Lue keskustelun säännöt.
Hyi helvetti, mikä kirjoitus Hesarissa, lantio repesi synnytyksessä kahtia
21.02.2010 |
Varmaan täällä on siitä joku jo kirjoittanutkin. Alkoi oksettaa pelkkä ajatuskin. Onneksi kaikki lääkärit eivät ole tuollaisia hirviöitä.
Kommentit (173)
kertoa, mitä siinä ah niin ihanassa, luonnollisessa alatiesynnytyksessä voi tapahtua. Sitä kun joka käänteessä ylistävät niin lääkärit kuin aivopestyt äiditin ("toipuu nopeammin").Ja että lääkäri tietää asiat paremmin kuin äiti.
-Pitäisiköhän pyytää toimittaa tekemään jatkojuttu kolmesta pelkosektiostani, joista toivuin huippunopeasti ilman mitään komplikaatioita?
(Mainittakoon, että on kokemusta myös alatiesynnytyksestä, josta henkinen toipuminen kesti vuosikausia ja vaati psykologikäyntejä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta lääkärinä tiedän myös, että lääketiede ja osa-alueensa gynekologia on tiedettä. Lääkärin ammattiin kuuluu arvioida synnytykset ja keisarinleikkausten tarpeet kovan faktan perusteella. Muuhun ei voida lähteä. Näin toimitaan myös kaikilla muillakin lääketieteen aloilla. Lääkärin ammattiin kuuluu myös aina ajatella potilaan parasta. Virhearviointeja tapahtuu, mutta siihen ei vaan voida lähteä, että potilas kertoisi lääkärille, että miten häntä kuuluisi tänään hoitaa. Se ei olisi äidin eikä lapsen etu. Synnytyksessä on aina ollut ja tulee aina olemaan riskejä. Samoin kaikissa leikkauksissa. Ainoa fyysisesti riskitön tapa saada lapsi on adoptio ja siihen taas liittyvät omat muunlaiset ongelmansa. Suo siellä, vetelä täällä, niin se vain valitettavasti on.
Miksi lääkäriä pitää tuollaisen takia nimittää hirviöksi? Tuollaista nyt vaan voi sattua, ehkä äidillä oli jokin sairaus tai jotain takana, että paikat noin pääsivät repeilemään, ei lääkäri voi tuollaista ennakoida. Tuon äidin lantio olisi voinut ihan pienen vauvan synnytyksessä käyttäytyä ihan samoin. Minulla ei lantio sentään kahtia repeytynyt vaikka vauvaa revittiin imukupilla takapuolesta, lääkäri älysi lopettaa repimisen kun huusin tarpeeksi kun kävi sairaan kipeästi, vaikka muulloin en tuntenut mitään koska epiduraali oli vienyt koko alaruumiin tunnottomaksi.
t. perätilaisen esikoisen alakautta synnyttänyt, jota ommeltiin 1,5 tuntia kokoon ja lantio kipuili monta kuukautta.
"Mutta lääkärinä tiedän myös, että lääketiede ja osa-alueensa gynekologia on tiedettä. Lääkärin ammattiin kuuluu arvioida synnytykset ja keisarinleikkausten tarpeet kovan faktan perusteella. Muuhun ei voida lähteä. Näin toimitaan myös kaikilla muillakin lääketieteen aloilla. Lääkärin ammattiin kuuluu myös aina ajatella potilaan parasta. Virhearviointeja tapahtuu, mutta siihen ei vaan voida lähteä, että potilas kertoisi lääkärille, että miten häntä kuuluisi tänään hoitaa."
Kerropa sitten, millä perusteella arvioidaan, ettei potilas tarvitse ollenkaan kipulääkettä? Siis mikä on se lääketieteellinen peruste sille, että potilas synnyttää "luomuna", synntyspelosta ja pelkopolin sopimuksista huolimatta. Mikä on lääketieteellinen peruste 2h 50min ponnistusajalle? Ymmärtävätkö lääkärit käsitteen psyyke? Ihminen ei kestä mitä tahansa, ei fyysisesti eikä psyykkisesti. Eikä se vauvakaan kestä mitä tahansa.
Muita perusteita tuskin synnytykselleni oli kuin silkka välinpitämättömyys ja mielivalta. Synnytysyksikön johtava lääkäri sentään uskalsi myöntää, että synnytys hoidettiin "ihan pieleen".
Minä olen myös pienikokoinen ja vauvat olleet isoja...
- ilmeisesti sinulla lantion sisätilavuus sitten pienempi? Minulla "sisältä tilava lantio" (vaikka esim hamekoko 34), ja siksi isokin vauva mahtui.
Kakkonen jopa aika helposti vaikka oli vähän esikkoa isompi = ei repeämiä.
Minulle ei kyllä sairaalassa mitenkään ikävästi puhuttu - päinvastoin synnytyssairaalan lääkäri painotti että Suomessa ei kenenkään ole pakko synnyttää alakautta, vaan kyllä sen pelkosektion saa jos ei millään muuten uskalla synnyttää. (Näin siis Kättärillä v 2004).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertoa, mitä siinä ah niin ihanassa, luonnollisessa alatiesynnytyksessä voi tapahtua. Sitä kun joka käänteessä ylistävät niin lääkärit kuin aivopestyt äiditin ("toipuu nopeammin").Ja että lääkäri tietää asiat paremmin kuin äiti.
-Pitäisiköhän pyytää toimittaa tekemään jatkojuttu kolmesta pelkosektiostani, joista toivuin huippunopeasti ilman mitään komplikaatioita?
(Mainittakoon, että on kokemusta myös alatiesynnytyksestä, josta henkinen toipuminen kesti vuosikausia ja vaati psykologikäyntejä)
ihanassa, luonnollisessa alatiesynnytyksessä ovat sekä äidit että vauvat kuolleet (ja kuolevat yhäkin ei-länsimaissa) ennen vanhaan.
Kiitos lääketieteen, äiti-lapsikuolleisuus on Suomessa tosi alhainen.
SIlti sanoisin, että asia pitäisi ennemminkin nähdä niin päin että onneksi naisilla on mahdollisuus edelleen synnyttää niin kuin luonto on tarkoittanut = alateitse, mutta ILMAN niitä menneiden vuosisatojen pahimpia riskejä (=yleensä hätätilanteissa sekä äiti että lapsi pystytään pelastamaan tilanteessa, jossa ennen nykylääketiedettä olisi menehdytty).
Kulttuurimme on vieraantunut ihmisenä olemisen biologiasta. Sekä syntymä että kuolema on etäännytetty ja medikalisoitu.
Tämä on muuten oivallisen länsimaisen kulttuurimme "musta aukko", asia, joka pikemminkin köyhdyttää elämäämme kuin lisää elämän laatua.
Syntymä ja kuolema ovat kulttuurissamme tabu.
Mitenköhän ikävät kokemukset vähän haastavampien synnytysten hoidosta tuntuvat kasautuvan juuri sinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ruotsissa saat itse valita kumpi sopii. nykyään luulisi löytyvän keinot selvittää mahtuuko vauva ulos vai vaarantaako alatie synnytys kummankin hengen.
Täällä ei saa itse noin vain valita kumman haluaa.Itselleni on tehty pelkosektio täällä tukholmassa,ja ihan samat pelkopolit piti käydä läpi kuin suomessa.Ketäänhän ei voi loppupeleissä pakottaa alatie synnytykseen.
Ilokaasun voimalla synnytin ja samoin myös seuraavan, vaikka repesin peräsuoleen asti. Mistään sektioista tai peloista ei ollut puhettakaan missään vaiheessa, että voit mennä muualle vittuilemaan.
Minä olen myös pienikokoinen ja vauvat olleet isoja...
- ilmeisesti sinulla lantion sisätilavuus sitten pienempi? Minulla "sisältä tilava lantio" (vaikka esim hamekoko 34), ja siksi isokin vauva mahtui.
Kakkonen jopa aika helposti vaikka oli vähän esikkoa isompi = ei repeämiä.
Minulle ei kyllä sairaalassa mitenkään ikävästi puhuttu - päinvastoin synnytyssairaalan lääkäri painotti että Suomessa ei kenenkään ole pakko synnyttää alakautta, vaan kyllä sen pelkosektion saa jos ei millään muuten uskalla synnyttää. (Näin siis Kättärillä v 2004).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertoa, mitä siinä ah niin ihanassa, luonnollisessa alatiesynnytyksessä voi tapahtua. Sitä kun joka käänteessä ylistävät niin lääkärit kuin aivopestyt äiditin ("toipuu nopeammin").Ja että lääkäri tietää asiat paremmin kuin äiti.
-Pitäisiköhän pyytää toimittaa tekemään jatkojuttu kolmesta pelkosektiostani, joista toivuin huippunopeasti ilman mitään komplikaatioita?
(Mainittakoon, että on kokemusta myös alatiesynnytyksestä, josta henkinen toipuminen kesti vuosikausia ja vaati psykologikäyntejä)
ihanassa, luonnollisessa alatiesynnytyksessä ovat sekä äidit että vauvat kuolleet (ja kuolevat yhäkin ei-länsimaissa) ennen vanhaan.
Kiitos lääketieteen, äiti-lapsikuolleisuus on Suomessa tosi alhainen.
SIlti sanoisin, että asia pitäisi ennemminkin nähdä niin päin että onneksi naisilla on mahdollisuus edelleen synnyttää niin kuin luonto on tarkoittanut = alateitse, mutta ILMAN niitä menneiden vuosisatojen pahimpia riskejä (=yleensä hätätilanteissa sekä äiti että lapsi pystytään pelastamaan tilanteessa, jossa ennen nykylääketiedettä olisi menehdytty).
Kulttuurimme on vieraantunut ihmisenä olemisen biologiasta. Sekä syntymä että kuolema on etäännytetty ja medikalisoitu.
Tämä on muuten oivallisen länsimaisen kulttuurimme "musta aukko", asia, joka pikemminkin köyhdyttää elämäämme kuin lisää elämän laatua.
Syntymä ja kuolema ovat kulttuurissamme tabu.
Kuten tuossa jutussakin on sanottu, jos sektioita ruvettaisiin tekemään liukuhihnalta äitien vaatimuksista, seuraamukset kertautuisivat lähitulevaisuudessa.
Minäkin haluaisin seuraavalla viikolla mielelläni nähdä sen sektiojutun, jossa vaaditussa sektiossa on kaikki mennyt pieleen. Se olisi sopivaa vastapainoa tälle tämän päivän hysterisoinnille synnytyksen ympärillä.
Hyvä että sektio on olemassa silloin kun sitä tarvitaan, mutta kyllä se on ihan fakta, että hyvin mennyt sektio ei voi kuitenkaan koskaan yhtä helppo kuin hyvin mennyt alatie. Sektiossa tulee aina iso viilto seitsemään kudoskerrokseen, aina tikkejä, aina nostelukielto, aina arpikudosta kohtuun, aina kohonneet riskit seuraavissa raskauksissa. Hyvin mennyt alatie taas on sellainen kuin minulla ollut kolme kertaa: Synnytyspöydältä olen kavunnut omin jaloin hoitelemaan vauvaani, tikkejä ei ole tullut kuin kolmessa synnytyksessä yhteenä 6 ( 4, 2 ja 0), istumaan olen pystynyt heti, eikä mitään riskejä ole tullut tuleviin raskauksiin.
Yrittäkää nyt ihan oikeasti ymmärtää, että se todella on niin, ettei ole mitään absoluuttista turvallisinta tapaa synnyttää, vaan se on oikeasti juuri niin, että suo siellä, vetelä täällä.
miksei äiti saa olla ohjaamassa kohtaloaan? Miksi kaikki päätökset annetaan lääkärin tehtäväksi? Lääkäri kun ei kuitenkaan tunne niin kuin äiti tuntee, lääkäriltä puuttuu äidinvaisto ja lääkärillä ei ole mitään vastuuta. Lääkäri ei hoida hapenpuutteesta kärsinyttä lasta seuraavat 18 vuotta. Lääkäri ei ole se jolta tulee kakat housuun seuraavat kolme kuukautta.
En ole koskaan tavannut yhtäkään äitiä, joka on vaatinut pelkosektion ja ollut siihen tyytymätön! Kaikki tuntemani sektioäidit ovat olleet erittäin tyytyväisiä siihen että ovat saaneet sektion ja sitä myöten terveen vauvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestä tuo juttu oli ihan seiskatasoa? Totuuspohja häviää jos asiaa ei esitetä perusteellisesti kaikinpuolin, nythän asiasta on vain äidin kertomus luettavana. Lisäksi en ymmärrä mikä jutun tarkoitus oli; nostaa sektion arvostusta vai mikä?
Lääkärit ovat varmastikin kieltäytyneet kommentoimasta tapausta Tämä on hyvinkin tavallista tapauksissa, joissa on tehty hoitovirhe.
Oman kokemukseni mukaan juuri näin.
Synnytykset sujuneet ongelmitta, mutta olen saanut lapselleni potilasvahinkokorvauksen vaikka "toimittiin vallitsevan hoitokäytännön mukaan".
Jopa huvitti saada alle viikon välein postissa sairaalan vastine muistutukseeni (6 kuukautta sen jättämisen jälkeen), jonka johtopäätös oli, että kaikki meni hyvin ja toimittiin vallitsevan hoitokäytännön mukaan ja sitten heti perään Potilasvakuutuskeskuksen päätös hoitovirheen korvaamisesta luokassa vaikeat vammat perusteluna, että huolellisemmalla hoidolla olisi vahinko voitu välttää täysin ja nopeammalla jatkohoitoon ohjauksella oikeille asiantuntijoille olisi vamman paranemisen pitkittyminen voitu hyvin todennäköisesti välttää.
siis jutussa. Virhearvioita sattuu. Ja jutun pointtihan oli se, kun Suomen alhaisia sektio-lukuja verrataan mm. Etelä-Euroopan maihin, joissa on yksityiset sairaalat, että Suomessa sektioon mennään lääketieteellisin perustein (poikkeuksena muutaman pelkotapaukset). Esim. Italiassa sektio tehdään yksityisissä sairaaloissa siksi, että siitä sairaala saa enemmän rahaa.
Ainakin rahalla pitäisi saada sektio jos ei muuten!
Eikö aleta samantien meuhkata, että abortteja ei saa tehdä kuin terveydellisin perustein ja nekin pitää itse kustantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksi erittäin vaikeaa alatiesynnytystä. Ekassa murjouduin minä ja tokassa lapsi. Onneksi korjattavissa olevia juttuja. Kolmatta yritettiin alakautta, mutta tulos oli hätäsektio. Nyt minulla on sitten vammautunut lapsi. Asia joka olisi voitu estää suunnitellulla sektiolla toivomukseni mukaan. Kalliiksi tulee yhteiskunnalle lapseni hoitaminen ja kuntouttaminen.
Neljättä odottaessani sain onneksi fiksun ja ajattelevaisen lääkärin. Lääkärin joka uskalsi kyseenalaistaa kollegojensa aiemmat päätökset ja todeta ne virheiksi. Sain itse päättää, synnytänkö alakautta vai haluanko sektion. Valitsin sektion enkä ole katunut. Terve äiti ja terve lapsi.
Jos oisin tuo Hesarin äiti, en todellakana jättäisi asiaa tuohon. Nainenhan on hyvänen aika invalidisoitunut hoitovirheen takia loppuelämäkseen!!
miksei äiti saa olla ohjaamassa kohtaloaan? Miksi kaikki päätökset annetaan lääkärin tehtäväksi? Lääkäri kun ei kuitenkaan tunne niin kuin äiti tuntee, lääkäriltä puuttuu äidinvaisto ja lääkärillä ei ole mitään vastuuta. Lääkäri ei hoida hapenpuutteesta kärsinyttä lasta seuraavat 18 vuotta. Lääkäri ei ole se jolta tulee kakat housuun seuraavat kolme kuukautta.
En ole koskaan tavannut yhtäkään äitiä, joka on vaatinut pelkosektion ja ollut siihen tyytymätön! Kaikki tuntemani sektioäidit ovat olleet erittäin tyytyväisiä siihen että ovat saaneet sektion ja sitä myöten terveen vauvan.
Lääkäri on kuitenkin se, joka on opiskellut asiat. Äiti on se, josta tuntuu joltakin. Yhteisymmärrykseen pitäisi tietysti päästä, mutta äitienkin olisi vähän mietittävä, että mikä painaa enemmän: se, että minusta tuntuu joltakin vai se, että asiaa on tutkittu kymmenillätuhansilla potilailla ennen minua. Ei ole helppoa pystyä ajattelemaan rationaalisesti synnytyksen yhteydessä, koska se oikeasti on niin vaarallinen ja erikoislaatuinen tapahtuma. Mutta kuitenkaan olisi hyvä ymmärtää, että jos minä tunnen ihmisiä, joille on tapahtunut jotakin tai sitten ei, ei ole tilastollisesti käypää dataa.
miksei äiti saa olla ohjaamassa kohtaloaan? Miksi kaikki päätökset annetaan lääkärin tehtäväksi? Lääkäri kun ei kuitenkaan tunne niin kuin äiti tuntee, lääkäriltä puuttuu äidinvaisto ja lääkärillä ei ole mitään vastuuta. Lääkäri ei hoida hapenpuutteesta kärsinyttä lasta seuraavat 18 vuotta. Lääkäri ei ole se jolta tulee kakat housuun seuraavat kolme kuukautta. En ole koskaan tavannut yhtäkään äitiä, joka on vaatinut pelkosektion ja ollut siihen tyytymätön! Kaikki tuntemani sektioäidit ovat olleet erittäin tyytyväisiä siihen että ovat saaneet sektion ja sitä myöten terveen vauvan.
Tätä olen miettinyt myös. Miksi äidillä ei ole mitään merktiystä. Miksi lääkäri päättää. Moni ei tajua sitä, että lääkäritkin ovat vain ihmisiä ja on hyviä, keskinkertaisia ja huonoja lääkäreitä (ja valelääkäreitä := )
Mutta toisaalta Suomessa muutenkin on yhteiskunnan vastuulle siirretty kaikki mahdollinen. Lähin oamainen on viranomainen, vanhukset jätetään oman onnensa nojaan, yhteisöllisyys on kadonnut, hädässä olesvaa lähimmistä ei auteta... Joten hyvin sopii, että lääkäri päättää myös naisen elämän tärkeimmästä asiasta.
Osalla sektio on turvallisempi molemmille. Lääkärin tehtävä arvioida turvallisin synnytystapa, aina tässä ei onnistuta. Jännää muuten, että useimmat alan ihmiset ei millään haluaisi sektiota. Suomessa on alhaisin laspi- ja äitikuolleisuus maailmassa. Haluatteko tosiaan Italian malliin jossa sektion saa pyytämällä ja äitejä ja lapsia kuolee paljon enemmän?
miksei äiti saa olla ohjaamassa kohtaloaan? Miksi kaikki päätökset annetaan lääkärin tehtäväksi? Lääkäri kun ei kuitenkaan tunne niin kuin äiti tuntee, lääkäriltä puuttuu äidinvaisto ja lääkärillä ei ole mitään vastuuta. Lääkäri ei hoida hapenpuutteesta kärsinyttä lasta seuraavat 18 vuotta. Lääkäri ei ole se jolta tulee kakat housuun seuraavat kolme kuukautta. En ole koskaan tavannut yhtäkään äitiä, joka on vaatinut pelkosektion ja ollut siihen tyytymätön! Kaikki tuntemani sektioäidit ovat olleet erittäin tyytyväisiä siihen että ovat saaneet sektion ja sitä myöten terveen vauvan.
Lääkäri on kuitenkin se, joka on opiskellut asiat. Äiti on se, josta tuntuu joltakin. Yhteisymmärrykseen pitäisi tietysti päästä, mutta äitienkin olisi vähän mietittävä, että mikä painaa enemmän: se, että minusta tuntuu joltakin vai se, että asiaa on tutkittu kymmenillätuhansilla potilailla ennen minua. Ei ole helppoa pystyä ajattelemaan rationaalisesti synnytyksen yhteydessä, koska se oikeasti on niin vaarallinen ja erikoislaatuinen tapahtuma. Mutta kuitenkaan olisi hyvä ymmärtää, että jos minä tunnen ihmisiä, joille on tapahtunut jotakin tai sitten ei, ei ole tilastollisesti käypää dataa.
Ulkomailla synnyttäneenä voin sanoa, että oli tosi kiva käydä samalla lääkärillä 9 kuukauden ajan ja sitten mennä yhteistuumin hänen kanssaan synnyttämään. Oli kiva, kun hän soitti muutaman kerran synnytyksen jälkeen vielä kotiin. Toki kuuluu normaalikäytäntöön, mutta kyllä siitä hyvä mieli tuli.
Ja olipa ihana palata saman lääkärin luokse, kun toinen raskaus alkoi! Ihan kuin olisi kotiin mennyt.
Suomalainen laitos- ja liukuhihnatyyli tuntuu pahalta.
Osalla sektio on turvallisempi molemmille. Lääkärin tehtävä arvioida turvallisin synnytystapa, aina tässä ei onnistuta. Jännää muuten, että useimmat alan ihmiset ei millään haluaisi sektiota. Suomessa on alhaisin laspi- ja äitikuolleisuus maailmassa. Haluatteko tosiaan Italian malliin jossa sektion saa pyytämällä ja äitejä ja lapsia kuolee paljon enemmän?
Vai äidit, jotka eivät saa asianmukaista hoitoa? Veikkaisin jälkimmäistä.
vauvat olleet isoja...Tähän muistetaankin aina sairaalassa vedota, että tottakai synnytys on vaikeampi koska olen niin pieni, oma vika siis, ja mitäs läksit.