Olen loukkaantunut, kun mieheni ei ostanut minulle syntymäpäivälahjaa. Mitä teen?

Näin kävi ystävänpäivänä:

Ostin miehelle ihan pienen ystävänpäivälahjan (ajtus siis hyvä..) Ja kun annoin sen niin toivotin tietysti hyvää ystävänpäivää. Hän vain tokas, että "niin tänäänhän on ystävänpäivä" !!

Ei siis toivottanut mulle takaisin puhumattakaan, että olisi mitään ostanut minulle..

Ärsyttää!!

t. ap

tueha kuvitella, että oppii huomioimista.

Kaikesta tasa-arvopuheesta huolimatta näyttää siltä että naiset - tiliotteen kanssa nukkuvaa Melbaa lukuunottamatta - eivät ole rationaalisia toimijoita.

Miten tasa-arvo edellyttää rationalisuutta? Ja miksi se, että toivoo miehen muistavan synttärit samalla tavalla kuin itse muistaa miehen merkkipäivät on jotenkin epätasa-arvoista?

Sen kyllä myönnän, että naisissa on epärationaalisia enemmän kuin miehissä. Ja että osalla naisista on juuri tuollainen kummallinen käsikirjoitus niin parisuhteeseen, kodinhoitoon kuin suvun kanssa seurustelemiseen, jota sitten pidetään välttämättömänä ja ainoana oikeana.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2012 klo 05:10"]

Tekstiviesti EI ole ok, onnittelisi sitten edes kasvotusten! Meillä on aina sama kaava, mies kysyy mitä haluaisin ja vastaan että kultaa ja timantteja :o) Mieheltä kysyttäessä vastaus on kajakki, auto tms. yhtä epärealistista. Ja lopulta lahja sitten on ihan mitä tahansa parista eurosta jopa muutamaan sataseen. Summa ei ole oleellista vaan ajatus, se että on todella pohdittu mikä olisi sopiva ja hyvä lahja.

Täysin samaa mieltä. Itsekin olen sanonut rakkaalleni, että lahjan ei tarvitse olla kallis, hieno tai muuta, vaan sen ajatus on tärkein. Ajatuksena on huomauttaa toiselle miten tärkeä hän on ja että muistaa tärkeät asiat. Itsekin juhlin jokaista juhlaa jollain lahjalla, mutta haluan että mies muistaa minua tärkeinä merkkipäivinä.

Mutta jos mies ei tiedä mitä ostaa, kyllä minä tätä autan. Annan tälle monta vaihtoehtoa joista tämä saa valita.

Ei aikuisuus tarkoita että pitäisi unohtaa merkkipäivät ja elää ilman lahjoja. Se että haluaa lahjan ei tarkoita että on ahne romunkerääjä. Lahjalla vaan näytetään, että toisesta välittää ja muistaa tämän. Pitää onnellisia asioita jollain juhlia ja muistaa.

Juuri näin! Ihan pieni huomioiminenkin riittää. =)

Tämä ketju taas hyvä esimerkki miksi nuorukaisen kandee miettiä kahdesti sitä vakituista naisystävää.Siitä kun seuraa tietynlainen pakkolahjontakierre...

Täytin kolmekymmentä ja aviomieheni muisti minua syntymäpäiväkortilla jonka nopeasti synttäri aamuna sutaisi. Onnitteli ja sanoi että ei ole lahjaa kun en mitään halunnut. Olin sanonut ettei välttämättä mitään erikoista kun olen viimeisillä raskaana mutta ehkä jotain suklaata ja kaffeet vaikka. Vaan eipä tullut tuotakaan. Ruoat ja kahvit sain keittää ihan itte. 9,5 vuotta oltu yhdessä josta 3 naimisissa ja 3v.lapsi. Muina synttäreinä sentään tullut suklaa rasia tai lahja. Tämä loukkasi koska arki on muutenkin itsellä nyt hankalaa ja täytin kuitenkin pyöreitä.

Jos itse on ostanut miehelle syntymäpäivälahjan, niin totta kai se loukkaa, että itse ei saa. Korostuu vielä kun saa vanhemmilta, sisaruksilta ja ystäviltä lahjat vaan mieheltä ei! Ihan niinkun se haluais loukata mahdollisimman pahasti.

Mun mies unohti viimeks senkin. Lahjaa en odottanut, koska emme sellaisia yhteisestä sopimuksesta toisillemme osta.

sain mieheltäni synttärilahjaksi huoltamon take away-kahvin ja pullan, oltiin koko päivä lasten ja mieheni kanssa tuhlailtu minun säästämiäni rahoja huvipuistossa (olin säästellyt niitä huvipuistoa varten), itse olin viimeisilläni raskaana, joten mulla ei sinne mennyt rahaa! Silloin oli kyllä tosi tiukkaa...

Joululahjaksi sain muutaman ässä-arvan, hyvin romanttista!

Yleensä mies tilaa itelleen jotain arvokkaampaa juuri ennen synttäriä ja joulua, joten en sitten hänelle osta mitään ja yleensä ostan ite ittelleni jotain hyvin pientä lahjaksi, aika pöljää, mutta meidän taloudessa rahat on "yhteiset" eli mieheni käy töissä ja minä siipeilen kotiäitinä!

No miehet on tuollaisia, ei kait siinä muu auta kun yrittää kestää!

Kun sun seuraavat synttärit lähestyy, sano miehelle, että haluat juhlia niitä hänen kanssaaan. Jos teidän työvuorot menee tuolla tavalla ristiin, sovitte sitten jonkun eri päivän, jolloin juhlitte. Sanot, että haluat mennä vaikka syömään tai elokuviin tms. mitä haluatkaan. Eli ikään kuin vaadit itsellesi lahjan, jos kerran mies ei tajua ostaa.

Mä en yhtään tykkää juhlimisesta enkä huomion keskipisteenä olemisesta.

ihmisestä, jos ei hän muista rakkaitaan mitenkään merkkipäivinä, etenkin pyöreinä ja isompina sellaisina. KAIKKIEN tuntemieni naisten miehet muistavat vaimojaan jouluina, synttäreinä (isommin jos on kyseessä pyöreät, pienesti jos "tavis" synttärit),hääpäivinä ja joskus ihan muuten vaan. Ja tunnen kuitenkin useita kymmeniä pariskuntia.



Mutta nämä ovatkin muutenkin sivistynyttä, älykästä, empaattista, mukavaa sakkia. Ja suhteet ovat muutenkin tasa-arvoisia.Niissä huomioidaan toinen, osoitetaan rakkautta ja jaetaan arki tasapuolisesti. Ja ihan jo kasvatus ja oma älli/tunnemaailma sanoo, että huomioimisen tulee olla vastavuoroista.

Minä - tai kukaan muukaan tuntemani ihminen - en edes KEHTAISI olla ostamatta 30-vuotislahjaa KENELLEKÄÄN, joka olisi arvokkaan sellaisen ostanut itselleni, saati sitten että sivuuttaisin oman kumppanini näin.



Ei millään pahalla, mutta etteivät sattuisi nämä miehet olemaan vähän juntteja ja moukkia muutenkin? Ei varmaan se romantiikka, tasa-arvo ja toisen huomioiminen muutenkaan teidän suhteissanne kuki?

Siskoni mies oli ihan ihmeissään kun siskoni oli tehnyt hänelle syntymäpäiväkakun, hänen syntvymäpäiviään ei oltu koskaan lapsena juhlistettu mitenkään, joten ei ollut sellaista koskaan edes ajatellut. Nyt aikuisena mies on hyvin otettu syntymäpäivän muistamisesta.



Miten ap:n miehen kotona on suhtauduttu syntymäpäiviin?

Minulla on huomenna syntymäpäivä ja mies jo varoitti ettei anna mitään lahjaa kun ei keksi mitään ja se minkä olisi halunnut antaa on niin kallis ettei meillä tässä taloudellisessa tilanteessa sellaista kannata hankkia. Ihan hyvä näin, kun on ennakolta ilmoitetetu en osaa edes pettyä.

Mun mies ei osaa ostaa lahjoja. Tavissynttäreillä ostaa aina jotain hömppää, koska tietää, että haluan lahjan. Kun täytin 30 teimme yhdessä remonttihommia, joita olin toivonut. Lisäksi mies vietteli minut makkarin puolelle ja piti todella hyvänä. Minulle tämä oli upea tapa viettää synttäreitä. Pelkäsä tekstarista olisin tosi loukkaantunut. Näytä tämä ketju hälle...

Kyllä se kuitenkin kortteja ja kukkia ostaa. Mulle on vaikea ostaa lahjoja, koska en juuri meikkaa, olen allerginen yms. Mutta kyllä hän muistaa syntäärit, tapaamisen vuosipäivän, hääpäivän yms, paremmin kuin minä:-)

mun mies unohti ekan synttärin tavallaan kun ei ollut löytänyt sitä minkä olis halunnut antaa ja sit sanoi että kai sit mennään syömään, ärsytti silloin ku ei sanonut että mä vien sut lahjaksi syömään ja ei ollut sit viittiny muistaa muuten. tässä se kuulostaa että olis suunnitellut sen mutta oikeestaan olin sanonu että jos ei mitään saa niin kai edes ruokaa =)

no on se jatkossa muistanu. varmaan kun ehdottelen vaihtoehto lahjoja jo kuukauden.

ja ikää oli =)

Itseäni on myös kirpaissut sama aihe, esim. viime synttäreillä ei tullut lahjaa. Onnittelutkin vasta sitten, kun serkkuni olivat ensin onnitteleet (ja söimme heidän hankkimaansa suklaakakkua mökillä). Joululahjaksi sain käsilaukun annettuani ensin miehelle 50€ lahjan hankkimiseen (työtön kun on).



Eniten minua kuitenkin asiassa kirpaisee se, että ennen kuin asuimme Karibialla, tilanne oli aivan eri. Kaikki ystävänpäivät (joka on siellä Dia de Amor eli rakkaudenpäivä) ja jopa Naistenpäivä sai olla varma siitä, että tulee vähintään kukkia ja suklaata. Nyt Suomessa asuessamme turha toivo, edes odottaa mitään. Maanantaina meillä on hääpäivä, jota varmaan saan juhlia ihan keskenäni...



Karkeasti yleistäen Suomessa naisten muistaminen merkkipäivinä taitaa olla vähän "nössöjen" puuhaa miesten mielestä, TosiMieshän ei puhu, pussaa eikä tanssi, saati ostele lahjoja. Samoin myös parisuhteen vanhetessa toista aletaan pitää itsestäänselvyytenä, eikä yksinkertaisesti ajatella asiaa. Ja me naisethan emme tunnetusti muuta teekään, kuin ajattele :)

Olet 3-kymppinen, joten koeta kasvaa aikuiseksi.



Btw, olitko ennen synttäriäsi mitenkään kertonut synttäritoiveistasi miehellesi?

synttäriä, saati sitten ostas lahjoja. Naiset ostaa lahjoja, se on niiden juttu. Naiset rakastaa juhlien järjestelyä, ja niistä valittamista. Jos itse tietää mitä haluu, ni miksi sitä ei voi sitten itse ostaa???

synttäriä, saati sitten ostas lahjoja. Naiset ostaa lahjoja, se on niiden juttu. Naiset rakastaa juhlien järjestelyä, ja niistä valittamista. Jos itse tietää mitä haluu, ni miksi sitä ei voi sitten itse ostaa???

Eiko isa opettanut miten naisen kanssa eletaan? Tai aiti opettanut tavoille.

Minun mieheni muistaa jokaisen syntymapaivan ja nyt viimeeksi sain tusinan punaisia ruusuja ystavanpaivana.

Vihjatkaa miehillenne etta romantiikka kuihtuu aika pian kun naista pidetaan kodinkoneena.

...vaikka vihjailisi ja aika suoraan olen kertonut, mistä pidän (selviää muutamasta eurosta muutamaan kymppiin, joten ei pielestäni liian kallistakaan) mutta mies sanoo vain, ettei ole tottunut lahjojen antamiseen ja saamiseen kotonaan (mikä selitys, on tietysti totta, mutta...) Exäni osti aina lahjansa ajatuksen kanssa. Ehkä totuin liian hyvään. :(



Tosin nykyinen mieheni itse muistuttelee kyllä syntymäpäiviensä alla, että tulossa on synttärit...



Olen sitten ostanut kukkia ym. itselleni ja ihan vain ilahduttaakseni itseäni. (Yleensä olen ollut se, joka ostaa muille ja ajattelee ensin muita, mutta nyt olen oppinut, että itsestäänkin on pidettävä huolta eikä itseään saa laiminlyödä) Mutta mukavemmalata se tuntuisi, kun joku toinen muistaisi. Tietäisi, että se toinen ajattelee minua. Mitään paniikkilahjaa en kuitenkaan halua eli "jotain PITÄÄ hankkia, mitähän ostais, tuossapa edullinen löyttö" sellaisen voi hankkia lapsen kaverisynttäreille tai johonkin pieneen juttuun, muttei aviopuolisolle.