Mies jota et pysty unohtamaan?

'ihonalainen'. Nytkin oon ajatellut sitä koko illan.

1: sellanen nuorempi poika, se tunne hänen kainalossaan seksin jälkeen, hänen sormensa, silmänsä, tuoksu...

(juttu jäi kesken kun poika lähti armeijaan ja minä muutin toiselle paikkakunnalle...)

tähän sopii anna erikssonin kaikista kasvoista

2: yllättävä lomaromanssi, hänet tavatessani seurustelin jo mieheni kanssa, enkä ollut lainkaan osannut odottaa mitään sellaista, mutta se mieletön KEMIA, kuinka täydellinen hän olikaan seksuaalisesti minulle



ja sitten on liuta niitä, jotka niin mielelläni unohtaisin

'ihonalainen'. Nytkin oon ajatellut sitä koko illan.

On munkin ihonalainen "renttumainen", seksikäs. ap

Seurustelimme pitkään ilman seksiä. En antanut, ehkä olisi pitänyt, mutta olimme nuoria. Samanlaista kiihkoa en ole tavoittanut mieheni kanssa.

tää tyyppi murskasi mun teinisydämen no. 6v sitten. Unohdin koko tyypin vuosiksi, mutta nyt reilun vuoden ajan olen tavannut häntä harvakseltaan. Olemme 'kavereita' ja meillä on hauskaa yhdessä, mitään ei kuitenkaan tapahdu, koska olen suhteessa. En tosin tiedä antaisinko tapahtua, vaikka olisinkin vapaa.

Aina kun olemme samassa paikassa, tulee luotua pitkiä katseita puolin jos toisin ja ilmassa on sähköä. Mitään ei kuitenkaan sanota ääneen. Hirveää kidutusta, mutta jotenkin nautin siitä.



Tyyppi on todellinen paha poika ja harmillisen älykäs, mikä hänessä kai puoleensa vetääkin. Ja se, että tuskin häntä koskaan edes saisin.

Huoh.

jonka kanssa harrastin seksiä. Yhtä hyvää ei ole tullut vastaan.



Ja ensimmäistä suurta rakkauttani.

idiootti jätkä nuoruudesta, mutta ketään en ole halunnut niin paljon ennen sitä, enkä sen jälkeen.



Tulee uniini vieläkin, sekä seksi- että tunneuniin.

Ehkä tämä perhe-elämä kuopukseni isän kanssa on vain joku välivaihe matkalla takaisin exäni luokse?!?

Se ihana tunne kun illalla kävimme nukkumaan painautuneina toisiamme vasten...

En odottanut häneltä paljon, mutta hän ylitti aina odotukseni. Aluksi hän oli ensimmäisiä oppilaitani, kun aloittelin opettajanuraa. Hän oli ns. häirikkö, mutta häiriköinnille oli selvä syy, jonka hän osasi tuoda esiin niin vetoavalla tavalla, että siihen piti vastata positiivisesti. Ja sen jälkeen hän oli se luokan positiivinen voimavara, joka veti muutkin mukaansa.



Myöhemmin kun tapasimme totesin että hän osaa olla erittäin huomaavainen muutenkin. Ei millään päälleliimatuilla kohteliaisuuksilla, vaan luontevalla toisen tarpeitten huomioinnilla. Sama ominaisuus näkyy myös hänen ystävyyssuhteissaan. Sanottakoon että tämä ominaisuus teki minuun erittäin suuren vaikutuksen, koska aviomieheni on täysi retardi tällä alalla.



Ja toinen mikä teki vaikutuksen oli se, että löysän hopparikaman alta paljastui upea treenattu kroppa ja paljon voimaa. Vaikken päässyt koskaan sitä kroppaa tarkemmin sivelemään, niin mieletön himo jatkuu yhä, yli kahden ja puolen vuoden jälkeen...



Muistan vielä tarkkaan miltä tuntui viettää aikaa hänen kanssaan, ne pitkät keskustelut, hymyt, katseet ja se kun sormet koskettivat toisiaan... tuntui vaan niin mielettömän hyvältä olla yhdessä.



Yhä edelleen haaveilen hänestä joka ikinen yö...

Elämäni rakkaus, lasteni isä. Olenko mä sitten poikkeus, kun ei ole jäänyt mikään kaihertamaan menneisyydessä?



En mä ole menneitä muistellut, eikä mulla ole ketään, jota ajattelisin kaipaillen, vaikka on niitä miehiä ollutkin.



Ollaan nyt oltu 10 vuotta yhdessä. Tämä mies on mulle se ainoa oikea.

Yks saatanan Perttu

joka aurinkoisesti hymyille eräänä pääsiäispäivänä lenkkeili vastaan pelkissä naisten sukkahousuissa. Siis ei kalsareita alla ja privaattipaikat näkyi läpi kauniisti.



Tuo näky on syöpynyt verkkokalvoilleni.

olin töissä vuosien ajan monissa eri baareissa, ja tämä houkutus ilmestyi aina aika ajoin joko asiakkaaksi tai sitten muuten törmättiin, niin usein että alettiin moikkaamaan (silleen huomaamattomasti, pienellä nyökkäyksellä). Kyseessä oli jugoslavian alueelta kotoisin oleva "mafioso", jonka kylkeen silloin osasin elävästi kuvitella itseni. samaan aikaan seurustelin pahis-exäni kanssa, joten en sitten päässyt ikinä etenemään ton miehen kanssa, joka oli kyllä kuin magneetti.

Vieläkin kun hän putkahtaa mieleeni, tuntuu kuin ajattelisin jotain oikeaa tuttuani, ja on uskomatonta ettei tämän miehen kanssa siis oikeasti ikinä tapahtunut mitään.

Ja jota en koskaan unohda; hänen huumorintajunsa on jotain, jonkalaista en ole koskaan kohdannut. Hän sai minut nauramaan ja on juuri se ihminen, jonka kanssa ajatukset kulkivat niin samoja latuja, että ihan oikeasti toinen pystyi lopettamaan toisen aloittaman lauseen. Hänen kaulansa tuoksu kun ajoimme moottoripyörällä kesäisenä päivänä ja pysähdyimme meren rantaan...Ja silloin taas toinen sanoi jotakin, joka sai repeämään tai sanoi jotain, jota minun piti sanoa...

johon ihastuin jo 13 vuotiaana,mieheni on minua noin 7 vuotta vanhempi.Ihastuksia oli toki muitakin, mutta nuoruuden rakkautta en voinut unohtaa..Hän on se oikea, parempaa miestä ei voisi löytää.Ja kohta meille tulee jo kolmas lapsi.

tuohon yllä olevaan vastaukseen