Helppojen lasten äidit eivät voi ymmärtää millaista on haastavan lapsen käytös

On aitoa typeryyttä, sivistymättömyyttä ja idiotismia morkata äitejä, jotka täällä kyselevät neuvoa temperamenttisten lasten kasvatukseen. Mutta on lohdullista tietää, että av:n ulkopuolella ollaan pikkuisen edellä ja tiedetään ihan oikeasti kehityspsykologiasta ja persoonallisuudesta jotakin.

Rajat pitää pystyä asettamaan ilman remmillä uhkailua.

Jos ei pysty, niin silloin on epäonnistunut vanhempana.



Kun lapsi kavaa isoksi ja sinusta tulee vanha mummo,

niin turha sitten itkeä sitä, että lapsi potkii päähän ja vie

rahasi. Väkivalta lisää vain väkivaltaa. Rakkaus ja toisen

ihmisen kunnioittaminen ei synny lyömällä.

Kakkonen oli sitä mieltä, että hänelläkin on tempperamenttinen lapsi, joka polkee jalkaa, mutta uskoo kerrasta (vai oliko se kahdesta). Sepä se: on myös lapsia, jotka eivät usko, vaan jotka toistuvasti kokeilevat rajoja ja kokevat rajat aina epäoikeudenmukaisina.



Esikosellamme on kotiintuloaika, jota hän ennen joulua rikkoi toistuvasti. Sai viikon arestia. Arvatkaako tuliko ajoissa kotiin, kun joulun jälkeen taas lähti kaverille? Kotiintuloaika kun on kuulemma ihan epäreilu, eikä kenenkään muukaan tarvitse. Asiasta keskusteltiin taas vaihteeksi ja lapsi suuttui sitten kun ihmettelin, miksi kaveri joutui edellisenä päivänä lähtemään meiltä viideksi, kun äitinsä soitti kotiin syömään.



Tätä ketjua kun pyörittää toistuvasti ,alkaa vähän nyppimään.



Asia vain aktivoitui mielessäni, kun satuimme katsomaan vanhoja lapsista ottettuja videoita (kukahan huutaa 3vuotiaana ja taas 5vuotiaana lattialla, kun ei saa mehua ruuan kanssa? Kuka 7 v huutaa äkäisesti, että minua ei saa kuvata?)

Rajat pitää pystyä asettamaan ilman remmillä uhkailua.

Jos ei pysty, niin silloin on epäonnistunut vanhempana.

Kun lapsi kavaa isoksi ja sinusta tulee vanha mummo,

niin turha sitten itkeä sitä, että lapsi potkii päähän ja vie

rahasi. Väkivalta lisää vain väkivaltaa. Rakkaus ja toisen

ihmisen kunnioittaminen ei synny lyömällä.

Voipi mennä luu kurkkuun... t: 2

No miksi otsikossa sitten ylipäätään mainitaan helppojen lasten vanhemmat (jotka eivät ymmärrä), jos ei haluta väittelyä, vaan keskustella näistä haastavista lapsista? Ihmettelin vain, että haettiinko tässä nyt nimenomaan väittelyä vai sitä empatiaa ja vertaistukea.

tää kun sattuu olemaan keskustelupalsta. Väittelyistä nauttijat vois vaikka vaihtaa palstaa ;) Ja oletko kuullut sellaista sanaa kuin empatia ;)

Mä toivon ap:lle ainakin tosi paljon voimia, koitetaan jaksaa näiden haastavien lastemme kanssa ;) !!

Meilläkin on yksi hankalampi lapsi, yksi helppo ja yksi todennäköisesti jonkin verran hankala (tavallinen?), mutta hänestä on vielä vaikea sanoa, koska on vasta 1 v. Emme ole hakeneet vaikealle lapsellemme diagnoosia, emmekä hae, ellei joku lapsia lähellä oleva taho tule sitä meille ehdottamaan. Kuitenkin on elämän suola, että meitä on moneksi. Vaikea lapsi on myös älykäs, sosiaalinen, liikunnallinen, innostuva, keskittymiskykyinen ja aurinkoinen persoona, mutta kotioloissa näyttää kyllä sen toisenkin luonteen puolensa eli on välillä temperamenttinen räyhääjä ja konnankoukkujen keksijä, jolla on usein tylsää.



Toinen tarvitsee selkeämmät rajat, kun taas toisesta tulisi liian alisteinen, jos samalla tavalla kasvattaisii. Toista joutuu käskyttämään, jotta asiat sujuisivat jotenkuten, kun taas toiselle riittää, kun sanoo kerran pari ja hänen kanssaan voi enempi keskustella asioista.



Jo kohdusta asti olen ennustanut lastemme tulevat luonteet ja vielä ei ole tullutkaan eteen yllätyksiä.



7-, 5- ja 1-vuotiaat lapset

Noh, tais nirhasta ja syvältä. Kasvattaminen on kuitenkin taitolaji, kaikin puolin.



t: 2 jne

Teidän perheenne ja teidän ongelmanne ei kiinnosta

tutustumaan. Säälin silti sinua ja etenkin mahdollisia

lapsiasi! Tuollaisen raukan ei pitäisi olla saanut lapsia

lainkaan.

Vaikka pohimmiltani olen kyllä varma, että tämä on provo...

Ei kukaan oikeasti piekse lapsiaan remmillä. Jos

pieksisi, niin siinä olisi sossu-tantoila pian töitä ja

lasten huostaanotto edessä.

Rajat pitää pystyä asettamaan ilman remmillä uhkailua.

Jos ei pysty, niin silloin on epäonnistunut vanhempana.

Voipi mennä luu kurkkuun... t: 2

Meneeköhän nytkään oikein?



t: se ongelmaperheen kasvattaja, nro 2. Tässä vaiheessa alkaa tämä ketjukin jo hymyilyttää... Väsy varmaan vaivaa.

Voipi mennä luu kurkkuun... t: 2

Todennäköisesti et kyllä ymmärtäisi missä on ongelma vaikka se sulle rautalangasta väännettäisiin. Nimittäin ihminen voi olla huono vanhempi ja luulla olevansa hyvä. Tiedän sen itsestäni. Luulin oikeasti että kaikki on ok ja että olen mitä parhain vanhempi, kunnes menin terapiaan. Ja ne ongelmat oli ihan eri paikassa kuin luulin. Ja mun lapsen hyvä ja mallikelpoinen käytös oli nimenomaan oireilua, ei toisin päin.

Kerro miten remmiä käytetään, me muut ollaan päästy 1800-luvun kasvatuskeinoista joten on vähän ruosteessa tuo fyysisen väkivallan hallinta.

Voipi mennä luu kurkkuun... t: 2

Todennäköisesti et kyllä ymmärtäisi missä on ongelma vaikka se sulle rautalangasta väännettäisiin. Nimittäin ihminen voi olla huono vanhempi ja luulla olevansa hyvä. Tiedän sen itsestäni. Luulin oikeasti että kaikki on ok ja että olen mitä parhain vanhempi, kunnes menin terapiaan. Ja ne ongelmat oli ihan eri paikassa kuin luulin. Ja mun lapsen hyvä ja mallikelpoinen käytös oli nimenomaan oireilua, ei toisin päin.

tyytyväisen perheensä viereen =)

Ei ole helppoa ja jos vielä oikein kunnolla potkii niin koulu ei ymmärrä ja aina saa taistella kaikesta. Jos apua saa niin haettava on vuosivuoden jälkeen uudestaan.



Vanhempia syyllistetään. Kysytään apua ja nostellaan käsiä, pyöritetään päätä kun jotain ehdottaa tai lasta puolustaa ja mitään ei suostuta kokeilemaan. Ja kohta olet vanhempanakin hankala. Yritä sitten olla hyvä ja rauhallinen kun sisällä kuohuu ja huoli on suuri miten maailma lasta kohtelee ja pikkuhiljaa murentaa lapsen itsetunnon palapalalta. Vahvuuksia lapsella on paljon, mutta ne kun ei aina jakaudu jokaiseen kohdalla ihan tasaisesti. Sitten vielä pohdit että perheessä on muitakin jotka huomiosi ansaitsee. Riittämättömyys on niin tuttua ja väsymys.



Mutta jos hyvin käy koulu näkee hyvän tässä haastavassa lapsessa ja kehitystä tapahtuu kun ote on oikea ja opettajana oikea kultakimpale.

että meillä kasvattajillakin on oma tempperamentti, eli ehkä ap:n vaikea lapsi on jonkun mielestä helppo ja hänestä vaan ap kasvattaa tätä lasta väärin.



Esim. itse olen luonteeltani sovitteleva ja siksi toinen lapsemme tuntuu minusta haastavalta ja "vaikealta". Yritän olla hänelle "jämäkkä ja autoritäärinen" koska lapsi selvästi kaipaa sitä. Tämä on itselleni vaan usein vaikeaa, koska en ole yhtään tempperamentiltani tämän tyylinen.

Siskoni joka on aina ollut "armeijatyylinen" komentaja:):) pärjää tämän lapsen kanssa vailla mitään ongelmaa ja ihmetteleekin usein mitä ongelmia niin ihanan lapsen kanssa voi olla!

ei se ole aina vanhempien kasvatuksesta kiinni, onko lapsi helppo vai vaikea. meillä toinen on samanluonteinen kuin aiheen aloittajalla ja toinen hyvin helppo ja molemmat on saanut samankasvatuksen, tiukat rajat, mutt arakastavat. se vain kuuluu lapsen luonteeseen, vaikka välillä savu nousee korvissa ja kyyneleitä pidätellään. Ei pitäisi lähteä heti syyllistämään vanhempia, niinkuin täällä jotkut tekevät.

Hienoa että viilataan taas ääripäästä toiseen. Mulla on kaksi tytärtä jotka ovat kuin yö ja päivä. Toinen on "helppo", aina iloinen, hyväntuulinen ja yhteistyökykyinen. Toinen taas kuin tulta ja tappuraa. Erittäin tempperamenttinen, kärkäs ja aina oikeassa. Tällä lapsella kihahtaa hermo ihan yksinkertaisistakin asioista. Ei mennyt kenkä jalkaan tai aamulla väärät housut. Lapsi on hyvin tunteikas siis kun on iloinen niin on TODELLA iloinen kun kuikuttaa niin oksat pois.

Tytöillä on ikäeroa 1,5v ja ovat olleet vauvasta asti juuri tuon luontoisia kuin ovat nyt. Tämän "hankalamman" kanssa saa puljata ja neuvotella, sumplia ja suunnitella, huijata ja naruttaa. Muuten hakataan päätä yhteen kuin pässit eikä tulosta synny lainkaan.



Siis tämän palstan mukaan olen kasvattanut molemmat lapset erilailla ja päin persettä. Minä ainakin arvostan molempia lapsia niinä persoonallisuuksina kuin miksi he ovat syntyneet. on ihan turha hakata kuutiota ympyränreikään. Hyvä kasvatus on sitä että sen hankalankin kanssa tullaan toimeen ja lapsella on hyvä ja turvallista olla. Ei tarvitse antaa periksi, lelliä, huutaa tai räyhätä.

ja tulen hyvin toimeen yleensä kaikenlaisten lasten kanssa.. itselläni on joko 4 toosi helppoa lasta, tai olen saanut heihinkin tarttumaan rauhallisen toisia kunnioittavan elämäntavan.

olen myös törmännyt vanhempiin joiden mielestä heidän lapsensa ovat hirviöitä, jotka eivät usko mitään jne. jotenkin tuntuu et jos uskot lapsen olevan riesa, hän rupee niin myös käyttäytymään, varsinkin jos sitä tämä vanhempi toitottaa kaikille tutuille kovaan ääneen lapsen kuullen.

sit taas eri vanhemmat odottavat lapsilta eri asioita.. esim jonkun 3 vuotiaan äiti voi olla sitä mieltä et ulkona ei saa rypeä vaatteita likaiseksi ja toisen samanikäisen vanhempi ei moisesta piittaa..jälkimmäistä varmasti täytyy komentaa vähemmän.

eli voisko ap nyt selventää vielä, et millainen on helppo lapsi ja millainen vaikea?

entä mitä kaikkea lapselta vaaditaan?

Ei joku ole temperamenttisempi (=polkee jalkaa) kuin joku toinen. Vaan temperamentteja on erilaisia, jaotellaan helppohin,, haastaviin ja hitaasti lämpeäviin. Se jalkaa polkeva on varmaan haastava..



Mikään niistä ei ole toistaan parempi tai huonompi ja siksi niiden tiedostaminen voi auttaa aikuista ymmärtämään ja kunnioittamaan kunkin lapsen yksilöllisiä tarpeita. Ja voimme reagoida (kasvattaa) lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Kuten joku totesikin, voi toisesta vaativa lapsi olla helppo kasvatettava (koska oma temperamentti ja siten kasvatustyyli sopii hyvin yhteen), kun taas toisesta hitaasti lämpenevän temperamentin omaava voi olla haastava kasvatettava (joutuu pitkään harkitsemaan uusia tilanteita jne).



Oma tyttöni näyttää muista helpolta, kun on hyväntuulinen. Näyttäähän se siltä, kun pyöritän kuviot niin että hommat sujuu, eli vauvasta asti hän on ollut erittäin tarkka esim. ruoka-ajoista, sitä ruokaa on oltava sillä tietyllä minuutilla, muuten tulee huuto. Niinpä kassit ja taskut on välipalaa täynnä ja meillä hyvin helposti sujahdetaan ravintolaan syömään jos näyttää siltä että ruokailu voi venähtää. Vauvana tämä sama tarkoitti sitä että rinta esiin 10 min sisällä siitä kun avaa silmänsä tai muuten kauhea raivari, joten ihan sama missä olet, bussissa, kaupassa vai missä, niin imettämään vaan. Toinen homma oli vaipat, likaista vaippaa ei sietänyt ei yhtään, se piti/pitää vaihtaa usein. Osaan ennakoida, joten menee hyvin. Onneksi olen luonteeltani "varautuja", niin hommat sujuu :) toisenlaisella temperamentilla varustettuna voisin kokea asian hankalaksi.

kaksi helppoa, yksi ylivilkas ja yksi keskiverto. Jos minulla olisi ollut vain nuo kaksi lasta, pitäisin itseäni erinomaisena kasvattajana, ja varmaan mielessäni paheksuisin kaikkia riehuvien lasten vanhempia. Ja vaikka olisi nuo kolme, olisin varmaan mielestäni onnistunut ihan hienosti. Tuo meidän vilkkain tapauksemme on oikeasti vaatinut meiltä eniten, ja varmaan myös eniten olemme virheitä hänen kanssaan tehneet. Mutta ihan mahtava lapsi on, älykäs, huumorintajuinen, nykyään onneksi elämänmyönteinenkin. Ihme ja lahja hän on. Mutta monesti olemme joutuneet apuakin pyytämään hänen kanssaan. Ja onneksi olemme saaneetkin, ihanilta ihmisiltä.

kuten kakkosella taitaa olla tyylinä.