Lue keskustelun säännöt.
Minä en ymmärrä tuota sotaveteraanien ihannointia
16.02.2010 |
Miksi ihmeessä? nehän meni kaikki sinne pakon edessä, ei kukaan halunnut sinne. Mutta vaihtoehtoja oli tasan kaksi joko menet taikka saat luodin päähäsi.
Osa näistä raukoista uhrattiin Natsi-Saksan puolesta. Jos saksa olisi sodan voittanut, meitäkään ei ilmeisesti edes olisi. Hitlerhän piti suomalaista rotua epäpuhtaana.
Kommentit (83)
mutta kyllä nämä monet ilmentyvät ovat aivan liikaa, etenkin nämä Kiitos-hupparit, joita kauppaa rikollisjärjestö...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse ihannoida, mutta voi arvostaa toisia. Kunnioittaa sitä, että toinen nuoruutensa uhraten taisteli ja haavoittui ja kuoli että meillä on vapaus. Aika moni halusi suojella perhettään ja ainahan sodassa on pakko toimia. Puolustaudut tai vihollinen ampuu sen luodin. Natsi-saksan puolesta uhraaminen on aika kevyesti heitetty, perusteletko? Suomi kävi erillissotaa ja ei tehnyt hyökkäyksiä kuten Hiter toivoi. Suomi sai saksalaisilta rintamalle tukea neukkuja vastaan.
ne miehet jotka kokivat sodan läpi, ovat kunnioitettavan urakan tehneitä !
kohtalomme olisi aika tiedossa jos ryssät ois voittanu. Siitä on monta maata esimerkkinä.
jotka uhrasivat nuoruutensa ja monet terveytensä vapaan isänmaani puolesta? Tarvitseeko tähän oikeasti edes vastata? Jos joku on niin tyhmä ettei sitä tajua niin voi ei. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla saanut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siksi, että siinä sodassa olis ihannoimista, mutta he kestivät suurten paineinen alla. Mutta ei pidä unohtaa kotirintaman panosta.
Ja sanon näin sitsekin sotaveteraanin tyttärenä, jolta myös yksi setä sinne katosi kaukopartioretkelle Neuvostoliiton puolelle( siis kaatui)
En minäkään ole koskaan ajatellut, että kunnioittaisin heitä jostakin VALINNASTA, jonka tekivät. Tottekai se oli pakko ja velvollisuus isänmaata kohtaan. He ovat uhranneet 5 vuotta nuoruudestaa ja elämästään surkeissa ja traumaattisisa olosuhteissa , säilyttäen toivon huomisesta vaikka läheisiä ja ystäviä on kuollut vieressä. He ovat hoitaneet sen pakkonsa ja velvollisúutensa, eivätkä ole karanneet mihinkään.
Kun he palasivat rintamalta, he aloittivat elämänsä tyhjästä. Isäni oli yksi heistä. Koulu jäi sotaan lähtiessä kesken. Nälkä odotti kotona. Hihat vaan heilumaan ja töihin. Sotatraumoista ei puhuttu. Oli kyettävä töihin, opiskelemaan, perhettä perustamaan ja rakentamaan pienellä palkalla tämä hyvinvointiyhteiskunta. Sillä ikäpolvella oli yhteishenkeä ja yhteisvastuuta. Pidettiin itsestään selvänä, että kaikkien hyväksi työtä on tehtävä niin paljon kuin pystyy, että saadaan kaikille lapsille peruskoulutus, tiet ja kulkuyhteydet, sairaalat yms rakennettua ja puoli miljoonaa evakkoa oman elämän syrjään kiinni. Nykyään vaan pohditaan omaa palkkakuittia ja oman kodin varustetasoa. Huonompiosasten ajattelu on ihan out. Sääli!
Minusta sotaveteraanipolven ponnistelut ja arvot ovat siis kunnioittamisen arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin perustuu väite että pakon edessä mentiin eikä kukaan halunnut rintamalle?
kohtalomme olisi aika tiedossa jos ryssät ois voittanu. Siitä on monta maata esimerkkinä.
Suomi ei antautunutkaan ehdoitta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän koko ja näki rankkoja asioita, eikä koskaan toipunut siitä.
Minä olen itse saanut kokea sodan seuraamukset, väitän että olen maksanut itse tälle maalle oman osuuteni.
Tiedän tasan tarkkaan ettei isäni olisi halunnut mennä sotaan,sota pilasi hänen koko elämänsä.
Hän ei ollut mikään juoppo tms. mutta psyykkiset vammat olivat kyllä nähtävissä ja meidän lasten koettavissa.
Minusta sotaveteraanien ihannointi on sairasta sodan ja väkivallan ihannointia.
Ne asiat pitäisi jo unohtaa kokonaan. Minä en henk.koht anna koskaan senttiäkään mihinkään veteraanikeräyksiin.
ap.
Jos jatkosodassa olisi käynyt vielä huonommin niin nyt täällä kunnioitettaisiin suuressa isänmaallisessa sodassa olleita puna-armeijan veteraaneja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sotaveteraanien ihannointi on sairasta sodan ja väkivallan ihannointia. Ne asiat pitäisi jo unohtaa kokonaan. Minä en henk.koht anna koskaan senttiäkään mihinkään veteraanikeräyksiin. ap.
Ja mielipiteitähän tähän maailmaan mahtuu useampikin. Mä kuuluun siihen porukaan joka antaa sotaveteraaneille eikä halua unohtaa.
Jos jatkosodassa olisi käynyt vielä huonommin niin nyt täällä kunnioitettaisiin suuressa isänmaallisessa sodassa olleita puna-armeijan veteraaneja.
jotka sinne jäivät, olisivat saaneet elää vai olisitko itse halunnut kuolla 20-vuotiaana?
Venäjähnä olisi voinut vallata Suomen kokonaan jos oikeasti olisi niin halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jatkosodassa olisi käynyt vielä huonommin niin nyt täällä kunnioitettaisiin suuressa isänmaallisessa sodassa olleita puna-armeijan veteraaneja.
jotka sinne jäivät, olisivat saaneet elää vai olisitko itse halunnut kuolla 20-vuotiaana? Venäjähnä olisi voinut vallata Suomen kokonaan jos oikeasti olisi niin halunnut.
ja ilmeisesti sulle on Neuvostoliiton historia suht tuntematonta kun ilmeisesti pidät Suomen kuulumista Neuvostoliittoon hyvänä asiana.
Jos Neuvostoliitto olisi saanut vallattua Suomen niin me oltaisiin saletisti nyt samassa tilanteessa kun on Viro, Latvija ja Liettua.
ja jos sotaan ei kukaan oisi mennyt nini sotaa ei olisi syttynyt ollenkaan.
Ei Suomi voittanut vaan NL luovutti.
on tuota mieltä kuin ap! Ei ymmärrä ei.
Just nämä kiitos-paidat on sitä ihannointia, joka menee mun mielestä liian pitkälle. Mitä sillä oikein saavutetaan?
Ei munkaan mielestä historiaa pidä unohtaa, mutta ei sitä pidä ihannoidakaan.
Musta tuntuu, että näiden talvisodan ihannoijien kiitos-paitoineen voi olla vaikea sulattaa sitä, että myös suomalaiset "sankarisoturit" ovat tehneet pahaa. Historiaan kuuluu aina myös kolikon kääntöpuoli.
Ei Suomi voittanut vaan NL luovutti.
sanokaa mitä sanotte. Tuskin neuvostoliitto olisi luovuttanut jos täällä olisi kädet pystyssä seisottu ja odotettu valloitusta.
pakon edessäkin, eikä vapaaehtoisesti.
Sota on ollut aivan varmasti aivan hirveä kokemus rintamalla olleille, kuten myös "kotiin jääneille", jotka usein menettivät rakkaitaan ja jotka joutuivat selviytymään miten taisivat kovan työn ja kovat ajat. Siinä jä moni lapsuus elämättä.