Millaista elämäsi olisi jos eläisit sitä niin kuin ANOPPI sinun haluaisi elävän?

mutta varmaan hoikempi olisin, söisin aamuisin kaurapuuroa ja joisin teetä kahvin sijaan ja muutenkin tekisin kaikenmaailman kiisseleitä ja siskonmakkarakeittoja ja yleensäkin sellaisia ruokia kun anoppikin. Viihtyisin heidän kesämökillään, kävisin aamu-uinnilla ja lapseni nukkuisi päiväunet ulkona vaunuissa, vaikka sitten väkisin ennemmin kuin rauhallisesti sisällä.

hippitytto, joka ei uskaltaisi mitaan ja olisi taysin avuton. Eli siis ei pelottava missaan suhteessa.



Olen ihan liian lihava ja pelottavan toimelias, saan aikaan asioita, syon lihaa ja uskallan ajaa autoa. En teeskentele, yritan toki olla ystavallinen ja kohtelias.

Asuisimme enintään 1 km päässä appivanhemmista, omistaisimme omakotitalon ja ainakin yhden auton, lapsia oli vähintään 2. Kävisimme anopilla ja apella kylässä joka viikonloppu. Maksaisimme kälyni lapsille lomamatkoja ja ottaisimme myös anopin matkalle mukaam ja huolehtisimme, että heillä on kivaa (meistä viis). Ostaisimme kalliita lahjoja anopille, apelle, kälylle ja serkuille. Tekisin käsitöitä, kuten anoppini ja keskustelisimme niistä säännöllisesti. Lapsemme olisi kastettu ja kävisivät seurakunnan kerhoissa. Lomalla vuokrasimme mökin yhdessä anopin kanssa, ja kutsuisimme myös kälyn perheen mukaan ja maksaisimme koko lystin. Soittelisin anopille useita kertoja viikossa. Vihaisimme maahanmuuttajia ja romaneja, ja puhuisimme siitä. Koti, uskonto ja isänmaa olisivat tärkeitä.



Todellisuus: asumme 30 km päässä appivanhemmista, asumme kerrostalossa (ja haluamme asua jatkossakin), autoa ei ole eilkä tule. En käy nykyisin appivanhemmilla enää lainkaan kylässä, mies käy kahden lapsen kanssa. Lapsia on yksi, ja se riittää. Olemme vihreitä kaupunkiliberaaleja, ja asumme tarkoituksella alueella, jossa on paljon maahanmuuttajia. Emme kuulu kirkkoon, ja lapsellemme pidimme nimijuhlat uskonnottominen kummeineen. Lomailemme yleensä oman perheen kesken ja meillä ei ole varaa eikä mielenkiintoa maksaa muiden matkoja, olemme asunto- ja opintovelallisia. Harrastamme matkustamista, elokuvia ja lukemista, muun muassa.

En esittäisi mielipiteitä ellen olisi saanut mieheltäni hyväksyvää tai kieltävää katsetta. Tää oli paras! (Mutta osui naulan kantaan myös minun kohdallani.)

-En olisi alunperin saanut alkaa seurustella hänen poikansa kanssa. ( Avomieheni äiti on jehova ja toivoi pojan löytävän kivan jehova tytön - näillä sanoilla hän sen minulle ilmoitti kun ensi kertaa tapasimme)

-Olisin kääntynyt jehova uskoon - ev.lut kun olen niin helvetti oottaa.



-En olisi antanut kastaa lapsiamme ristinuskoon.



-Jaksaisin kuunnella lopputtomia vatvomisia suvun asioista.



-Passaisin miestä loputtomasti ja olisin hänelle kotiäiti.



-En tajuaisi mitään ruuasta,sen laittamisesta tavoista yms.



- Alkaisin markkinoimaan GNLD lisäravinteita ja vetäisin niitä itsekkin syömättä tavallista ruokaa ja antaisin niitä myös lapsillemme.

ja ravaisin jokaisessa tilaisuudessa asian tiimoilta - tiedemiehiä kuuntelemassa.

* kaikki vaatteet aikuisille ja lapsille ois ostettu marketin halpiskorista ja aina kehuskeltais kuinka halvalla nääkin on ostettu

* sen sijaan käyttäisin rahani kaikenlaisiin teknisiin vempaimiin tai uusiin autoihin

* kesälomilla käytäisiin vain ja ainoastaan Lapissa telttailemassa (mieluiten anopin kanssa)tai vaihtoehtoisesti oltais kotona ja hoidettais intohimoisesti puutarhaa

* hoitaisin kotona lapset kouluikään asti

* sen jälkeen menisin ilman mitään kokemusta kovapalkkaiseen työhön, mutta ansaitsisin silti vähemmän kuin anoppi

* opettelisin juomaan kahvia ja lipittelisin sitä pitkin päivää

* koskaan en leipoisi mitään

* minulla ei olisi harrastuksia lainkaan, etenkin käsityöt olisi pannassa eikä missään kodin ulkopuolella olisi soveliasta käydä iltaisin

* en koskaan sanoisi mitään, kun anoppi ja appi keksisivät miehelleni mukavia talkootöitä rakentamisesta autonkorjaukseen iltaisin ja viikonloppuisin

Emme tekisi toista lasta. Myisimme asuntomme ja ostaisimme ison talon heille ja meille. En menisi töihin vaan hoitaisin molempien talouden ja mieheni vanhemmat hautaan asti, palkatta. Ruoaksi ei kelpaisi tavallinen muona vaan juuri heille sopiva, mauton ja mausteeton, montaa sorttia mielellään kerralla eikä omaa elämää olisi ollenkaan.

duunareita, hössäisin hänen poikaansa ja antaisin särkylääkkeen HETI kun jostain kolottaisi, en silittäisi pyykkejä, antaisin lasten juosta ulkona ilman valvontaa ja mieluiten olisin Karjalasta kotoisin.

mutta hän oli niin mukava ihminen, että ei hän kenenkään elämälle mitään toiveita asettanut. Hän oli iloinen ihminen ja hänen kanssaan tuli toimeen, oli sitten itse millainen tahansa.

Olisin nuoruuteni käynyt lukiota, yliopistoa ja kesäyliopistoa, tehnyt vapaa-ajat niin montaa työtä, kuin tunteja vain päivässä riittää. Olisin ollut vaihto-oppilaana monessa maassa.



Valmistunut johonkin jakkupuku ammattiin ja tienannut paljon. Sen jälkeen olisin ottanut velkaa niin paljon, etten paskalle taipuisi. Velaksi olisi ostettu uusin auto, rakennettu itse iso talo järven rannalle ja golf jäsenyys loppu elämäksi.



Golf ja työ olisi toinen elämäni.



Hankkisin 1-2 lasta yli 30- vuotiaana. Lapsille tulisi heti hoitaja kotiin, jotta voisin palata töihin heti. Tunteita ei näytettäisi, eikä niiden olemassa oloa oikeestaan tiedettäisi.



Olen oikeasti täysin vastakohta tästä, ja sekös anoppia riepoo:D

Nämä tiedän:



*Olisin pakottanut mieheni pitämään suuret ja komeat häät (tietää, ettei poikansa halunnut niitä, mutta ajattelee, että oikeanlainen nainen olisi voinut pakottaa)



*Olisin antanut lasta hoitoon hänelle jo vauvana PALJON enemmän



*En olisi nukuttanut vauvaa viereeni, enkä hellinyt ja leikittänyt niin paljon



*muutenkin noudattaisimme hänen neuvojaan (jotka yleensä inspiroi joku sattumalta nähty dokumentti tai lehtijuttu, seuraavalla viikolla voi tulla täysin päinvastaisia neuvoja kun on lukenut jotain muuta = ajattelee todella intuitiivisesti ja "hetkeen tarttuen") lapsenhoidossa



Nämä olen päätellyt epäsuorasti:



*Olisin jotenkin epämääräisesti naisellisempi (pukeutuminen, harrastukset, tietty "grace" käytöksessä)



*Uskoisin hänen hörhöjuttuihinsa tai ainakin sympatisoisin niitä (jotain kiviterapiaa, matkoja menneisyyteen jne.)



*Olisin jotenkin vetäytyvämpi/vähemmän kunnianhimoinen työssäni niin että mieheni saisi enemmän loistaa työssään (olemme samalla alalla).



Näistä huolimatta, anoppi on oikein mukava ja olemme hyvissä väleissä.

samanlaista kuin nytkin. Tulen toimeen anoppini kanssa. Hän ei puutu suhteeseemme, lapsiimme eikä määrää eikä kommentoi tekemisiämme.

mutta aina mainitsee positiivisesti meidän ratkaisuista ja sanoo, kuinka hienon vaimon hänen poikansa sai.

Oman äitini mielestä elän taas ihan vääränlaista elämää.

Mun anoppini olisi halunnut sievän, pienen ja kiltin/hiljaisen miniän, joka opiskelee nopeasti ja menee sitten vaikkapa sairaanhoitoalalle töihin. Naimisiin olisi voinut mennä sitten kun olisi ehtinyt tekemään riittävästi töitä eli ehkä 28-30-vuotiaana. Lapset olisivat sieviä, siististipuettuja ja hyvinkäyttäytyviä tyttöjä. Asuisimme jossain heidän lähellä tai sitten ulkomailla. Perheemme matkustelisi paljon. Minä tekisin miltei kaikki kotityöt ja mieheni saisi olla illat rauhassa, sillä miehen työhän on naisen työtä raskaampaa ;) Silti minulla olisi aikaa urheilla ja tehdä käsitöitä ja leipoa sekä viettää paljon aikaa lasten kanssa. Muu harrastaminen olisi turhaa.



Näistä ei mikään mennyt putkeen ja anoppi ei ole perheestämme kovin kiinnostunut.

Merkittävin ero elämässäni olisi varmaa se, että olisin tullut heti raskaaksi alettuani 19-vuotiaana seurustelemaan hänen poikansa kanssa. Sen sijaan siis että opiskelin 2 tutkintoa ja "panttasin" lapsenlasta 30-vuotiaaksi asti... (ikäänkuin miehellä ei olisi ollut lapsensaamishetkeen mitään osuutta!).

Toisekseen olisin hirmuisen paljon siivousintoisempi, mutta tästä toiveesta en voi pahastua koska olen tosiaan aika epäsiisti.