Miksi isovanhemmat eivät saa osallistua lasten kasvatukseen?

ekana tuli mieleen pari otsikkoa, se jossa 5kk ollut yökylässä jo 6kertaa ja toinen jossa 3kk yökylään, molemmat tais olla menossa/ollut isovanhemmilla. Minä en vois tuon ikäisiä laittaa yöksi hoitoon (ja ei, syy ei ole täysimetys), mutta jos on suht helppo vauva, joka nukkuu hyvin jne. niin en laittais noin pientä isovanhemmille hoitoon, koska ei vauva sillon kaipaa muuta kun vanhemmat. Eri asia, jos on koliikki tai muuten paljon itkevä vauva tai äidillä masennusta jne. niin sillon ymmärrän muutaman kk ikäisen yökyläilyn.



Sen sijaan lähempänä 1v ikää meillä on lapset olleet välillä mummolassa, kummeilla ja tietysti myös 1v iän jälkeen.

et meidän mummolassa 5kk vauvalle tuputetaan jäätelöä, tikkari imeskeltäväksi ym. Koska" pitäähän nyt lapsen johonkin hyvään tottua."

Ihan varmaan ei mitään tikkareita ole tarjottu. täällä aina liioitellaan, jotta saadaan ymmärrystä...

Tuosta alle vuoden ikäisen ja isovanhempien yhdessä olosta. Ap siis olen ja olen samaa mieltä yökylästä, mutta miksei voi päivällä olla vaikka tunnin tai pari siellä kyläss ja vanhempi voi käydä vaikka kahvilassa tai jotain sen aikaa? Oletko ihan täysin sitä mieltä, ettei vauva tarvitse muita kuin vanhempiaan?

et meidän mummolassa 5kk vauvalle tuputetaan jäätelöä, tikkari imeskeltäväksi ym. Koska" pitäähän nyt lapsen johonkin hyvään tottua."

koska mummon mielestä lapset saavat syödä mitä vaan milloin vaan, mitään rajoja tai kuria ei ole, mummo penkoo kaikki asiamme kaappeja ja posteja myöten, mummo kyläilee jo naapureissammekin penkomassa ja myös juoruaa auliisti kaiken kaikille...



Muun muassa.

Meillä läheiset välit ja tapaamme viikottain, vietämme lomia yhdessä jne. Lapset ovat mielellään isovanhemmilla hoidossa sekä päivällä että yöllä.



Jos nyt viittaat tuohon toiseen keskusteluun 5 kk ikäisestä vauvasta, niin...

Vauvan paikka on mielestäni kotona. Vauva ei hyödy millään lailla yökyläilystä isovanhemmilla, kiintymyssuhdetta isovanhempiin harjoitellaan päivisin kun vauva on hereillä. Isompien lasten kanssa tilanne on aivan eri.

Pääsyy on ollut se, että he haluavat osallistua lastemme elämään. Toki myönnän, että meitäkin hoitoapu on auttanut paljon - on ollut omaa aikaa, ja mahdollisuus käydä matkoilla ilman lapsia. Tärkeintä on kuitenkin lastemme ja isovanhempien läheinen ja hyvä suhde.

Nyt lapsemme ovat jo isoja, nuorinkin kohta 11. Edelleen he käyvät viikonloppukylässä mummilassa, voiko mitään sen kivempaa ollakaan! Siellä heitä hemmotellaan, myönnän, mutta enpä usko sen heitä pilaavan. Ja voi olla, etten ole joka kasvatusasiassa ihan samaa mieltä heidän kanssaan, mutta sekään ei ole mielestäni este kyläilylle.

Onneksi lapsillamme on turvalliset isovanhemmat, ja olen sitä mieltä että saavia osapuolia ovat tässä ihan kaikki; isovanhemmat, lapset ja me vanhemmatkin.

MIKSI isovanhempien pitäisi hoitaa lapsenlapsiaan lähes yhtä paljon kuin vanhempien? Miksi lasten pitäisi olla jatkuvasti heillä pitkiä aikoja yksin? Miksi pitäisi aivan erityisesti panostaa siihen, että mummot ja vaarit hoitavat lapsenlapsiaan runsaasti? Miksei tavallinen, ko. perheelle luonteva kanssakäymisen määrä riitä?



Moni vanhempi todellakin rajoittaa sitä isovanhempien hoidossa olemisen määrää siksi, että isovanhemmat eivät sitoudu samoihin kasvatusperiaatteisiin tai toimivat muuten täysin holtittomasti lasten kanssa. Lapsille kas kun ei ole sekään toivottava tilanne, että kaikkialla on eri säännöt ja joku vaikkapa tuputtaa lapsen sairaaksi asti täyteen herkkuja kerta kerran jälkeen, tai tekee muuten jotain aivan älytöntä. Ihan liioittelematta, ap!



Sen puoleen kaikki isovanhemmat eivät itsekään halua olla hoitamassa lapsia joka viikonloppu yökylässä ja kolme kertaa viikossa päivällä. Monilla on myös oma elämänsä, ja heille itselleenkin sopii paremmin se, että lapset eivät puoliksi asu heillä ja erittäin hyvä niin.

minulla nyt vaan on tapana pärjätä itse, sekä lastenhoidollisesti että taloudellisesti. Minusta olisi erittäin nöyryyttävää ottaa vanhemmiltani rahaa vastaan tai pyytää lastenhoitoapua siksi...niin miksi?



Minulla ei ole koskaan ollut jaksamisongelmia kolmen lapsen kanssa enkä rehellisesti sanottuna osaa edes kuvitella miten joillakin on. Ihmiset ovat nykyään mielestäni äärimmäisen heikkoja.



Toisaalta taas nämä, jotka viipottavat miehensä kanssa sinne ja tänne ilman lapsia, eivät myöskään saa sympatioitani. Jos näin haluaa tehdä, miksi sitten piti tehdä lapsia vaivoikseen.



Ajattelen myös isovanhempia. He ovat työelämässä ja iäkkäämpiä kuin minä, joten he ansaitsevat kaiken levon minkä saavat. Ja raha-asioissa toivon heidän tuhlaavan omaan itseensä, en minun tarpeisiin.



En minä toki mitään kiellä, 12-vuotias poikani oli kesällä mummolla pari yötä, nuoremmat eivät ole olleet kuin meidän vanhempien kanssa. Käymme myös säännöllisesti kylässä, joten ihan tuttuja ja läheisiä ovat. Matkustamme myös ulkomaille yhdessä, mutta sielläkään isovanhemmat eivät ole lapsenvahteina.



Hyvänä sääntönä pidän tätä 1v 1 yö, 2v 2 yötä jne. mikä lapsen on sopivaa olla erossa vanhemmistaan. Minusta on aivan kamalaa kun jotkut vanhemmat lähtevät matkoille vaikka pariksi viikoksi ja jättävät pienet lapset mummolle. Minun vanhmpani matkustelivat ilman minua ja olin 1-2 viikkoa mummollani silloin tällöin. Ei mummossa vikaa, mutta olisin mieluummin ollut vanhempieni kanssa.



Lisäksi isovanhemman hoidon tulee aina olla vapaaehtoista isovanhemman puolelta ja sieltä lähtöisin. Hirveää, miten jotkut vanhemmat vaativat isovanhemmilta omien lastensa hoitoa.

appivanhemmat ottavat lapsenlapset mielellään hoitoon/yökylään viikonloppuisin ja omina loma-aikoinaan. Lapset ovat nyt 3- ja 5 vuotiaat, ovat alkaneet käydä yksin mummolassa noin 2 vuoden ikäisinä. Mitään ylilyöntejä ei ole tullut. Appivanhemmat kunniottavat meidän vanhempien kasvatusperiaatteita, jotka ovat kyllä hyvin pitkälti samanlaisia kuin heidän omat mielipiteensä kasvatuksesta. Mieheni haluaisi lapsemme nykyistä useammin mummolaan, itse pyrin siihen että käyntikerrat eivät ole liian tiheitä. En kuitenkaan halua rasittaa appivanhempia liikaa.

Toisessakin mummolassa lapset ovat olleet yötä, sekä yksi lapsi kerrallaan tätinsä tai setänsä perheen luona. Olisivat varmasti useamminkin, ellei välimatka olisi näin pitkä. Ottaisimme myös mielellämme omia sukulaislapsia joskus kylään, mutta eivät ole kovin usein olleet. Mielestäni on vain hyvä, että lapset tapaavat serkkujaan.



Kyllä me silti omat lapsemme hoidamme, vaikka he toisinaan ovatkin muualla yökylässä.

on ollut mummolassa pari kertaa, pisimmällään neljä päivää! Siitä syystä, jotta me vanhemmat saamme levätä, olemme olleet hyvin väsyneitä. Itse olen kärsinyt ikuisuuden univaikeuksista, eikä lapsen kanssa heräily tuota luonnollisesti ole auttanut. Edes pari hyvin nukuttua yötä (unilääkkeillä) kuukaudessa tekee ihmeitä!



Isovanhemmat ovat eläkkeellä, tämä on heidän ainut lapsenlapsi joten on heillekin suuri ilo saada vauva kylään. Lapsi on nukkunut, syönyt jne hyvin mummolassa ja ollut iloinen, joten en ole nähnyt syytä miksi hän "kärsisi mummolassa olosta".



En anna isovanhempien kuitenkaan "kasvattaa" lastani, nytkin tekee jo tiukkaa onko välit liian läheiset. Mummi alkaa neuvomaan meitä vanhempia kuinka lasta tulee kasvattaa, miten hänet tulee nukuttaa iltaisin, monelta pitää syödä, mitä syödään jne. Hän mm laittaa voita perunaporkkanasoseeseen ja näin pitäisi tehdä meidänkin, koska se maistuu paremmalta. Vauva syö soseensa mielellään ilman voitakin, joten en näe tuota tarpeelliseksi.



On hyvä, että lapsella on läheiset suhteet sukulaisiinsa ja mummola on tuttu paikka, mutta rajansa kaikella.

Ihan varmaan ei mitään tikkareita ole tarjottu. täällä aina liioitellaan, jotta saadaan ymmärrystä...

Tuosta alle vuoden ikäisen ja isovanhempien yhdessä olosta. Ap siis olen ja olen samaa mieltä yökylästä, mutta miksei voi päivällä olla vaikka tunnin tai pari siellä kyläss ja vanhempi voi käydä vaikka kahvilassa tai jotain sen aikaa? Oletko ihan täysin sitä mieltä, ettei vauva tarvitse muita kuin vanhempiaan?

et meidän mummolassa 5kk vauvalle tuputetaan jäätelöä, tikkari imeskeltäväksi ym. Koska" pitäähän nyt lapsen johonkin hyvään tottua."

En anna isovanhempien kuitenkaan "kasvattaa" lastani, nytkin tekee jo tiukkaa onko välit liian läheiset. Mummi alkaa neuvomaan meitä vanhempia kuinka lasta tulee kasvattaa, miten hänet tulee nukuttaa iltaisin, monelta pitää syödä, mitä syödään jne.

Esikoisen syntyessä useimmat isovanhemmat jakavat kaksin käsin ohjeita vauvanhoitoon. Itsekin olen joutunut ottamaan etäisyyttä välillä ihan sen vuoksi, että jos mummo on ollut kylässä liian usein, erityisesti lasten ollessa ihan pieniä, hän on ottanut turhan paljon ohjia omiin käsiinsä ja roolit ovat meinanneet vaihtua siihen, että hän on se joka määrää ja lapsen äiti se, joka väistää ja noudattaa ohjeita.

Pidän itse ihan terveenä pitää pientä hajurakoa isovanhempiin ihan tästäkin syystä. Vanhempien on tärkeää oppia kunnolla omaan vanhemmuuteensa ja kantamaan se suurin vastuu itse. Ja myös siihen, että he määräävät omiin lapsiinsa liittyvistä asioista eikä kukaan muu. Kovin nuorilla vanhemmilla käykin aika usein niin, että isovanhemmista tulee monen tekijän summana niitä päävastuullisia "vanhempia" ja epäkypsät vanhemmat osin tai ihan oikeastikin luovuttavat lapsensakin heille.

Esimerkiksi kaikki vauvat ei voi olla imetyksen vuoksi hoidossa ainakaan muutamaa tuntia pidempään. Psykologit ovat sitä mieltä että vauvan ja äidin kiintymyssuhteen kannalta on ensin tärkeää olla symbioosissa äidin ja osittain isän kanssa, sitten vasta on vieraiden aikuisten vuoro, ellei kyse ole erityistilanteista, kuten tehohoidosta tai äidin sairaudesta.

Toisekseen vanhemmat tekevät perheen päätökset ja ottavat kasvatusvastuun, jotain on vialla jos isovanhemmilla on tällainen valta. Toki isovanhemmat ja lastenlapset saavat olla läheisiä ja hoidossakin voi olla, mutta päävastuu pitäisi minusta olla vanhemmilla, jos vain vanhemmat ovat kykeneväisiä vastuuta kantamaan.

Kolmanneksi kaikki isovanhemmat eivät halua hoitaa lastenlapsiaan eivätkä ottaa vastuuta heistä. Esim. jotkut isovanhemmat nauttivat siitä, että voivat kylästellä ja leikkiä lastenlasten kanssa, mutta eivät haluakaan heitä yökylään tai pelkästään omaan hoitoonsa, vaikka vanhemmilla olisi tarvettakin tällaiselle hoidolle. Jotkut isovanhemmat kokevat että jokainen hoitakoon itse lapsensa ja että he ovat jo omat lapsensa hoitaneet, nyt on aika nauttia elämästä.

Neljänneksi on olemassa vanhempia, jotka käyttävät iäkkäitä isovanhempia hyväksi. Isovanhemmat eivät henno kieltää hoitopaikkaa, vaikka kokisivat etteivät millään jaksa, eivät ainakaan joka viikonloppu. Samat vanhemmat hyötyvät usein myös isovanhemmista rahallisesti.

Omien lasten isovanhemmat saisivat minun puolestani ottaa lapsia hoitoon useamminkin, nyt saamme heidät hoitoon ehkä pari kertaa vuodessa. Mutta kun isovanhemmat kokee ettei voimavarat töiden ohella riitä enempään, niin tämäkin on ihan hyvä. Meillä isovanhemmat käyvät useammin kylässä katsomassa lapsenlapsia tai käymme isovanhemmilla itse, siten että lapset ovat meidän vastuullamme.

Vanhempia ei kunnioiteta, eikä kuunnella, vaan kaikin mahdollisin keinoin pyritään ottamaan ne ohjat itselle. Jopa aggressiivisesti.



Mikään järkipuhe ei auta. Kokeiltu on.

sitä mitä vauvalle tai taaperolle saa antaa (ovat allergikkoja). Muistan aina kun pakon edessä oli vietävä äidilleni kolmas lapsi sillon 8kk ikäinen ja moniallergikko. Tein hälle valmiiksi ruoat, mutta äitini vähät siitä välitti, oli tehnyt itse vauvalle soseen ja kun tultiin niin neiti oli ihan laikuilla ja hengitys vaikeaa. Kiireen vilkkaa ambulanssia soittamaan. Onneks tyttö selvis, mutta oli lähellä ettei menny välit äitiini lopullisesti.

taisin olla aiemmin nro 2

Ihan varmaan ei mitään tikkareita ole tarjottu. täällä aina liioitellaan, jotta saadaan ymmärrystä...

Tuosta alle vuoden ikäisen ja isovanhempien yhdessä olosta. Ap siis olen ja olen samaa mieltä yökylästä, mutta miksei voi päivällä olla vaikka tunnin tai pari siellä kyläss ja vanhempi voi käydä vaikka kahvilassa tai jotain sen aikaa? Oletko ihan täysin sitä mieltä, ettei vauva tarvitse muita kuin vanhempiaan?

et meidän mummolassa 5kk vauvalle tuputetaan jäätelöä, tikkari imeskeltäväksi ym. Koska" pitäähän nyt lapsen johonkin hyvään tottua."

Vanhempia ei kunnioiteta, eikä kuunnella, vaan kaikin mahdollisin keinoin pyritään ottamaan ne ohjat itselle. Jopa aggressiivisesti.

Mikään järkipuhe ei auta. Kokeiltu on.

Halusi "omia" vauvaa itselleen monin tavoin. Ja sen jälkeen tapaamisia värittivätkin valitukset siitä, ettei vauva saa tarpeeksi olla hänen kanssan, tavata tarpeeksi jne. ja vauvan kiikuttaminen väkisin kauas minusta jne.

Todella ihanteelliset lähtökohdat tällaisessa turvalliselle ja hyvälle mummon ja lapsenlapsen suhteelle.Todella pitkään aikaan en voinut luottaa anopin touhuihin, koska oli olo, että hän tekee mitä tahansa saadakseen lapsia itselleen mahdollisimman pitkäksi aikaa jne. Eli yhteistyö ei kiinnostanut, ainoastaan miniän yli kävleminen ja lasten riepottelu omien tarpeidensa mukaan.

me ollaan kyllä vierailtu isovanhemmilla myös vauva-aikana ja oltu tunti tai kaks, mutta en tuon aiemmin kertomani kokemuksen jälkeen ole uskaltanut jättää hoitoon.

että meillä toisten isovanhempien kasvatukseen liittyy olennaisena osan väkivaltainen kurittaminen. Olen asiasta keskutellut ja heille se on luonteva osa kasvatusta.

sitä kuulee yllättävän paljon.



Meillä lapsi on isovanhempien ensimmäinen lapsenlapsi ja omista lapsista ja siten pienen vauvan hoitokokemuksista on 30vuotta aikaa. Mummi tiedostaa että suositukset ovat muuttuneet, joten hän kaivaa netistä ja lehdistä tietoa ja soittaa minulle ja kertoo että näin tämäkin asia pitäisi tehdä.



Erikoista on, että nämä isovanhemmat ovat minun vanhempiani ja olen 30vuotta pyristellyt irti heidän vallan alta. Äitini aina kertoi minulle kuinka minun tulee elää, syödä, pukeutua, missä käydä, mitä tehdä... todella painostavaa. Aivan kuin olisin ollut 7vuotias. Nyt kun he ovat isovanhempia ja huomio siirtyy lapsenlapseen olen minä saanut rauhan. Lisään nyt tähän että elän ja näytän "tavalliselta", eli en tee mitään kovin poikkeavaa.



Tällä hetkellä tilanne on hyvä, mutta jos lapsi on ollut isovanhemmillaan niin seuraavan viikon ajan taistelen mummin kanssa puhelimessa onko lapsi syönyt oikein, oikeeseen aikaan tai onko hänet nukutettu niin miten mummin mielestä pitää tehdä. Olen joutunut hänelle tiukkaan sanomaan, että meillä eletään näin - isovanhemmilla voi olla joitakin poikkeuksia mikäli se heidän tapoihinsa paremmin sopii. Tuohon voin syöttämiseen soseen joukossa en ole puuttunut, koska määrä on pieni ja sitä ei tapahdu jatkuvasti, mutta mikäli tuo lähtee huonompaan suuntaan reagoin siihen.



Mielestäni isovanhempien ei tulisi kirjaimellisesti osallistua kasvatukseen vaan heidän pitäisi olla osa lasten elämää ja heidän rytmiä. Luoda suhde lapseen isovanhempina, ei kasvattajina. Kasvatuksesta ja linjoista päättää lapsen vanhemmat ja näitä linjoja mummolankin pitää kunnioittaa. Jos isovanhemmat yrittävät määrätä lapsiperheen elämää ja arjen aikatauluja siitä kärsii koko perhe.



nro 11

Hulluinta on se, että olen muuttanut pois kotoa 18-vuotiaana ja maksanut sitäkin ennen itse kouluni, kuluni yms.



Olen akateeminen, yrittäjä eli työnantaja, jo keski-ikäinen jne. Ns. menestyjä. En todellakaan avuton ihminen.



Silti joudun tilille kaikesta mitä teen, jos olen vähänkään tekemisissä lapsuudenperheeni kanssa. Mieheni tuulettaakin väärin! Talomme on vääränlainen, aita väärä, kesämökki väärään aikaan hankittu...



Saimme jopa listan kaikista epäkohdista, joita lastenhoidossa oli havaittu. Koulu- ja päivähoitovalintoihin sekaannutaan, vaatteisiin, ihon rasvauksesta aikatauluihin, siihen ketä lapset saavat tavata, mitä harrastaa jne.



Mikään puhe ei auta. Kilpailu yltyy täysin kyynärpäätaisteluksi ja hervottomaksi solvaussodaksi takanapäin (jopa kouluun on soitettu). Minulle on jopa sanottu, etten minä "saa sekaantua" lasteni asioihin.



Ja tosiaan kyse minun sukulaisistani. Anoppi kyllä tietää "paikkansa".



16