Mitä kivunlievitystä ootte käyttäny synnytyksessä?

epiduraalia, joka pitkitti synnytystä, supistukset katosi, laitettiin supistuksia vahvistavia tippoja ja kivut oli jatkuvat ja todella kivuliaat enkä edelleenkään tiennyt milloin ponnistaa, mies katsoi monitorista milloin tulee supistus ja käski ponnistaa, väliliha leikattiin jotta saatiin imukupilla avitusta! TUSKAA!

Toisessa oli jokin testissä oleva kipulääke, kivut katosivat kokonaan ja nukuin supistusten välillä, heräsin vain aina siihen kun mies painoi supistusten aikana nappia(piippaus) että saan lisää ainetta! Oli tosi hyvä, mutta ei enään käytetä =(

Kolmannessa vain ilokaasua, jota käytin myös aiemmissa. pari ekaa henkäsyä saa pään pyörälle, mutta ei tunnu sen jälkeen vaikuttavan!

Tutustu eri kivunlievitys keinoihin ja sitten synnytyksen edetessä kätilö ehdottaa jotain, kyllä se siitä, ei kannata pelätä, se on niin pieni hetki elämästä että kyllä sen kestää!

Epiduraali ei ponnistusvaiheessa auta mitään, joten luulen että jos toisen joskus teen, niin yritän pärjäillä avautumisvaiheen ilman kivunlievitystä, koska hyvin pärjäsin ekankin synnytyksen niin.

Munkin täytyy tähän kommentoida, että itse jouduin odottelemaan epiduraalia anestesialääkärin kiireen takia erittäin tuskaiset pari tuntia, mutta kun lopulta sain sen, vaikutus kesti vielä ponnistusvaiheessakin. Tai siis ainakaan en tuntenut siinä yhtään kipua. Ponnistusvaihe olikin sitten suorastaan ihana, työnsin lapsen ilman kipuja yhdeksässä minuutissa ulos. Todellakin suosittelen sitä epiduraalia, en tiedä miten olisin jaksanut loppuun asti ilman sitä, kivut ennen sitä oli niin kovat että muisti meni. Ja mitään haittavaikutuksia en ole havainnut. Ilokaasu puolestaan aiheuttaa monelle oksettavan olon.

mies katsoi monitorista milloin tulee supistus ja käski ponnistaa, väliliha leikattiin jotta saatiin imukupilla avitusta! !

Tuli vaan mieleen, että mitähän kätilöt teki samaan aikaan!! Kun siis mies joutunut kertomaan koska pitää ponnistaa.. Muutenkin varmaan jotain muutakin mennyt pieleen, koska mulla epiduraali vaikutti ponnistusvaiheessakin, mutta vei hyvin kivut mutta tunsin suunnilleen koska pitää ponnistaa, ja kätilöt tietty auttoi.

epiduraali kaikkine mahdollisine lisäannoksineen, eikä juurikaan auttanut. Siis eka annos ihan vähän autto, lisäannokset ei enää ollenkaan! Eli voisin sanoa että pelkällä ilokaasulla menin, joka oli ihan loistava juttu!



Saanen sanoa sellasen vinkin sen käytöstä, että sillon kun se kaasu vaikuttaa, niin kannattaa pitää silmät kiinni. Aina kun pidin auki, niin tuli tosi huono olo. Heitti päässä sen verta että se aiheutti huonon olon kun silmissä vilisi jne.



Minun kokemuksen perusteella voin sanoa, että ei kannata ajatella että se epiduraali kaikilla auttais. Nyt ite loppusuoralla enkä tiedä mitä aion ilokaasun lisäksi ottaa. Kai koitan sitä spinaalipuudutusta.

kaksi kertaa ollut se siis. Ilokaasu oli täysin hyödytöntä mulle.

Eli olen tuo "mies katsoi monitorista" tyyppi!

Kätilöt oli siellä mun haarojen välissä ja huone oli täynnä muitakin tyyppejä, tietty nekin antoi välillä ohjeita. Mulla siis epiduraali vei kaikki kivut, mutta jouduttiin antamaan sitä supistuksia voimistavaa tippaa kun synnytys pitkittyi ja se sai olon aivan sairaan kipeäksi, jatkuvaa kipua josta ei erottanut supistusta! Alapää puudutettiin koska piti leikata väliliha imukupin vuoksi, joten siellä ei tuntunut mitään kipua! Jälkeenpäin olen kirvannut niitä supistuksia voimistuttavia tippoja, jos niitä ei olis annettu niin en olis tuntenut kipua eikä niistä ollut mitään hyötyä, tuli vain jatkuva tuska!

toisen sitten melkein luomuna synnytin, kivut kyllä kävi sietämättömiksi enkä osannut rentoutua kun niin järkyttäviä supistukset oli, ehkä jotain olisin tarvinnut olisipa ollut edes sitä ilokaasua. Toisesta synnytyksestä toivuin kuitenkin mielestäni nopeammin, oli siinä lyhyempi ponnistusvaihekin.

Ilokaasua kokeilin, mutta mulle tuli kamalan huono olo jo siitä maskista! Kohdunkaulan puudutukseen olin todella tyytyväinen. Laittaminen sattui ja n. puoli minuuttia oli tosi huono olo, mutta heti kun se meni ohi niin kivut hävis kokonaan! Ponnistaminen ei sattunut, mutta tuntui tietenkin muuten tosi ikävältä. Pundendaalipuudutuksenkin sain välilihaan, kun jouduttiin tekeen eppari, mutta sain sen liian myöhään ja ei ehtinyt vaikuttaa yhtään.



Kotona paras kivulievitys menetelmä oli ehdottomasti kuuma suihku!

Kipupiikki lihakseen ensin, ei minulla oikein toiminut. Jyväpussit auttoi aluksi, supistukset kun koveni niin ne vähän lohdutti. Kuuma suihku tepsi aika kivasti, mutta sehän toimii vain sen aikaa kun siellä itseäsi jaksat liotella. Aquarakkuloita laitettiin muutama, mutta käskin lopettaa kun kirveli niiiiiin pirusti. Eikä niistä tuntunut juuri apua olevan, minä en suosittele, mutta voihan taas toisille toimiakin, näistä kun ei tiedä ennen kuin kokeilee.



Synnytyssaliin kun päästiin niin ilokaasunaamarin sain käteen. Ei se kipuun sinänsä auttanut, olipahan vaan jotain muuta kuin kipu mihin keskittyä kun supistus tuli.

Mulla synnytys eteni tosi nopeasti, mutta kätilö oli onneksi ajantasalla ja ehdotti epiduraalia vielä kun oli aikaa se laittaa. TAIVAS!!! Kaikki kivut lähti, tuli mukavan lämmin olo ja torkahdin hetkeksi. En enää muista sattuiko ponnistaminen eli auttoiko epiduraali siihen, mutta se oli joka tapauksessa kahdeksassa minuutissa ohi.

Ja jos sen epiduraalin laittaminen miettityttää, niin ei sitä enää siinä vaiheessa huomaakaan kun sitä laitetaan, kipu on melko varmasti niin kova, että kaikki huomiosi kiinnittyy siihen.



Ja vaikka nyt lueskeletkin täällä toisten kokemuksia ja näin vahvistat ennakkomietteitäsi synnytyksestä, neuvoisin sinua heittämään koneen kellarikomeroon siihen asti että vauva on kotona. Itselläni ei ollut mahdollisuutta lueskella mitään muuta kuin neuvolalehtisiä ennen synnytystä, eikä siksi ollut minkäänlaisia odotuksia tapahtuman suhteen.



Varmasti itse pelkään enemmän mahdollisesti seuraavia synnytyksiä enenmmän kuin tätä ensimmäistä, koska nyt suurinpiirtein tiedän mitä tapahtuu ja mitä odottaa. Mitä vähemmän on ennakkoon miettinyt sitä ja mitä avoimemmin mielin lähteen synnärille niin varmasti sen parempi. Jos vaan tähän pystyy... :)

..kaksi epiduraalipuudutusta, jotka olivat kohdallani melko tehottomia. Osan kivusta veivät pois, mutta sietämätön paine pysyi sinnikkäästi puudutuksien ajan. Lopulta minulle laitettiin sitten spinaali, joka lopulta vei kaikki kivut tunnin ajaksi, jolloin pystyin vasta kunnolla rentoutumaan ja kohdunsuukin viimein aukesi täysin.

Kätilökin jälkeenpäin kertoi, että oli ollut jo aivan varma, että leikkaukseen jouduttaisiin, kun ei millään paikat meinanneet aueta. Thank God for spinaali! Ponnistusvaiheessa sekään ei enään ikävä kyllä auttanut, mutta pian sekin oli ohi.

Ilokaasua tietysti vetelin kuin mielipuoli koko salissaoloajan, ja itselleni se toimi loistavasti!



Kaikenkaikkiaan synnytys oli hyvin positiivinen kokemus, vaikka se tottakai jännitti ja pelottikin etukäteen. Avoimin mielin vain koitokseen, hyvin se menee! :)

luin vielä netistä lisää kaikkia HUONOJA kokemuksia, ja ajattelin jo etten käytä sitten mitään! Nooh, kun synnytys oli käynnissä niin kummasti sitä vaan halusi jotain lievitystä :) Ekaksi mulle laitettiin kohdunkaulanpuudute, se oli täysin turha! Ei mitään kipua lievittävää vaikutusta, mutta toinen jalkani puutui. Eli olisi saanut jättää ottamati.

Sain spinaalipuudutuksen (odotin kotona niin kauan ettei epiduraalia enää ehditty antaa)Se vei kivut kokonaan! Vaikutus tosin kesti vain 2 tuntia, mutta se oli autuas kaksituntinen :) Parin tunnin päästä (spinaalin vaikutuksen lakkaamisen jälkeen) lapsi jo syntyikin. Sain vielä synnytyksen loppuvaiheessa välilihapuudutuksen, mutta luulen ettei sekään mitään auttanut, sattui ihan pirusti. Kun synnytys oli ohi, ei enää sattunut mihinkään. en ottanut edes yhtään panadolia sairaala-aikana.

Sain epiduraalin kun olin 8cm auki. Olin ollut 2h 8cm auki ja ajattelin, että epid. nopeuttaisi hieman avautumista. Varmaan näin tapahtuikin ja supistelukipuja se auttoikin, mutta alapäähän jäi hirvittävä paineen tunne ja ei kyllä välilihaan tms auttanut mitään. Puudutti ainakin mulla vaan siis ton mahanseudun.



Huonoa oli se, että mun ei enää annettukaan nousta epiduraalin jälkeen, olin siihen tosi pettynyt, koska tuo kaikki kipu on ihan hirveää kun pitää maata pöydällä.



Lopuksi tarvittiin kiireesti imukuppia, mutta koska kohdunkaulaa ei enää ollut, kun olin täysin auki, en saanut mitään puudutusta alapäähän enkä välilihan leikkausta niin repesin komeasti syvälle sisälle.



Syytän tästä oksitosiinia, jota annosteltiin mielestäni ihan turhaan ja saatiin aikaan tosi rajut supparit ja vauvan pää oli tulossa väärässä asennossa.



Mutta kaikkinensa, epiduraali auttaa supistelukipuihin ja kannattaa ottaa jos ei pysty liikkumaan tai istumaan. Itse olen tosi herkkä tulemaan huonovointiseksi, mutta en siitä tullut ainakaan eikä pääkään tullut kipeäksi.

Ilokaasusta on päässyt ollenkaan jyvälle ja maski oli ihan hirveen kömpelö kapistus. Vasta kun mua ommeltiin lopuksi ilman puudutteita, vedin ilokaasua neulanpistojen mukaan.

Mulla siis epiduraali vei kaikki kivut, mutta jouduttiin antamaan sitä supistuksia voimistavaa tippaa kun synnytys pitkittyi ja se sai olon aivan sairaan kipeäksi, jatkuvaa kipua josta ei erottanut supistusta! Alapää puudutettiin koska piti leikata väliliha imukupin vuoksi, joten siellä ei tuntunut mitään kipua! Jälkeenpäin olen kirvannut niitä supistuksia voimistuttavia tippoja, jos niitä ei olis annettu niin en olis tuntenut kipua eikä niistä ollut mitään hyötyä, tuli vain jatkuva tuska!

Minä taas en saanut epiduraalia. Synnytys pitkittyi kipujen takia; jos kivut ovat todella kovia, niin stressi voi hidastaa kohdunsuun avautumista. Tämän takia sain sen saman oksitosiinitipan, jonka sinä sait epiduraalin takia. Samat kivut -> vaikea tunnistaa ponnistushetkiä -> ponnistusvaihe pitkittyi, ja voit vain kuvitella kuinka kivuliasta se oli ilman puudutusta.

Eli oksitosiinia voi joutua ottamaan sai epiduraalia tahi ei - ainakaan sitä ei kannata pitää ratkaisevana tekijänä, kun päättää, ottaako epiduraalin vai ei.

Eka oli hankalampi, mutta en kerennyt muuta saamaan. Tosin toimikin loppujen lopuksi ihan ok minulle, kun opin vetämään sitä oikein.



Toinen synnytys oli paljon helpompi, ei tehnyt mieli ottaa edes sitä ilokaasua, mutta neulat auttoivat tosi hyvin selkäkipuun.



Molempia kivunlievitystapoja voin suositella.Eivät varmaankaan niitä tehokkaimpia, mutta melko helppoihin synnytyksiin sopivat hyvin.

Että esim.synnytys hidastuisi epiduraalin takia tai tarjonta tulisi vääräksi, ponnistusvaihe pitenis tai tarvittais jopa imukuppia. Nehän on mahdollisia sivuvaikutuksia synnytyksen kululle. En pelänny mitään kutinoita tms. mulle tulevia vaikutuksia vaan näitä muita. Sitten päätin että yritän mahdollisimman pitkään ilman ja ihan hyvin pärjäsin koko synnytyksen. Toka ja kolmas olivat musta kivuliaampia mutta niistäkin selvisin ilman mitään, ajattelin että kun kerran ekastakin selvisin niin myös seuraavista selviin.



Epiduraalihan on kyllä tosi tehokas puudutus mutta itse ajattelisin että ottaisin sen vasta sitten jos tulee ongelmia esim. synnytys kestää ja kestää tai jotain sellaista. Kyllä normi synnytys tekee kipeetä mutta toisaalta ei siihen kipuun kuolekaan ja kyllähän se kipu siihen synnytykseen kuuluukin. Kipua voi ominkin konstein helpottaa, mulla auttoi liikkuminen ja pysty/etukumara asento.

Ei mitään muuta. Piikkikammoni on hirveä (ts. pelkään kaikkia suuria piikkejä, esim. hoitajana nähnyt, kuinka suuri piikki epiksen laitos on), mutta loppuvaiheessa kivut oli niin kauheat, että epiksen oisin halunnu-no eipä keritty antaa (hyvä niin). Ponnistin vähän aikaa ja vauva syntyi..näin jälkeenpäin olen tyytyväinen, ettei tarvinnu mitään..

Kaikissa ilokaasu mukana. Mua auttoi hyvin, se on kuin olisi vähän kännissä koko ajan, siinä pääsee ikään kuin kivun "yläpuolelle" vaikka se tuntuu kyllä. Ilokaasun lisäksi kolmessa synnytyksessä epiduraali, joka toi taivaallisen avun. Yhdessä tapauksessa se viivästytti hieman ponnistusvaihetta kun puudutus laitettiin niin myöhään. Yhden kanssa kerkesin saamaan vain kohdunkaulanpuudutuksen josta ei mitään hyötyä, oli vaan kamalaa kun piti olla paikallaan supistuksen ajan kun lääkäri pisti piikkiä. Viimeisessä synnytyksessä minispinaali, joka ei jostain syystä toiminut kunnolla, tunsin kivun, ehkä lapsi oli jotenkin sellaisessa asennossa.



Luomu-keinoista lämmin suihku on ollut hyvä. Ilokaasu on siitäkin kätevä, että sinne maskiin on hyvä karjua.

Itselläni muutenkin niin korkea kipukynnys ettei se avautumisvaihe ollut mitenkään kauhea..

Epiduraalin sain ja ilokaasua vetelin ja epiduraali tuntui lähinnä itikan pistolta.

Ilokaasusta ei tule huono olo jos sitä ottaa oikein. Kätilö minulle sanoi että supistuksen tullessa vetää sitä rauhallisesti sen 3-4 kertaa ja eipä itselle tullut mitenkään kauhena huono olo tuosta..

Kohdunkaulan puudutuksen sain sitten kun ponnistelin ja kyllä tuo episiotomia jouduttiin tekemään.

Silti ponnistus ei sattunut. Tuntui juuri siltä kuin iso kakka olisi tulossa ja pakko saada se vaan ulos sieltä.

Itsestäni kipein vaihe koko synnytyksessä oli avautuminen 8-10cm kun teki mieli ponnistaa ja ei vielä saanut ja kun se vauva alkoi painaa alaspäin oikein urakalla.

pelkkä epiduraali, 2 kertaa. Silti ponnistuvaihe sattui ja sen yhden tikin ompelu myös.



Toisessa synnytyksessä, mikä käynnistettiin oksitosiinitipalla, sain ilokaasua, petidiiniä ja epiduraalin. Ilokaasusta ja petidiinistä meni vähän pää sekaisin ja tuli huono olo, mutta epiduraali oli aivan ihana. Ajoitus oli täysi kymppi ja tikitkin meni samoilla puudutteilla. Jos vielä synnyttäisin, jättäisin petidiinin väliin.



Suosittelen, että menet avoimin mielin synnyttämään ja pyydät kivunlievitystä kun siltä tuntuu. Epiduraali on oikein ajoitettuna taivas. Päihdyttäviä kivunlievityksiä en omien kokemusteni pohjalta suosittele. Tosin ilokaasun vaikutus menee todella nopeasti ohi.



Ei kannata pelätä eikä stressata etukäteen.

Kotona olin tunnin verran suihkussa, niin että suihku osui alaselkään, johon poltteli.

Sairaalassa hilluin vain jaloillani ympäriinsä (tanssia, heilumista, tepastelua), olin tällöin 5-7cm auki. Aukesin tunnissa loput, ja sitten sujahdin ammeeseen kolmen supistuksen ajaksi, täysin auki ja alkoi ponnistuttamaan.

Ähräsin ponnistusta tunnin verran, niin lopulta tujautti piikin ja leikkasi välilihan. Yhden pandolin otin yötä vasten sairaalassa. Siinäpä se.