Selittely kotona olosta tutuille! Alkaa tympiä...
Olen ollut kotona n. 10 vuotta ja meillä on vain kaksi lasta. Molemmat ovat koulussa. Itse olen siis kotona. Kummasti tuntuu tämä minun kotona oloni ihmisiä kiinnostavan, varsinkin niitä, joita tapaan harvemmin. Aina pitää vastailla kysymyksiin: "Oletko sä vielä kotona?" "Miten sä saat aikas oikein kulumaan?" jne. Ja sitten taas minä selitän...Oikeasti minulla ei tee tiukkaakaan saada aika kulumaan ja viihdyn oikein loistavasti. Olen muutamassa yhdistyksessä ja käyn kahdella isovanhemmallani siivoamassa ja kaupassa. Autan myös naapurin äitiä välillä lastenhoidossa jne. Mutta eihän tätä litanjaa voi aina alkaa kyselijöille selittää. Sanonko vain jatkossa, että kotona olen ja hyvin viihdyn. Piste. Mikä selitys saisi heidät hiljenemään?
Kommentit (61)
Ja osaaminen kyllä pysyy...joillain sitä ei ole koskaan. EI kotona oleminen tarkoita tyhmenemistä tai aikaansa seuraamattomuutta. Itseään voi pitää hyvin kehityksessä mukana kotonakin ja on vielä aikaa omaksua uutta, toisin kuin hektisessä työelämässä nykyisin. Suosittelen tätä, mutta totta, että täytyy olla ammattilainen ja tehdä ensin itsensä tunnetuksi ja seurata aikaa.
9 tai 10 vuotta, ei siinä ihan oikeasti ole käytännön eroa. Aikaansa voi seurata ja kehittyä kotonakin, mutta kyllä se vain niin on, ettei mikään "melkein 10 vuotta kotona ollut" kotirouva enää pärjäisi työelämässä. Eikä millään alalla pysy tunnettuna, jos kykkii kotona sen "melkein 10 vuotta".
kovasti kismittaakin. Eika tarvitse kykkiakaan. Kylla taas ollaan kateellisia, anna ihmisten olla ja elaa elamaansa niinkuin parhaaksi nakee.
Minusta kysymys on oikeutettu. Tuleehan tuossa vaikutelma mukavuudenhaluisesta ihmisestä.
Kummallinen luterilainen yhteiskunta, missä kaikkien pitäisi kärsiä yhtä paljon ja tehdä töitä kuin hullut. Jos viihtyy kotona ja siihen on taloudellinen mahdollisuus, niin siitä vaan.
Pohdiskelen syitä: ei koulutusta, ei työpaikkaa, ehkä mielenterveysongelmia, ei edes pärjäisi työelämässä enää... Erotilannetta ja eläkettä kannattaisi tosiaan miettiä, onhan tuohon kotonaoloon palanut jo neljännes tulevasta eläkkeestä.
Maailmassa on niin paljon ihanaa tekemistä. Muutakin kuin työtä.
Haluaisin aikaa
-urheiluun
-lukemiseen
-musiikin tekemiseen
-vanhempieni hoitamiseen
-vapaaehtoistyöhön (koen sen tärkeäksi ja yritän tehdä ystäväpalvelua SPR.lle töiden sivussa)
-maalaamiseen (harrastan siis piirtämistä ja maalaamista)
-haluaisin aikaa tutkia ja lukea historiaa. En uuden ammatin vuoksi vaan ihan mielenkiinnosta. Mutta ei ole aikaa tarpeeksi.
-matkustella. Vielä on niin monta ihanaa paikkaa näkemättä
Voi, elämässä olisi niin paljon kaikkea ihanaa ja mielenkiintoista, mitä haluaisin tehdä, mutta ei ole aikaa.
Ihmettelen aina näitä, jotka eivät saisi aikaansa kulumaan ilman töitä. Mitä te teette eläkkeelle jäätyänne? Masennutte?
Itse olen hankkinut kalliin yhteiskunnan maksaman koulutuksen (itse asiassa kaksi korkeakoulututkintoa), jolloin sen lisäksi että haluan toteuttaa ammtillisia ambitioitani, katson myös velvollisuudekseni hyödyttää yhteiskuntaa tuottamalla veroeuroja.
että perhe maksaa veroeuroja verotuksen progressiivisuuden vuoksi paljon enemmän, jos mies on erittäin hyvin palkattu kuin että perheessä olisi kaksi melko pienituloista.
Jatkuva kysely, ihmettely ja päivittely. Sekä puolitutut että tuntemattomammat. Lisäksi piikitellään tyyliin; mä en voi jäädä kotiin kun meidän niko täyttää 3 kun me ei olla mitään rikkaita. Ihmetyttää kun mä en ole toisten ratkaisuita koskaan arvostellut, että miksi mä olen piikki jonkun hanurissa?
Nostavatko nämä kotonaolijat kuitenkin työttömyyskorvausta?
niin tuttua, niin tuttua. Toiset sitten alkaa selittää omaa tilannettaan ja kun pitää viedä lapset hoitoon.
En minä ole ikinä arvostellut toisia, että miksi viette lapset päivähoitoon ja menette töihin, vaikka minä aion olla kotona ihan niin kauan kuin siltä tuntuu.
Kateus pistää ainakin puhumaan ja juoruamaan ja arvostelemaan meitä, jotka olemme kotona. Tai kotona ja kotona. Minä en ainakaan ole koko ajan neljän seinän sisällä. Eikä tylsistymään pääse :)
Kyllä minä ainakin ymmärrän niitä perheitä, kellä tähän ei ole mahdollisuutta, eikä toiset edes halua, vaan kokevat saavansa työstä enemmän irti. Me ihmiset olemme erilaisia.
Minä en nosta työttömyyskorvausta.
10v on pitkä aika. Jos mies hyvätuloinen en työmarkkinatukea edes saa. Että ei sun beibe kannata tikahtua kateutees:D
Nostavatko nämä kotonaolijat kuitenkin työttömyyskorvausta?
Tuli kirjoitusvirhe. Mutta en mäkään saa, en tosin oo hakenutkaan:-)
t. 43
10v on pitkä aika. Jos mies hyvätuloinen en työmarkkinatukea edes saa. Että ei sun beibe kannata tikahtua kateutees:D
Nostavatko nämä kotonaolijat kuitenkin työttömyyskorvausta?
10v on pitkä aika. Jos mies hyvätuloinen en työmarkkinatukea edes saa. Että ei sun beibe kannata tikahtua kateutees:D
Nostavatko nämä kotonaolijat kuitenkin työttömyyskorvausta?
Eli en mä nyt kateuteeni tikahdu... tosin mun lapsi on vielä alle kolme, eli olen kuitenkin vähän eri tilanteessa.
Kunhan kysäisin... Tunnen nimittäin myös niitä tapauksia, joilla ei ole aikomustakaan edes hakea töitä mistään ja ovat kotona "lasten vuoksi" ja silti työttömyyskorvaus kelpaa kyllä.
Mä vaan olen niin sinisilmäinen ja naiivi, että mun mielestäni se on väärin.
ettei itsellä ole varaa tuohon ratkaisuun? Onko se sinun ratkaisusi arvostelua?
Tämä siis oli tarkoitettu, oliko 39?
En työttömyyskorvausta tms. Joten en edes koe olevani mitään "yhteiskunnalle velkaa", kuten joku tuossa peräänkuulutti. Ja minullakin on kaksi korkeakoulututkintoa, ihan lainarahalla hankittua ja opintolainat on maksettu itse takaisinkin. Enkä ole myöskään siis työtön, mielenterveysongelmainen tms. vaan olen kotona omasta halustani ja mieheni ja minun yhteisestä päätöksestä. Sitä tuntuu monen olevan vaikea ymmärtää. Kiva tosin oli lukea tätä ketjua, että meitä on muitakin. Pitäisiköhän meidän järjestäytyä ja kokoontua johonkin, niinkuin kotirouvat ulkomailla tekevät?
Kyse ei ole meidän rikkauksistamme, vaan elämanvalinnasta. Ei siis olla rikkaita perijöitä, eikä miljonäärejä.
ettei itsellä ole varaa tuohon ratkaisuun? Onko se sinun ratkaisusi arvostelua?
Tämä siis oli tarkoitettu, oliko 39?
on viesti, jossa linkki kotiäitien omalle keskustelusivustolle. Sinne vaan kiinnostuneet. Kyllä kotiäitien pitäisi tosiaan psyykata toisiaan, on tämä Suomi kotiäideille niin ankea maa.
Yksi lisäys vielä arvostuskeskusteluun: omat paineensa tuo sekin, jos mies ei juuri arvosta pidempää kotiäitiyttä. Ihan niin kuin lapsilukukin, ei pariskunnan "yhteinen päätös" ole aina ollenkaan yksimielinen!
Miten nuo työttömyyskorvaukset oikein menevät, mitä tukea saa, jos mies hyvätuloinen? Esikoisen täytettyä kolme en mitään tukia hakenutkaan, koska olin omasta tahdostani kotiäiti. Kuopus täyttää kesällä kolme, enkä kyllä tiedä, haenko työttömyyskorvausta. Moraalisesti ajatellen haen sitä vasta sitten, kun olen työelämään pyrkimässäkään.
Monilla kotiäideillä on eläkevakuutus, mutta kyllähän sitä tulevaisuutta pitäisi joka tapauksessa ajatella. Itse olen miettinyt pääni puhki hommia, joita voisi tehdä kotoa käsin. En mitään huipputuloja havittele, mutta jotain pientä kuitenkin. Jos jollain on ideoita, saa vapaasti kertoa...
Eiköhän me motivoituneet kotiäidit tätä hyvinvointiyhteiskuntaa (onko tämä sellainen?!) hyvinkin rakenneta! Mistähän se hyvinvointi mahtaa syntyä..??
Kyse ei ole meidän rikkauksistamme, vaan elämanvalinnasta. Ei siis olla rikkaita perijöitä, eikä miljonäärejä.
kovasti kismittaakin. Eika tarvitse kykkiakaan. Kylla taas ollaan kateellisia, anna ihmisten olla ja elaa elamaansa niinkuin parhaaksi nakee.
Jos olisit itse sujut omien valintojesi kanssa, niin ei tarvitsisi niitä keskustelupalstoilla esitellä ja puolustella.
Ihmettelen aina näitä, jotka eivät saisi aikaansa kulumaan ilman töitä. Mitä te teette eläkkeelle jäätyänne? Masennutte?
kuin jäädä parhaassa työiässä kotiin, kun lapset ovat jo kouluikäisiä.
Tosin veikkaan, että ap on masentunut tai jotain muuta mielenterveyshäiriötä on taustalla.
.
[/quote]
Pohdiskella voi ihan rauhassa ja mikään noista ei toteudu. Kanasainvälisen firman johdosta olen kotiin jäänyt, eläke tienattu ja varmistettu, varallisuutta on. Valintani on mielummin lapset ja elämänlaatu.
[/quote]
Nyt kyllä joudut selittämään. Miten toi on mahdollista muuta kuin provoissa? TAi sitten olet yli 60 v.
9 tai 10 vuotta, ei siinä ihan oikeasti ole käytännön eroa. Aikaansa voi seurata ja kehittyä kotonakin, mutta kyllä se vain niin on, ettei mikään "melkein 10 vuotta kotona ollut" kotirouva enää pärjäisi työelämässä. Eikä millään alalla pysy tunnettuna, jos kykkii kotona sen "melkein 10 vuotta".