Ahdistaa

En tiedä mikä ihmeen kriisi mulla on, mutta tuntuu että kaikki ahdistaa. Kaikki mitä joskus oli ns. tavotteita elämässä on nyt tässä. Työ on ihan mielekästä, mutta sitähän nyt sitten teen seuraavat 30v vähintään, lapset on tehty ja mies ei halua missään tapauksessa enää lisää, koska ei meinaa jaksaa näitä kahta jo olemassa olevaa, oma asunto kivalta paikalta jne jne eli kaikki on just niiku halusinki joskus nuorempana.



Kuitenkin joku tässä kaikessa ahdistaa aivan suunnattomasti. Haluisin jotain haastetta tai jotain mitä tavotella. Eläkkeelle pääsyyn on niin kauan, etten oikein sitä viitsi alkaa tavottelemaan. Haluisin esim lähteä ulkomaille töihin, mutta mies ei missään tapauksessa halua ja sen olen ajatellut tehdä sitten kun lapset ovat muuttaneet kotoa eli joskus 15-20v kuluttua. Kaikkia asiat mitä haluan tehdä on sellasia, mitä mies ei halua tehdä koska hänelle riittää kaikki se mitä meillä on nyt.



Juu tiedän nyt että olis pitänyt valita mies paremmin, mutta minkäs teet, nyt on tämä valittuna ja lapset hänelle tehtynä. Tyhmältä tuntuisi erota tällästen asioitten takia, koska mies on muuten hyvä ja kait meillä jotain yhteistäkin on, ainakin joskus oli.