Selittely kotona olosta tutuille! Alkaa tympiä...

Ja tännehän on tullutkin mukavasti vastauksia.



Kiva, että meitä löytyy muitakin. Ja noihin "sterotypisiin syihin kotonaoloon" vastaisin, että tuotahan minä juuri osittain lasten vuoksi pelkään. Sitä, että kuulevat joskus kylillä "totuuksia" kotona olostani: tyhmä, laiska, mielenterveysongelmainen jne. Asutaan siis pienellä paikkakunnalla. Uskokaa tai älkää, viime aikoina en melkein kehtaa käydä Alkossa, kun ajattelen, että luulevat mua alkoholistiksi :)



Minäkin olen akateemisesti kouluttautunut ja aika jännä huomata, että muutama muukin on kuitenkin aikanaan kouluttautunut pitkällekin mutta kokenut kotiäitinä (tai kotirouvana) olon mielekkäämmmäksi. En todellakaan kaipaa pelinappulana pyörimistä firmassa, joka takoo voittoa mutta kuitenkin irtisanoo ihmisiä, kun tulostavoitteet eivät aivan toteutuneetkaan. En halua antaa itsestäni kaikkea jollekin osakeyhtiölle mutta lapseni eivät saisi minusta parasta vaan joutuisivat tyytymään väsyneeseen ja stressaantuneeseen äitiin.



Meidänkin perheessä tämä on yhteinen päätös ja mieheni ei koe mitenkään elättävänsä minua. Minä hoidan kodin ja kaikki yhteiset asiat ja mies tuo rahan taloon. Hänkin saa nauttia illoista ja viikonlopuista ilman kiireen häivää.



Kuten aloituksessa mainitsin, minua häiritsee ihmisten tapa kysyä meidän perheen ratkaisuista ihan pokkana ja suoraan. Ja jotenkin tuntuu, että täytyyhän se jossain määrin olla näiden ihmisten mielissä, kun kokevat oikeudekseen sitä ihan kysellä. Ja joku ihmetteli tässä ketjussa, että luulisi vanhojen tuttujen jo tietävän kotonaoloni syyt. Näinhän sitä tosiaan luulisi! Mutta, kun nuorempikin meni kouluun, niin kysely taas yltyi.



ap

hoitamassa lapsia, nyt nuorin jo 4. Nautin niiiiin suunnattomasti näistä vuosista ja mielestäni nämä vuodet ovat se sijoitus tulevaisuuteen, lasten tulevaisuuteen. Elämme mieheni palkalla, ehkä ei taloudellisesti niin rikasta, mutta henkisesti sitäkin enemmän. Elän tätä hetkeä, nautin jokaisesta päivästä kuin viimeisestä. Murehtikoon joku vaan rauhassa kotonaoloani tai eläkettäni...voinhan jäädä auton alle vaikka heti huomenna, ken tietää... Silloin on ihan sama millaiset kuukausitulot tai eläkkeet joskus

elämässä vain jotkut törpöt kysymykset ovat vähemmän törppöjä kuin toiset. Jos törppöjä kysyy tarpeeksi vanha ja hapan täti-ihminen sukujoulussa, kysymys ei ole törppö lainkaan. Se on normaalia small talkia, ja vastaamattomuus on vain umpimielisyyttä ja epäkohteliaisuutta.



Minäkin ihmettelen, miksi jotakin valintoja saa kommentoida ihan suoraan, julkisesti ja väheksyvästi. Itse kuulen tämmöistä:



-miksei sinulla ole ikinä vakituista työpaikkaa vaikka olet ihan maisteri / minkä takia sinä koko ajan vaihdat työpaikkaa ja muutat ympäri Suomea

-miksei teillä ole lapsia / hankkisit jo sen työpaikan, että saisitte tehdä lapsia / miksi te noin vanhana vasta lapsia rupesitte tekemään

-jokos sulla on poikaystävä / menettekös te jo kihloihin / onko pulla uunissa kun menitte kihloihin / koskas häät on/ -ja nyt kehityksen ollessa ilmeisesti oikea- minä jo ajattelin että nyt niillekin tulee se avioero



Harvemmin kuulen puhuttavan kuolemasta, työelämästä syrjään siirtymisestä, ajo-oikeuden menettämisestä iän takia ja suvun ylpeyden aiheesta, joka sittemmin menetti otteensa ja haudattiin jo ainakin puheissa.



Elämä on, en voi ap sanoa muuta. Älä selittele ja anna heille uutta puhuttavaa ja juoruiltavaa. Sanot vain että näin on ja sillä selvä.

vei just lapsensa kouluun, kavi kahvilassa aamulattella ja alkaa nyt rakentaa legolinnaa kuopuksen kanssa. Ah!

Kotiäiti (siis hoitovapaa-ajan jälkeen kotona vapaahehtoisesti oleva äiti) ei ole taloudellisesti riippumaton eli elää miehensä siivellä eli on tavallaan yhteiskunnasta syrjäytynyt ihminen.



On myös aikamoinen riski jäädä pois työelämästä. Mitä jos miehesi menettää syystä tai toisesta työkykynsä? Pystytkö 10 vuoden tauon jälkeen hyppäämään työelämään? Entäpä oma eläkkeesi? Entä jos miehesi jättää sinut?

ratkaisujen syitä. Kyllä multa ainakin saa kysyä mitä vain.



Tulee mieleen, että ihminen jotenkin häpeilee omia ratkaisujaan, jos kokee sen kiusalliseksi, että niistä kysellään.



Koen myös, että voi olla hyväkin kysyä, koska olen huomannut, että jos en osaakana vastata, jään miettimään asiaa ja kenties päädynkin jopa toisenlaiseen ratkaisuun, koska tämän kysymyksen herättämänä pohdin asiaa syvällisemmin.



Jos nyt joku kysyy jostain hyvin raskaasta aiheesta, enkä siitä juuri halua puhua, sanon, etten halua puhua siitä nyt. Kaikki ovat tämän hyvin ymmärtäneet.



Itse olen avoin ja pidän avoimista ihmisistä.

tyyliin; kuinka kukaan jaksaa yhdistää palkkatyötä ja äitiyttä.

että puolitutut kyselevät henkilökohtaisia asioitani. Kun tarpeeksi moni kysyy, eikö esimerkiksi graduni ole VIELÄKÄÄN valmis (tietyllä äänensävyllä) tai MILLOIN oikein olet menossa takaisin töihin (kun piinaavaa työttömyyttä on takana jo melkein vuosi), se alkaa tympiä. Nuo asiat eivät kuulu niille joille en asioista vapaaehtoisesti kerro. Todella tungettelevaa edes kysellä.

ratkaisujen syitä. Kyllä multa ainakin saa kysyä mitä vain.

Tulee mieleen, että ihminen jotenkin häpeilee omia ratkaisujaan, jos kokee sen kiusalliseksi, että niistä kysellään.

Koen myös, että voi olla hyväkin kysyä, koska olen huomannut, että jos en osaakana vastata, jään miettimään asiaa ja kenties päädynkin jopa toisenlaiseen ratkaisuun, koska tämän kysymyksen herättämänä pohdin asiaa syvällisemmin.

Jos nyt joku kysyy jostain hyvin raskaasta aiheesta, enkä siitä juuri halua puhua, sanon, etten halua puhua siitä nyt. Kaikki ovat tämän hyvin ymmärtäneet.

Itse olen avoin ja pidän avoimista ihmisistä.

Ensin olin työelämässä 2 vuotta valmistumisen jälkeen,sitten olin esikoiseni kanssa kotona 5 vuotta,sitten hain&sain oman alani töitä ja kävin töissä vuoden.

Tulin raskaaksi ja nyt aion olla kotona siihen ainakin kun kuopus menee tokalle.



Hulluinta tosiaan on nää kysymykset,nyt minulla on 9kk vauva ja kuulin jo ekan "MITEN saat ajan kulumaan kotona?" Siis vauvan kanssa... mitenköhän...



Itse nautin siitä,että kasvatan TÄYSIN itse lapseni. Vastaan siis heidän kasvatuksestaan. (Ja saivartelijoille,en ole YH mutta ei mies siltikään varsinaiseen kasvatustyöhön ole puuttunut,linjaukset vedän minä)

Nautin siitä,että minulla on aina aikaa lapsilleni ja aikaa leikkiä,keskustella ja tehdä asioita.



Eläkettä maksan itse itselleni ja kun palaan työelämään noin suunnilleen 7 vuoden päästä olen 35 vuotias!! Hui ;D

.

Pohdiskella voi ihan rauhassa ja mikään noista ei toteudu. Kanasainvälisen firman johdosta olen kotiin jäänyt, eläke tienattu ja varmistettu, varallisuutta on. Valintani on mielummin lapset ja elämänlaatu.

Nyt kyllä joudut selittämään. Miten toi on mahdollista muuta kuin provoissa? TAi sitten olet yli 60 v.

Olen siis jäänyt kotiin, koska koen elämänlaatumme parantuneen huomattavasti ja aikaa lapsille ja muulle elämälle on enemmän. Voimme kaikki nauttia. Olen ihmeissäni, että täällä tätä pidetään mhdottomana. Liike-elämässä johtotehtävissä toimivista on aika usein kirjoituksia myös lehistössä. Työtahti ja vastuu on kova, mutta siellä voi ansaita erittäin hyvin. Ei ole edes hrvinaista, että alle 30 talentit ihmiset ovat jo tienanneet hyvän omaisuuden, jonka viisaasti jatkosijoittamalla saa poikimaan. Ei ne ansiotulot suomessa ketään rikkaaksi tee, pääomatulot ovat hyvä lisä. Tällainen on hyvin mahdollista, tosin vaatii paljon omaa ponnistelua, joka on minusta hauskaakin. Lasten ja perheen kanssa en sen kokenut sopivan yhteen. Minusta on ollut ihana heittäytyä pois oravaanpyörästä ja nauttia elämästä. En kuitenkaan tosiaankaan ole missään umpiossa, vaan pysyn kyllä kärryillä ja pidän suhteet yllä muuallekin kuin perheeseeni. Toivottavasti tämä selvensi. Kotiäitiys on myös etuoikeus, jonka voi halutessaan valita. Kaikille se ei sovi ja kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta.

Kotiäiti (siis hoitovapaa-ajan jälkeen kotona vapaahehtoisesti oleva äiti) ei ole taloudellisesti riippumaton eli elää miehensä siivellä eli on tavallaan yhteiskunnasta syrjäytynyt ihminen.

On myös aikamoinen riski jäädä pois työelämästä. Mitä jos miehesi menettää syystä tai toisesta työkykynsä? Pystytkö 10 vuoden tauon jälkeen hyppäämään työelämään? Entäpä oma eläkkeesi? Entä jos miehesi jättää sinut?

Aika rajua tekstiä tässä heitetään, että kotiäiti/kotirouva olisi yhteiskunnasta syrjäytytnyt.

Oli jossain naistenlehdessä Sirpa Selänteen haastattelu viime vuonna (?), hän sanoi siinä, että aina tullessaan Suomeen hän kyseenalaistaa kotiäitiäroolinsa, mutta Jenkeissä kaikki on ok.

Ehkä Suomi on vähän ahdasmielinen maa, johan se kaikuu näissä "kun olet koulutettu ja kotona vähän pidempään, olet yhteiskunnan varojen haaskuri". Ikäänkuin kotiäiti olisi pahemman luokan hyväksikäyttäjä!

kahden isovanhemman kodin siivoaminen ja naapurin äidin auttaminen on ihan mainitsemisen arvoista... Jo senkin takia, että aika harva tulee ajatelleeksi, miten paljon on tarvetta ja tilausta palkattomalle kotityölle.

Rakastan tätä aikaa, sillä tiedän, että ei se kestä loputtomasti. Vielä lapseni selvästi kaipaavat minua ja on ihana nähdä, kuinka tärkeää heille on, että olen kotona. Olen mielestäni aktiivinen muuten ja se pitää mielenkin virkeänä. Mutta, kun se palkkatyö on se juttu, jota täällä Suomessa kunnioitetaan enemmän kuin mitään muuta. Ja kumma kyllä, ihmiset kokevat ilmeisesti oikeudekseen kysellä miksi en ole töissä? Ja tuntuu hölmöltä olla vastaamatta mitään, kun kerran suoraan kysytään. Ja ihan hyvät tutut ovat kyseessä, ei satunnaiset kaduntallaajat.



ap

... vaikka meidän nuorimmainen on vielä alle 2-vuotias. :( Ilmeisesti tämänkään ikäisten lasten hoitaminen kotona ei ole hyväksyttävää. Vai johtuneeko siitä, että olen välillä ollut töissä. Tiedä häntä, mutta alkaa tosiaan kyrsiä täälläkin päässä. :/

miksi olet kotona vielä 10 vuoden jälkeen, mikäli syyt ovat sanotaanko viimeisen viiden vuoden aikana pysyneet samoina. Ja tuskin sinulle hyviä tuttuja tulee koko ajan lisää. Taidat nyt vain itse tehdä asiasta ongelman. Eihän kaikkien tarvitse käydä palkkatöissä, mikäli kotona ja sinulla vielä muuallakin riittää hommaa ihan tarpeeksi ja pärjäätte yhden ihmisen tuloilla eli ette ole kuukausittain sossun luukulla.



Elä elämääsi juuri niinkuin haluat, mitä muista välität.

Meilläkin nuorempi on jo 4v ja olen edelleen kotona. Miksi? Koska haluan ja meillä on siihen varaa. Mutta ärsyttää aivan suunnattomasti nämä puolitutut, jotka utelevat, että miten sinä vielä olet kotona. Olen joskus miettinyt, että alan sanomaan, että koska mun mies tienaa niin helvetisti, ettei mun koskaan tarvi mennä töihin. Sulkisiko se näiden utelijoiden suut? Ja ei, en ole herkkähipiäinen, enkä pode syyllisyyttä kotona olostani. En vain ymmärrä, miksi minun pitäisi sitä selittää tai puolustella. Ja suurin osa näistä utelijoista todellakin kysyy sillä, että miten on varaa. Katsoisivat sitten vaikka verotiedoista, niin ei tarvi kysellä.

sitten harrastavat small talkia. Nykypäivänä vaan on niin yleistä, että äitikin meneee töihin viimeistään sitten kun nuorinkin on joku 3-4 vuotias. Hyvä, jos joku on kotona kun lapset tulevat koulusta. Ja muutenkin; ei työn tekeminen ole mikään itseisarvo sinänsä. Itseäni ihmeteltiin kun olin aikoinaan esikoisen kanssa 3,5 vuotta kotona. Ja hei VAAN 3,5 kun vertaa ap sinun koti"oleskeluun". Silti olin välillä kummajainen. No, mielenkiintoista katsoa olenko sitä vielä kun ajattelin nuorimmaisenkin kanssa olla kotona siihen kunnes hän joku 3-4 -vuotias.Ihanaa olla outo! :D

En tiedä, ovatko ihmiset ääneen niin paljon ihmetelleet, mutta ilmeistä huomaa paljon. Ja enemmän ahdistaa se yleinen ilmapiiri, että pitäisi olla ennen kaikkea niin ihmeellisen tehokas, sillä saavutetaan ihmisarvo. Eli kotiäidin lasten pitäisi sitten edes olla aivan TÄYDELLISIÄ. Mutta ajattelehan, jos tarvisi vaikka lasten psykiatrin palveluja, niin johan kotivuosien "hyöty" laskisi...

Itse olen hankkinut kalliin yhteiskunnan maksaman koulutuksen (itse asiassa kaksi korkeakoulututkintoa), jolloin sen lisäksi että haluan toteuttaa ammtillisia ambitioitani, katson myös velvollisuudekseni hyödyttää yhteiskuntaa tuottamalla veroeuroja.

Itse olen hankkinut kalliin yhteiskunnan maksaman koulutuksen (itse asiassa kaksi korkeakoulututkintoa), jolloin sen lisäksi että haluan toteuttaa ammtillisia ambitioitani, katson myös velvollisuudekseni hyödyttää yhteiskuntaa tuottamalla veroeuroja.

mitä työelään tulee, hyvä niin. Lisäksi jokainen maksaa tuloistaan (tuistaan)veroa yhteiskunnalle, oli ne mitä tahansa.Itse avosta suuresti sitä, että lapsilla on kotona joku odottamassa kun tulevat koulusta.