Tänään juuri otin terkkarilta kehuja vastaan lapsestani joka ei ole ollut päivääkään päivähoidossa

neuvolassa. Kunnes sitten meni 5 v. päiväkotiin, ja ongelmat sosiaalisissa suhteissa paljastuivat raadollisella tavalla... on siis aina tullut hyvin toimeen kahdenkeskisissä ja rauhallisissa tilanteissa, mutta isossa ryhmässä ei pysty keskittymään, eikä osaa leikkiä toisten lasten kanssa.



Syy tilanteeseen ei toki ollut se, että lapsi oli ollut kotihoidossa, mutta päivähoidossa ongelmat olisivat varmaankin tulleet aiemmin esiin.

päiväkodissa ja kaksi tokaa ei. Ja kappas vaan ihan samat arvioinnit ovat lapset saaneet. Että hoitomuotoa enemmän vaikuttaisiko asiaan lasten luonne ja se miten heitä on kasvatettu ja heidän kanssaan on kuljetu?



Siskollani on kaksi lasta jotka eivät ole olleet piväkodissa ja hän miettii nyt että pitäisikö laittaa nuorempi päiväkotiin puolipiväiseksi. Syynä se että esikoinen joka nyt eskarissa saanut tosi huonot arviot eskarissa ihan kaikessa. On arka epäsosiaalinen ja taidoiltan joka alueella ikäisiään jäljessä. Nyt siskoni pelkää että toisella lapsella sama. Ja syy miksi lapset ovat tässä jamassa on se että perhe ei koskaan tee mitään eikä käy missään. Asuvat maalla jossa lapset puuhaileat vain aikuisten kanssa tai keskenään ja harvoin vnhemmat tekevät askarteluita tms. lasten kanssa. Ja vaikuttanee lasten luonnekkin asiaan.

On kuulema erittäin yhteistyökykyinen, reipas, hyvä sanavarasto ja hahmotuskyky jnejne.

Eli älkää erehtykö luulemaan että ette olisi parhaat kasvattajat omille lapsillenne! Että päiväkoti voisi tarjota jotain oleellista mitä kotona ei voisi lapsi saada.

Vai oliko siellä 15 samanikäistä ja sitten katsottiin toiminta ryhmässä?!?!?!

jolla neljä lasta.

Koulun näkökulmasta katsottuna eroja kotihoidettujen ja päivähoidossa olleiden lasten kesken ei ole, jos lapsi on käynyt eskarin.



Mutta siinä on sitten suuri ero, jos lapsi ei ole käynyt eskaria. Eskarin käymättömät lapset ovat ihan pihalla ainakin puoli vuotta kaikista ryhmässä toimimisen jutuista.



Olisi aivan ihanaa jos lapset voisivat vaikka olla eskariin asti kotona. Eikä lapsen tarvitsisi ennen sitä olla isossa ryhmässä... Ryhmässä olemista voisi siihen asti harjoitella vaikka josain harrastusryhmässä. Mutta tällaista tämä maailma nyt vaan on, että useimpien äitien on käytävä töissä ja lapset siis vietävä päivähoitoon.



Sitä en mitenkään kyllä ymmärrä että lapset viedään hoitoon alle eskari-ikäisenä, jos äiti on syystä tai toisesta kotona...

Minä ja sisarukseni on kaikki kasvatettu kouluun asti kotona, ja me ollaan kaikki maistereita (yksi tekee juuri väikkäriä) PLUS kolme meistä on oikein viestintäalalla. Että näin epäsosiaalisia ja vajakkeja meistä tuli! :P

Ei, mutta palataksemme vielä siihen, että kumpi on parempi paikka, koti vai päivähoito, niin olen sitä mieltä (vaikka itse olen saanut kotikasvatuksen ja haluan hoitaa omat lapseni kotona), että se ona jokaisen perheen IHAN OMA asia. Pääasiahan on, että lapsi viihtyy - ja jos hän viihtyy hyvin kotona/hoidossa, niin kaikki on hyvin. Ja kyllähän se on vaan nykyajan työtilanteen huomioonottaen fakta, että jos miehelläni ei riitä tienestit perheemme elatukseen, niin sitten pistämme lapsen/t hoitoon ennakkosuunnitelmista huolimatta ja minä lähden tienaamaan. Niin, ja ennen kuin joku kivittää minut yhteiskunnan loiseksi, kun olen korkeasti koulutettu ja "lusmuan" vaan kotona, niin penniäkään en nostanut opintotukia, kävin koko opiskelun ajan töissä ja tein monta vuotta huomattavasti kovapalkkaisempaa duunia kuin mieheni + säästin huomattavan summan kotona olemistani varten, joten enköhän minä ole jo joksikin aikaa maksanut veroja ihan mukavasti ja tienannut perheellemme rahnukkaa...

Miten se nyt siellä tarhassa muka erityisesti laajenee? Korkeintaan kirosanat tulevat aktiiviseen käyttöön, huh huh.



Meidän lapset on olleet aika vähän vieraalla hoidossa, ja silloinkin pph:lla. Luetaan, loruillaan, lauletaan paljon kotona, isompi oppi lukemaan ennen eskaria, pienempi 5 v. oppii varmaan tämän kevään aikana (menee vasta seuraavana vuonna eskariin). Sanavaraston laajuudesta on kehuneet terkkarit aina.

Niin minun asperger-lapsenikin on, mutta lapsiryhmässä ei pysty olemaan.

Aina on kehuttu ihanaksi ja tosi älykkääksi pojaksi.

Kakkonen ei koskaan ole ollut pk:ssa. Aina on kehuttu ihanaksi ja älykkääksi tytöksi.

Meillä myös on 2 lasta mennyt vasta eskariin ja 2 päiväkotiin aiemmin.

Kaikki ovat saaneet koulussa paljon kehuja.

Uskon, että lapsen kehitykselle ei ole tärkeintä se, onko hän päiväkodissa vai kotona. Vaan se koti, millaisissa olosuhteissa hän kasvaa ja millainen perhe hänellä on.

Jos on kotona ja kukaan ei välitä ja tee lasten kanssa niin ei siinä tulevaisuus kovin hyvältä näytä.

Jos on päiväkodissa ja kukaan ei kotona tee lasten kanssa mitään ja ei välitä niin ei se tulevaisuus sen kummempi ole heilläkään.

jolla neljä lasta. Koulun näkökulmasta katsottuna eroja kotihoidettujen ja päivähoidossa olleiden lasten kesken ei ole, jos lapsi on käynyt eskarin. Mutta siinä on sitten suuri ero, jos lapsi ei ole käynyt eskaria. Eskarin käymättömät lapset ovat ihan pihalla ainakin puoli vuotta kaikista ryhmässä toimimisen jutuista. Olisi aivan ihanaa jos lapset voisivat vaikka olla eskariin asti kotona. Eikä lapsen tarvitsisi ennen sitä olla isossa ryhmässä... Ryhmässä olemista voisi siihen asti harjoitella vaikka josain harrastusryhmässä. Mutta tällaista tämä maailma nyt vaan on, että useimpien äitien on käytävä töissä ja lapset siis vietävä päivähoitoon. Sitä en mitenkään kyllä ymmärrä että lapset viedään hoitoon alle eskari-ikäisenä, jos äiti on syystä tai toisesta kotona...

kun noin typerästi yleistät. Omat lapseni eivät ole käyneet eskaria, eivätkä ole mitenkään pihalla. Ryhmätaitoja voi harjoitella vaikkapa harrastuksissa tai urheiluseuroissa. Kaikki ovat lukeneet sujuvasti ennen eskaria joten en näe mitään syytä miksi sinne pitäisi mennä kirjaimia opettelemaan! Tyttöni luokalla kaikki "häiriköt" tulivat läheisestä eskarista, joten se niistä taidoista.