Olen loukkaantunut, kun mieheni ei ostanut minulle syntymäpäivälahjaa. Mitä teen?

jotka eivät juhlisi ja muistaisi merkkipäiviä puolin ja toisin. Ja tosiaan suhteet tuttavapiirissäni ovat muutenkin tasa-arvoisia, niin arjessa kuin juhlassakin. Oikeastaan vain täällä AV:lla olen törmännyt näihin "ukkoihin", jotka eivät tee kotitöitä, huolehdi lapsista tai millään tavalla osoita arvostustaan vaimojaan kohtaan.

ihmisestä, jos ei hän muista rakkaitaan mitenkään merkkipäivinä, etenkin pyöreinä ja isompina sellaisina. KAIKKIEN tuntemieni naisten miehet muistavat vaimojaan jouluina, synttäreinä (isommin jos on kyseessä pyöreät, pienesti jos "tavis" synttärit),hääpäivinä ja joskus ihan muuten vaan. Ja tunnen kuitenkin useita kymmeniä pariskuntia.

Mutta nämä ovatkin muutenkin sivistynyttä, älykästä, empaattista, mukavaa sakkia. Ja suhteet ovat muutenkin tasa-arvoisia.Niissä huomioidaan toinen, osoitetaan rakkautta ja jaetaan arki tasapuolisesti. Ja ihan jo kasvatus ja oma älli/tunnemaailma sanoo, että huomioimisen tulee olla vastavuoroista.

Minä - tai kukaan muukaan tuntemani ihminen - en edes KEHTAISI olla ostamatta 30-vuotislahjaa KENELLEKÄÄN, joka olisi arvokkaan sellaisen ostanut itselleni, saati sitten että sivuuttaisin oman kumppanini näin.

Ei millään pahalla, mutta etteivät sattuisi nämä miehet olemaan vähän juntteja ja moukkia muutenkin? Ei varmaan se romantiikka, tasa-arvo ja toisen huomioiminen muutenkaan teidän suhteissanne kuki?

Kun minä täytin 30-vuotta, puhuin siitä muutamaa päivää etukäteen ihan vain siksi, että olin kutsunut hänen äitinsä ja sisarensa ja pari ystävää ihan vain kakkukahville ja toivoin, ettei mies olisi ylitöissä silloin.

Edellisenä päivänä mies laittoi töistä tekstarin jossa pyysi järjestämään seuraavaksi illaksi lapsille lapsenhoitajan, hänellä kun oli sattunut tuuri ja oli saanut pöydän suositusta ravintolasta. Olin tietenkin iloinen, että hän oli noin huomaavainen ja peruin kakkukahvikekkerit ja hommasin pikapikaa lapsenvahdin ja mites kävikään..?

Juu, synttäripäivä valkeni, ei mitään puheita siitä, töihin vain molemmat. Töiden jälkeen laittauduin valmiiksi, vein lapset hoitoon ja hain miehen kotoa. Vieläkään ei onnitteluja tai muutakaan. Päästyämme pöytään ravintolassa ja tilattuamme alkukeiton, mies paljasti, että oli saanut ylennyksen ja olemme juhlimassa sitä.



Onnittelin ihan vilpittömästi, mutta sen verran kuitenkin vitutti, että jätin muistuttamatta syntymäpäivästäni mitään. Onneksi 8-vuotias tyttö oli tehnyt iltapäiväkerhossa synttärikortin, eli en ihan huomiotta jäänyt.



Viikonloppuna kävin ystävieni kanssa baarissa vetämässä synttärivitutusöverikännit ja pääsin tuosta yli.

Mies on tuota sarjaa, joka voi hyvin jättää joulut ja synttärit muistamatta, tai sitten lahja voi olla hyvinkin kallis.

Eikä tosiaan ole minusta kiinni, muistaako vai ei, jos vaikka on töissä kiireitä niin ei varmasti jää ajatuksia lahjan hankkmiseen.



Minä ilmoitan etukäteen, jos haluan lahjan ja mikä se voisi olla. Toiveen toteuttaa.



Naisilla on minusta taipumusta tehdä tällaisista asioista jotain muuta kuin ne ovat. Muistaako mies merkkipäivänä vai ei kertoo jotain miehestä, mutta ei välttämättä tunteista lahjaa toivovaan naiseen.

opittu parisuhteen käsikirjoitus, jota miehen tulisi osata noudattaa. Osa kohtauksista - esim syntymäpäivät - ovat suhteellisen ilmeisiä, mutta kokonaisjuonessa on runsaasti täysin hämäriksi jääviä 50-lukulaisia asennekokonaisuuksia.



Miehille tulee aina hämmentävänä tietona se, kuinka perinteisiin sidottuja ja vanhoillisia loppujen lopuksi ovat. Oletimmehan, että olemme tekemisissä modernin emansipoituneen toimijan kanssa, jonka elämä on prosessiluonteista, mukautuvaa ja kommunikatiivista.



Sen sijaan seurustelemmelkin rakkauselokuvan ja herttasarjan kanssa silloinkin, kuin kuvittelemme tapailevamme oman elämänsä aktiivista toimijaa.



Tästä syystä ulkomaalainen mies onkin usein suomitytön mielestä niin ihana - hän ei ole tästä modernista naisesta kuullutkaan, vaan kohtelee naista kuten vanha kaava vaatii.



Ongelmia tuleekin siinä vaiheessa kun naiselle pitäisi antaa itsenäisen toimijan vapauksia. Siinä vaiheessa huudetaan kulttuurieroa ja erotaan.



Lyhyesti: kaiken haluavaa naista on mahdoton tyydyttää, siksi ei kannata edes yrittää ellei ole tiedossa välitöntä palkkiota esimerkiksi seksin muodossa.



M38

..enkä ole ottanut hernettä nenääni. Olette te materialisteja! Ahneita romun kerääjiä

36v olen. Kukka käy hyvin!Mutta niin vaatii mieskin lahjan. Ja joku pieni juttu aina käy.

Tekstiviesti EI ole ok, onnittelisi sitten edes kasvotusten! Meillä on aina sama kaava, mies kysyy mitä haluaisin ja vastaan että kultaa ja timantteja :o) Mieheltä kysyttäessä vastaus on kajakki, auto tms. yhtä epärealistista. Ja lopulta lahja sitten on ihan mitä tahansa parista eurosta jopa muutamaan sataseen. Summa ei ole oleellista vaan ajatus, se että on todella pohdittu mikä olisi sopiva ja hyvä lahja.

Täysin samaa mieltä. Itsekin olen sanonut rakkaalleni, että lahjan ei tarvitse olla kallis, hieno tai muuta, vaan sen ajatus on tärkein. Ajatuksena on huomauttaa toiselle miten tärkeä hän on ja että muistaa tärkeät asiat. Itsekin juhlin jokaista juhlaa jollain lahjalla, mutta haluan että mies muistaa minua tärkeinä merkkipäivinä.

Mutta jos mies ei tiedä mitä ostaa, kyllä minä tätä autan. Annan tälle monta vaihtoehtoa joista tämä saa valita.

Ei aikuisuus tarkoita että pitäisi unohtaa merkkipäivät ja elää ilman lahjoja. Se että haluaa lahjan ei tarkoita että on ahne romunkerääjä. Lahjalla vaan näytetään, että toisesta välittää ja muistaa tämän. Pitää onnellisia asioita jollain juhlia ja muistaa.

Mun mielestä se on tärkeää että muistaa ees onnitella. Mieluummin ei lahjaa ollenkaan jos ei ole hajuakaan siitä mitä nainen haluaa. Mutta luulis miehillä sen verran järkeäkin olevan että ihan vaan vaikka kaunis kukkakimppu ja suklaalevy ois kiva. Kauheinta on saada jotain ihme tilpehööriä millä ei tee mitään.

Mun avomies muisti vasta illalla mun synttärit, tosin en tiedä, huomasiko facesta tai muistuttiko joku. En saanut mitään lahjaksi. Vielä ollaan yhdessä ;)

Mietin sitä, että jos olisin reagoimatta syntymäpäiväänsä ensi keväänä...