Onko anopillani oikeus suuttua

Kauheasti viestiä tullut ja on mielenkiintoista lukea,ihan kunnon väittelyhän tästä tuli :)

Mutta siis selvennyksiä kun ihmiset eivät osaa lukea viestiäni: EN HALUAA KETÄÄN MUUTA SYNNÄRILLE KUIN OMAN MIEHENI. Mistä te sitten revitte sen että omat vanhempani saisivat tulla kun eivät saa?Vanhempani ja ystäväni kunnioittavat päätöstäni ja tulevat meille sitten kotiin kylään kun olemme mieheni ja vauvan kanssa kotiutuneet. Anoppi vain tästä sattui loukkaantumaan,mutta sille asialle minä en voi mitään.

Ja anopin oikeuksista, on hänellä toki oikeus puuttua poikansa elämään MUTTA lapsi onkin minun toosastani puserrettu joten kyseessä ei ole pelkästään hänen poikansa. Kyseessä on kolme ihmistä. Joku aikasemminen sanoi että mitä jos seuraavassa synnytyksessä anoppi ei halua tulla minua katsomaan. No eipä minua kyllä haittaa kun tällä tavalla muutenkin asioihin suhtautuu.

Minä pidän synnytystä melkein pyhänä asiana. Se,että ihmiset pamahtavat heti lapsen ulos tultua synnärille kyselemään repesikö paikat ja paljonko sattui, ei todellakaan ole sitä mistä haluan synnytyksen jälkeen keskustella. Asia on minulle sama kun suku olisi ollut oveni takana odottamassa kun menetän neitsyyteni miehelleni!Jos siis ymmärrätte,uusi asia 'pelottaa' ja haluan käydä sen itsekseni läpi :)

AP

Ja haluaisin myös, että sairaalaan ei tule ketään katselemaan, vaan kotiin ja vain sillä ehdolla, että mieheni selviytyy vieraista. Eli minun ei tarvitse ketään kestitä. Ja kun vierailut ovat lyhyitä. Ja en edes haluaisi nähdä heti ensimmäisinä päivinä ketään edes kotona. Haluan ensin asettua vauvani kanssa kotiin. Se on minun ensimmäinen ja tarvitsen tilaa.

On ymmärrettävää, että sukua kiinnostaa ja he haluavat nähdä, mutta miten se on niin vaikeaa tajuta, että haluaa rauhoittua ensin ja sitten vasta ottaa vieraita vastaan. Ei se vauva niin paljon parissa viikossa vanhene, että joku jotain menettäisi siinä ajassa lapsen elämästä. Sitäpaitsi vastasyntynyttä ei saisi edes tarttumisvaaran takia viedä ulos pariin viikkoon, niin miten sitten läheiset ihmiset eivät itse ymmärrä olevansa riski lapsen sairastumiselle. Eikä vastasyntynyt itse asiassa kaipaa ketään muuta lähelleen ensimmäisinä päivinä kuin äitiään. Ei edes isää, vaikka onkin hyvä, että lapsi saa kiintyä isäänsä heti ensi hetkistä lähtien. Muita se vauva ei voi muistaa vierailun jälkeen, ellei sitten asu samassa talossa ja vietä joka päivä monta tuntia aikaa esimerkiksi isovanhempien kanssa.

Oma anoppini on jostain syystä olettanut, että otan hänet mukaan synnytykseen. Ei millään ymmärrä, että synnytykseen mukaan tulee mieheni, ei muita. Itse en ole ajatellut synnärivierailuja rajoittaa sitten synnytyksen jälkeen ja anoppi saa vapaasti sitten vierailla jos sairaala sen sallii, mutta kyllä meinasi leuka tipahtaa kun anoppini ilmoitti ääneen harhaluulostaan. Kun olin tehnyt selväksi, että ei TODELLAKAAN tule synnytykseen mukaan, ottipa vielä hiukan nokkiinsa ja kysyi että "miksi"? Hoh hoijaa. Kyllä tämä on minun ja mieheni lapsi eikä kenelläkään muulla ole siihen oikeuksia yhtään sen enempää kun me sallimme olevan. Joten pidä pääsi vaan, se on kyllä ihan sinun oikeutesi!

kun ilmoitin etten halua häntä synnärille?En halua ketään muuta synnärille kuin mieheni. Anoppini suuttui tästä ihan hirveästi ja haukkui minut lyttyyn että riistän häneltä oikeuden nähdä lapsenlapsensa juuri syntyneenä.

Sinä saat itse päättää, keitä otat vieraaksi :) Ja miksi anopin pitää tunkea synnytyssairaalaan? Ei anoppi tai isovanhemmat omista lapsenlastaan, vaikka niin kuvittelisivat :( Ikävä kyllä, monet mummot - eritoten anopit - suhtautuvat erittäin omistushaluisesti lapsenlapsiinsa. Etenkin esikoiseen. Ikäänkuin he haluaisivat syrjäyttää miniänsä - lapsen ÄIDIN - pois tieltään. Jotta itse pääsisivät omimaan ja hoitamaan lapsenlasta miten tahtovat :(

...monet mummot - eritoten anopit - suhtautuvat erittäin omistushaluisesti lapsenlapsiinsa.

Tarkoitat varmaan "eritoten miesten äidit".

Itse päätät keitä tahdot vierailemaan. Ymmärrän anopin pahan mielen, mutta hän joutuu sen vain kestämään jos vierailu tuntuu sinusta huonolta.

..joskin itse olin tosi mielissäni kun isovanhemmat olivat niin tohkeissaan - miehen vanhemmat kävivät monta kertaa piipahtamassa. Onnistuisiko se ehdotetty päivähuonetapaaminen vauvan isän johdolla? Minusta se olisi hyvä kompromissi jos syy tämän kaiken takana on ettet tahdo itse näyttäytyä voimattomana. Jos syy on enemmänkin teidän halu tutustua perheenä toisiinne rauhassa, silloin ei tartte tuommoista päivävierailuakaan suorittaa. Vaikka enpä tiedä miten paljon se sitten häiritsisi lopulta, joku pikainen puolen tunnin ihmettely.

Vanhimman lapsen aikaan tuli osastolle ja omi vaimoni kanssa vauvan kokonaan. Minä olin vain tiellä.



Erohan siitä tuli ja nyt saa ex-vaimo ja äitinsä kotkottaa ihan rauhassa. Minulla on uusi vaimo, kenen napanuora on katkennut äidistään.



mies

musta ei tule koskaan mummoa! Kun tätä palstaa lukee niin, ei todellakaan tiedä miten kuuluu toimia. Toisessa ketjussa valitetaan ettei isovanhempia kiinnosta ja toisessa valitetaan että kiinnostaa liikaa.

Musta oli ainakin ihanaa kun anoppi oli kiinnostunut lapsenlapsestaan ja tuli synnärille heti katsomaan vauvaa. Vaikka anoppini onkin sellainen hössöttäjä pidän hänestä koko sydämmestäni ja koen, että hän on osa perhettämme ja ehdottoman oikeutettu näkemään uuden tulokkaan ensimmäisten joukossa.

Toki kannattaa miettiä, onko todella NIIN välttämätöntä kieltää vierailut muilta, koska se on otollinen riidan aiheuttaja. Liikutaan herkillä alueilla puolin ja toisin.

...siis Etelä-Pohjnamaalla on tullut uusi sääntö synnärille että enää ei edes isovanhemmat ole tervetulleita sairaalaan, vain isä ja sisarukset. Tämä aloitettiin sika-influenssan takia mutta on koettu hyväksi asiaksi. Minusta sairaala-aika pitäiskin rauhoittaa vain ydinperheelle, muut ehtii kyllä ravata vauvaa katsomassa.

voihan se olla että anopilla on niin jännät paikat saada iha eka lapsenlapsi että tuskin nahoissan pysyy =) Ainakin oma anoppini olisi halunnut jopa mukaan synnytykseen mutta huolin mukaani vain mieheni. Hieman kai oli mutristellut mutta mieheni vakuutti että pääsee sitten vierailuajan puitteissa katsomaan.

Kiltisti anoppi jaksoi sitten kuitenkin odottaa seuraavaan päivään synnytyksestä. Ja tulivatkin sitten kaikki kerralla, oma äitini, tämän uusi mies, isäni, mieheni äiti oman uuden miehensä kanssa ja tämän aikuisen tyttären kanssa. Eli kuusi ihmistä kerralla mutta onneksi olivat vain sen tunnin minkä osasto salli iltapäivä viidestä kuuteen. Olin kans tikattu ja tosi väsynyt, mutta sen verta tsemppasin että sain hiukset harjattua ja hiukka jopa ripsariakin laitoin kun tiesin että kuvia haluavat ottaa kuitenkin.

kummallekin upouudelle isoäidille oli lapsenlapsi ensimmäinen ja että mummikuume oli kummallakin ollut koko sen yhdeksän kuukautta niin kova että ensisilmäys tulokkaaseen sai kummallekin roskan silmään. minusra vierailu oli ihan jees, toivat herkkujanikin, etenkin anoppi hössötti jaksamisestani.

Mutta ymmärrän hyvin jos joku ei halua vieraita vielä sairaalaan. kukin synnytys on omanlaisensa koitos joten vastasynnyttäneen tahtoa tulisi kyllä kunnioittaa. kyllä kerkeää myöhemminkin. ja silloin vierailu on ehkä mukavampi äidillekin. se muksu ei muutu mikskään vielä viikossakaan.



Mutta olin kyllä myös tyytyväinen että vierailut oli rajattu vain puolisoon ja sisaruksiin ja muut vieraat vain sen tunnin päivässä. Se lapsivuodeosasto on nimenomaan lepoa ja synnytyksestä tokeentumista varten. Vierailla kerkeävät kotonakin.

Me sovittiin kanssa että vierailla sopii kunhan kysyvät etukäteen puhelimitse jaksanko ja että tulevat vain terveenä ja että tuovat itse kahvipullansa mukanaan, kahvin mies tietty keitti.

myös anopille on tyttären lapsi( joka on punkenut lapsen itse )tärkeämpi kuin pojan joka on ainoastaan siittänyt lapsensa

kun naapurin sängyn mukulat juoksi ja huusi huoneessa

kun vaan muutaman jutun. Mutta sen verran kommentoin, että ainakaan Taysissa ei saa mennä kukaan muu, kun isä katsomaan vauvaa. Ilmeisesti myös vauvan sisarukset.

Mulle ei tullut edes mieleen, että synnärille ei olisi saanut tulla vauvaa ja mua katsomaan. Appi ja anoppi kävivät, oman vanhemmat , sekä iso liuta kavereita. Ja kaikki vaan tulivat sinne huoneeseen ihan ja toivat kukkia ja joku jo lahjapakettejakin vauvalle.



Minusta se oli vain kivaa! Vaikken edes ole ihan ylin ystävä appeni ja anoppini kanssa. Mutta mä olinkin tosi ylpee vauvastani ja olisin halunnut esitellä aikaansaannostani vaikka koko maailmalle.

mut ap, luuleko sun anoppi että se venaa ja jopa on siellä synnytyksessä mukana?

eiks sille voi sanoa että katsotaan missä kunnossa olet että sit saa tulla katsomaan... ja voit ottaa selvää että saako mummelit edes tulla. voi olla että ei sua edes parin päivän päästä haittaa jos ne tulee? tai sitten pääsetkin jo kotiin.

isä ja lapset mennä katsomaan. vieläkö näin?

mut ap, luuleko sun anoppi että se venaa ja jopa on siellä synnytyksessä mukana?

eiks sille voi sanoa että katsotaan missä kunnossa olet että sit saa tulla katsomaan... ja voit ottaa selvää että saako mummelit edes tulla. voi olla että ei sua edes parin päivän päästä haittaa jos ne tulee? tai sitten pääsetkin jo kotiin.

Toivottavasti pojat ei ota tuollaisia tolloja vaimokseen. Tai sitten pitää lapsenlapsiaan nähdä salaa. Toivottavasti poika saa koskea omaan lapseensa, ettei hirviöminiä räjähdä.

No onneksi mun pojat on niin fiksuja, ettei ne tuollaisiin haukkoihin sekaannu.

että menee visiitille kotiin jokusen päivän kuluttua, kun perhe on saanut rauhassa toipua hässäkästä ja tosiaan palata sieltä sairaalaoloista?

Ei se vauva yleensä mihinkään katoa, ja kuulumisia voi vaihtaa puhelimitse. Myös valokuvat siirtyvät nykyään aika kätsästi puhelimella.

Joissakin asioissa vain pitäisi koittaa venyttää kärsivällisyyttä ja etsiä itsestään sitä EPÄITSEKKYYTTÄ, jos muuten aiheuttaa turhaa rasitusta toisille! Vaan anopeilla tuntuu usein olevan tosiaan pelkkiä oikeuksia, ei velvoitteita ajatella muitakin. Entä onko vauvan etu, että äidin luona ravaa koko sukulaislauma heti synnytyksen jälkeen ja muutenkin umpiväsynyt ja rääkätty äiti väsyy entisestään ja kaupan päälle ärsyyntyy?!

Itselläni myös kokemus anopista, joka loukkaantui, kun ei päässyt muutama tunti lapsen syntymän jälkeen katsomaan meitä, koska en jaksanut ottaa häntä vastaan.

Mulle ei tullut edes mieleen, että synnärille ei olisi saanut tulla vauvaa ja mua katsomaan. Appi ja anoppi kävivät, oman vanhemmat , sekä iso liuta kavereita. Ja kaikki vaan tulivat sinne huoneeseen ihan ja toivat kukkia ja joku jo lahjapakettejakin vauvalle.

Minusta se oli vain kivaa! Vaikken edes ole ihan ylin ystävä appeni ja anoppini kanssa. Mutta mä olinkin tosi ylpee vauvastani ja olisin halunnut esitellä aikaansaannostani vaikka koko maailmalle.

Entä luitko sairaalan ohjeistuksia huoneessa olevasta kansiosta tai osaston ovista?

Tuo on nimittäin aika harvinaista nykyään, että saa kukaan muu kuin ainakaan isovanhemmat ja isä tulla osastolle. Kauhistuttaa ne, jotka eivät piittaa säännöistä, eivätkä älyä, että vieraiden ramppaaminen rasittaa muita osastolla olevia.

Kyllä,siis anoppi luulee että hän saa tulla synnärille odotushuoneeseen siinä samalla kun me lähdemme sinne synnyttämään. Hän auttaisi siinä minua lievittämään kipujani ja haluaisi myös kovin tulla saliin mukaan. Eihän saliin saa tulla kuin yksi tukihenkilö?Tämän jälkeen anoppi sitten hoivaisi vauvaa että minä saisin levätä. En ymmärrä tätä sotkua enää,kun olen sanonut ettei tulee niin kuulemma puhuu miehelleni edelleen siihen tyyliin kuin olisi edelleen tulossa!On se kumma kun ei mene jakeluun...pian minä hermostun niin etten halua häntä kotiimmekaan pariin viikkoon.

Hänen mielestään kätilön pitää keskittyä auttamaan miestäni lapsen hoidossa/vaipan vaihdossa jne kun naisella on nuo hoitovaistot kuulemma omasta takaa. Anoppi haluaa kädestä pitäen opettaa poikaansa siinä heti synnytyksen jälkeen. Kivaa,mieheni voi sitten varmaan minulle näyttää ja opettaa miten vauvaa imettetään oikein :)

Minä nimenomaan toivoin, että vieraat tulis käymään jo sairaalassa. Jouduin sektioon, ja 6 päivää joudoin olemaan sairaalassa. En todellakaan olisi jaksanut kotona ottaa vastaan vieraita vähään aikaan. Ja kun omat ja miehen vanhemmat asuvat kaikki kauempana, jotain tarjottavaa olisi kuitenkin pitänyt olla ja muutenkin stressaan aina tosi paljon kun vieraita on tulossa.



Ja kun vieraat sairaalassa kävivät (ainoastaan vierailuaikaan), niin olimme käytävällä ja olohuoneessa, vieraani eivät siis huoneen muita asukkaita häirinneet millään tavalla.