Miten joku voi vapaehtoisesti asua kerrostalossa tai rivitalossa?
Ei voi ymmärtää... Aina naapurit seinäntakana, ei omaa pihaa yms... Ymmärrän kyllä, jos pakosta joutuu vuokralla asumaan, mutta vapaehtoisesti!
Kommentit (115)
en voi mitään ihanampaa kuin Helsingin keskustan vanhat kivitalot. Vaan niihin ei rahaa ole, joten rivariin on tyytyminen.
mulla on rivarin pihalla jopa omat kasvimaat.
Ensin asuttiin vuokralla kaupungin kämpässä. Sitte muutettiin vuokralle rivariin, jossain vaiheessa ostettiin oma rivitalonpätkä. Sitten kun rahatilanne oli hyvä ja molemmilla työpaikat ja säästöjä niin pystyttiin ostaman omakotitalo.
en voi mitään ihanampaa kuin Helsingin keskustan vanhat kivitalot. Vaan niihin ei rahaa ole, joten rivariin on tyytyminen.
Harvassa on edes parveketta.
eikä pitäskään! suomeen pitäs vaan rakentaa omakotitaloja! Tilaa olisi!
tämän asunnon hinnalla saisi omakotitalon ihan kepeästi Helsingistä tai Espoosta, ei tarvitsisi muuttaa "susirajan" taaksekaan.
Mutta en tiedä parempaa asumismuotoa. Eri ihmiset arvostavat erilaisia asioita.
Itse olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni pientaloalueella Espoossa, kadehdin silloin kerrotaloissa asuvia ystäviäni, joilla oli kaverit siinä ihan ympärillä. Halusin sieltä "maalta" pois ja onneksi pääsin...
Mökki se vasta olisi vihoviimeinen hankinta.
Mä en käsitä ap:n kaltaisia yksinkertaisia ihmisiä. Ihan kuin me kaikki oltaisiin samasta muotista veistettyjä, samanlaisia.
Ihmiset on erilaisia, ikinä kuullut?
Tää on musta ihan naurettava harhakäsitys, että jos haluaa omakotitaloon pitää olla rahaa enemmän kuin jos asuu kerrostalossa!
Kyseinen harhakäsitys on kyllä ihan tiukkaa faktaa ainakin Helsingissä. Asumme tällä hetkellä Länsi-Helsingissä järkevien liikenneyhteyksien päässä työpaikoista ym. Jos myisimme nykyisen (onneksi ison) kerrostalokämppämme, saisimme tästä läheltä sillä rahalla (vuokra!)tontin ja purkukelpoisen hometalon, jos sitäkään. Olen seurannut hintatasoa useita vuosia, joten harhakäsityksiä tämän asian suhteen ei ole.
Se on faktaa Helsingin ulkopuolellakin. Omistamme tilavan rivitaloasunnon, uutena ostetun. Jos olisimme halunneet uuden omakotitalon (tältä samalta alueelta), niin jo pelkkä tontti olisi maksanut pohjatöineen noin 100 000 euroa. Siihen talopaketti 160 000 ja viimeistely+piha 50 000. Tuolla hinnalla olisi saanut nykymittapuulla pienen omakotitalon tänne kehyskuntaan, samalle alueelle, missä nyt asumme rivarissa, huomattavasti tuota summa edullisemmin. Että jos lähdetään siitä, että jo tontin hankinta on aika suuri investointi, niin ei ole omakotitalon hankinta yhtä edullista kuin kerros- ja rivitaloasunnot.
Kauhea stressi ja huoli ylläpidosta. Pihatyöt, lumityöt, nurmikonleikkuut, kaikki tehtävä itse.
Taloyhtiössä huoltomies hoitaa :)
Ihan lapsesta asti olen asunut Helsingissä lähiössä. Samassa rapussa asui monta muutakin lapsiperhettä joilla saman ikäisiä lapsia niin voiko olla helpompaa kun että aina jonkun ovikelloa voi rimputtaa ja saada leikkikaverin? Myös aikuiset olivat keskenään tuttuja ja edelleenkin pidän yhteyttä näiden lapsuudenystävien kanssa. Näin oli myös omien lasteni kanssa kunnes työt veivät meidät Helsingistä muualle. Nyt asumme ok talossa joka oli mieheni haave. Viihdyn täälläkin mutta koskaan en ole ajatellut etten viihtyisi kerrostalossa!
koska sitä elämää sain elää ennen kuin omilleni muutin ja vieläkin aina kun käyn vanhempieni luona. Nyt oltiin muutama päivä siellä taas, ja mä ehdin jo ihan kyllästyä siihen puiden kantamiseen keskusuuniin, lumenluomiseen ja siihen että kun ilta tulee, niin talon ympärillä on vaan pimeää ja autiota. Tuli ihan ikävä omaa pihapiiriä, johon loistaa valot naapureiden ikkunoista ja jossa on kiva ja nätti valaistus.
Kaikki kunnia heille jotka tykkää puuhata omakotitalossa ja huolehtia itse joka ikisestä asiasta, mut mä koen sen ajan ja rahan tuhlaamisena. Omakotitalo nimenomaan vastaa monilla sellaisiin emotionaalisiin tarpeisiin pysyvyydestä, turvasta ja rauhasta jota mulla ei ole siihen tarvetta liittää.
Kauhea stressi ja huoli ylläpidosta. Pihatyöt, lumityöt, nurmikonleikkuut, kaikki tehtävä itse. Taloyhtiössä huoltomies hoitaa :)
stressiä tuonut mukanansa, päinvastoin. Eikä kaikkea tartte tehdä itse, monessa paikassa on nykyään pihatalkkarit joilta voi ostaa palveluksia. Ja ne hommat muuten hoituu, toisin kuin huoltoyhtiöiden huoltomiesten hommat.
Lapsena asuttiin ihanassa vanhassa kerrostalossa keskellä kaupunkia. Oli tilaa, paksut seinät, kunnon ikkunanlaudat, paljon samanikäisiä kavereita turvaisella suojaisella pihalla = täydellistä. Lisäksi oli suvun kesämökki, jossa sitten oli marjamaata, uimarantaa, retkipaikkoja ja serkkuseuraa.
Nyt omille lapsille yritän tarjota noista edes jotain, ja ratkaisu on rivitalo. Siellä sentään on omaa ja yhteistä pihaa, lapsia, elämää.
Kaikkea ei voi saada. Omakotitalo on sekä taloudellisesti mahdoton, että en usko että löytyisi juuri sopiva naapuriyhteisö.
no mä en taas voui ymmärtää että joku haluaa asua omakotitalossa. Ekat 18 v asuneena sentäs jotain kokemusta moisesta asuinmuodosta...
etitään just isompaaa asuntoa ja yks kiikarissa rivarista. jos ei olis lapsia, ehdottomasti kerrostalo, lapsille sentäs vähän pihantynkää. Ei ikinä omakotitaloa!
Mutta raha ratkaisee...
Meillä ei ole varaa omakotitaloon vielä. Ensin on asuttava pienehkössä rivariasunnossa jotta saadaan kartutettu omaisuutta ja voidaan vaihtaa omaan taloon jossa vähän enempi tilaa.
Ei mitään järkeä ottaa perustuloilla jättilainaa.
Meidän kotikaupungissa saa 4h ja keittiö 100 neliötä alle 100000€. Rivitalo kolmiomme on alle 120000 ja hyvä kuntoinen pienellä pintaremontilla. Jos ostaisimme talon, tuolla rahalla ei saisi muuta kuin alkuperäiskunnossa olevan talon jossa kova remontti (putket, ikkunat, katto yms.) ja mahd. pahoja yllätyksiä (kosteusongelmia, hometta, huonoa sisäilmaa)...
En ole niin tyhmä että muuttaisin väkisin omakotitaloon niin ettei raha riittäisi kuin talon pitoon. Enkä myöskään ole niin tyhmä että veisin lapsiani huonokuntoiseen rahareikään.
takia. Toisekseen arvostan yhteisöllisyyttä eli sitä, että lapsi voi juosta sukat jalassa naapuriin kylään ja että lapset voivat leikkiä naapurin lasten kanssa perinteisiä pihaleikkejä kesäiltoina myöhään ihanalla pihallamme ja sitä että tavarat ovat yhteisiä. Ei tarvitse joka vempelettä hankkia erikseen. Olen hyvin sosiaalinen ihminen, joten tykkään, kun pihalla on mukavia naapurinäitejä joiden kanssa turista.
Saisimme toki nykyisen asuntomme hinnalla jostain kyliltä omakotitalon, mutta silloin pitäisi liikkua joka paikkaan autolla ja sitä en halua. Nyt pääsemme joka paikkaan kävellen / pyörällä ja autoa tarvitsemme vain kun menemme mökille.
kultalusikkaa perseeseen tungettu! eipä ole varaa omakotitaloon, espoossa vähän kallista enkä muuta lappiin jotta sais omakotitalon! ja huh miten paljon hommia.. lumitöitä jne jne, muutetaan just rivariin ja siellä on ihana oma pikku piha =)
Tää niinku multa menee aina ohi.selittää kyllä ihan koko asian. Anteeksi vain.
miten muka nyt ollaan rikkaampia kun asutaan omakotitalossa?
Selitän siis.
Aiemmin asuttiin keskustassa kerrostaloasunnossa joka maksoi 90 000 euroa ja nyt asutaan omakotitalossa taajaman ulkopuolella, ja talo on maksanut tuon 90 000 euroa, niin mitenhän meistä on tullut varakkaampia???
Ainakin täällä päin missä asutaan, ei ne omakotitalot nyt niiiin paljon enempää maksa. Vanhoja saa jo helposti 100 000 tonnilla. 1,5h Hesasta asutaan.
Katsos kun vain noin 1/5 asuu jossain Hesassa, missä ne omakotitalot on selvästi kalliimpia. Meillä on nyt esim asuntolaina vain 5v pidempi mitä olis jos asuttais vielä kerrostalossa, koska remppalainaa on kanssa...
Että asioista VOI ottaa selvää, ennenkuin oletttaa että kaikki suomalaiset asuu omakotitalossa jotka on maksanut 220 000 euroa. Kun oikeasti suurin osa asuu sellaisissa jotka on maksanut tosta korkeintaan puolet...
Ihan totta, olen asunut okt:sa 5 vuotta, eikä tämä ole yhtään sen kalliimpaa kuin kerrostaloasuminen. Ja tiedätkö miksi? Kerrostalossa maksat jotain 250-350 vastiketta. Täällä tuo sama menee lämmitykseen yms kunnossapitoon.
Ja lainaa nyt voi lyhentää sen verran mihin on varaa joka tapauksessa, laina-aika vain vaihtelee.
Joten ei tosiaan meillä ainakaan ole kulut yhtään kasvaneet kun muutettiin omakotitaloon, eikä tosiaan olla yhtään rikkaimmaksi muutettu.
Kerrostalossa meni lainoihin ja vastikkeeseen yhteensä 750 euroa kuussa ja nyt omakotitalossa menee se TÄSMÄLLEEN sama summa lainan lyhennykseen + lämmitykseen.
Niin, varmaan kulut kasvaa jos lähtee tavoittelemaan omakotitaloa joka on hienompi mitä se kerrostaloasunto oli, mutta kun se juju on siinä, että pitäisi itse tietää mihin on varaa, sitten voi sen hintaisia omakotitaloja etsiä.
Toki olisi meilläkin asumiskulut kasvaneet jos oltais ostettu 375 000 euron okt, mutta kun ostettiin vaan 90 000 euron hintainen, niin ihme ja kumma, aivan sama menee asumiseen mitä kerrostalossakin mene, vautsi vau...
Olen asunut 14 vuotta omakotitalossa, 2 vuotta rivitalossa ja 15 vuotta kerrostalossa.
Ensinnäkin omakotitalo on huonoin vaihtoehto ympäristön kannalta. Vähän väliä saa lukea ehdotuksia siitä, miten voitaisiin verottaa enemmän pientaloasujia. Eli asuminen kallistunee omakotitaloissa enemmän kuin kerrostaloissa.
Omakotitalossa kaikki kunnostustyöt omalla harteilla (rahapussilla). Hyvin hoidetuissa talonyhtiöissä päästään suuremmistakin huolloista pienemmillä kustannuksilla. Jos tulee jotain yllättävää, ei ole taloudellisesti pulassa.
Omakotitalon arvo laskee nopeammin kuin rivi- tai kerrostaloasunnon. Omakotitalon saa myytyä huonommin. Omakotitalo on vaikeampi vuokrata lyhyeksi aikaa jne. Elämässä voi tulla odottamattomia yllätyksiä. On helpompi vaihtaa asuntoa, jos asuu rivarissa/kerrostalossa.
Kerrostalossa/rivitalossa naapurit ympärillä. Jos tarvitsee apua, saa sitä nopeammin/varmemmin. Ei ole yksin. Kerrostalossa saa apua jopa huutamalla (esim. jos on yksin kotona, putoaa keittiöjakkaralta ja lonkka murtuu). Naapurit myös huomaavat, jos jotakin ei näy, jne. Toisten lapsistakin huolehditaan (raportoidaan ilkitöitä ja autetaan tarvittaessa). Ylipäätään, mitä tahansa yllättävää tapahtuu, apua saa todella läheltä.
Voi asua kotona pidempään. Monesti vanhana joutuu muuttamaan kuitenkin pois omakotitalosta. Ajoissa ei raaski, ja liian myöhään muuttaessa on jo suuria sopeutumisvaikeuksia. Tutussa kerrostaloasunnossa vanhuskin pärjää yllättävän pitkään vähäisellä tuella.
Omakotitalon hyviksi puoliksi voin sanoa: ei tarvitse välittää, kuuluuko naapuriin jotakin (voi soittaa pianoa keskellä yötä, pestä pyykkiä milloin haluaa jne). Ja tilaa on enemmän (asuin yli 200 neliön omakotitalossa).
Kyseinen harhakäsitys on kyllä ihan tiukkaa faktaa ainakin Helsingissä. Asumme tällä hetkellä Länsi-Helsingissä järkevien liikenneyhteyksien päässä työpaikoista ym. Jos myisimme nykyisen (onneksi ison) kerrostalokämppämme, saisimme tästä läheltä sillä rahalla (vuokra!)tontin ja purkukelpoisen hometalon, jos sitäkään. Olen seurannut hintatasoa useita vuosia, joten harhakäsityksiä tämän asian suhteen ei ole.