Kauniita ja reippaita lapsia hoidetaan tarhassa paremmin. Just.

Reippaat pärjää ilman apua. Joten ei nyt voi saada apua mitenkään enemmän, kuin muut.

Kuopus on esikoista ujompi, selvästi tempperamentiltaan hitaasti lämpenevä. Viikottain päiväkodin tätit kertoivat miten lapsi ei tee sitä tai tätä ja miten meidän tulee häntä kotona rohkaista. No vähän vaikeata, koska lapsi kotona teki kaikki ne asiat joita opejen mielestä olisi pitänyt harjoitella eli kattoi pöydän, vei astiat tiskiin, valitsi itse omat vaatteet, pyysi apua kun ei osannut...



Rasittavaa kuulla samaa tarinaa viikottain, kun emme voi lapsen tempperamenttia muuttaa.

että opettajat suhtautuvat usein poikiin positiivisemmin ja pojat saa helpommin hyviä arvosanoja esim. äidinkielessä kuin tytöt. Ja että opettajat antavat pojille enemmän aikaansa kuin tytöille.



Usein taitaa mennä niin, että ne jotka ovat hiljaisia ja eivät kärtä niin huomiota (vaikka sitä tarvitsisivatkin), eivät saa paljoakaan henkilökohtaista huomiota, koska ohjaus ja muu huomio menee niille, jotka ottavat nopeasti kontaktia opettajaan.



Sama näkyy päiväkodissa: aktiivisesti ja nopeasti kontaktia ottavat ja äänekkäät saavat hoitajien huomiota, ne jotka tarvitsisivat enemmän aikaa vuorovaikutussuhteessa jäävät paljon vähemmälle huomiolle. Hoitajat saisivat kyllä ihan aktiivisesti itsekin huomioida kaikkia lapsia tasapuolisesti.

miehistä, miksi ei sitten opettajat sellaisita lapsista? Tekopyhää tää jeesustelu, maailma rakastaa voittajia, eikö?

Sulla on ihan ihme käsitykset ihmisistä!

mutta se on ihan inhimillistä että kauniista, avoimista, reippaista, fiksuista ja sosiaalisista, helpoista lapsista PIDETÄÄN enemmän. Heidän kanssaan on mukavampi olla, heitä on hauskempi hoitaa, heille on kivempi opettaa juttuja kun pysyvät kärryillä paremmin. Ja usein heidän vanhempansakin ovat paljon mukavampia kuin arkojen lapsien vanhemmat, joilta ei välttämättä saa edes sanaa "kiitos" suusta päivän päätteeksi.

Opettaja on ammattikasvattaja, hänen pitää tietää, että niissä hiljaissa lapsissa on helmiä.

miehistä, miksi ei sitten opettajat sellaisita lapsista? Tekopyhää tää jeesustelu, maailma rakastaa voittajia, eikö?

paljon hoidettavia, onhan niiden vanhemmatkin laittanu ne hiljaset hoitoon, ku ei niiden kanssa jaksa/viiti olla.

mutta se on ihan inhimillistä että kauniista, avoimista, reippaista, fiksuista ja sosiaalisista, helpoista lapsista PIDETÄÄN enemmän. Heidän kanssaan on mukavampi olla, heitä on hauskempi hoitaa, heille on kivempi opettaa juttuja kun pysyvät kärryillä paremmin. Ja usein heidän vanhempansakin ovat paljon mukavampia kuin arkojen lapsien vanhemmat, joilta ei välttämättä saa edes sanaa "kiitos" suusta päivän päätteeksi.

- onhan aikuisiakin tutkittu tältä kantilta, mitenkä se lasten suhteen siitä poikkeaisi (= kauniisiin, sosiaalisiin jne suhtaudutaan myönteisemmin kulttuuurissamme).

Ammattikasvattajien PITÄISI toimia tasapuolisesti, mutta taitaa olla utopistista - hekin ovat ihmisiä, kulttuurimme kasvatteja.

Kuopus on esikoista ujompi, selvästi tempperamentiltaan hitaasti lämpenevä. Viikottain päiväkodin tätit kertoivat miten lapsi ei tee sitä tai tätä ja miten meidän tulee häntä kotona rohkaista. No vähän vaikeata, koska lapsi kotona teki kaikki ne asiat joita opejen mielestä olisi pitänyt harjoitella eli kattoi pöydän, vei astiat tiskiin, valitsi itse omat vaatteet, pyysi apua kun ei osannut...

Rasittavaa kuulla samaa tarinaa viikottain, kun emme voi lapsen tempperamenttia muuttaa.

- ovathan aikuisetkin omia perooniaan, eri asteisesti "reippaita " ja rohkeita ja aloitekykyisiä, niin myös lapsetkin. (Tietenkin lapsia pitää neuvoa ja rohkaista jne, mutta ihmisen perusluonnetta ei pitäisi yrittää muuttaa: joku vaan viihtyy enemmän esim omissa oloissaan kuin toinen).

Miksi?

Miten voimme muuttaa sitä? Vai ollaanko täällä sitä mieltä ettei mitään syytä muutokseen ole?

eikös se mene niin aikuistenkin maailmassa

mutta se on ihan inhimillistä että kauniista, avoimista, reippaista, fiksuista ja sosiaalisista, helpoista lapsista PIDETÄÄN enemmän. Heidän kanssaan on mukavampi olla, heitä on hauskempi hoitaa, heille on kivempi opettaa juttuja kun pysyvät kärryillä paremmin. Ja usein heidän vanhempansakin ovat paljon mukavampia kuin arkojen lapsien vanhemmat, joilta ei välttämättä saa edes sanaa "kiitos" suusta päivän päätteeksi.

- onhan aikuisiakin tutkittu tältä kantilta, mitenkä se lasten suhteen siitä poikkeaisi (= kauniisiin, sosiaalisiin jne suhtaudutaan myönteisemmin kulttuuurissamme).

Ammattikasvattajien PITÄISI toimia tasapuolisesti, mutta taitaa olla utopistista - hekin ovat ihmisiä, kulttuurimme kasvatteja.

Ja kouluun ne on pakko laittaa, ei mulla ole mahdollisuuksia ruveta kotikoulua pitämään.

Hoidetaan lapset kotona, eikä vaadita päivähoitajilta mahdottomia.

vaikka pyrin opettamaan ja kasvattamaan kutakin lasta hänen tarvitsemallaan tavalla.



Hölisijät ja jatkuvasti huomiota toisten kustannuksella vaativat ovat aika rasittavia koululuokassa.



Aika usein mietin, kuinka olen kullekin lapselle päivän aikana puhunut ja miten olen häntä ohjannut. On ihan varmasti totta, että fiksuja, keskittyviä, rauhallisia ja sosiaalisia lapsia suositaan koulussa, he sopivat systeemiin ja heitä on helppo opettaa.(Tämän on myös Keltikangas-Järvinen todennut.



Iso ammatillinen haaste on se, kuinka saa jokaisen huomioitua tasapuolisesti ja siten, että kunkin lapsen oppiminen ja kasvu menee eteenpäin.

Hölisijät ja jatkuvasti huomiota toisten kustannuksella vaativat ovat aika rasittavia koululuokassa.

.

vaikka pyrin opettamaan ja kasvattamaan kutakin lasta hänen tarvitsemallaan tavalla.

Hölisijät ja jatkuvasti huomiota toisten kustannuksella vaativat ovat aika rasittavia koululuokassa.

Aika usein mietin, kuinka olen kullekin lapselle päivän aikana puhunut ja miten olen häntä ohjannut. On ihan varmasti totta, että fiksuja, keskittyviä, rauhallisia ja sosiaalisia lapsia suositaan koulussa, he sopivat systeemiin ja heitä on helppo opettaa.(Tämän on myös Keltikangas-Järvinen todennut.

Iso ammatillinen haaste on se, kuinka saa jokaisen huomioitua tasapuolisesti ja siten, että kunkin lapsen oppiminen ja kasvu menee eteenpäin.

täytyy pystyä suhtautumaan lapseen yksilönä, persoonana ja hoitaa / kasvattaa tätä ainutlaatuisena yksilönä. Mä en ainakaan ole koskaan kuullut että päiväkodeissa jaettaisiin lapsia rumiin / kauniisiin. Olen valmistunu -97 lto:ksi ja työskennelly monissa päiväkodeissa.



Tottakai ihmisten kemiat kohtaavat eri lailla. Joidenkin lasten kanssa vain on nopeammin "samalla aaltopituudella" ja joistakin on helpompi tykätä. MUTTA, nyt tulee se asian mutta...me ihmiset ja hoitajatkin ollaan erilaisia ja vaikka minun mielestäni se Irmeli on todella ihana tyttö, niin toisenpa hoitajan mielestä hän ei olekaan niin ihana, vaan Mirkku on se, jonka kanssa hän tulee niin hyvin juttuun. Ja joka lapsi ihan taatusti huomioidaan päiväkodissa. ketään ei syrjitä sen vuoksi, että hän ei olisi kaunis, aina hymyilevä tms.

että osittain suosiminen pitää paikkaansa. Toisten lasten kanssa kemiat toimii paremmin kuin toisten. Ihan kuin aikuistenkin kanssa.

Minulla ne kemiat eivät välttämättä toimi just kaikkein helpoimpien lasten kanssa. Hoitajia/opeja on eri tyylisiä ja toiset tykkäävät taas erilaisista kuin minä, joten eiköhän siellä kaiken tyyppiset saa osansa.

Kauneudella ei niinkään ole merkitystä, mutta kovin likaiset lapset tuppaavat saamaan ainakin minulta vähemmän syliaikaa.

mutta haisevat ja likaisissa, rumissa, epäsopivissa vaatteissa kulkevat eivät kyllä kovin paljon positiivista huomiota saa :( . Ikävähän se on koska he eivät sitä varmaan kotonakaan saa. Hyvinhoidetut taas saavt kotonakin sitä hyvää hoitoa ja huomiota. Niin ne kerääntyy, positiiviset kokemukset positiivisia kokemuksia omaaville ja negatiiviset kokemukset niille joilla on jo ennestään negatiivisia kokemuksia elämästä.