Lue keskustelun säännöt.
Millaista elämäsi olisi jos eläisit sitä niin kuin ANOPPI sinun haluaisi elävän?
Kommentit (114)
Anoppi ei tosin meilläkään arvostele valintojamme tai pyri vaikuttamaan niihin, mutta tiedän, että hän toivoisi meidän asuvan lähempänä ja tukisi meitä mielellään yritystoiminnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehken olisi edes hänen poikansa kanssa...
Ainakin olisin nuortunut miestäni nuoremmaksi. Tällöin ei olisi myöskään "ongelmaa" että halusin lapsia VASTA kolmikymppisenä.
Olisin kai hyysännyt kaikkien lapsia kuin omia. (en kuulema tule hoitamaan omaa lastani...)
Kihloihin ja naimisiin menosta, sekä yhteen muutosta olisi kysytty anopin lupa. Hän olisi saanut ne myös suunnitella. Ja minulla olisi ollut OIKEITA kukkia hääkimpussa, eli ruusuja. Eikä tulppaaneja joita itse rakastan.
Sisustus ja pukeutuminen olisi anopin maun mukaan.
Olisin yliuhrautuva kotihengetär, niin ettei poikansa KOSKAAN joutuisi tekemään ruokaa tai siivoamaan.
Minulla ei olisi mitään omaa harrastusta, vain koti johon palkkani menisi. Poikansa saisi käyttää omansa pelkkiin omiin harrastuksiinsa.
Joisimme PALJON enemmän. (Kerran pari kuussa on lähentelee uskovaisten hommaa...)
Lapseni söisivät ainoastaan itse tekemääni (ja mieluiten kasvattamaani) ruokaa, jossa ei olisi lisäaineita. Käyttäisin lapsiani varmaan kerran viikossa lääkärissä ja diagnoosit löytyisi varmaan puoleenkymmeneen allergiaan.
Siivoaisin vähemmän ja oleskelisin enemmän, ei tarvitse kuulemma koko ajan puuhata jotain.
Muuta en keksi.
Anoppini ei ole ikinä esittänyt meidän perheen elämään liittyviä muutostoiveita.
Meillä olisi ollut hienot kirkkohäät ja kaikki anopin sukulaiset olisi kutsuttu paikalle. Kun olsin häiden jälkeen muuttanut mieheni luo, olisi miehen kaikki veljet 4 kpl jääneet myös taloon eli olisin ollut anoppini jatke. Seisoisin hellan edessä laittamassa ruokaa ja siivoaisin päivät miesten jälkiä. Kävisin anopin kanssa asioilla joka viikko yhdessä.
Anoppi se osti mm. akuankat täyikäisille pojilleen kirpparilta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai jos olisinkin, niin olisin hirveä siivoushullu ja miehen ei tarttis osallistua kotitöihin.
Olisin huippukokki ja hyvä käsitöissä ja mitä vielä.
Ihan kivasti kuitenkin toimeen tullaan, kun koitan nämä seikat unohtaa. ;)
asuisin anopin naapurissa, mieluiten niin että anopin asunnosta on ovi suoraan meille (ei lukittavissa). Lapsia olisi kokonainen lauma ja anoppi päättäisi miten lapset kasvatetaan ja tekisi paremmat ruoat, myös miehelleni. Valitsisi vaatteet, joita saan käyttää (jakkupukuja ja marimekkoa) ja tietysti sen lapsilauman vaatteet, sävy sävyyn. Lomailisimme jossain kulttuurikohteissa anopin seurassa. Muun riemun lisäksi saisin siivota päivittäin ja silittää vaatteita loppuajan, jos sattuu jäämään vahingossa ylimääräistä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos anoppi saisi päättää niin nyhtäisin omalta äidiltäni rahaa vaikka kuinka paljon.
Omituista mielestäni...
ja pukeutuisin huonommin. Olisin lapseton sen sijaan että yksi hänen tyttäristään on ja toinen ei halua lapsia, onneksi kolmannella on. Lapseni olisivat rumempia, tyhmempiä, lyhyempiä ja huonommin puettuja kuin hänen tyttären tyttärensä. Ottaisi kaiken vittuilun vastaan mukisematta, mutta muiden sukulaisten antaisin ymmärtää, että mummo rakastaa lapsiani ja on kiva anoppi. Kehuisin häntä lakkaamatta. Olisin huonommin koulutettu enkä asuisi oamkotitalossa. Olisin kepulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En huolehtisi lainkaan kodista, en kävisi ostoksilla enkä missään tapauksessa ainakaan hoitaisi hänen asioitaan, vaikka hänellä on muistisairaus. Jos joskus nousisin sängystä, pitäisin huolta, että hissuttelisin tosi hitaasti, etten vain rasitu. Lakanat vaihtaisin ehkä kerran kuussa. Ruokavalioni koostuisi pullasta ja sherrystä.
Muistisairaan anoppini mielestä olen aivan liian toimelias ja minun pitäisi levätä paljon enemmän :)
-Sisutuksessani olisi paljon talonpoikaismeininkiä, valkoista ja sinistä (yrittää tuputtaa kyseistä tyyliä minulle puolipakolla)
-Laittaisin vain kerran päivässä lämpimän ruuan.
-En urheilisi lasten kanssa
Kaikenkaikkiaan olen anoppini mielestä ylisuorittaja ja vaadin lapsiltani ja itseltäni liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin hulluna kotitöitä valittamatta ja miestäni vaivaamatta. Vaihtaisin kukkamullat uuden kuun aikaan, en pesisi Omolla (!?), hoitaisin puutarhaa... uhraisin ja kärsisin.
Jostain syystä hän haluaisi, että olisin kuin hän. Mutta en ole.
lasten ollessa 2-viikkoisia ja olisin huudattanut he hiljaisiksi. Näin en olisi ikinä ollut väsynyt lasten ollessa 6kk. En olisi myöskään pudottanut raskauskiloja onnistustuneesti jos anoppia kuuntelisin.
En myöskään katsoisi televisiota ennen kello ilta kahdeksaa, sehän on ihan kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten ollessa 2-viikkoisia ja olisin huudattanut he hiljaisiksi. Näin en olisi ikinä ollut väsynyt lasten ollessa 6kk. En olisi myöskään pudottanut raskauskiloja onnistustuneesti jos anoppia kuuntelisin. En myöskään katsoisi televisiota ennen kello ilta kahdeksaa, sehän on ihan kamalaa.
että olisin myös mieheni täysi-iltainen palvelija ja miehen pitäisi kotiintullessa vaan nostaa jalat pöydälle. Koska mies on töissä ja minä äippäLOMALLA, niin miehen ei tulisi koskaan osallistua mihinkään kotiin liittyvään tehtävään edes viikonloppuna.
Lastenkasvatuksesta: anopin mielestä näin:
-eihän lapsia olisi tarvinnut imettää
-turhaa hemmottelua, jos itkevän vauvan ottaa syliin, syöttää tai vaihtaa vaipan, aikaisemminkin lapset ovat kasvaneet hyvin 4 tunnin syöttöväleillä ja oppineet olemaan itkemättä...
-allergiat ja korvatulehdukset on turhaa hömpötystä, eihän niitä lapsia olisi aina tarvinnut lääkäriin viedä, kyllähän se märkä sitten sieltä korvasta valuu ulos, kun tärykalvo puhkeaa itsestään.. ja kai nyt kaikenikäiset saa lähes kaikkea syödä, lapsia ois pitänyt karaista enemmän (ei sitä ennenkään pienistä ihottumista välitetty), ja nuorin pahasti iho-oireileva lapsi on tietysti minun geenieni vuoksi anopin mielestä "heikko".
Mun ois pitänyt olla parempi niin geenieni kuin taustanikin osalta.
ei olisi lapsia enkä olisi mieheni kanssa.
tai puuttunut mitenkään elämäämme. On aina yhtä kannustava ja ihana! Ainut mitä jaksaa sanoa että minun pitää ottaa rennosti ja olla vaan, kun lapsemme ovat heillä yökylässä:) Ja hän ihan itse pyytää lapset yökylään, me ei useinkaan jouduta kysymään hoitoapua:)
Mieheni ei tiedä turvallisesta lapsuudesta mitään---eli jos eläisin kuin anoppi olisin vapaan kasvatuksen kannattaja ja "aina töissä" tai " aina harrastamaa" oleva äiti
---
anopin malli ei toimi, en suostu siihen- haluan olla turvallinen äiti- ja yhdistän yhden työn ka kahden lapsen hoidon- harrastan vain lastenhoitoa ja kerran viikosa jumppaa- kun lapset ovat hoitajan kanssa kotona
--
( mieheni on aina töissä---helppo arvata- lapsuudenkotinsa mallin mukaisesti...)
meillä olisi muuton yhteydessä järjestelty keittiön kaapit anopin haluamalla tavalla...
Miten vältellä anoppia mahdollisimman sujuvasti, etenkin kun vauva on kohta syntymässä? Löytyykö hyviä vinkkejä??
Joten eläisimme varmaan samoin kuin nytkin...
Ehkä jos anopista muuten ottaisimme mallia, olisimme säästäväisempiä ja mitään ei koskaan heitettäisi pois... Sukat paikattaisiin useaan kertaan ja superreikäisistä tehtäsiin siivousrättejä...