Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Helppojen lasten äidit eivät voi ymmärtää millaista on haastavan lapsen käytös
14.01.2009 |
Meillä kolme lasta, joista esikoinen 10v on aina ollut kauniisti sanottuna haastava. Äreä, helposti ärsyyntyvä, sääntöjä jatkuvasti uhmaava. Tätä on kestänyt koko elämän: vauva jo erottui muista samanikäisistä kun aina kitisi.
Hänellä on paljon hyviäkin puolia, mutta kyllä joskus miettii millaista perhe-elämämme olisi, jos kaikki lapset olisivat ns. helppoja.
Helppous ei tarkoita rauhallisuutta vaan sitä, että säännöt ja "normaali toiminta" menee perille ilman, että lapsi jatkuvasti ne kyseenalaistaa.
Kommentit (79)
Ja saman kasvatuksen on tasan saanut näistä jokainen. Yhden kanssa asioista nyt vaan joutuu vääntämään enemmän. Haastavankin (tämä on sitä temperamentiltaan, ei siis mikään erityislapsi) kanssa tulee hyvin toimeen ja asiat sujuu ihan ilman piiskaakin, kunhan vaan jaksaa itse muistaa sen, että joka taivutuksen voittaa vanhempi... Kerran kun antaa periksi, niin se on menoa sitten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei hän saa olla haastava? Hänellä on vahva temperamentti ja se on hänen luonteensa.
Meillä on myös kiltti lapsi.
Poika täyttää 5v. ja sanon häntä Myrskylyhdyksi.
Myrsky kuvaa pojan hurjaa luonnetta ja lyhty on se valoisa ja loistava poika.
Johon poika sitten itse lisäsi ja vielä vihainen.
T. Myrskylyhdyn äiti.
niin haastavia lapsia hoidan töissä pk:ssa. Odotan toista tällä hetkellä, hänestä voi ihan hyvin tulla haastava, tai sitten helppo.
Aikuisen asenne ja huumori vaikuttaa asiaan myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ongelma nyt lähinnä on se, jos silti jakaa neuvoja haastavan lapsen vanhemmille ja pitää heitä vain huonoina kasvattajina jos ei lapsi "toimi niinkuin muut"
Meidän (uus)perheessä on kolme erilaisella temperamentilla varustettua lasta. Keskimmäinen on ihan helppo, kuopusta voisi kyllä sanoa haastavaksi (tooodella vilkas, vahvatahtoinen, helposti äkästyvä, samalla kuitenkin ihana, rakastettava persoona), vaan kun on kokenut asiat vanhimman kanssa niin kuopuskin tuntuu helpolta... Vanhinta en sanoisi enää haastavaksi vaan oikeasti vaikeaksi, häneen on todella paneuduttu ja kaikki yritetty, ulkopuolista apuakin olemme saaneet vuosia, mutta silti vaan niitä ongelmia on, sekä kotona että koulussa. Selkeää diagnoosia ei ole, mutta mm. hänet ollaan juuri siirtämässä koulussa pienryhmään ja vaikeuksia on monentasoisia. Vanhimman kanssa on mielestäni paljon käynyt niin, että emme ole saaneet apua sen vuoksi, että ihan ammatti-ihmisetkin helposti luokittelevat ongelmat erosta ja uusperhekuvioista johtuviksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ongelma nyt lähinnä on se, jos silti jakaa neuvoja haastavan lapsen vanhemmille ja pitää heitä vain huonoina kasvattajina jos ei lapsi "toimi niinkuin muut"
Kasvatuksessa on usein turhia epäjohdonmukaisuuksia, jotka on ulkopuolisen helpompi havaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toinen lapsi vaativa, jo vauvasta asti. Nukkunut huonosti, syönyt huonosti, ärsykeherkkä, muutosherkkä, jatkuva huomion tarve, mankunaa, jankutusta, asioiden kyseenalaistamista ja pohtimista, vaikea sosiaalisissa tilanteissa...lista on loputon. Toinen lapsi kuin unelma, täysin päin vastainen. Ekan kohdalla mietin mitä olen tehnyt väärin, mutta kun olen saanut myös helpomman yksilön, totean että temperamentista vain kyse. Haastavan kanssa kun olen liikenteessä, saan usein katseita että onpa huonosti kasvatettu lapsi. Toisen kanssa pystyy olemaan missä vaan ja saan katseita, että onpas hyväkäytöksinen lapsi :) Osaan jo nauraa näille katseille.
JA tuolla logiikalla lääkäri ei voi ymmärtää potilastansa; ei asioita tarvitse joutua kokemaan jotta ymmärtäisi niitä jotka niiden kanssa kamppailevat. Turha ap:n on itseään ylentää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni minulla on maailman ihanimmat ja helpoimmat lapset. Kaikki viisi. mielestäni olen päässyt todella helpolla.
Osaan suunnitella ja varautua ennalta. Meillä on säännöt ja säännöllinen rytmi elämässä. Ruoka ja nukkuma ajoista pidetään kiinni myös teinien kanssa. Lapset ovat rasittavia väsyneinä.
Moni ulkopuolinen säälittelee kun olen muka lujalla. Lapseni ovat toki vilkkaita, kokeilun haluisia, uteliaita ja jokapaikkaan ehtiviä, mutta niinhän lasten kuuluukin olla. Koulu ja ympäristön paineet latistaa helposi.
Elämässä kuuluukin olla haastetta
Kuvaa niin hyvin sitä, miten suuri se väärinymmärrys on. :) Ja hirveän usein nää hyvät kasvattajat on tyttöjen äitejä. Ilmeisesti temperamenttinen tyttö ja temperamenttinen poika ovat hyvin usein kaksi eri asiaa.
Allekirjoitan täysin ap:n kirjoituksen. Musta on ollut joskus hirveän turhauttavaa kysyä täältä ohjeita esim. uhmaan, pottakoulutukseen, rangaistuksiin yms, kun useimmiten olen kokeillut jo kaikki ehdotetut keinot siinä vaiheessa. Ja sitten on ne kaksi klassista vastausta vastassa: kyse on KASVATUKSESTA (eli et vaan osaa kasvattaa lastasi) tai lapsessasi on jotain VIKAA (kun ei minun lapseni noin käyttäydy).
No, lapsessa ei ole mitään vikaa, paitsi kova pää, ja kasvattajana olen ihan ok. En ehkä täydellinen, mutta suht tiukkaa kuria pitävä, informoitu, empaattinen, läsnäoleva, muistan kehua, pidän sylissä, kuuntelen juttuja ja pussaan pipin pois. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri sinulaisiasi 65 tarkoitin kommentissani nri 61.
Onko se tosiaan niin vaikea eläytyä siihen, että joku lapsi voi ihan oikeasti olla VIELÄ HAASTAVAMPI kuin omasi ?
Ja että vaikka tämän vielä haastavamman lapsen äiti olisi käyttänyt kaikki oikeaoppiset kasvatuskeinot ja hänen kasvatukseellaan sinun lapsesi olisi olllut jos kauan sitten kuin enkeli, niin hänen oma lapsensa vaan on niin paljon kovapäisempi, että edelleen käyttäytyy haastavasti ja huonosti ihmisten ilmoilla...
Tuohonkin yhdyn täysin, etttä usein täällä, kun äidit kysyt vinkkejä, niin luetellaan nuo kaikille tutut, rutinit, ruoka-ajat, nukkuma-ajat etc. etc. vaikka useimmiten ne ovat jo varmaan käytössä ennekuin kuin täältä vielä vinkkejä kyselee
juuri sinulaisiasi 65 tarkoitin kommentissani nri 61.
Onko se tosiaan niin vaikea eläytyä siihen, että joku lapsi voi ihan oikeasti olla VIELÄ HAASTAVAMPI kuin omasi ?
Ja että vaikka tämän vielä haastavamman lapsen äiti olisi käyttänyt kaikki oikeaoppiset kasvatuskeinot ja hänen kasvatukseellaan sinun lapsesi olisi olllut jos kauan sitten kuin enkeli, niin hänen oma lapsensa vaan on niin paljon kovapäisempi, että edelleen käyttäytyy haastavasti ja huonosti ihmisten ilmoilla...
Tuohonkin yhdyn täysin, etttä usein täällä, kun äidit kysyt vinkkejä, niin luetellaan nuo kaikille tutut, rutinit, ruoka-ajat, nukkuma-ajat etc. etc. vaikka useimmiten ne ovat jo varmaan käytössä ennekuin kuin täältä vielä vinkkejä kyselee
ja että ottaa päähän kun kasvatustaitojani aliarvioidaan.. ihme käsitys monilla, et lapseni ovat mukamas ihan luonnostaan oppineet siivoamaan jälkensä tms. tai sit saan kuulla miten pääsen ihan liian helpolla. onko se ihan oikeasti niin vaikeata ymmärtää, et olen ehkäpä tehnyt joitain valintoja oikein myös että lasteni kanssa helpolla pääsen.. tämä ketju antaa jotenkin ymmärtää, et vain ne haastavien lasten äidit kamppailis kasvatuksen kans. samanlailla niille rauhallisillekkin täytyy kaikki opettaa ja osa asioista jopa rautalangasta vääntää
lähinnä kai on kysymys siitä, että monet helppojen lasten äidit näissä keskusteluissa päinvastoin arvostelevat haastavien lapsien äitejä ja antavat ohjeita "asioista mitään tietämättä" - tyyliin: "kyllä minäkin tiedän millaista on haastavan lapsen kanssa, sillä kyllä meidänkin Nico Petteri on toooosi vilkas, mutta tottelee, kyllä heti kun johdonmukaisesti kiellän...."
Hienoa että viilataan taas ääripäästä toiseen. Mulla on kaksi tytärtä jotka ovat kuin yö ja päivä. Toinen on "helppo", aina iloinen, hyväntuulinen ja yhteistyökykyinen. Toinen taas kuin tulta ja tappuraa. Erittäin tempperamenttinen, kärkäs ja aina oikeassa. Tällä lapsella kihahtaa hermo ihan yksinkertaisistakin asioista. Ei mennyt kenkä jalkaan tai aamulla väärät housut. Lapsi on hyvin tunteikas siis kun on iloinen niin on TODELLA iloinen kun kuikuttaa niin oksat pois.
Tytöillä on ikäeroa 1,5v ja ovat olleet vauvasta asti juuri tuon luontoisia kuin ovat nyt. Tämän "hankalamman" kanssa saa puljata ja neuvotella, sumplia ja suunnitella, huijata ja naruttaa. Muuten hakataan päätä yhteen kuin pässit eikä tulosta synny lainkaan.
Meillä on kolme tyttöä, ja kaksi isompaa ovat juuri samanlaisia kuin sinulla! Esikoinen on joustava ja yhteistyökykyinen, siis helppo. Keskimmäisen kanssa olemme niin paljon joutuneet sumplimaan ja puremaan hammasta että on joskus tullut mietittyä kuinka paljon helpompaa elämämme olisi ollutkaan yksilapsisena. Mutta sitten taas tuo tyttö on meidän ilopillerimme, hyvällä tuulella ollessaan hän on niin iloinen ja hauska, että hän todella piristää päivän. Eli vaikka hän paljon ottaakin, niin paljon enemmän saa takaisin.
Kolmas taas on liikunnallisempi ja vilkkaampi kuin isommat, osaa myös huutaa kovaa ja korkealta jos ei saa mitä haluaa. Hänellä ikää vasta vähän päälle vuoden, joten tulevaisuus näyttää kuinka hänen kanssaan arki sujuu.
Alue: Aihe vapaa
Meillä lapsille on opetettu käytössäännöt, olkoon kuinka temperamenttisia tahansa. Tähän kuuluu mm. se, että kaikkia tunteita ei sovi näyttää julkisesti, vanhempia ja muista ihmisiä kunnioitetaan vaikka hammasta purren jne. Kotona saa sitten näyttää ne hermostumiset ym.