Onko lapsen sukupuolella oikeasti merkitystä?

Mutta kyllähän pojilla ja tytöillä on ihan omat maailmanssa. Ja minä kyllä ymmärrän, jos kolmen pojan äiti kaipailee tyttöä tai toisinpäin.



Meidän tytön elämä on yhtä vaaleanpunaista prinsessaunelmaa ja hevosten hirnuntaa. Poika puolestaan päristelee autoillaan ja juoksee miehen kanssa autokaupoissa ja korjaa moottorisahallaan mitä vaan. Minusta on suuri onni, että meillä on mahdollisuus nähdä nuo molemmat maailmat vanhempina.

Minä halusin lapsen, sukupuolella ei ollut väliä. Eikä ole tulevienkaan kohdalla.

Tämä asia on nyt taas palstalla kovasti pinnalla. Itse olen mielestäni ymmärtäväinen ihminen. Tiedän, että ihmisillä on erilaisia tapoja toimia ja mielipiteitä jne. MUTTA tämä sukupuoliasia ei mahdu päähäni. Itse olen nuoresta asti ajatellut, että lapsen sukupuolella ei ole mitään merkitystä. Mitä ihmiset sitten ajattelevat saavansa siitä, että lapsi on jotain tiettyä sukupuolta? Loppujen lopuksi ei ole merkitystä onko lapsi tyttö vai poika, koska arki on kovin samanlaista kumman tahansa kanssa.

Toisilla on erilaisia haaveita. Loppupeleissä en usko että sukupuolella on väliä, luulen että kun omaa lastaan rakastaa vaikka ei olisikaan sitä "oikeaa" sukupuolta.

Mutta saa sitä haaveita olla ja toiveita, ei niissä mitään pahaa ole, ei ainakaan mun mielestä.

Mulle ei ainakaan sillä lapsen sukupuolella oo mitään merkitystä. Nyt ootan toista lasta ja kummallakin kerralla on ollu toive siitä kumman toivois saavan, mutta yhtä rakas ja toivottu se lapsi on sukupuolesta riippumatta.

mulla ehkä oli tietty jännitys siitä, osaisinko olla tytön kanssa, jos sellainen syntyisi, kun olen aina ollut poikatyttö ja leikkinyt poikien leluilla 2 pikkuveljeni kanssa. Vihaan vaaleanpunaista väriä, nukkeja ja prinsessaleikkejä. Mutta uskonpa että vaikka olisin tytönkin saanut, niin rakkautta olisi ollut ihan yhtä paljon, mutta opettelemaan olisi ehkä joitain asioita joutunut..



-äiti87-

Kyllähän se on niin, että tytöillä tietyt piirteet ja mielenkiinonkohteet on yleisempiaä kuin pojilla ja päinvastoin. Ehkä se tietyn sukupuolen toivominen liittyy tähän, toivo sitä joka mielikuvissa vastaa enemmän omia juttuja.

Nyt kun esikoinen on tyttö, toivoisin toisenkin lapsen olevan tyttö, sillä poikien maailma on minulle kovin vieras, enkä osaa kuvitella itseäni pojan äidiksi. En kuitenkaan usko, että pojan saaminen olisi minulle mikään kriisi, en vaan etukäteen osaa edes ajatella sellaista tilannetta.

lapsi oppii elämään tiiviisti myös toisen sukupuolen kanssa heti lapsuudessa. Enemmän sukupuolineutraaleja leikkejä jne. Itselle ei niin väliä, mutta lapsille voisi ehkä olla hyötyä.

Jokaisen oma perhe on se oikea. Se vaan kuuluu ihmisen luonteeseen, että mikään ei riitä, ja toivotaan juuri sitä mitä ei ole. Lapset ovat lainaan saatu lahja. Olen aidosti joka päivä kiitollinen ihanista lapsistani. Ihan sivuseikka että ovat samaa sukupuolta. He ovat toisilleen äärimmäisen tärkeitä, olisivatko edes noin läheisiä toisilleen, jos olisivat "eri merkkiä"?



Vanhemmat tekevät uskomattomia yleistyksiä lastensa aikuiselämästä sekupuolen perusteella. En usko, että mikään on tähtiin kirjoitettu. Pettymykset kuuluvat elämään. Jos joku pettyy lapsensa sukupuoleen, hänen täytyy tietysti työstää asia, ja tarvittaessa hakea apua. Lapsi ei saa kokea olevansa pettymys.



Sitä yleistystä en hyväksy, että isät ja äidit toivovat aina omaa sukupuoltaan olevaa lasta, ja jos eivät sitä saa, ovat sitten pettyneitä.

juuri sen takia, että tytöt ja pojat oikeasti ovat erilaisia, ei siitä mihinkään pääse. Siis tottakai molempia rakastaa yhtä paljon ja on aivan yhtä iloinen tuleeko sitten tyttö vai poika. Itse halusin aina tytön, ja sainkin, senkin takia että sitten aikuisena tyttö on äidilleen läheisempi kuin poika. Esim. kun tyttö saa oman vauvan, lähenee oman äitinsä kanssa yleensä ja vauvan mummi on läsnä vauvan arjessa. Mutta harvemmin miehen äiti pääsee olemaan yhtä läsnä, koska miniä-anoppisuhde on valitettavan usein hankala eikä vauvan kanssa kotona oleva miniä niin paljon soittele/tapaa anoppiaan vauvan kanssa kuin omaa äitiään. Jos edes tulee toimeen.



Ja tämähän on yleistystä, tiedän. Mutta näin vain menee joka ikisen kaverin perheessä kuten meilläkin, ja siitä syystä olen iloinen että sain tytön, ja tykkään myöskin ostella tytölle vaatteita yms. Haluaisin joskus vielä pojankin toki. Mutta uskallan sanoa suoraan että haluan mieluummin kaksi tyttöä kuin kaksi poikaa.

Sinulla ei ilmeisesti ole 3 poikaa tai 3 tyttöä. Ilmeisesti molempia tai ei lapsia ollenkaan?

Tämä asia on nyt taas palstalla kovasti pinnalla. Itse olen mielestäni ymmärtäväinen ihminen. Tiedän, että ihmisillä on erilaisia tapoja toimia ja mielipiteitä jne. MUTTA tämä sukupuoliasia ei mahdu päähäni.

Itse olen nuoresta asti ajatellut, että lapsen sukupuolella ei ole mitään merkitystä. Mitä ihmiset sitten ajattelevat saavansa siitä, että lapsi on jotain tiettyä sukupuolta? Loppujen lopuksi ei ole merkitystä onko lapsi tyttö vai poika, koska arki on kovin samanlaista kumman tahansa kanssa.

Esim meillä on tyttö joka inhoaa prinsessjuttujaja ja

tykkää yli kaiken jalkapallon pelaamisesta ym. liikunnallisesta puuhasta.

Mulla taas oli isoveli joka leikki kanssani päivät pitkät nukkeleikkejä.

Mutta kyllähän pojilla ja tytöillä on ihan omat maailmanssa. Ja minä kyllä ymmärrän, jos kolmen pojan äiti kaipailee tyttöä tai toisinpäin.

Meidän tytön elämä on yhtä vaaleanpunaista prinsessaunelmaa ja hevosten hirnuntaa. Poika puolestaan päristelee autoillaan ja juoksee miehen kanssa autokaupoissa ja korjaa moottorisahallaan mitä vaan. Minusta on suuri onni, että meillä on mahdollisuus nähdä nuo molemmat maailmat vanhempina.

Mä olen onnellinen siitä että saan kasvattaa molempia. Olisin välittänyt ja rakastanut pelkkiä poikia/tyttöjä, mutta ei se olisi sama ollut.



Mä olen lapset tehnyt puhtaasti itsekkäistä syistä, siitä että minä olen halunnut lapsia, lapsia en ole tehnyt lapsilleni, eli ihan sama taas toisaalta sitten siltä kantilta kumpaa sukupuolta olisi tullut.



Kai se on vähän siitä kiinni että miten ajattelee asian.

siitä millaisia lapsista tulee.



Joku sanoi haluavansa mieluummin kaksi tyttöä kuin kaksi poikaa. Miksi näin?



T:ap

mutta ei sillä varmasti ihan loppujen lopuksi ole merkitystä. Itse toivoin kahden pojan jälkeen tyttöä ja olin onnellinen, kun toive toteutui. Mutta hetkeäkään en epäile, ettenkö olisi ollut onnellinen pojastakin.

Itse tosin toivoin tietty tyttöä.. ihan sen takia kun mietin miten ihana sille ostella kaikkea tyttöjen juttuja ja laitella pitkiä kutreja yms... sain tietää että poika tulee ja ihan yhtä innoissani olin tästä! Eli ei sillä nyt merkitystä ole kumpi sieltä tulee, mutta sanoisin että onhan tytön ja pojan välillä paljon eroja ja veikkaan että äitinä en niinkään osaa poikien juttuja tehdä kun poikani kasvaa isommaksi joten ne jää isän ja hänen leikeiksi autot sun muut :)

Tämän takia olisi kiva saada joskus se oma tyttö niin voisi tyttöjen juttuja kehitellä jos ap ymmärtää mitä ajan takaa

Ai kun kiva! :D



Meillä on kolme poikaa ja nyt pakan sekottaa tyttö! Olis saanu olla poika mutta kun ei maailmassa aina saa haluamaansa.. ;)



No ei vaan, kivahan se on että tulee tyttö mutta poika olis pitänyt homman samana.



Miten äidillä ja pojalla olisi huonompi suhde? En ainakaan koe äitiäni tärkeämmäksi, isääni lähinnä arvostan enempi. ;)



Ei se suhde anoppiin synny itsestään. Syntyykö sinun miehellä ja äidilläsi? :D

Itselläni on ihana anoppi, mutta hänellä onkin ihana suhde poikaansaKIN.

Ennemmin kyse on siis niistä toiveista millainen lapsen haluaisi olla, vai?



Tietysti on todennäköisempää, että tyttö pitää prinsessajutuista ja kaikesta kauniista ja poika autoista ja hirviöistä, mutta pettyykö vanhempi sitten, jos lapsi ei olekaan sellainen, jota voisi olettaa?



ap

Tuskin sillä on loppujen lopuksi väliä, mutta ainahan saa toivoa. Toivoin että yksi lapsistani olisi tyttö ja esikoinen onkin. Lisäksi toivon myös että saisin joskus pojan, koska haluaisin suvulle jatkajan. Miehen suku on pieni ja hieman harvinaisempi niin olisi hienoa, etä suku jatkuisi poikamme mukana.

Poika on perinteinen ja se on hyvä olla. Pojan ja äidin suhde on ainutlaatuinen, sen tajuaa vasta sitten kun saa oman pojan. Tytön kanssa ehkä viettää enemmän aikaa ja on yhteisiä juttuja, mutta läheisempi suhde on pojalla ja äidillä.



Tyttä pitää myös perheessä olla, koska mun mielestä perhe missä on vain sitä toista sukupuolta, ei ole täydellinen vaan on jotenkin vajavainen. Mutta ei niin paha jos on pelkkiä poikia kuin se että kaikki olisi tyttöjä, silloin käy jo isääkin kovasti sääli.