Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsen sukupuolella oikeasti merkitystä?
17.02.2010 |
Tämä asia on nyt taas palstalla kovasti pinnalla. Itse olen mielestäni ymmärtäväinen ihminen. Tiedän, että ihmisillä on erilaisia tapoja toimia ja mielipiteitä jne. MUTTA tämä sukupuoliasia ei mahdu päähäni.
Itse olen nuoresta asti ajatellut, että lapsen sukupuolella ei ole mitään merkitystä. Mitä ihmiset sitten ajattelevat saavansa siitä, että lapsi on jotain tiettyä sukupuolta? Loppujen lopuksi ei ole merkitystä onko lapsi tyttö vai poika, koska arki on kovin samanlaista kumman tahansa kanssa.
Kommentit (59)
miten perinteisiä käsitykset ovat, kun puhutaan sukupuolirooleista. Tässäkin ketjussa ollaan jossain neandertaalitasolla. Onneksi juuri minulle suotiin vain poikia, koska osaan heitä aidosti rakastaa. Av:n keskusteluista päätellen olen vähemmistössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on perinteinen ja se on hyvä olla. Pojan ja äidin suhde on ainutlaatuinen, sen tajuaa vasta sitten kun saa oman pojan. Tytön kanssa ehkä viettää enemmän aikaa ja on yhteisiä juttuja, mutta läheisempi suhde on pojalla ja äidillä.
Tyttä pitää myös perheessä olla, koska mun mielestä perhe missä on vain sitä toista sukupuolta, ei ole täydellinen vaan on jotenkin vajavainen. Mutta ei niin paha jos on pelkkiä poikia kuin se että kaikki olisi tyttöjä, silloin käy jo isääkin kovasti sääli.
Mulla ei ole vielä lapsia, mutta kyllä monet vanhemmat naiset taas puhuvat, että tytöt olis läheisempiä kuitenkin.
Tuskin sillä on loppujen lopuksi väliä, mutta ainahan saa toivoa. Toivoin että yksi lapsistani olisi tyttö ja esikoinen onkin. Lisäksi toivon myös että saisin joskus pojan, koska haluaisin suvulle jatkajan. Miehen suku on pieni ja hieman harvinaisempi niin olisi hienoa, etä suku jatkuisi poikamme mukana.
en viitsi edes lukea tätä ketjua alusta, koska totuus on, ettei sukupuolella ole yhtään mitään väliä. Se, joka muuta väittää, puhuu omien korvien välisestä asiasta. Ei absoluuttisesta totuudesta.
en viitsi edes lukea tätä ketjua alusta, koska totuus on, ettei sukupuolella ole yhtään mitään väliä. Se, joka muuta väittää, puhuu omien korvien välisestä asiasta. Ei absoluuttisesta totuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kans kun täällä on aiheesta niin kovasti keskusteluja. Kymmenessä vuodessa on asiat kovasti muuttuneet, silloin ihmiset toivoi lähinnä tervettä lasta. Sukupuolella ei ollut niin suurta merkitystä. Eikä raskausmahan kanssa liikkuessa eka kysymys ollu että 'kumpiko sieltä on tulossa' vaan 'onko kaikki mennyt hyvin'.
Olen ollut melkoisen järkyttynyt, kun kaikki tuntuvat pitävän itsestäänselvänä että kaikki tietävät odottamansa lapsen sukupuolen. Olen järkyttänyt tuttaviani sanomalla ettei ole aavistustakaan. Itse toivon, että tällä kertaa lapsi ei joudu verenvaihtoon 2vrk iässä tai lastenteholle happikaappiin suoraan synnytyksestä. Tai ettei lapsella ole muuta vammaa/vaivaa vaan että saan terveen lapsen.
Tuntuu, että halu hallita elämää on mennyt useilla ihmisillä hiukan liian pitkälle kun elämän suuria katastrofeja on, että lapsi on väärää sukupuolta..
En ihan tajua kysymystäsi. Tarkoititko onko eri sukupuolet ERIARVOISIA? Arki ei todellakaan ole samanlaista kumpia lapset on, mutta sehän ei tee kyllä toisesta sukupuolesta toista arvokkaampaa millään tavalla.
Minulla sattuu olemaan juuri stereotypian mukaisia lapsia. Pojat ovat just niin poikia etten meinaa perässä pysyä ja tyttö taas niin linnanneitoa, ettei tällainen entinen poikatyttö meinaa aina osata eläytyä. Kummatkin sukupuolet tarjoavat siis todella erilaiset maailmat, mutta mun mielestä on kyllä ihan kipeetä sanoa että toinen niistä olis arvokkaampaa ja hienompaa kuin toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä keskustelut ovat lisääntyneet, ennen todellakin ei edes kehdattu sanoa, jos toivoi jotain sukupuolta....
Kertoohan tämä jostain laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä?
kans kun täällä on aiheesta niin kovasti keskusteluja. Kymmenessä vuodessa on asiat kovasti muuttuneet, silloin ihmiset toivoi lähinnä tervettä lasta. Sukupuolella ei ollut niin suurta merkitystä. Eikä raskausmahan kanssa liikkuessa eka kysymys ollu että 'kumpiko sieltä on tulossa' vaan 'onko kaikki mennyt hyvin'. Tuntuu, että halu hallita elämää on mennyt useilla ihmisillä hiukan liian pitkälle kun elämän suuria katastrofeja on, että lapsi on väärää sukupuolta..
Kummankin kanssa ulkoillaan, annetaan ruokaa, nukutetaan, leikitään... Leikit toki voivat olla erilaisia, mutta niin ne voivat olla myös samaa sukupuolta olevilla.
Minusta jokaisen, joka on todella pettynyt lapsensa sukupuoleen, kannattaisi miettiä miksi halusi lapsen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kuskaisit jokaista illat pitkät jääkiekkoreeneihin ja viikonlopuina he lähtisivät isän kanssa kalaan etkä äitinä olisi niin kovin kiinnostunut jääkiekosta tai kalastuksesta, niin luulen että arki olisi edes hieman erilaista jos joukossa olisi tyttö.
Tottahan toki tyttö voi olla poikamainen ja poika tyttömäinen eikä siinä mitään pahaa -päinvastoin - mutta kyllä se ison poikapesueen kanssa äitinä olo on erilaista aika usein - pyykinpesua, ruoan laittoa jne. jonkun täytyy nekin hoitaa.
Toki tytöilläkin voi olla paljon harrastuksia, mutta oletettavasti äiti lähtee mieluummin tytön kanssa shoppailemaan kuin poikien kanssa pilkille päiväksi?
Kyllä on niin naivia sanoa, että sukupuolilla ei ole eroa. Yritän itsekin naisena sulautua äijäporukoihin, mutta ei se helppoa ole. Miesten kanssa on kivaa, mutta auto-, nais- ym. jutut eivät aina nappaa.
Kummankin kanssa ulkoillaan, annetaan ruokaa, nukutetaan, leikitään... Leikit toki voivat olla erilaisia, mutta niin ne voivat olla myös samaa sukupuolta olevilla.
Minusta jokaisen, joka on todella pettynyt lapsensa sukupuoleen, kannattaisi miettiä miksi halusi lapsen.
ap
sulla on vielä kovin pienet lapset, jutuista päätellen. Toinen keskustelua ja ymmärtämistä vaikeuttava asia on, että kuulostat siltä ettet aio luopua siitä päähänpinttymästä, että arki voi olla kyllä lasten sukupuolenkin vuoksi kovin erilaista. Sukupuoli on yksi muuttuja toisten joukossa ja joskus se voi merkitä paljonkin, vaikka se ei TEIDÄN kotona näkyisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se arki pienen lapsen kanssa voikin olla aika samanlaista oli sitten tyttö tai poika, mutta kyllä koulu- ja aikuisiässä intressit rupeavat eroamaan.
Toivon kaikille tuollaisille päivittelijöille kuin sinä vähintään 3-4 poikaa perheeseen ja erittäin aktiivista miesten elämässä kiinni olemista, niin voit sitten tulla sanomaan kaipaisitko jossain vaiheessa ehkä tyttöä edes lapsenlapseksi?
kyllä kaikki jotka saavat pelkkiä tyttöjä ovat pahasti epäonnistuneet elämässään.
pelkkien tyttöjen tekeminen on suuri häpeä.
häpeäisivät jos ymmärtäisivät hävetä, ja kuka nyt ei häpeäisi omia ällöttäviä tyttöjään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos poikani haluaisisvat lätkätreeneihin tai kalaan. Koska minähän ne lapset olen pienestä pitäen kasvattanut ja ohjannut heitä harrastusten pariin. Kyllähän se pitää jo pienestä pitäen ohjata niihin yhteisiin harrastuksiin, jotta ei jää esimerkkisi tavalla ulkopuolelle! Näin meillä on.
Ja mitä sitten tulee siihen, että pojat haluavat tehdä jotain, mitä minä en, niin sehän on vain plussaa. Vapaapäivä on aina hyvästä.
ja kuskaisit jokaista illat pitkät jääkiekkoreeneihin ja viikonlopuina he lähtisivät isän kanssa kalaan etkä äitinä olisi niin kovin kiinnostunut jääkiekosta tai kalastuksesta, niin luulen että arki olisi edes hieman erilaista jos joukossa olisi tyttö. Tottahan toki tyttö voi olla poikamainen ja poika tyttömäinen eikä siinä mitään pahaa -päinvastoin - mutta kyllä se ison poikapesueen kanssa äitinä olo on erilaista aika usein - pyykinpesua, ruoan laittoa jne. jonkun täytyy nekin hoitaa. Toki tytöilläkin voi olla paljon harrastuksia, mutta oletettavasti äiti lähtee mieluummin tytön kanssa shoppailemaan kuin poikien kanssa pilkille päiväksi? Kyllä on niin naivia sanoa, että sukupuolilla ei ole eroa. Yritän itsekin naisena sulautua äijäporukoihin, mutta ei se helppoa ole. Miesten kanssa on kivaa, mutta auto-, nais- ym. jutut eivät aina nappaa.
Kummankin kanssa ulkoillaan, annetaan ruokaa, nukutetaan, leikitään... Leikit toki voivat olla erilaisia, mutta niin ne voivat olla myös samaa sukupuolta olevilla. Minusta jokaisen, joka on todella pettynyt lapsensa sukupuoleen, kannattaisi miettiä miksi halusi lapsen. ap
tytöt ovat niin OUT, että ei voisi enenpää olla OUT
tunnu ymmärtävän, että jokainen lapsi on erilainen sukupuolesta riippumatta!
Aina jää jostain paisti. Meillä on 3 lasta samaa sukupuolta ja ihan oikeasti, te, joilla on yksi kumpaakin, ette voi kuvitellakaan miten erilaisia nämä lapset ovat keskenään. Ja minkälaisen suhteen samaa sukupuolta olevat voivat keskenään kehittää.
Te jäätte tästä paitsi. Minä jään paitsi siitä toisesta sukupuolesta. Jokainen jää jostain paitsi, sille ei voi mitään.
Pojat eivät voi odottaa ja synnyttää.
Pojilla ei ole kuukautisia.
Pojilla testoteronitaso korkeampi nuorena.
Pienen lapsen kanssa minusta on aivan sama kumpaa sukupuolta on, mutta ero alkaa näkyä murrosiässä ainakin fyysisissä ominaisuuksissa. Pojan kanssa ei mennä rintaliiviostoksille (ainakaan yleensä), eikä tytön kanssa ole spermaläiskiä lakanoissa.
Lisäksi aikuisiällä raskaana olon ja fyysisen tuntemuksen synnytyksestä voi kokea vain se tyttö.
Eli kyllä niillä sukupuolilla jossain vaiheessa on eroa.
säälittää perheet joissa on vain tyttöjä, sukukaan ei jatku tyttöjen myötä! todella kurja saada vain tyttöjä
tunnu ymmärtävän, että jokainen lapsi on erilainen sukupuolesta riippumatta! Aina jää jostain paisti. Meillä on 3 lasta samaa sukupuolta ja ihan oikeasti, te, joilla on yksi kumpaakin, ette voi kuvitellakaan miten erilaisia nämä lapset ovat keskenään. Ja minkälaisen suhteen samaa sukupuolta olevat voivat keskenään kehittää. Te jäätte tästä paitsi. Minä jään paitsi siitä toisesta sukupuolesta. Jokainen jää jostain paitsi, sille ei voi mitään.
miten perinteisiä käsitykset ovat, kun puhutaan sukupuolirooleista. Tässäkin ketjussa ollaan jossain neandertaalitasolla. Onneksi juuri minulle suotiin vain poikia, koska osaan heitä aidosti rakastaa. Av:n keskusteluista päätellen olen vähemmistössä.