Kauniita ja reippaita lapsia hoidetaan tarhassa paremmin. Just.
Meidän hiljainen, ujo, pieni poikamme ei varmaan kuulu niihin suosikkeihin. Hän ei uskalla yleensä edes sanoa kenellekään mitään. Varmaan saa kyyhöttää nurkassa yksinään.
Kommentit (37)
kun lapsia hoitaa, heidän ulkonäköönsä tottuu niin, että he alkavat tuntua perheen jäseniltä.
reippaat lapset taas todellisuudessa tarvitsevat vähemmän hoitoa, eli he voivat jopa jäädä vähemmälle huomiolle, kuin esimerkiksi ujot tai selkeästi vilkkaammat lapset. ujoja lapsia saa välillä houkutella mukaan toimintaan melkoisen mielikuvituksellisin toimin. vilkkaat lapset taas tarvitsevat omanlaistansa huomiota.
sitä paitsi ujommatkin lapset tulevat ajan kanssa tutuiksi ryhmän ja ohjaajien/hoitajien kanssa niin, että toimivat lopulta kuin kala vedessä. ei siis huolta.
kun lapsia hoitaa, heidän ulkonäköönsä tottuu niin, että he alkavat tuntua perheen jäseniltä.
reippaat lapset taas todellisuudessa tarvitsevat vähemmän hoitoa, eli he voivat jopa jäädä vähemmälle huomiolle, kuin esimerkiksi ujot tai selkeästi vilkkaammat lapset. ujoja lapsia saa välillä houkutella mukaan toimintaan melkoisen mielikuvituksellisin toimin. vilkkaat lapset taas tarvitsevat omanlaistansa huomiota.
sitä paitsi ujommatkin lapset tulevat ajan kanssa tutuiksi ryhmän ja ohjaajien/hoitajien kanssa niin, että toimivat lopulta kuin kala vedessä. ei siis huolta.
Painettu sana ei ole raamatun tekstiä, jota pitää uskoa sokeasti. Jutussa oli kuitenkin myös kertomuksia tosielämästä. Näihin ainakin uskon. Ja tuossa taisi olla tutkimuskin taustalla.
tänään. Juttuun oli haastateltu lastentarhan opettajaa, hoitajaa sekä psykologian professoria Liisa Keltinkangas-Järvistä. Lisäksi HS oli saanut lukijoilta paljon kertomuksia siitä, miten hoitajat ovat ottaneet silmätikkuja ja nöyryyttäneet lapsia.
Minustakin jutussa jäi hiukan mututasolle se, että kauneus olisi seikka, joka ohjaa hoitajien huomiota.
Avoimuus ja se, että lapsi osaa itse pyytää apua ja huomiota - ne varmasti vaikuttavat. Hoitajatkin ovat ihmisiä, eivätkä sekuntikellon kanssa tarkkaile sitä, että varmasti jakavat tasan aikansa eri lapsille.
- en ole ap, mutta luin saman jutun ja jäin sitä miettimään.
vastaavaa. Taisi olla että koulussa opettajat suosivat jo valmiiksi suosittuja ja kauniita oppilaita.
Ja kauniistahan usein tulee suosittuja, kaikki haluavat olla kauniiden ihmisten kavereita.
Kyllä tän huomasi kun joskus aikoja sitten olin lastentarhassa työharjoittelussa. Kauniita ja "helppoja" hyväntuulisia lapsia kohdeltiin paremmin, ja heille puhuttiin ystävällisemmin kuin vähemmän viehättäville, ja esim. pulskille joita pidettiin hankalina kun eivät jaksaneet pihalla hiihtää tai luistella muiden tahtiin.
Eikä sinänsä mikään ihme. Ihan luonnollista. Harmi toki rumien ja arkojen kannalta. Mutta rumiakin lapsia saa pukea nätisti ja rohkaista reippaammiksi. Vanhempien kannattaisi panostaa vähän enemmän jos lapsi vaikuttaa sellaiselta et saattais syrjäytyä.
päiväkoti ja ala-aste ajoista. että tietyn perheen lasta lellittiin. Vanhempi oli sellaisessa asemassa, että opettajat tahtoivat olla mielinkielin. Lapsi osasi läksyt, oli lahjakas monilta osin, mikä varmasti lisäsi suosiota. Meistä muista lapsista se oli ärsyttävää, koska aina kaikki näytösten pääroolit, ryhmätyöt yms olivat tätä lasta suosivia.
mutta samalla ammattikasvattajia, joiden pitäisi tiedostaa miten eri lapsia kohtelevat. Toivottavasti tätä aihetta tutkitaan lisää.
ryhmässä on puhuttu säännöllisesti siitä, miten tärkeää meidän on pitää kaikki lapset samalla viivalla. Joukosta nousee esille aina näitä filmaattisia ja fiksuja, jotka osaavat kaiken ja ovat helppoja. Pitää muistaa kannustaa ja sylittää myös näitä muiden jalkoihin jääviä tai niitä jotka ovat haasteellisia muuten. Voi olla myös niin, että nämä sosiaaliset ja kauniit leikkivät omia leikkejään, kun aika menee Nico-Petterin perässä, joka hajoittaa muiden leikit.
Ei se päiväkotityö ole kaikkein helpointa.
mutta samalla ammattikasvattajia, joiden pitäisi tiedostaa miten eri lapsia kohtelevat. Toivottavasti tätä aihetta tutkitaan lisää.
Jos se avoin ja puhelias lapsi tulee juttelemaan hoitajalle, pitäiskö hoitajan työntää hänet loitolle ja sanoa, että "nyt en puhu kanssasi, minun pitää tasapuolisuuden vuoksi mennä tuonne nurkkaan Esko-Elmerin luo, koska en ole tänään vielä ehtinyt jutella hänen kanssaan kuin 7 minuuttia ja 24 sekuntia ja sinä taas olet pölissyt siinä 9 min 46 sekuntia."
Eli ei kai se nyt ihan niinkään mene, että jos joku on avoin ja sosiaalinen, hän ei saa sitä olla, vaan hoitajien pitäisi käyttää kaikki aika sen aran ja yksin viihtyvän hiljaisen pakko-sosiaalistamiseen.
Tietyssä määrin tietenkin PITÄÄ panostaa hiljaisten sosiaalisten taitojen lisäämiseen, mutta toisaalta: entä jos se hiljainen aidosti tykkää olla välillä yksinkin... ja stressaantuu vaan aika lailla sellaisesta aktiivisesta huomiosta ja sosiaalistamisesta.
jolla on itsellään toisella lapsella asperger ja sen vuoksi aika laillakin miettinyt noita sosiaalisten taitojen harjoittamisjuttuja...
mutta se on ihan inhimillistä että kauniista, avoimista, reippaista, fiksuista ja sosiaalisista, helpoista lapsista PIDETÄÄN enemmän. Heidän kanssaan on mukavampi olla, heitä on hauskempi hoitaa, heille on kivempi opettaa juttuja kun pysyvät kärryillä paremmin. Ja usein heidän vanhempansakin ovat paljon mukavampia kuin arkojen lapsien vanhemmat, joilta ei välttämättä saa edes sanaa "kiitos" suusta päivän päätteeksi.
Itse en kyllä usko, että ne ujommat lapset niinkään jäävät paitsioon vaan ne "hankalat" ts. tulisen temperamentin omaavat. Onhan se ihan arkipäivää kotonakin; aurinkoista ja "helppoa" lasta on helpompi kannustaa ja kehua kuin tuittupäistä sisarusta. Eihän se tietenkään missään tapauksessa oikein ole ja sekä vanhempien että ammattikasvattajien pitäisi pystyä tälläiset tilanteet näkemään.
Ap:lle sellainen lohdutuksen sana, että itselläni on kolme lasta, joista erityisesti kuopus on ujo. Suloinen lapsi kuin mikä sekä ulkonäöltään että luonteeltaan, mutta hitaasti lämpenevä ja arka uusissa tilanteissa. Esikoisenikin on ujohko, mutta reipastunut oikein kovasti vuosien kuluessa ja löytänyt nyt hyvin oman paikkansa eskariryhmässä ja saanut paljon kavereita. Keskimmäiseni on sellainen "päiväkodin unelma" ainakin mitä kasvatuskeskustelussa tuli palautetta. Mutta siis tämä arka kuopus; hän on hoitajien suosikkeja. Syystä että hän hakee tukea ja turvaa hoitajista ja tykkää olla sylissä ja paijattavana. Joten älä huoli. Jos sinulla herää huoli siitä, että lastasi ei huomioida pk:ssa ota asia reilusti puheeksi.
etsimällä etsiä huonoja puolia ja paisutella niitä ja leipoa diagnoosia. Numerot annetaan alakanttiin ja vähätellään. Luulen, että tämä johtuu myös siitä että opet ja ltot on itse ulopäinsuuntautneita eivätka voi sietää hiljaisia.
rasittava päällepäsmäri ja päällepuhuja assi. Ilmankos sulta ei liikene ymmärrystä ujojen lasten puollustajille.
Molemmat lapseni ovat aika hiljaisia. Asperger-lapsikin on syrjäänvetäytyvä, jonka assiuskin huomattiin vasta tarhassa juuri siitä, ettei ottanut muihin lapsiin kontaktia ja hoitajiinkin ei juuri mitään.
Mutta juuri sen takia - kun tiedän lapseni välillä tarvitsevan niitä yksinolon hetkiä, jotta jaksaa olla ryhmässä - sanonkin, että asiat ovat monimutkaisia ja -syisiä.
-7/14-
Jutussa pidettiin faktana että näin on (kauniit ja rohkeat saavat enemmän henkilökunnan huomiota). Olisin halunnut kommentteja vastakkaisesta mielipiteestä. Itse olisin lastentarhanopettajana voinut kyllä antaa niitäkin.
Mä luulen, että myös hoitajilla on erilaisia temperamentteja, ja jotkut esim. "sietää" hitaasti lämpiävää, hidastempoista, ujoa lasta, joka ei rettelöi tai aiheuta harmia paremmin kuin vaikkapa vilkasta ja suulasta lasta, jota joutuu hillitsemään joissain tilanteissa.
Eikös ole myös tutkittu sitä, että esim. temperamentiltaan vaativa tyttö kärsii enemmän kuin poika? Toisin sanoen vilkas ja energinen tyttö aiheuttaa toimillaan enemmän pahennusta kuin poika, jonka tempaukset saatetaan kuitata "pojat on poikia"-asenteella.
Vanhempana huomaa kyllä, että eri hoitajat suhtautuvat eri tavalla lapsiin ja toisaalta lapsetkin voivat olla hyvin erilaisia eri hoitajien seurassa.
Eli siis: mihin perustat väitteen että kauniita ja reippaita hoidetaan paremmin? Onko ihan omaa tuotantoa vai tutkittu juttu? ;-)