Tänään juuri otin terkkarilta kehuja vastaan lapsestani joka ei ole ollut päivääkään päivähoidossa

Aina on kehuttu ihanaksi ja tosi älykkääksi pojaksi.



Kakkonen ei koskaan ole ollut pk:ssa. Aina on kehuttu ihanaksi ja älykkääksi tytöksi.

niin lapsista niitä ainakin pitää kerätä ja tallettaa muistiin...

Minä en ole koskaan kehuja kerjännyt, en lapsista, enkä muistakaan saavutuksistani.

Minulle on tärkeintä elämässä, että lapset kasvaa turvallisessa ja onnellisessa kodissa, ja heistä tulee niin täyspäisiä kuin tässä nykymaailmassa voi tulla. Kun katson lapsiani, näen, että olen onnistunut tähän mennessä siinä, mikä minulle on tärkeintä.

Mikään työ, ei voisi koskaan olla minulle tärkeämpää kuin se aika, jonka olen saanut olla pienten lasteni kanssa kotona. Minä olen halunnut hoitaa heidät kotona ja itse siihen saakka kunnes menevät eskariin ja kouluun, ja näin olen tehnyt.

Keneltäkään en kiitosta siitä kerjää, vaikkakin on ihana kuulla kuinka lasten mielestä on ihanaa, kun on saanut olla kotona.

Jatkan tuota vastaustani eli meillä on todella avoin ja kiinnostunut muista lapsista ja tapaa ikäisiään. Osaa leikkiä hyvin muiden seurassa ja on tykätty. Riitelyä ei ole tullut vielä vastaan siitä en tiedä sanoa.



Ei ole kokemusta kuin yhdestä, joten en osaa verrata.



Minusta tuntuu, että Suomessa on vallalla sellainen yhteiskunnallinen aivopesu, että lapset pitää viedä hoitoon ja naisten mennä töihin toisin kuin esim, jenkeissä tai Saksassa.



Suomen talous pysähtyisi, jos naiset haluaisivat joukolla jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan ja kotiaan ja tyytyisivät alhaisempaan elintasoon sen sijasta.



Mikäli tulisi sellainen buumi, että olisi ihannoitua olla kotiäitinä ja tyydyttäisiin alhaisempaan elintasoon niin sitä ei Suomi kestäisi. Osittain siis aivopesua valtiovallan ja talouselämän taholta.



Ihan sama juttu kun poliitikot käskee suomalaisia olemaan töissä "kuolemaan asti" ja itse jäävät nyt joukolla pois viroista jopa 40-vuotiana tekosyillä kun ensin on erilaislla itselle hankituilla eduilla saatu mehevät massit, joilla tulla toimeen.



Tämän lisäksi nuoret ja työttömät pistetään ruokapalkalla (8 euroa vrk) tekemään töitä, joihin on jo pätevyys eli pitäisi saada normaali palkka tai joihin ei muuta ala ja tää on taivahan tosi!!!

Siis nämä 4v ja pian 6v ovat oivallinen kaksikko, paita ja peppu vaikka ovat tyttö ja poika. Ja virikkeitä riittää toisistaan, ja sekä seuraa sopivasti että äiti ei tarvitse olla ihan joka sekuntti joukoissa mukana. Ja jostain syystä niille on kasvanut sen verran ymmärrystä mukaan ettei elämä ole pelkkää tappelua. Molemmat ovat luonteeltaa sopeutuvaisia ja sopiva sosiaalisia, mutta eivät liian aktiivisia. Ihan unelmalapsia. Ovat kotihoidossa kun on tää vauvakin.



Esikoinen, tokaluokkalainen, olikin ihan toinen juttu. Sain hänestä ensimmäisen positiivisen palautteen eskarissa kehityskeskustelussa. Siihen asti kaikki mitä kuulin oli että "ei se oikein osaa rauhoittua ja olla ja leikkiä täällä kerhossa" "taas se rikkoi" "taas se jätti tottelematta" Mä syytin itseäni huonosta kasvatuksesta kuusi vuotta. No, kasvatettavakin oli vaikea, ensikertalaisen, maalikon on aika vaikea tehdä sitä työtä yksin! Eikä kukaan kertonut mulle miten hieno, osaava, fiksu ja empaattinen lapsi tämä on. Niinkuin oikeasti on.



Myös lapselle tuli huono itsetunto kun en osannut tarpeeksi tukea varhaisessa kehitysvaiheessa.



Olisipa silloin joku osannut rohkaista meitä. Olisipa joku silloin löytänyt sen kultajyvän akanoista. Mä en enää jaksanut yksin etsiä, mutta onneksi nyt tokaluokkalaisen kanssa ollaan siinä tilanteessa että tiedetään molemmat ne oikeat vahvuudet. Vihdoin ollaan hyvällä tiellä, mutta tarvittiin ammattikasvattajien apua ja tukea. Oltaisiin tarvittu jo aiemmin!

2. Lapsen kannalta päiväkotihoito ei näytä tarjoavan mitään sen parempaa kuin tavallinen koti.



Nämä kaksi asiaa monesti sekoitetaan.



ap

otit kehut vastaan, mutta kyllä me kehutaan ihan yhtä paljon niitä tarhalapsiakin. T: terveydenhuoltoalan ammattilainen

ykkonen tai ap, olen niin onnellinen puolestasi. en usko ollenkaan tähän nykyään sanottavaan mantraan että pieni lapsi hyötyisi päivähoidossa olosta. ovat käsittäneet tuon "sosiaalistumisen" ihan väärin eli ihan muutama kaverikin riittää tai sisarukset ei tarvita isoa päiväkotiryhmää siihen. onhan se jo rakkaat mammat todistettu kaikissa tutkimuksissa teoriassa ja käytännössä että ne isot ryhmät vain haittaavat lapsen kehitystä ja kasvua.

otit kehut vastaan, mutta kyllä me kehutaan ihan yhtä paljon niitä tarhalapsiakin. T: terveydenhuoltoalan ammattilainen

että nykyään monilla se käsitys, että lapset täytyy laittaa päiväkotiin saamaan virikkeitä. Monilla oikasti se luulu, että kun äiti vauvan kanssa kotona isompi sisarus jää jostain paitsi jos on myös kotona.

Mitä mieltä ammattilainen tästä?

otit kehut vastaan, mutta kyllä me kehutaan ihan yhtä paljon niitä tarhalapsiakin. T: terveydenhuoltoalan ammattilainen

että nykyään monilla se käsitys, että lapset täytyy laittaa päiväkotiin saamaan virikkeitä. Monilla oikasti se luulu, että kun äiti vauvan kanssa kotona isompi sisarus jää jostain paitsi jos on myös kotona.

Mitä mieltä ammattilainen tästä?

otit kehut vastaan, mutta kyllä me kehutaan ihan yhtä paljon niitä tarhalapsiakin. T: terveydenhuoltoalan ammattilainen

hyvä se minusta vain on, että kotiäidit ja äidit yleensäkin ottavat kehut vastaan ja ovat ylpeitä ja iloisia lapsistaan! Se kannustaa ja auttaa jaksamaan vaikeitakin aikoja. Suomessa saisimme enemmänkin harrastaa lasten ja lasten vanhempien kehumista.



Varmasti ap kehut tulivat aiheesta! Kiva, että osaat iloita siitä.



Minulla on tällä hetkellä yksi lapsi koulussa, yksi 10 krt kuussa päiväkodissa ja yksi kotihoidossa. Syksyllä joudun palaamaan töihin kun nuorin täyttää 3 vuotta. Toivon, että päiväkodissa on silloin hyvät hoitajat ja että lapsemme pysyy yhtä ihanana kuin nytkin.

sanottuna, ma en koskaan ymmarra tallaisten aloitusten tarkoitusta.



Mita ihmeen valia silla on, miten lapsi ennen kouluikaa hoidetaan? Kukin taplaa tyylillaan ja loytaa itselleen ja lapsilleen parhaan vaihtoehdon olosuhteet huomioon ottaen. Lapset ovat yksiloita, kukin oma ihana itsensa.



Monessa muussa maassa tilanne on ihan erilainen. Koulukin alkaa reilusti alle 7-vuoden ikaa. Tasta voisi vetaa johtopaatoksen, etta suurin osa maailman lapsista kasvaa kieroon, kun eivat saa olla kotona yhta kauan kuin suomalaiset lapset saavat. Nain ei kuitenkaan taida olla?



Ja, esim. Saksassa aidit jaavat kotiin, koska se taitaa olla monelle se ainut vaihtoehto. Kouluissa ei esim. saata olla kouluruokailua, jotkut lapset tulevat kotiin kesken paivan ruokailemaan. Siella pitaa olla jonkun kyokissa tekemassa se sapuska ja antamassa se lapsille...

päivähoidon henkilökunnalta (tunnen heitä muuten ja he sanoivat, että paras ratkaisu lapsille).

Puhetetapeutilta ja päivähoidon ohjaajalta.

Koulussa opettajat kehuivat erityisesti, että huomaa, kuinka lapset ovat saaneet elää onnellisen ja hyvän lapsuuden. Harvoin tapaa näin yhteistyökykyisiä lapsia.



Kaikki sanoivat, että ihana kun nykymaailmassa joku suo lapsilleen hyvän lapsuuden kotona.



Lapset ovat pärjänneet kaverisynttäreilläkin jopa:)



Koulu mennyt erittäin hyvin. 2 luokkansa priimuksia ja yksi kolmanneksi paras.

Sai kiitosta sosiaalisuudesta, yhteityökyvyistä, matemaattisista valmiuksista, kohteliaisuudesta, yleistiedoista jne. Oli ikätasoisiaan edellä monessa asiassa. Osannut lukea 5,5v saakka.

On kuulema erittäin yhteistyökykyinen, reipas, hyvä sanavarasto ja hahmotuskyky jnejne. Kotihoidossa ollut koko 4 vuotisen ikänsä. Enkä ole varsinainen lastenhoidon ammattilainen itse. Eli älkää erehtykö luulemaan että ette olisi parhaat kasvattajat omille lapsillenne! Että päiväkoti voisi tarjota jotain oleellista mitä kotona ei voisi lapsi saada.

Meillä on kolme päiväkotilasta, jotka myös on kehuttu neuvolassa.. Eli..?

Voisiko siis olla niin, että jokainen meistä tietää parhaiten mikä meidän omille lapsille sopii?

Ei pahalla, ap, mutta aika hölmö aloitus. ;)

mitä kotona on vaikeampi antaa: Kavereita.

Ja, esim. Saksassa aidit jaavat kotiin, koska se taitaa olla monelle se ainut vaihtoehto. Kouluissa ei esim. saata olla kouluruokailua, jotkut lapset tulevat kotiin kesken paivan ruokailemaan. Siella pitaa olla jonkun kyokissa tekemassa se sapuska ja antamassa se lapsille...

Saksassa kotiäitiys on eri tavalla suojattu (paremmin) esim. erotilanteessa kuin Suomessa. Siellä katsotaan äidin antaneen suuren panoksensa kasvattaessaan lapset ja hoitaessaan kotona ja avioerotilanteessa mies ei ole vastuussa pelkästään lapsistaan, kuten Suomessa, vaan nuo esim. uraohjus miehet ovat vastuussa myös ex-vaimonsa, jonka kanssa siis yhteinen/yhteisiä lapsia, elannosta.

Joo ja en ole yksinhuoltaja tai eronnut vaan onnellisesti parisuhteessa elävä nainen, jolla lapsi vain yhdelle miehelle eli kumppanilleni.

Mutta vähän pisti korvaan kun terkkari sano sen jotenkin että on samalla kehitys tasolla päiväkotilasten kanssa. Niinkuin se olisi jokin tavoita.

Meillä tyttö alotti 3v tarhassa ja on tosi epäsosiaalinen. Harrastuksissa ollut jne. Koulussakin valikoinut kaverinsa liiankin tarkasti. Päiväkoti ei auttanut sosiaalisuuteen yhtään. Huomasi jo n. 1v et ei oo innostunut monestakaan ihmisestä ja arasteli paljon.

kilpaa rivissä. Hohhoijaa.