Parisuhde finaalissa?

Ei ole pakko erota jos ei tahdo. Miehelläsi on varmaan asiat ihan hyvin kun saa tehdä rakasta työtä. Sun ongelmasi ei ole miehesi vaan sinä itse. Ei sen miehen tehtävä ole tehdä sun elämästäsi elämisen arvoista, se on sun omilla harteillasi. Sun pitää keksiä mikä tekisi sut onnelliseksi (ja miehesi ei saa liittyä siihen mitenkään).

meillä samanlainen tilanne, tosin firmalla ei mene kovinkaan hyvin ja taloudelliset vaikeudet vielä lisänä. Niin ja en ole siinä firmasa töissä vaan ihan vieraalla.

Mutta siis kaikki asiat pyötii firman ympärillä ja kaikki mitä tapahtuu katsotaan firman ja sen töiden kautta. Mistään muusta ei voi puhua kuin firmasta. JOs yritän edes jostain musta puhua, niin se on jauhamista ennenkuin edes ehdin sanoa lausetta loppuun.

Minä koen olevani vain kodinhoitaja, joka huolethii ruoasta, siivouksesta ja vaatehuollosta. Lisäksi mies voi aina vedota töihin, jos ei jonnekin halua/jaksa lähteä tai olla lasten kanssa tai hoita lasta. Ja jos en sitä ymmärrä, nin sitten on minun syyni, kun en anna hänen tehdä töitä ja firmalla menee huonosti.

Seksiä tai muutakaan kahdenkeskistä läheisyyttä ole oikeastaan ollenkaan. Minä kyllä haluaisin, mutta miestä ei jaksa kiinnostaa.



Mutta en jaksa/halua erotakaan. Minä olen vain tässä vuosien aikana oppinut käymään itsekseni lasten kanssa milloin missäkin ja kyläilemässä ja kaupoilla. Hyvin harvoin mies on missään mukana jos me kodin ulkopuolelle lähdetään. Minä siis otan 3 lasta mukaan ja lähden minne milloinkin. Hyvin harvoin pystyn lapset miehelle jättämän, mutta jos lähden ystävän kanssa esim. kävelemään, niin joskus voin jättää lapset. Monesti etenkin kesällä ja syksyllä lapset tulevat mukaan: yksi rattaisiin ja loput pyöräillen. Koen olevani tavallaan yksinhuoltaja, vaikka mies asuukin samassa taloudessa. Minä olen vuo useamman vuoden käynyt yksin lasten kanssa kesällä parissa huvipuistossakin, koska yhdeksi päiväksikin on vaikea löytää aikaa perheelleen. Tai jos on "vapaata" niin ei missään nimessä halua minnekään lähetä tai mitän tehdä vaan haluaa ladata akkuja...



Mutta harkitse vielä, etä voisitko estää eron esim. keksimällä itsellesi tekemistä ja lähdet vain ilman sitä miestä, jos ei koskaan töiltään ehdi. Jaksamista.

että ap joutuisi ilman muuta uudelleen suhteeseen samanlaisen vlinpitämättömän miehen kanssa.



Voihan hän joutua. Tai löytää huonomman. Mutta voi myös löytää SATA kertaa paremman, ei se ole mahdottomuus.

Ei ne miehet yleensä vaihtamalla parane (eriasia tietysti, jos mies on väkivätainen, alkoholisti tai psyykkisesti sairas). Jos lähdet tästä suhteesta, päädyt luultavasti vastaavaan tilanteeseen uudelleen. Mieti mitä sinä haluat elämältä. Tärkeysjärjestys pitää olla minä, parisuhde ja lapset, ei päinvastoin. Onnellinen sinä poikii onnellisen parisuhteen ja lapset ovat onnellisia, kun vanhemmat ovat.

Ei ne miehet yleensä vaihtamalla parane (eriasia tietysti, jos mies on väkivätainen, alkoholisti tai psyykkisesti sairas). Jos lähdet tästä suhteesta, päädyt luultavasti vastaavaan tilanteeseen uudelleen.

Millä perusteella ap päätyisi mielestäsi "luultavasti" uudestaan samanlaiseen tilanteeseen? Minulla ainakaan ei ole ikinä ollut yhtään miestä joka olisi noin omistautunut työlleen. Kyllä miehissä on, itsestäänselvästi, suuria eroja.

Tekisi mieli vain lukita ulko-ovi miehen ulos lähtiessä. Välillä toivon, ettei tarvitsisi ikinä nähdä miestä. Minun ärtymykseni miestä kohtaan johtuu siitä, että minä olen se joka joutuu tekemään kaiken ja kantamaan kaikesta vastuun.

1. Hyväksyt sen ettei miehestäsi ole koskaan parhaaksi ystäväksesi ja sielunkumppaniksesi. Hyväksyt että työ tulee aina olemaan hänen elämänsä tärkein asia ja sinun roolisi hänelle on lasten äiti joka avustaa yrityksessä. Olet siellä miehen yrityksessä töissä mutta etsit omia kiinnostunen kohteita työn ulkopuolelta (lapsien kanssa jos lapset vielä sen ikäisiä ettet voi heitä jättää yksin joksikin aikaa).



2. Eroat. Et välttämättä löydä "parempaa" miestä mutta ainakaan et ole jumissa nykyisessä suhteessa jossa sinulla ei ole edes teoreettista mahdollisuutta löytää kumppania joka olisi myös ystäväsi ja jakaisi sinun kiinnostuksen kohteesi.



En usko että miehesi tuosta muuttuu. Ja kuten joku sanoikin niin ongelma on enemmän sinussa. Miehesi on onnellinen, sinä et. Tottakai se on miehenkin ongelma mutta käytännössä hänellä ei ole pätkääkään tarvetta muuttaa tilannetta. Hän on tyytyväinen näin. Hän ei halua samaa parisuhteelta kuin sinä. En usko että tuo tilanne keskustelemalla tms. muuttuu.

todennäköisyyttä ainakin AP voi vähentää pysymällä erossa yrittäjistä! Oma isä oli yrittäjä ja perhe eli tietty firman ehdoilla. Se vaatii paljon perheeltä. Jotkut siihen pystyy, minä en pystyisi olemaan yrittäjän vaimo.

printtaat tuon oman tekstisi, viet miehesi pöydälle ja kirjoitat alle. "Toivon, että uhraat hetken sille ajatukselle, että jos meiniki jatkuu tätä rataa, sulla ei ole kohta kuin tämä rakastamasi firma. Riittääkö se sinulle?"



Sulla kuitenkin on jotain tunteita miestäsi kohtaan - hyvä! Pahinta olisi välinpitämättömyys. Samoin haluat "pelastaa" suhteen.



Mä uskon, että yrittäjä on aina yrittäjä ja firma tulee olemaan tärkeässä asemassa. Musta vain tuo viestisi kuulosti siltä, että olette ajautunut tilanteeseen, jossa elämä pyörii vain yrityksen ympärillä.

Miehesi ei tajua, että sulla on huono olo suhteessa (luulee, että kaikki on hyvin, koska hänellä itsellään on) eikä hän tajua, että KAIKKI pyörii firman ympärillä.



Olen siitä muiden vastaajien kanssa samaa mieltä, että jotain vastuuta itsekin täytyy ottaa, mutta ensisijaisesti kokeilisin sitä, että sanoisin miehelleni suoraan, että en halua elää näin, minua ahdistaa. Ja sitten kerrot konkreettisesti, mihin asioihin haluat muutosta.



Uskon, että löydätte kompromissin, jos mies vähän havahtuu.

meitä on hei täällä toinenkin, tismalleen samassa jamassa



tv. apaattinen ja ahdistunut koneleski manalasta



ps. meillä se toisen innovatiivisuus ja visiointi johtaa myös siihen, että olisi valmis ottamaan millaisia riskejä tahansa joita sitten toppuuttelen ja valvon välillä yöt stressin kourissa...