Hyi helvetti, mikä kirjoitus Hesarissa, lantio repesi synnytyksessä kahtia

Tuli mieleen oma synnytys, jossa kesti 1,5 vrk, käynnistys, ei puudutusta tai se ei toiminut. Lapsen sydänäänet ilmeisesti heikkenivät -> imukuppi ja minulle pahat repeämät, lapsi elvytykseen kun oli eloton.

En tiedä mitä tapahtui, miksi ja sairaalassa ei ole mitään tarkempia tietoja synnytyksestäni.

Neljän vuoden jälkeen kärsin yhä pysyvistä vammoista joita ei yleisellä puolella edes tunnusteta (vain 1 lääkäri monesta on huomannut vikaa), saatikka osata hoitaa.

Olenkin miettinyt olenko ainoa tällainen, jolla arpikudos on vetänyt tiukkaan kaikki paikat? Kun ei kerta vastaavaa tapausta ole missään tullut vastaan (edes netissä).

Joka päivä kärsin ulostusvaikeuksista (joko ei tule ulos tai se jää sinne jonnekin) ja yhdyntä on vaikeata, koska venymistä ei normaalisti tapahdu, saan kitkavaurioita.

Psyykkisesti sain trauman, terapiassa olen käynyt, mutta en jaksa taistella vammojen korjaamiseksi. Eräs ylilääkärikin sanoi vain että osta kosteuttavia voiteita.

Minulla ei ole rahaa siihen että hakeutuisin yksityiselle puolelle, todellisen asiantuntijan vastaanotolle.

Ehkä jonain päivänä jaksan nousta barrikadeille, mutta todella väsynyt olen ja erittäin yksin tämän asian kanssa.

Olen myös miettinyt uskallanko enää asettua samaan tilanteeseen, missä voi käydä miten vaan, tai jopa pahempaa kuin mitä minulle tapahtui.

Olen myös ommeltu ilman puudutusta, koska se ei kohdallani toiminut.

Juuri näin on! Jos olisin enemmän feministi, niin väittäisin, että kyse on patriarkaalisen kulttuurin viimeisestä keinosta pitää naiset hiljaa ja miesten armoilla...

Ensin synnytetään 18 tuntia, kuten siinä muutaman päivän takaisessa sairaala-jaksossa, sitten kun äiti ei jaksa ja lapsi ei oikein mahdu, niin survotaan väkisin imukuppi ja väännetään ja vedetään ja kidutetaan ja sitten kun viimesellään ollaan rääkätty ihminen henkihieveriin ja lapsi meinaa kuolla, niin tehdään hätäsektio, jossa siinäkin sitten isot komplikaatioriskit. Eikö turvallisempaa kuitenkin olisi ollut tuon 18 tunnin jälkeen tehdä kiireettömämpi sektio? Ja hesarin jutustakin voisi päätellä, että on ihan tahallaan otettu riski. Potilas on selkeästi ilmaissut, että ei suostu ehdotettuun hoitoon. Siis jos tämä ei ole väärin, niin sitten ei ole mikään. Ja miksi täällä on näitä mammoja, jotka haukkuu toisia luusereiksi, jos valitetaan hoitovirheistä? Nyt eletään kuitenkin 2000 lukua. Meillä on mahdollisuus käyttää tekniikkaa arvioimaan synnytyksen kulkua ja kuulkaas. Jos naiset osaisivat vaatia, niin synnytystiedettä kehitettäisiin eteenpäin. Minä tiedän, että on olemassa ohjelmia, joilla voidaan mallintaa tarkemmin 3d kuvaa ja varmasti vielä hienompiin simulaatioihin pystyttäisiin. Synnytykset voitaisiin arvioida huomattavasti paremmin, jos naiset vaatisivat kehitystä eteenpäin. Mutta se on tämä heikko sukupolvi, joka kantaa rahaa miesten eteen, ei valita, ei vaadi. Se ei kuulu naisten tapoihin. Herätkää nyt jo. Jos miehet joutuisivat sukuelimistään survomaan lapset pihalle, niin tämänkin maan huippututkijat kehittelisivät laskennallisia mallintamiskeinoja sille, miten asiat oikeasti kannattaa hoitaa. Ja en oole feministi. Olen kuitenkin lukenut ja tiedän, että valitettavasti se on se kiltteys, joka saa naisen polvistelemaan luontoemon edessä, vaikka voitaisiin vaatia parempaa. Ja kyllä se maksaa, mutta tänäkin päivänä opiskelijat kehittelevät näitä mallintamistekniikoita ihan voi sanoa ilmaiseksikin. Ja esim VTT:lläkin vasta saatiin uusi neurologian sovellus alzheimer taudin kuvantamiseen. Ja miksi siis synnytykseen ei näitä rahoja haluta laittaa. Ne on ne pallit, jotka naisilta puuttuu!

Ja hesarissakin muistaakseni sanottiin vielä, että äidit on nykyään niin vaikeita, kun osaavat vaatia asioita, kun ovat niin pitkään kontrolloineet omaa eläämäänsä. Kyllä rupesi naurattamaan. Kuka nyt ei jotenkin haluaisi elämäänsä kontrolloida ja miksi naisen pitäisi niin sanotusti ottaa hirmuinen riski lisääntymisen takia ja heittää koko elämä menemään. Kun lapset ovat niin tärkeitä?! Kyllä naisia on niiiiiin helppo syyllistää ja asiat eivät muutu. Tämä on siis aivan pöyristyttävää ja uskomatonta. Kaikkea muuta halutaan kontrolloida ja kuuluu kontrolloida. Kuten lentokoneita, niiden lentoreittejen simulaatiomenetelmät kehittyvät ja sää tiedetään ja asteroidien lentoradat tunnetaan. Mutta synnytys, arkipäiväinen asia, naisten tapahtuma. Ei siinä pitää liikenaisenkin ottaa titteli pois ja polvistua herran eteen ja toivoa parasta. En tiedä itkeä vai nauraa vai huutaa. Alistettu nainen. Tyhmä nainen. Kyllä hävettää oma sukupuoli. Urhoollisesti me kestämme kaiken. Luontoäidin nimeen.

Huomaan vain tästäkin keskustelusta, että on paljon naisia jotka ovat sitä mieltä, että synnyttää pitää kivulla ja tuskalla, koska näin on aina tehty. Olisikohan saman porukan jälkeläisiä, joka pisti hanttiin kun alettiin vihjailla, että maapallo voisikin olla pyöreä? Ja maa kiertääkin aurinkoa?

Minusta ihan meidän jokaisen naisen tavoitteena pitäisi olla, että jos nainen haluaa, niin synnytys voidaan hoitaa myös mahdollisimman kontrolloidusti ja kivutta. Niinhän kuolemakin nykyisin hoidetaan. Ja elämä.

ja toivon että keskustelu jatkuu!



Naisten on tänä päivänä Suomessakin saatava valita synnytystapansa itse!

Tuli mieleen oma synnytys, jossa kesti 1,5 vrk, käynnistys, ei puudutusta tai se ei toiminut. Lapsen sydänäänet ilmeisesti heikkenivät -> imukuppi ja minulle pahat repeämät, lapsi elvytykseen kun oli eloton. En tiedä mitä tapahtui, miksi ja sairaalassa ei ole mitään tarkempia tietoja synnytyksestäni. Neljän vuoden jälkeen kärsin yhä pysyvistä vammoista joita ei yleisellä puolella edes tunnusteta (vain 1 lääkäri monesta on huomannut vikaa), saatikka osata hoitaa. Olenkin miettinyt olenko ainoa tällainen, jolla arpikudos on vetänyt tiukkaan kaikki paikat? Kun ei kerta vastaavaa tapausta ole missään tullut vastaan (edes netissä). Joka päivä kärsin ulostusvaikeuksista (joko ei tule ulos tai se jää sinne jonnekin) ja yhdyntä on vaikeata, koska venymistä ei normaalisti tapahdu, saan kitkavaurioita. Psyykkisesti sain trauman, terapiassa olen käynyt, mutta en jaksa taistella vammojen korjaamiseksi. Eräs ylilääkärikin sanoi vain että osta kosteuttavia voiteita. Minulla ei ole rahaa siihen että hakeutuisin yksityiselle puolelle, todellisen asiantuntijan vastaanotolle. Ehkä jonain päivänä jaksan nousta barrikadeille, mutta todella väsynyt olen ja erittäin yksin tämän asian kanssa. Olen myös miettinyt uskallanko enää asettua samaan tilanteeseen, missä voi käydä miten vaan, tai jopa pahempaa kuin mitä minulle tapahtui. Olen myös ommeltu ilman puudutusta, koska se ei kohdallani toiminut.

Eihän tämän näin pitäisi mennä! Toivon sinulle kaikkea parasta. Toivon, että löydät vielä jonkun joka osaa sinua auttaa. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin lähetän täältä lämpimiä ajatuksia. Olet sen ansainnut.

tätä sektiohysteriaa mikä täällä vallitsee. Ettekö te millään ymmärrä, että jos sen yhden lapsen sieltä mahasta saa siististi ulos sektiolla, niin toisen kohdalla jo kaikki kohdun repeämisen riskit, istukan toimintahäiriön riskit kahdeksankertainen kohtukuoleman riski on ihan tosiasioita. Miten ette tajua, että se on nimenomaan sen turvallisen sektion syytä, kun seuraava lapsi saa hapenpuutteen ja vammautuu tai kuolee, kun arpikudos haittaa istukan toimintaa tai kohtu ei kestäkään supisteluja vaan repeää leikkausarven kohdalta? Teillä on vaan niin upea illuusio siitä, kuinka sektio on niiiin kovin turvallinen eikä mitään koskaan kenellekään käy, ja sitten täällä meuhkataan kumminkaimoista joilla oli perse revennyt. Lukekaa välillä niistä tulehtuneista sektiohaavoista, vauvoista, joita on viilletty veitsellä sektiossa, vauvoista, joilla on todellisia ongelmia adaptoitua ulkomaailmaan jne. Ärsyttää tuollainen sektion glorifiointi, kun suunnitellussakin sektiossa on kolminkertainen kuolemanriski äidille verrattuna alatiehen.

Ovat vissiin tilastoihmeitä?

Ei tämä nyt mikään sukupuolikysymys ole. Olen saanut hyvin empaattista ja asiallista kohtelua mm. miespuoliselta synnytyslääkäriltä sekä nukutuslääkäriltä, ja aivan kammottavaa kohtelua naispuoliselta nukutuslääkäriltä ja kätilöltä.

Jostain kumman syystä kuitenkaan MIESTEN ei tarvitse olla hyvin tai huonosti kohdeltavina synnyttämässä. Tai edes miettiä miten tulee kohdelluksi, saako itse päättää kropastaan ja ylipäänsä selviääkö hengissä.

Mutta tämä ei siis ole sukupuolikysymys...?

ettei pienellä ihmisellä ole siellä mitään valtaa. Hoitovirheestä voi valittaa mutta pieni on todennäköisyys että se vaikuttaa mitenkään. Koneisto, systeemi määrää: ihminen on sitä varten eikä systeemi ihmistä varten. Yksi tuttu kuoli juuri lääkärien jätettyä hänet heitteille, tuskinpa valittamisesta on mitään hyötyä, vaikka se tehtäisiinkin, parempaa vaikutusta olisi julkisuuteen tulemisella, mikä on harkinnan alla.

tarkoitin arvoa, en valtaa

ja synnyttämisen vertaamista toisiinsa. Miksi on tavoitteena, että kuoleva ei kärsi lainkaan kipua, mutta hyväksytään synnyttämisen kipu? Luonnollisia ovat molemmat tapahtumat :)

Minusta ihan meidän jokaisen naisen tavoitteena pitäisi olla, että jos nainen haluaa, niin synnytys voidaan hoitaa myös mahdollisimman kontrolloidusti ja kivutta. Niinhän kuolemakin nykyisin hoidetaan. Ja elämä.

kuten koska menen naimisiin, kenen kanssa ja koska lopetan ehkäisyn.

Ja kyllä; tarve kontrolloida omia asioita tulee varmasti myös olemaan pysyvä piirre.



Ensimmäistä odottaessa haluaisin lääkärinarviota synnytyksestä koska oma äitini repesi erittäin pahoin synnytyksessä vaikka etukäteen oli kuulemma "tilaa isolle vauvalle".

Samoin epäilin että ehkä ei ihan loppuun päästä raskautta. Kaikki epäilyksni tyrmättiin kunnes sain synnytystapa-arvioon lähetteen lähes anomalla.No. lapsi syntyi rv 36+0, seuraavana päivänä lääkärintarkastuksesta. Alle kolmikiloinen jouduttiin auttamaan imukupilla kun ei lantiosta mahtunut.

Seuraava raskaus loppu vauvan vakavan vamman vuoksi rv 21 ja taas pääsin alateitse synnyttämään kuolleen vauvan.

Nyt kolmannen ja todella viimeisen vauvan kohdalla lapsi on perätilassa rv 34 (ollut samassa asennossa rakenneultrasta asti) eikä lääkärin mielestä ole sektiosyytä.

Eli täällä istun ja odotan ennenaikaista synnytyksen alkua johon en siis saa suunniteltua sektiota koska ilman sen suurempaa mittausta on lääkärin arvio että "heittämällä tulee ulos".



Itse en usko nytkään loppuunmenosta enkä usko mihinkään ihmeparanemiseen lantion tilavuuden osalta. Pelopolille sasiin kuulemma mennä mutta mitä hittoa mä siellä teen kun ei synnytys pelota vaan se ettei mua taaskaan kuunnella ja sitten saan vammautuneen lapsen.



Multa on hävinnyt kaikki usko siihen että hoitoonsa saa vaikuttaa ja että äitejä kuunneltaisiin. Täytyy joko olla hysteerinen, vaativa tai hankala mutta asiallisella keskustelulla ei saa tulosta aikaiseksi.

Kaikki sektion vastustajat argumentoivat, että kun on leikkaus ja riski.



Mitäpä jos alettaisinn vain pohtia sitä, miten tämä riskileikkaus saataisiin turvallisemmaksi, riskit pienemmiksi?



Perhana, ihminen on singottu kuuhun! Eikö nyt tällaista toimenpidettä voitaisi hio mahdollisimman hyväksi?



Vai onko niin, että ei ole tahtoa eikä rahaa?



Olen oppinut, että aina kannattaa tutkia kuka pitää valtaa (rahaa) käsissään jos haluaa muutoksia aikaiseksi.

mainitsemassa jutussa lantio ei ollut "revennyt kahtia" vaan häpyluun kudosliitos oli revennyt.

En ole vielä sellaista tavannut, vaikka olen kolme lasta synnyttänyt. Jos ei erityisiä ongelmia ole, eivät Suomessa lääkärit hoida synnytyksiä. Kätilöt vain, jotka vaihtavat vuoroa muutaman tunnin välein. Oikeasti käytte lääkärillä raskauden seurannassa ja sama lääkäri on paikalla koko synnytyksen ajan? Kuinka usein lääkärillä käydään? Täällä on kaksi lääkärintarkastusta raskauden aikana, muuten käydään terveydenhoitajalla. Onhan tämä aika karua, mutta kun on tottunut niin muu tuntuu luksukselta.

miksei äiti saa olla ohjaamassa kohtaloaan? Miksi kaikki päätökset annetaan lääkärin tehtäväksi? Lääkäri kun ei kuitenkaan tunne niin kuin äiti tuntee, lääkäriltä puuttuu äidinvaisto ja lääkärillä ei ole mitään vastuuta. Lääkäri ei hoida hapenpuutteesta kärsinyttä lasta seuraavat 18 vuotta. Lääkäri ei ole se jolta tulee kakat housuun seuraavat kolme kuukautta. En ole koskaan tavannut yhtäkään äitiä, joka on vaatinut pelkosektion ja ollut siihen tyytymätön! Kaikki tuntemani sektioäidit ovat olleet erittäin tyytyväisiä siihen että ovat saaneet sektion ja sitä myöten terveen vauvan.

Lääkäri on kuitenkin se, joka on opiskellut asiat. Äiti on se, josta tuntuu joltakin. Yhteisymmärrykseen pitäisi tietysti päästä, mutta äitienkin olisi vähän mietittävä, että mikä painaa enemmän: se, että minusta tuntuu joltakin vai se, että asiaa on tutkittu kymmenillätuhansilla potilailla ennen minua. Ei ole helppoa pystyä ajattelemaan rationaalisesti synnytyksen yhteydessä, koska se oikeasti on niin vaarallinen ja erikoislaatuinen tapahtuma. Mutta kuitenkaan olisi hyvä ymmärtää, että jos minä tunnen ihmisiä, joille on tapahtunut jotakin tai sitten ei, ei ole tilastollisesti käypää dataa.

Ulkomailla synnyttäneenä voin sanoa, että oli tosi kiva käydä samalla lääkärillä 9 kuukauden ajan ja sitten mennä yhteistuumin hänen kanssaan synnyttämään. Oli kiva, kun hän soitti muutaman kerran synnytyksen jälkeen vielä kotiin. Toki kuuluu normaalikäytäntöön, mutta kyllä siitä hyvä mieli tuli. Ja olipa ihana palata saman lääkärin luokse, kun toinen raskaus alkoi! Ihan kuin olisi kotiin mennyt. Suomalainen laitos- ja liukuhihnatyyli tuntuu pahalta.

ja yksityisellä klinikalla. Lääkärintarkastuksia yksityisellä vastaanotolla on kerran kuussa ja ultrataan usein samalla, eli 9 kertaa raskauden aikana. Saavuin synnyttämään sairaalaan yöllä, pari tuntia kerkesin olla osastolla ja sitten lääkäri soitettiin paikalle. Lääkärin "titteli" oli gynecologue-obstetricien, eli synnyttävä gyne, kuuluu sen hommiin olla synnytyksessä läsnä.

Mutta hyvä, kun tässäkin kirjoittaja on huomannut oleellisen asian!! Jippii suorastaan!



Kyllä naisen pahin vihollinen ei ole mies! Vaan nainen!



Naiset ovat armottomia toisilleen. Ei miesten tarvitse sorsia naista, sen tekee nainen itse ja naiset toisille naisille.





Järki käteen! Jos mies oikeasti synnyttäisi, niin täällä olisi tarkemmat lantion kuvausmenetelmät. Silti! Ja se ei ole sama asia kuin, että miehet eivät halua, että naiset eivät näitä menetelmiä saa. Heiltä puuttuu motivaatio! Miksi se heitä kiinnostaa, koska naiset ovat valmiita kärsimään ja synnyttämään joka tapauksessa.





Miehet menee aina kehityksessä edellä ja heillä on enemmän valtaa. Kuka olikaan se henkilö, joka teki alunperin lapsen saannista turvallisempaa. Ylppö, mies! Herätkää nyt hyvät ihmiset jo!



Naiset kärsii, koska he eivät edistä omia asioitaan.



Tässä ei ole kyse vain rahasta. On oikein, että turhia sektioita ei tehdä, ja joskus tarvitaan episotomiaa ja joskus imukuppi on järkevää, esim laiskan kohdun ja äidin voimien vähyyden takia ja rahaakin on fiksua säästää.



Te ette ilmeisesti ole riittävän fiksuja tajuamaan asioita. Käyttämällä rahaa esimerkiksi kuvantamisen parantamiseen voidaan vähentää riskisynnytyksiä, turhia synnytystunteja ja ne joiden lantiot sen sallivat voivat yrittää synnyttää luonnollisesti ajan kanssa vähemmällä riskillä. Tämä edellyttää, että me ihmiset arvotamme syntymätapahtuman korkealle ja vaadimme rahaa siihen käytettävään tutkimukseen!



Miettikää, jos syövän kuvantamismenetelmä todettaisiin samalla tavalla ei niin tarkaksi kuin esim lantion kuvantamismenetelmät on todettu synnytyksen onnistumisen kannalta, niin ei niitä menetelmiä suinkaan lopetettaisi, kuten nyt on käynyt synnytysten osalta, VAAN niitä kehitettäisiin eteenpäin ja paremmiksi.



Ei tarvitse ajatella, että mies on vihollinen, ajatellakseen, että nainen on arvokas ja hänen virtsanpidätyskykynsä on tärkeää. Ja lopulta synnytysriskien minimointi vähentää tarvetta myöhemmille leikkauksille, psykoterapeuteille, jopa naisten työteho raskauden aikana paranee, kun ei tarvitse käyttää kallista aikaa täällä av:lla napisemiseen ja pelkojen tilitykseen, vaan voi ihan keskittyä työntekoon. Yhteiskunnalle on suurta hyötyä, että synnytyksen tutkimukseen käytetään rahaa ja siihen liittyvään tekniikan valmistukseen käytetään rahaa. Ei ole kyse nyt yksittäisen lääkärin päätöksistä, vaan ylipäätään siitä, mitä asioita maailmassa priorisoidaan, mihin tutkimukseen ja minkä laitteiden valmistamiseen raha virtaa.



Onko tärkeämpää taata synnyttäjille hyvät olot, vai varmistaa jonkun marginaalisairauden toteamiseen tarvittavat välineet?



Synnytys ei kosketa miehiä samalla tavalla, eivätkä he edes tiedä miten sen pitäisi koskettaa, paitsi sen suhteen, että naisten alapää venyy ja seksi on ehkä huonompaa. Ehkä ei. Mutta naiset tietävät paremmin, mikä on oikeasti arvokasta ja kyllä sanoisin, että pidätyskyky ja mielenterveys ovat ne asiat, jotka merkitsevät eniten, sekä lapsen terveys.

Mutta hyvä, kun tässäkin kirjoittaja on huomannut oleellisen asian!! Jippii suorastaan!

Kyllä naisen pahin vihollinen ei ole mies! Vaan nainen!

Naiset ovat armottomia toisilleen. Ei miesten tarvitse sorsia naista, sen tekee nainen itse ja naiset toisille naisille.

Järki käteen! Jos mies oikeasti synnyttäisi, niin täällä olisi tarkemmat lantion kuvausmenetelmät. Silti! Ja se ei ole sama asia kuin, että miehet eivät halua, että naiset eivät näitä menetelmiä saa. Heiltä puuttuu motivaatio! Miksi se heitä kiinnostaa, koska naiset ovat valmiita kärsimään ja synnyttämään joka tapauksessa.

Miehet menee aina kehityksessä edellä ja heillä on enemmän valtaa. Kuka olikaan se henkilö, joka teki alunperin lapsen saannista turvallisempaa. Ylppö, mies! Herätkää nyt hyvät ihmiset jo!

Naiset kärsii, koska he eivät edistä omia asioitaan.

Tässä ei ole kyse vain rahasta. On oikein, että turhia sektioita ei tehdä, ja joskus tarvitaan episotomiaa ja joskus imukuppi on järkevää, esim laiskan kohdun ja äidin voimien vähyyden takia ja rahaakin on fiksua säästää.

Te ette ilmeisesti ole riittävän fiksuja tajuamaan asioita. Käyttämällä rahaa esimerkiksi kuvantamisen parantamiseen voidaan vähentää riskisynnytyksiä, turhia synnytystunteja ja ne joiden lantiot sen sallivat voivat yrittää synnyttää luonnollisesti ajan kanssa vähemmällä riskillä. Tämä edellyttää, että me ihmiset arvotamme syntymätapahtuman korkealle ja vaadimme rahaa siihen käytettävään tutkimukseen!

Miettikää, jos syövän kuvantamismenetelmä todettaisiin samalla tavalla ei niin tarkaksi kuin esim lantion kuvantamismenetelmät on todettu synnytyksen onnistumisen kannalta, niin ei niitä menetelmiä suinkaan lopetettaisi, kuten nyt on käynyt synnytysten osalta, VAAN niitä kehitettäisiin eteenpäin ja paremmiksi.

Ei tarvitse ajatella, että mies on vihollinen, ajatellakseen, että nainen on arvokas ja hänen virtsanpidätyskykynsä on tärkeää. Ja lopulta synnytysriskien minimointi vähentää tarvetta myöhemmille leikkauksille, psykoterapeuteille, jopa naisten työteho raskauden aikana paranee, kun ei tarvitse käyttää kallista aikaa täällä av:lla napisemiseen ja pelkojen tilitykseen, vaan voi ihan keskittyä työntekoon. Yhteiskunnalle on suurta hyötyä, että synnytyksen tutkimukseen käytetään rahaa ja siihen liittyvään tekniikan valmistukseen käytetään rahaa. Ei ole kyse nyt yksittäisen lääkärin päätöksistä, vaan ylipäätään siitä, mitä asioita maailmassa priorisoidaan, mihin tutkimukseen ja minkä laitteiden valmistamiseen raha virtaa.

Onko tärkeämpää taata synnyttäjille hyvät olot, vai varmistaa jonkun marginaalisairauden toteamiseen tarvittavat välineet?

Synnytys ei kosketa miehiä samalla tavalla, eivätkä he edes tiedä miten sen pitäisi koskettaa, paitsi sen suhteen, että naisten alapää venyy ja seksi on ehkä huonompaa. Ehkä ei. Mutta naiset tietävät paremmin, mikä on oikeasti arvokasta ja kyllä sanoisin, että pidätyskyky ja mielenterveys ovat ne asiat, jotka merkitsevät eniten, sekä lapsen terveys.

Miksi te olette täällä toistenne kurkussa kiinni, kynitte toisiltanne sulkia kuin kanat. Olette toistenne vihollisia?

Saman energian voitte käyttää aiheesta kirjoittamiseen, politiikkaan, asioiden esille nostamiseen? Oletteko ajatelleet sitä, että vieläkään ei tiedetä tarkalleen miksi synnytys käynnistyy juuri tietyllä hetkellä.

Tämä on suorastaan häpeä ihmiskunnalle, että me kehitämme ipodea ja nokiapuhelimia, kun emme edes hallitse elämän perusasioita.

Luonnollisuus ja riskien minimointi ei ole toistensa vastakohtia, välttämättä. Te voitte edelleen kirkua siellä synnytyssalissa tuskasta ja nauttia synnytyksen eläimellisyydestä. Mutta eikö vain olisikin mukavampaa tehdä se tietäen, että mun lantiosta mahtuu! Ja toisaalta, jos ei mahdu, niin voi keskittää energiansa sitten valmistautumalla leikkaukseen ja siitä toipumiseen, sen sijaan, että ensin uuvuttaa itsensä henkihieveriin ja revityttää paikat tu usan nuuskaksi. Luultavasti kukaan ei ole eri mieltä. Ja tämä on mahdollista. Niin on mahdollista lentosimulaatiotkin, sään ennustaminen. Ja kyllä silti jää aina riskejä ja mentelmät ei ole aukottomia. Mutta eikö edes kannata yrittää? Turhempaankin pistetään rahaa, aivan taatusti!

Siis kuinka sovinistista verrata tässä jutussa naisen päätäntävaltaa SISUSTUKSEEN! Tuo Ulanderhan väitti, että nokun ne naiset valittaa sisustuksesta tai sokerin väristä, niin eihän ne osaa valita synnytystapaansa. VOi vittu, kirjaimellisesti!

Olipas samantyylistä tapahtumaa jutussa kuin omassanikin oli..

1,5 h ponnistelujen lopuksi vauva runnottiin ulos imukuppien avulla samalla kun kätilöt runnoivat vatsanpäältä avuksi.

Tosin minulla ei koskaan diagnosoitu virallisesti mitään häpyliitoksen repeämää, kun ei sitä sen enempää tutkittu kivunvalituksestani huolimatta.



3 kuukautta meni siihen että kävely normalisoitui. Nyt vielä vuoden jälkeen tietyissä jumppaliikkeissä häpy tuntuu ja naksahtelee..



Ikuisesti muistoihin jäi sairaalan rullatuolilla liikkuminen, kotona vauvanhoito ongelmat kun ei pystynyt edes sängyssä kääntymään.. ja se kivun määrä, niin synnytyksessä kuin sen jälkeenkin.



Ikävää että tälläistä tapahtuu, ja niistä jää todellakin ikuiset traumat!

Hyvä että asioita tuodaan julki, että synnytys ei aina ole helppoa ja siitä voi koitua naisille ikuisia fyysisiä ongelmia.

esikoinen syntyi TAYSissa, joka myös kuuluisa sektionvälttelijä-sairaala. Esikko oli yli 4kg, ja syntyi lopulta 42+2 käynnistyksen jälkeen imukupilla.



Tämä toinen käynnisteltiin jo 40+2, kun oli Saksassa tiedossa, että eka mennyt paljon yli ja oli isokokoinen. Lisäksi minulla oli sokerit hieman koholla. Syntyi hyvin, ja koin koko ajan oloni paljon turvallisemmaksi, kuin jos olisin ollut Suomessa. Suomessa en olisi päässyt edes lääkärille keskustelemaan asiasta vielä 40+2 !

ei voi muuta sanoa.



Liekö motiivi kuitenkin viedä huomio ongelmasta muualle. Kivempaa se on tulla syytetyksi tällaisesta puheesta, kuin huonosta arviointikyvystä. Ihmiset on niin helppo saada tällaisilla koukuilla viemään huomio vääriin asioihin.

ei voi muuta sanoa.

Liekö motiivi kuitenkin viedä huomio ongelmasta muualle. Kivempaa se on tulla syytetyksi tällaisesta puheesta, kuin huonosta arviointikyvystä. Ihmiset on niin helppo saada tällaisilla koukuilla viemään huomio vääriin asioihin.

Tarkoitukseni oli viitata tähän tekstiin:

[Vierailija - 22.2.2010 19:07 (149/152)

siis kuinka sovinistista!

Siis kuinka sovinistista verrata tässä jutussa naisen päätäntävaltaa SISUSTUKSEEN! Tuo Ulanderhan väitti, että nokun ne naiset valittaa sisustuksesta tai sokerin väristä, niin eihän ne osaa valita synnytystapaansa. VOi vittu, kirjaimellisesti!/i]