit olivat aluksi vain miehiä! Nih.

olkaa hyvä ja tehkää perässä!

mukana on tosiaan myös poikia

Ja tunnen heidän äitinä myös, joten tiedän asioista.



Kaikki tytöt ovat alipainoisia. Terveydenhoitaja soittelee kotiin, että mennään anoreksian rajoilla. Mutta tytöt ei syö, koska heidän täytyy olla laihoja.



Äidit ovat aivan kauhuissaan, mitä tekisivät. Parin äiti lopetutti harrastuksen tämän takia.



Ja kyllä on seksistinen. Teinit pikkuhameessa tanssimassa koulupoikien matseissa. Pojat huutelee, kenellä paras perse ja tissit ja keneltä saa helpoiten.

Eli erotetaan tosiaan jo tässä vaiheessa se kilpacheerleading ja sitten tämä "perseen heilutus jääkiekkopelissä".



Sivusta olen seurannut kumpaakin lajia, ja esim. oman tyttäreni oikein mielelläni laittaisin kilpacheerleadingiin, mikäli sellaista tällä paikkakunnnalla olisi mahdollista harrastaa sitten kun tytöllä on ikää tarpeeksi.



Ja taas tuo toinen "laji", ikinä en laskisi omaa tyttöä peleihin silmän iloksi.

ei ole anorektinen tai alipainoinen, eikä "keikuta persettä" koulupoikien matseissa. Huippulaji, joka kehittää fyysistä kuntoa ja koordinaatiota sekä vartalon hallintaa.

joku koittaa keksiä anoreksiaakin tähän... oletko nähnyt montakin kilpaurheilijaa rankassa fyysisessä lajissa, jotka olisivat anorektikkoja? Sori, mutta se ei ole mahdollista. Treenit ja esitykset ovat niin rankkoja, ettei niissä pärjää syömättä. En ole ikinä nähnyt anorektista cheerleaderiä, niistäkin asioista huolehditaan. Oikeasti, siellä on aikuiset, järkevät ihmiset vetämässä, joita kiinnostaa nuorten naisten minäkuva ja terveys. Varmistakaa vain, että kyseessä Suomen Urheiluliiton jäsenryhmä, he ovat sitoutuneet noudattamaan lajin määräyksiä ja linjauksia. Eri asia ovat nämä perseenheiluttajat ties missä perähikiän kissanristiäisissä. Niissä voi vetäjänä olla itserakas 14-vuotias tyttö, jolloin jälki on jotain aivan muuta...