Millaista elämäsi olisi jos eläisit sitä niin kuin ANOPPI sinun haluaisi elävän?

huonommin koulutettu kuin poikansa (ettei "pojasta tule koti-isää, kun vaimo luo uraa"). Menestyisin huonommin kuin poikansa.

Minulla olisi lyhyet hiukset, olisin rumempi kuin hän, olisin yltiöpuhelias ja jaksaisin vierailuilla kuunnella anopin samoja juttuja koko valveillaoloajan. En harrastaisi urheilua. En omistaisi autoa.



Hän tulisi talkoilemaan meidän omakotitalotyömaallemme, jossa koko talo rakennettaisiin ihan itse. Hän luonnollisesti päättäisi talon koon ja pohjaratkaisun.



Kävisin töissä ja lähettäisin lapseni toiselle puolelle Suomea anoppilaan hoitoon. Antaisin vauvan nähdä nälkää, ettei vaan lihoisi rintamaidolla.



En koskaan söisi ruokia, joista hän ei pidä. Ruualla joisin vain yhden lasin maitoa.



Ja sokerina pohjalla:

En käyttäisi wc-paperia, pelkästään vessasuihkua:)

meidän pitäisi asua samalla paikkakunnalla kuin anoppi. Minun pitäisi laittaa ruokaa hänen reseptiensä mukaan ja olla kiinnostunut miehen sukulaisista. Kyläillä pitäisi jatkuvasti.Lapsille pitäisi juottaa anopin tekemiä mehuja, hampaista viis. Minun pitäisi olla nuorempi ja laihempi.

-Katsoisin tv:stä urheilua

-Olisin paremmin palkatussa työssä

-Laittaisin vauvan päivähoitoon 9 kk iässä

- Ostaisin miehelle ja itselleni ison omakotitalon

ja olla yleinen kynnysmatto, joka on hiljaa ja tottelee sekä kuuntelee kun lokaa heitetään niskaan. Minun pitäisi leipoa, siivota ja laittaa piha kuntoon sekä tehdä käsitöitä ja ruokaa kaikille. Lisäksi käydä hyvinpalkatussa työssä, näkyvästi ei uskaltaisi laiskotella. Lastenhoidossa minun pitäisi noudattaa hänen ohjeitaan, ja hänen pitäisi saada päteä asiassa kuin asiassa.

Uskon, että anoppi haluaisi minun elävän kuten parhaaksi näen. Ei varmaankaan ole mitään suurta korjattavaa, eli on todennäköisesti varsin tyytyväinen elämäntapoihini ja valintoihini. Ollaan usein puhuttu, että olemme varsin samanlaisia, eli on helppoa tulla toimeen.



Jos anoppi saisi ihan vapaasti päättää kaiken, niin varmaankin hän toivoisi meidän asuvan lähempänä häntä, jotta näkisimme useammin ja hän voisi auttaa enemmän lastenhoidossa. Mutta eipä hän tuota ikinä vaatisi, koska tietää, että minulle ja miehelle ei olisi mieleisiä töitä vanhassa kotikaupungissamme ja olemme rakentaneet kotimme ja elämämme tänne muualle.

Tuskinpa meijän elämä tästä paljoa erilaisempaa olis. Tai ehkä asuttais lähempänä appivanhempia. Meillä on ihan hyvät välit anopin kanssa eikä hän puutu meijän elämään, mutta tietysti haluais että omat lapset ja lastenlapset asuis lähellä, no onneks osa asuu niin ei meijän tarvi; liian lähellä kun ei kannata kuitenkaan asua.

samanlaista kuin nytkin. Tulen toimeen anoppini kanssa. Hän ei puutu suhteeseemme, lapsiimme eikä määrää eikä kommentoi tekemisiämme.

miksi pitää haukkua läheisen äitiä,ihan sama kun haukkuisit miestäsi ja lapsiasi.Minun anoppini ei koskaan haukkunut ,vävyänsä eikä miniöitänsä .Hyvä änoppi ,nyt jo vainaja .

Siis alistuisin miehen tahtoon ja katsoisin miehen mokia läpi sormien.



Olemme ottaneet aikanaan yhteen anopin kanssa, mutta tulemme nykyään hyvin toimeen. Anoppi arvostaa mua paljon äitinä ja ihmisenä muuten, mutta toivoisi mun olevan tossukampi. Eli muuten saisin olla oma itseni, mutta nyt olen liian itsenäinen, enkä hyväksy huonoa kohtelua.

anoppilassa ja tekisin aaltoja hänen ruuilleen, olisin kädetön taloudenhoidossa, jotta hän saisi loistaa, en kunnioittaisi perinteitä (se on hänen yksinoikeutensa), en puhuisi koskaan itsestäni tai suvustani, ylistäisin hänen lapsiaan ja muita lapsenlapsia paitsi omiani. Olisin huonossa työssä huonolla palkalla ja ylipainoinen.

Jättäytyisin työelämän ulkopuolelle. Hakisin töitä vaan muodollisen ponnettomasti ja toteaisin että kun nyt vaan on niin huonoa aikaa. Olisin paljon kotona kotitöillä aikaani kuluttaen. Katsoisin paljon tv:tä ja tekisin käsitöitä. En pitäisi yhteyttä "vieraisiin" eli ystäviini, vaan sukulaisiin, kuinka etäisiä ja erilaisia hyvänsä he olisivat. En esittäisi mielipiteitä ellen olisi saanut mieheltäni hyväksyvää tai kieltävää katsetta. Korostaisin koko ajan, miten tärkeää on ettei kukaan vaan olisi riidoissa kenenkään kanssa, eli vahvin voittaa kaikki erimielisyydet. Eli väistelisin kaikkia tilanteita ja ihmisiä ja tyytyisin hyvin vähiin ja yksinkertaisiin asioihin.

ja käyttäisin korkeakauluksisia paitoja... Niinkuin hän.

Asuisin tuppukylässä viiden metrin päässä anopista ja olisin töissä samassa työpaikassakin (ellen olisi kotona lasten kanssa kunnes he täyttävät 10v). Juoruilisin ihmisistä, mutta silti ei olis selkärankaa puhua vaivaavista asioista kasvotusten. En liikkuisi tai urheilisi lainkaan, leipoisin pullaa kotona päivät pääksytysten.

hulvattomia. Ja pätevät myös minun kohdallani.

Kaiken kaikkiaan minun pitäisi olla kaikin puolin huonompi: huonommista oloista, huonompi kaikessa, viinaksia nykyistä enemmän rakastava, typeriä ratkaisuja lasten kanssa tekevä, köyhä, ruma, huono ruuanlaittaja jne. :D

Luultavasti anoppi olisi silloin suht tyytyväinen. Voisi kihistä omassa paremmuudessaan.

Itse kanssa olen seurannut ystäväni anopin edesottamuksia hiukset pystyssä, siinä on sellaisia kauhutarinoita että...



Onneksi anopillani (53v) on kaksi omaa lasta uuden miehensä kanssa (8- ja 10 vuotiaat), joiden kanssa touhuta ja samalla myös rintamamiestalon remontointiurakka sekä oma työ, joten hänellä ei ole (ainakaan toistaiseksi) aikaa seurata meidän elämäämme.

Itse olen selkeiden linjojen ja selkeiden värien ystävä. Kotimme seinät ovat vaaleat ja sisustus hillittyä.



Anopin mielestä kaikki kirjava, värikäs ja krumeluurinen on hienoa. Tämä on asia, joka rassaa välejämme. Muuten meillä on ok välit, maut vaan niin erilaiset.



Voitte kuvitella kaikki lahjat, jotka saamme. Yritän ymmärtää ja niin kai hänkin minua. :)

Asuttaisiin omakotitalossa keskellä böndeä, neliöitä minimi 80 per lärvi. Matkustettaisiin pari kertaa vuodessa lomaosakkelomalle aidattuun suomalaisyhteisöön Turkkiin tai Thaimaaseen. Meillä olisi kaksi uutena ostettua autoa joista emme huolehtisi ollenkaan (sillä auton "hinkkaaminen" on käsittämätöntä esineen jalustallenostoa).

-meil olis vaan kaks lasta (tämä kolmas oli jo liikaa)

-me asuttais anopin naapurissa, kyyditettäis jatkuvasti ja se pitäis meidän kotia toisena kotinaan

-rahat laitettas palamaan heti kun sitä on. Isommat summat (palkka ym.) jaetaan, ja muutenkin lainaillaan ja otetaan lainaa holtittomasti = oltais aina persauki

-lapset eläis makkaralla ja ketsupilla, joskus ranskiksia lisäks. Limsa ruokajuomana.

-mä oisin töissä päiväkodissa tai siivoojana, sama kuin hän, koulutuksella ei tee mitään.

-mä oisin toiseks pahin juoruakka paikkakunnalla (anoppi pahin)

-meillä olis putipuhdasta aivan kokoajan



jne jne jne Ja mei ei anopin kanssa oikeen tulla toimeen.

Lähinnä kai kuitenkin palvelisin miestä ja palvoisin anoppia ja toteuttaisin molempien toiveita ikinä sanomatta sanaakaan vastaan. Antaisin toimia lasten kanssa juuri niin kuin he haluaisivat ja olisin samanlainen, en ainakaan koulutukseltani parempi tai taustaltani erilainen kuin anoppi, jotta tämän ei tarvitsisi tuntea huonommuutta. Kasvattajana olisin epäonnistunut, jotta anoppi voisi tuntea paremmuutta.

kuin nytkin. Sen verran ihana anoppi mulla =) Mutta, jos kuvitellaan, että miehenikin eläisi täysin anopin sanojen mukaan -> asuttaisiin anopin lähellä, oltaisiin naimisissa ja meillä olisi jo toinen lapsi.

varakkaaseen, menestyneeseen perheeseen. Olisin todella perinteinen naisenroolissani, hoitaisin kodin, lapset ja ruuat mukisematta. En menettäisi malttiani milloinkaan. Sallisin lapsille kaiken. Olisin mieheni kynnysmatto.