Selittely kotona olosta tutuille! Alkaa tympiä...
Olen ollut kotona n. 10 vuotta ja meillä on vain kaksi lasta. Molemmat ovat koulussa. Itse olen siis kotona. Kummasti tuntuu tämä minun kotona oloni ihmisiä kiinnostavan, varsinkin niitä, joita tapaan harvemmin. Aina pitää vastailla kysymyksiin: "Oletko sä vielä kotona?" "Miten sä saat aikas oikein kulumaan?" jne. Ja sitten taas minä selitän...Oikeasti minulla ei tee tiukkaakaan saada aika kulumaan ja viihdyn oikein loistavasti. Olen muutamassa yhdistyksessä ja käyn kahdella isovanhemmallani siivoamassa ja kaupassa. Autan myös naapurin äitiä välillä lastenhoidossa jne. Mutta eihän tätä litanjaa voi aina alkaa kyselijöille selittää. Sanonko vain jatkossa, että kotona olen ja hyvin viihdyn. Piste. Mikä selitys saisi heidät hiljenemään?
Kommentit (61)
on puhuttu että sisältöä pitäisi elämään pikku hiljaa hankkia ja töitä etsiä kun olen ollut kotona n. kolmisen vuotta. Jotkut yrittävät tehdä itseään tärkeiksi tällä tavalla puuttumalla törkeästi toisen olemiseen ikään kuin tietäen mikä toiselle on parasta. Pitäisi tehdä niin kuin suurin osa ihmisistä tekee eikä niin kuin tuntuu itsestä hyvältä. Ilmeisesti tällaiset ihmiset menevät itse massan mukana eivätkä koskaan uskalla tehdä niin kuin todella haluavat. Vaikka näyttävät paheksuvan "vaan kotona olemista" niin todellisuudessa kuitenkin ehkä kadehtivat sellaista joka uskaltaa tällaisen valinnan tehdä.
kotiin ja lapsiin. Haluan toteuttaa niitä, sillä ne ovat tärkeintä minulle. Maksan veroni kuin kuka tahansa muukin. Terv. Toinen kotityöläinen
on puhuttu että sisältöä pitäisi elämään pikku hiljaa hankkia ja töitä etsiä kun olen ollut kotona n. kolmisen vuotta. Jotkut yrittävät tehdä itseään tärkeiksi tällä tavalla puuttumalla törkeästi toisen olemiseen ikään kuin tietäen mikä toiselle on parasta. Pitäisi tehdä niin kuin suurin osa ihmisistä tekee eikä niin kuin tuntuu itsestä hyvältä. Ilmeisesti tällaiset ihmiset menevät itse massan mukana eivätkä koskaan uskalla tehdä niin kuin todella haluavat. Vaikka näyttävät paheksuvan "vaan kotona olemista" niin todellisuudessa kuitenkin ehkä kadehtivat sellaista joka uskaltaa tällaisen valinnan tehdä.
Tämä teksti kuvaa sitä tilannetta aika hyvin. Multakin kysytään kotona olosta kerta toisensa jälkeen, ja kysyjinä ovat sellaiset ihmiset, jotka tietää tasan tarkalleen, miksi olen kotona. Kysymykset alkoivat, kun nuorin lapseni oli puolitoistavuotias!
Niille, jotka ihmettelevät, miksi me tästä valitamme, niin kyse on siitä tavasta, millä kysytään ja kommentoidaan. Naisen kotona olo on nyky-Suomessa paheksuttavaa.
on puhuttu että sisältöä pitäisi elämään pikku hiljaa hankkia ja töitä etsiä kun olen ollut kotona n. kolmisen vuotta. Jotkut yrittävät tehdä itseään tärkeiksi tällä tavalla puuttumalla törkeästi toisen olemiseen ikään kuin tietäen mikä toiselle on parasta. Pitäisi tehdä niin kuin suurin osa ihmisistä tekee eikä niin kuin tuntuu itsestä hyvältä. Ilmeisesti tällaiset ihmiset menevät itse massan mukana eivätkä koskaan uskalla tehdä niin kuin todella haluavat. Vaikka näyttävät paheksuvan "vaan kotona olemista" niin todellisuudessa kuitenkin ehkä kadehtivat sellaista joka uskaltaa tällaisen valinnan tehdä.
Tämä teksti kuvaa sitä tilannetta aika hyvin. Multakin kysytään kotona olosta kerta toisensa jälkeen, ja kysyjinä ovat sellaiset ihmiset, jotka tietää tasan tarkalleen, miksi olen kotona. Kysymykset alkoivat, kun nuorin lapseni oli puolitoistavuotias!
Niille, jotka ihmettelevät, miksi me tästä valitamme, niin kyse on siitä tavasta, millä kysytään ja kommentoidaan. Naisen kotona olo on nyky-Suomessa paheksuttavaa.
Aika henkilökohtaisia asioita vieraat ovat valmiita sohimaan....Seuraavalta kysyn vaikkapa että "Milloin olet ajatellut käydä vessassa?Olisiko nyt se aika?"
mutta yhteiskunnan kannalta joka toinen työikäinen kotona ei pitäisi yllä nykyistä hyvinvointisysteemiä. Sitäpaitsi mitä tuloja on kouluikäisen kotiäidillä (joka ap on)?
Mulla on ambitioita (!!!), mitä tulee kotiin ja lapsiin. Haluan toteuttaa niitä, sillä ne ovat tärkeintä minulle. Maksan veroni kuin kuka tahansa muukin. Terv. Toinen kotityöläinen
Minusta kysymys on oikeutettu. Tuleehan tuossa vaikutelma mukavuudenhaluisesta ihmisestä.
Mulla nuorempi kerhossa 3 pvaa viikossa, esikoinen koulussa. Jatkuvasti ihmiset kyselevat miten jaksat olla kotona, eiko aika tuu pitkaks, etko kaipaa sisaltoa elamaan, etko koe hukkaavasi aikaa, etko halua kayttaa aivojasi (!) niin ja tietysti teetko toita edes kotoa kasin.
No, perhe on prioriteettini, meilla on tahan varaa. Mulla on korkeakoulututkinto ja hyva ura ennen kuin saatiin lapset enka nyt koe etta se tylsissa kokouksissa istuminen ois sen arvokkaampaa kuin se etta kayn pyorailemassa tai puistossa lapseni kanssa kun hanella on kotipaiva.
Kenelta se on pois etta voin aamulla harrastaa liikuntaa kun lapsi on kerhossa? Kenella perheellisella tulee aika pitkaksi?? En makaan kysele et eiks sun aivot surkastu kun oot Vielaki siina tylsassa lafkassa duunissa.
Ehka ihmiset vaan yrittaa keskustella. Mutta siina oon samaa mielta etta kotiaitys on suomessa kirosana. Arvosi mitataan tyopaivasi pituudella. Paitsi kotiaideilla, nehan vaan lojuu sohvalla 24/7.
Ai mista sitten? Siita etta teen rahaa jollekin firmalle? Lapseni tuovat miljoona ziljoonaa kertaa enemman sisaltoa elamaani kuin jonkun firman tase.
Hyvinvointiyhteiskuntaa pidan ylla osaltani. Perheeni voi hyvin kun ei tarvitse raahata aamuisin lapsia hoitoon ja miettia mista sais hoitajan kun on neljastoista korvatulehdus samana talvena.
Mukavuudenhaluinenkin olen. Tama on meille kaikille mukavempaa. Musta on mukavaa syoda valipala koululaisen kanssa kotona ja jutella samalla paivan tapahtumat. Kerholaisesta on mukavaa vapaapaivana kuunnella satuja aidin kainalossa. Kaikista on mukavaa viettaa paljon aikaa perheen kanssa.
ja olen lopettanut selittelemisen. Jos joku kysyy, olenko työelämässä tms, vastaan että Olen kotona. Jos taas joku kysyy, miten saan aikani kulumaan, saatan naurahtaa ja sanoa ettei ole ongelmia. Minä arvostan itseäni ja sitä että olen kotona kun lapset tulevat kotiin. En ole kenellekään tilitysvelvollinen. Tämä on minun ja mieheni yhteinen päätös eivätkä asiamme kuulu muille.
kun joku vapaaehtoisesti jattaa sen tyopaikan sellaiselle joka sita enemman tarvitsee?
Ei Suomessa voi mitaan tehda hyvaksyttavasti, aina menee vaarin.
yksi, joka alkanut saada utelevia kysymyksiä vastattavakseen. Meillä kolme lasta, joista nuorin 4v. Olen ollut esikoisen syntymästä asti (täyttää kohta 7v.) yhtäjaksoisesti kotona, ovathan lapsetkin pienillä ikäeroilla.
Ei minuakaan meinaa ns. ulkopuoliset ymmärtää. On arvostelijoita, taivastelijoita, kyselijöitä ja vaikka mitä.
Minulta ei mielestäni aikanaan puutu sisältöä eikä tekemistä elämästä :) Päinvastoin :)
Kotona aion edelleen jatkaa. Ihan juuri niin kauan kuin se hyvältä tuntuu. Tämä on meidän perheen päätös ja meillä on varaa tehdä näin. Se ei muille tosiaan kuulu, mutta välillä tuntuu typerältä kun saa osakseen niitä idioottimaisia katseita ja kyselyitä. Ihan kuin epäiltäis jostain rikollisesta ja jokainen sais esittää oman näkemyksensä ja kysymyksensä, joiden perusteella jaetaan tuomio.
se kotirouva on aina nainen? Mitäpä jos tulee ero? Tai entä eläke? Hienoa jos olette ajatelleet etukäteen.
Pohdiskelen syitä: ei koulutusta, ei työpaikkaa, ehkä mielenterveysongelmia, ei edes pärjäisi työelämässä enää... Erotilannetta ja eläkettä kannattaisi tosiaan miettiä, onhan tuohon kotonaoloon palanut jo neljännes tulevasta eläkkeestä.
Siis sitten kun lapset jo kouluikäisiä jos suinkin vain olisi varaa olla.
Olisi aikaa auttaa läksyissä ja aikaa lapsille kun he ovat kotona. Kun lapset koulussa voi siivota rauhassa kodin, tehdä kauppareissut ja ruuan valmiiksi. Ja päivisin olisi hyvä aika harrastuksille, jumppaa, uintia, hiihtoa yms.
Kahvitella ystävien kanssa jotka vuorotyössä.
Itsestä on kiinni käykö aika pitkäksi ja tylsistyykö.
Pohdiskelen syitä: ei koulutusta, ei työpaikkaa, ehkä mielenterveysongelmia, ei edes pärjäisi työelämässä enää... Erotilannetta ja eläkettä kannattaisi tosiaan miettiä, onhan tuohon kotonaoloon palanut jo neljännes tulevasta eläkkeestä.
Pohdiskella voi ihan rauhassa ja mikään noista ei toteudu. Kanasainvälisen firman johdosta olen kotiin jäänyt, eläke tienattu ja varmistettu, varallisuutta on. Valintani on mielummin lapset ja elämänlaatu.
Pohdiskella voi ihan rauhassa ja mikään noista ei toteudu. Kanasainvälisen firman johdosta olen kotiin jäänyt, eläke tienattu ja varmistettu, varallisuutta on. Valintani on mielummin lapset ja elämänlaatu.
Kanojako siellä kaupataan? Mutta eihän sinulla enää ole siellä työpaikkaa ja tuskinpa enää edes pärjäisit. On asiat sen verta 10 vuodessa muuttuneet. Mutta sehän on kiva, että on eläkkeet ja varallisuutta...
Pohdiskella voi ihan rauhassa ja mikään noista ei toteudu. Kanasainvälisen firman johdosta olen kotiin jäänyt, eläke tienattu ja varmistettu, varallisuutta on. Valintani on mielummin lapset ja elämänlaatu.
Kanojako siellä kaupataan? Mutta eihän sinulla enää ole siellä työpaikkaa ja tuskinpa enää edes pärjäisit. On asiat sen verta 10 vuodessa muuttuneet. Mutta sehän on kiva, että on eläkkeet ja varallisuutta...
Kylläpä olet kateellinen. Osaajalle vain töitä löytyy, jos haluan. Firmoja on paljon ja suomi pieni maa. Puhelinsoitolla hyvä paikka.Piirit on pienet. Hauska kirjoitusvirhe:)
Kylläpä olet kateellinen. Osaajalle vain töitä löytyy, jos haluan. Firmoja on paljon ja suomi pieni maa. Puhelinsoitolla hyvä paikka.Piirit on pienet. Hauska kirjoitusvirhe:)
jos kerran olet ollut 10 vuotta kotona. Kyllä siinä ajassa rapistuu ammattitaito, ellet ole tarhantäti tai siivooja ;) Kaipa nekin kansainvälisissä firmoissa voi työskennellä.
Kylläpä olet kateellinen. Osaajalle vain töitä löytyy, jos haluan. Firmoja on paljon ja suomi pieni maa. Puhelinsoitolla hyvä paikka.Piirit on pienet. Hauska kirjoitusvirhe:)
jos kerran olet ollut 10 vuotta kotona. Kyllä siinä ajassa rapistuu ammattitaito, ellet ole tarhantäti tai siivooja ;) Kaipa nekin kansainvälisissä firmoissa voi työskennellä.
Ja osaaminen kyllä pysyy...joillain sitä ei ole koskaan. EI kotona oleminen tarkoita tyhmenemistä tai aikaansa seuraamattomuutta. Itseään voi pitää hyvin kehityksessä mukana kotonakin ja on vielä aikaa omaksua uutta, toisin kuin hektisessä työelämässä nykyisin. Suosittelen tätä, mutta totta, että täytyy olla ammattilainen ja tehdä ensin itsensä tunnetuksi ja seurata aikaa.
mutta yleisesti ottaen en elä yhteiskunnalle vaan itselleni ja perheelleni. Ne nyt sattuvat olemaan minulle tärkeintä elämässä.