Hyi helvetti, mikä kirjoitus Hesarissa, lantio repesi synnytyksessä kahtia

ja jos tekee niinkuin minä, ettei synnytä koskaan alakautta, niin mitä sitten. Toki myös pieni kohonnut riski on raskaudenkin aikana. Minä luotan omiin vaistoihini enkä sektiovastaisen lääkärin arvioon. Minulla onkin 3 tervettä lasta ja itselläni vain arpi mahassa, ei revennyttä alapäätä tai revennyttä lantiota saati traumoja synnytyksestä.

että sektio on iso riski seuraavassa raskaudessa. Eli synnytystapaa päätettäessä pitäisi huomioida se haluaako nainen vielä lisää lapsia vai ei.

että riskiprosentti on seuraavassa synnytyksessä vähän pienempi? Jos vaihtoehtona on sektio, jonka jälkeen voit päättää, haluatko edes enää lapsia?

T: vittuuntunut synnytyskone

että sektio on iso riski seuraavassa raskaudessa. Eli synnytystapaa päätettäessä pitäisi huomioida se haluaako nainen vielä lisää lapsia vai ei.

lause: "hiljaiset jäävät ASIANTUNTIOIDEN armoille"

annahan tilastoja.. suuren repeämän riski ja niiden yleisyys ei ole kovin suuri prosentti kaikista synnytyksistä.. eipäs taas yleistetä yhden tapauksen perusteella

Hei haloo, kaikille ei tule hesaria

Asun yli 500 km:n päästä Helsingistä, joten yhden jutun takia ei todellakaan kiinnosta ostaa koko lehteä. Elämää ON Kehä 3:n ulkopuolellakin.

Ja meille tulee hesari ;)

Siellä se juttu on. Ensimmäisenä sunnuntai-sivuilla.

No eipä ole ei. Ei meidän lehdessä.

Tiedätkö, kun kaikki ei asu helsingissä, katsos kun muuallakin suomessa on elämää..Mistäs me voidaan tietää missä lehdessä.

HS:n jutusta saa valitettavasti sen virheellisen käsityksen, että äiti pakotettaisiin synnyttämään alateitse vasten tahtoaan. Tuo ei pidä paikkaansa. Ketään ei pakoteta, eikä kenenkään kannata jättää lapsia tekemättä sitä varten, että ei syystä tai toisesta halua synnyttää alateitse.



Käytännössä tämä tarkoittaa tänä päivänä vielä sitä, että äiti joutuu hankkimaan pelkosektiodiagnoosin käymällä esim. pelkopolilla muutaman kerran asiasta keskustelemassa. Jos noiden keskusteluiden jälkeen, edelleen haluaa sektion niin sen myös saa. Ainoa ongelma on, että jos synnytys käynnistyy yöllä niin sairaalassa ei välttämättä tehdä öisin näitä pelkosektioita eli jos vauva ehtii maailmaan ennen aamua, niin sektiota ei välttämättä sitten ehditä tehdä, jos hätäsektion edellytykset eivät täyty.



Sektion saaminen ei vaadi huutamista, kiukuttelua tms. vaan ihan asiallista keskustelua, mutta luonnollisesti äidin itsensä pitää osata olla tiukkana ja sanoa mitä haluaa. Ei sen kummempaa ;)

Kolmannen tai neljännen asteen repeämiä joudutaan ompelemaan yhdeltä prosentilta synnyttäjistä.

prosentuaalisesti pieni määrä, mutta kyllähän sen aika moni (lukumääräisesti) joutuu kokemaan.

annahan tilastoja.. suuren repeämän riski ja niiden yleisyys ei ole kovin suuri prosentti kaikista synnytyksistä.. eipäs taas yleistetä yhden tapauksen perusteella

Hei,

Kokonaisen jutun copy-pastaaminen rikkoo tekijänoikeuksia. Jutun sisältöä voi referoida ja osia lainata.

Kaikkea journalistista materiaalia ei toistaiseksi saa maksutta.

terveisin toimittaja

rautalangasta vääntäen, että MITÄ siellä on revennyt ja miten? Lantio sinänsä ei sano minulle paljon mitään.

hesarin ensi sunnuntain numerossa on vastaavanlainen juttu, missä sektiossa tullut jokin komplikaatio äidille. Lääkärin kommentti olisi myös kiva kuulla.

hesarin ensi sunnuntain numerossa on vastaavanlainen juttu, missä sektiossa tullut jokin komplikaatio äidille. Lääkärin kommentti olisi myös kiva kuulla.

Tämän aamun jutun juoni ei poikennnut Hesarin tyypillisestä asennelinjasta ollenkaan: lääkärit ovat aina roistoja kirjoitettiinpa sitten annetusta/evätystä hoidosta tai palkoista. Kyseisen jutun hoitopäätösten ja tapahtumien arviointi vain yhden osapuolen kertoman tarinan perusteella on erittäin vaikeaa. Raskauteen, synnytykseen ja lapsivuodeaikaan liittyy riskejä, jotka yksilön kohdalla toteutuessaan tuntuvat aina kurjilta.

Tällaisen jutun jälkeen monet raskaana olevat saattavat ahdistua ja kuvitella, että sektio olisi parempi ja turvallisempi vaihtoehto kuin normaali synnytys alakautta. Omalla kohdallani synnytykseen on vain muutamia viikkoja ja kuulun selvästi vähemmistöön synnytyspelkoisista: en missään nimessä haluaisi joutua sektioon leikkaus- ja anestesiariskien vuoksi (olen perusterve, ei aik leikkauksia tai synnytyksiä, mutta saanut lääketieteellisen koulutuksen ja toimin itse muulla operatiivisella alalla). Toki jos lapsen/oma tilanne sitten synnytyksen edetessä sitä vaatii, niin luotan henkilökunnan tekemään arvioon parhaasta mahdollisesti hoitopäätöksestä tiedostaen, että yleensä kaikki sujuu hyvin, mutta ihmiskeho voi olla arvaamaton.

mutta jotenkin tuli mieleen, että yksi tämmöinen erehdys ja sitä riepotellaan sosiaalipornomielessä valtakunnan päälehdessä = jää sellainen kuva, etti muitakaan synnytyksiä hoideta kunnialla.

Ajatelkaa nyt, kuinka monta ONNISTUNUTTA synnytystä (alateitse/sektiolla) Suomessa on. Eiköhän täällä ole suht turvallista synnyttää.

Ja tosiaan, juttu oli kirjoitettu naisen näkökulmasta. Todellisuuden tapahtumia ei tiedä kukaan.

Todella ikävä tapaus kyllä.

mielestä tuo juttu oli ihan seiskatasoa? Totuuspohja häviää jos asiaa ei esitetä perusteellisesti kaikinpuolin, nythän asiasta on vain äidin kertomus luettavana. Lisäksi en ymmärrä mikä jutun tarkoitus oli; nostaa sektion arvostusta vai mikä?

joka on mennyt pieleen. Silloin näkökulma olisi jotakuinkin verrannollinen.

hesarin ensi sunnuntain numerossa on vastaavanlainen juttu, missä sektiossa tullut jokin komplikaatio äidille. Lääkärin kommentti olisi myös kiva kuulla.

Lääkäri oikeasti yritti kaikin keinoin saada minut synnyttämään perätilalapsen alakautta, oli ensimmäinen lapsi. Itkin ja raivosin ja sain sektion ja olen erittäin tyytyväinen. Kuka olisi ottanut vastuun jos lapsi olisi vaikkapa vammautunut hapenpuutteen takia? Eipä kukaan.

Mulla neljä lasta, jotka kaikki syntyneet Kättärillä ja kaikki syntyneet sektiolla. Onpa muuten yhden leikannut suunnitellusti juuri lehdessä mainittu Ulander.

Ekan kohdalla en osannut olla tarpeeksi vaativa, pääsin synnytystapa-arvioon ja jopa pelvimetriaan, mutta sitten suostuin kokeilemaan alateitse oman tahtoni vastaisesti. No, lapsi ei mahtunut tulemaan ja jouduin 20 tunnin yrityksen jälkeen kiireelliseen sektioon. Seuraavat kolme sektiota sain helpommin, tosin tokaa varten piti käydä niissä supernaurettavissa pelkokeskusteluissa pari kertaa. Kun en kuitenkaan vaihtanut kantaani, sain suunnitellun sektion 39+0. Seuraavien kahden kanssa ei tarvinnut enää asiasta edes keskustella, sektioaikaa varten jouduin kuitenkin käymään siellä, mikä sekin oli toisaalta ihan turhaa ja typerää byrokratiaa.



Olen todella onnellinen että kertaakaan en ole joutunut ketään lapsistani pusertamaan ulos vaan ovat päässeet vahingoittumattomina leikkausviillosta ulos.



Omien lasteni toivon saavan lapsensa myös sektiolla.

olen sektion saanut ensimmäisessä synnytyksessä, tosin taisin sitä pyydellä jo 6h ennen kuin jouduin sitten kiireellä sektioon.



Toisen synnytyksen kohdalla lääkäri sanoi ettemme toista samaa virhettä vaan tehdään suunniteltu sektio.



Olkoonkin, että sektiossa on paljon paljon suuremmat riskit kuin alatiesynnytyksessä, niin on tilanteita jolloin sektio on tehtävä.

Ja toki sektio on kallis operaatio, esim. naistenklinikalla ja pääkaupungin muissa synnäreissä on paljon helpompi "pitkittää" sektiopäätöstä ja yrittää alatiesynnytyksen onnistumista, sillä apu niin syntyvälle vauvalle kuin äidillekin on erittäin lähellä.

Mutta synnytyksen kulku voi olla mitä yllättävin, joten siltä tuskin koskaan tullaan välttymään ettei mitään virhearvioita tulisi tai ettei koskaan tapahtuisi mitään vauvalle tai äidille.

Hanna Venäläinen kertoo ponnistaneensa rajusti ja tuo ponnistusaika oli lyhyt. Jos ei olisi ollut mitää puudutetta, kuten itselläni ei ollut ja lapsi oli myös iso ja yliaikainen.

Ponnistusvaihe oli todella kivulias, vaikka en muuten huutanut synnytyksessä, niin ponnistusvaiheessa huusin tuskasta. Supistukset työnsivät vauvaa ulos ja minä hidastin vauvan työntymistä ulos ja näin vauva syntyi nätisti ja kudokset antoivat periksi. Ei tullut naarmuakaan ja minulla on ahdas sisälantio. Vauva ei ollut laskeutunut ennen ponnistusvaihetta, koska pää ei ollut mahtunut lantiooni.



Tämä on vaan arvailua, mutta varmasti olisi suuremmilta tuhoilta säästynyt, jos ei olisi itse ponnistanut vaan antanut elimistön hoitaa asian.

siis jutussa. Virhearvioita sattuu.

Ja jutun pointtihan oli se, kun Suomen alhaisia sektio-lukuja verrataan mm. Etelä-Euroopan maihin, joissa on yksityiset sairaalat, että Suomessa sektioon mennään lääketieteellisin perustein (poikkeuksena muutaman pelkotapaukset). Esim. Italiassa sektio tehdään yksityisissä sairaaloissa siksi, että siitä sairaala saa enemmän rahaa.

virhearvio ja virhearvio kyllä tässätapauksessa on jo kyseessä hoitovirhe. ruotsissa saat itse valita kumpi sopii. nykyään luulisi löytyvän keinot selvittää mahtuuko vauva ulos vai vaarantaako alatie synnytys kummankin hengen. minusta jo alapään törkeä repeytyminen voi pilata naisen elämän. varsinkin sulkijalihasten rikkoutuminen, eihän se lääkäriä haittaa mutta naiselle tuo elinikäisen invaliditeetin vaan siksi että "luonnollisuus" kunniaan??