Miksi vauvan itku saa mut ihan raivon partaalle?

Älä luule, että sinun pitää saada itku loppumaan. Ajattele sen sijaan, että sinun pitää auttaa vauvaa kestämään negatiivista oloa.



Vaihda vaippa, tarjoa maitoa, lohduta, kanna, juttele, laula, silitä selkää jne.



Saitko sinä itkeä lapsena?

sain itkeä lapsena kiukkuni ja ilonikin.

Ymmärrän sen, että vauvat itkevät, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Myös meidän vauva itkee, se ei mua ärsytä. Ne huutoitkukohtaukset, kun vauva huutaa aivan jäykkänä, naama punaisena, eikä mitkään vaipanvaihdot, lepertelyt, syötöt tai kantamiset auta. Ne vetää hermot ihan loppuun.



ap

Vauvan kanssa auttoi meillä kantoliina, johon laitoin vauvan, kun itki ja oli levoton. Kuuntelin musiikkia ja katselin telkkaria ja hyppyytin vauvaa samalla kantoliinassa. Yritin ajatella muuta. Pieniä korvatulppiakin tuli käytettyä, leikkasivat pahimman terän huudosta... Meillä ei kuitenkaan ollut kovin itkuherkkä lapsi, joten en tiedä onko näistä apua.

monille on apu löytynyt sieltä. Kannattaa maksaa muutama kymppi että huuto loppuu.



Opettele lisäksi hieromaan lapsen vatsaa ja pumppaamaan pierut ulos.



Jos lapsi huutaa myös sylissä hänet voi hyvällä omalla tunnolla laittaa huutamaan sänkyynsä jos et kestä huutoa, voit myös mennä hetkeksi ulos lepuuttamaan hermojasi - ei vauva huutoon kuole.



Ensisijaiseti on kuitenkin selvitettävä miksi vauva huutaa.



Opettele myös kietaisemaan lapsi kapaloon se rauhoitti nuorimmaiseni ja käytin kapaloa muutaman kuukauden ajan.

Et siis vaadi itseltäsi mitään muuta kuin läsnäoloa. Ajattelet, että kestätte yhdessä (sinä ja vauva). Ei tarvitse kuin kestää. Kyllä se itku loppuu joskus.



Lapseni oli koliikkivauva. Huusi joka yö 4 tuntia putkeen. Sitä vain piti lasta sylissä, välillä lauloi, ja kesti.

Tosin syynä oli se, että tunsin itseni niin voimattomaksi ja keinottomaksi. Ehkä olin enemmänkin vihainen itselleni, että en osannut vauvaani auttaa.



Hanki kantoliina ja sido lapsi kiinni ityseesi ja anna huutaa. Ainoa asia mitä oikeastaan voit tehdä on pitää vauva lähellä ja lohduttaa.



Voimia.

itkee varmaan masukipuja. Pidä vauvaa päivällä jonkun verran vaikka lattialla (mahd kova alusta joka tapauksessa) masullaan. Kipua aiheuttava ilma pääsee paremmin ulos.



Huutoa on tosi vaikea kuunnella, jotkut ovat lapsen itkulle herkempiä kuin toiset. Ehkä se on tosiaan osittain sitäkin, että kokee jonkinlaista epäonnistumista tai riittämättömyyttä äitinä kun yrittää kaikkensa ja mikään ei auta.



Anna puolison tai jonkun muun kanniskella lasta vuorostaan, mene itse vaikka toiseen huoneeseen kun oikein ketuttaa. Pistä korvatulpat korviin jos itse kanniskelet huutavaa lasta, -vauva ei tiedä että sinulla on tulpat korvissa eikä siitä traumatisoidu.

Sillä mitään muita oireita? Ihottumaa? Voisiko huutaa vatsanpuruja tai allergiaa.



Ehkä se vaistoaa sinun rauhattomuutesi. Älä välitä äänestä, jos tuntuu, että naapurit tulee seinistä läpi ja vauva on riittävän vanha ulkoilemaan, niin eikö sitten vaikka pieni vaunuretki auta.



Oletko kokeillut kapaloa tai kantoliinaa. Muuten eikös vauva kuule sinun hengityksesi tahdin ja sydämen sykkeen, niin että hermostuminen kai kuuluu liinassakin. Tulpat vaan korviin, tai jotain rauhoittavaa musiikkia korvalapuista ja keinuttele liinassa. Tee kotitöitä, kuin ei mitään.

Ehkä syöt liian maustettua ruokaa, kaalia, papuja, herneitä, jotain joka erittyy maitoon ja sitä kautta vauva saa ja sitten tulee vatsanpuruja. Ehkä se voisi auttaa, että katsot vähän tarkemmin mitä itse syöt. Ja toki tämä ei välttämättä auta, mutta voi olla kokeilun arvoista. Jos kerran pulloruoka kelpaa, mutta ei maito.

jos meinaa siis hermo mennä niin että esim ravistaisit sitä olemaan hiljaa...se on vaarallista. mieluummin vauva eri huoneeseen tai että lähdet yksin ulos rauhoittumaan hetkeksi(esim 15min)

raastavaa, niin on kai luonto suunnitellut. Itsekin koitin pitää vauvan ihan inahtamatta, itku otti niin sydämeen, korviin ja hermoihin! Vieraiden lasten itku ei kosketa mitään hermoa, joskus muistelin vauva-aikana miten tyynesti olin aikaisemmassa elämässä nukuttanut parkuvia sukulaislapsia...

Noi korvatulpat kuullostaa ihan hyvältä idealta..

En vaan ymmärrä itseäni, että miksi hermostun niin kovasti vauvan huudosta. Tulee vaan todella epäonnistunut olo, että olen huono äiti. Ja tuntuu, ettei näistä tuntemuksista saa puhua tai heti saa pahan ihmisen leiman otsaansa ja ihmiset miettivät, että mitäs teit lapsia jos et jaksa niitä hoitaa..



ap

Meidän tyttö huusi kolme viikkoa lähes tauotta, oli vajaan puolen vuoden vanha silloin. Valitin kummisedälleen asiaa (hän mun paras ystäväni). Setä saapui paikalle ulkomaanlennolta klo. 01 yöllä, sano tytölle et "Nyt loppu se äitin valvottaminen". Neito sulki suunsa ja kävi setän syliin nukkumaan. Siihen loppu mekastus =D.

Ihan oikeasti en osaa muuta neuvoa kuin korvatulppia ja pitkää kärsivällisyyttä. Yhtäkään jaksamiskeinoa ei tule mieleen, elämä huutavan lapsen kanssa oli ihan helvettiä. No, voin lohduttaa että toi entinen huutaja on nykyään 6v ja "mätiedänitejustparhaitenmikämulleonhyväksi" (ei ole yhtään sen helpompaa)

niiden päälle peltorit tms. kunnon kuulosuojaimet + asennoidu niin, että tämä on tätä kolme kuukautta ja sitten pikkuhiljaa helpottaa.

kidutuskeinona eli kyllä se rassaa hermoja.

eivät vastanneet, joten odotellaan sitten maanantaihin..

Tänään aloitetaan kokeilu niillä Disflatyl-tipoilla, jospa niistä olis jotain apua ton ilman poistumisen kanssa..

Itkutonta viikonloppua :)

toivottaa ap

Hermojen rassaaminen on tosiaankin luonnollista, se on luonnon keino varmistaa, että vanhempi huolehtii jälkeläisistään.



Minusta tässä oli hyviä vinkkejä. Itselläni auttoi se, että yritin väkisin leperrellä tai ajatella rakkausajatuksia. Se hiukan rentoutti itseäni ja sain pidettyä oman mielen rauhallisena.



Jos itse on kireä kuin viulunkieli, niin ei se lapsikaan rauhoitu.



Tuo kuulostaa koliikki-itkulta. Lapsella voi olla myös refluksi. Refluksiin ei välttämättä liity aina voimakasta yökkäilyä.



Kannattaa ehkä käyttää lääkärissäkin.

siitä tulee tosi kelju olo, niin kai luonto on sen suunnitellut jotta vauvat saisivat parasta mahdollista hoitoa. ja hoidan työkseni muiden lapsia eli olen kyllä lapsen itkuun tottunut. pysy rauhallisena ja anna vauvan itkeä sinua lähellä. minun lapsista toinen oli itkuinen (en puhuisi kuitenkaan koliikista), ja sen sai joka päivä rauhoittumaan kun laitoin vaunuihin ja ulos unille.

vetäistä kuulosuojaimet päähän. Ei hermostuta niin paljoa. Se ei tietenkään tarkoita, että olet kuin vauvaa ei olisikaan, vaan tietenkin sylittelet ja hoidat kuten muutenkin, mutta säästät hiukan hermojasi. N. 3 kk kuluttua tilanne paranee kuitenkin.

tuohon ravistelu-juttuun..

Mieleni tekisi kyllä näiden raivareiden aikana tehdä vaikka mitä kamalaa, mutta en tietenkään tee, vauvan on mulle rakas vaikka se itku mua ahdistaakin ihan tosissaan.



Pullosta siis kelpaa myös mun pumpattu maitoni, ei pelkästään korvikse. Siksi mä vähän ihmettelenkin. Mietin, että voisiko imetysasento olla huono syöntiasento vauvalle? Lapsi tykkää siis syödä tosi pystyssä asennossa, ei makuultaan.



Kiitos kaikille asiallisista vastauksista, toivotaan, että tää rupeis tästä helpottamaan...

Eksyin tuossa toiselle keskustelufoorumille, jossa oli puhetta rela-tipoista ja cuplatonista. Onko joku oikeasti saanut jotain apua näistä? Vai onko teho siinä, että onpahan kokeiltu nyt sitten kaikki :)



ap