Miksi isovanhemmat eivät saa osallistua lasten kasvatukseen?

kasvattamaan näyttää olevan tosi vaikea uskoa, että ruumiillinen kuritus on kielletty!

että meillä toisten isovanhempien kasvatukseen liittyy olennaisena osan väkivaltainen kurittaminen. Olen asiasta keskutellut ja heille se on luonteva osa kasvatusta.

Ihmisillä on nykyään pakkomielle pärjätä täysin yksin. Se on ainoa oikea ratkaisu.



Mutta on toki niitä, joiden lapset ovat enemmän siellä mummolassa kuin kotona, tämä on sitten jo typerää. Mutta typerää on myös tämä toinen ääripää. Mielestäni lapset saavat olla mummolassa, jos mummot ja papat niitä haluavat hoitoon ottaa ja kunnioittavat sitä lapsen vanhempien kasvatusmallia, ei välttämättä orjallisesti noudattaen samoja periaatteita, mutta kuitenkin. Meillä lapsi on vielä sen verran pieni ettei hirveästi ole hoidossa ollut, mutta kyllä minä mielelläni sitä tuonne anoppilaan annan jos he haluavat.

Taustamme ovat lähes samanlaiset. Kertoisin muuten mutta en taida uskaltaa - äitini varmasti surffaa täälläkin ;)

Toivottavasti meidän lapsen suhteen tilanne ei mene noin mahdottomaksi. Viitteitä tosin on jo ilmassa ja onhan se jo omassa elämässä nähty...

Oletko koskaan harkinnut välien katkaisua? Voiko tuollaista jaksaa loputtomiin? Minä olen jo 30 ikävuoden jälkeen täysin loppu. Olimme n. 5vuotta sitten useamman vuoden välit poikki, mutta tuokin käännettiin minun syykseni ja minun viakseni. Lopulta oli pakko sopia, koska en kestänyt sitä piinaamista ja koko suvun halveksuntaa, että kuinka MINÄ kehtaan kiusata vanhoja vanhempiani jättämällä heidän yksin.

nro 20

Hulluinta on se, että olen muuttanut pois kotoa 18-vuotiaana ja maksanut sitäkin ennen itse kouluni, kuluni yms.

Olen akateeminen, yrittäjä eli työnantaja, jo keski-ikäinen jne. Ns. menestyjä. En todellakaan avuton ihminen.

Silti joudun tilille kaikesta mitä teen, jos olen vähänkään tekemisissä lapsuudenperheeni kanssa. Mieheni tuulettaakin väärin! Talomme on vääränlainen, aita väärä, kesämökki väärään aikaan hankittu...

pitäisikö minun tuupata 1v lapsi pyörätuolissa liikkuvan 85v, aivohalvauksessa osittain puhekykynsä menettäneen papparaisen hoiviin, jonka jääkaapista löytyy vain HK:n sinistä. Siinä syy miksi minä en anna isovanhemman osallistua lapsen kasvatukseen. Mitä tuo isovanhempi lapselle opettaisi??

Kyse ei siis aina ole siitä että vanhemmat "haluavat hoitaa itse" omat lapsensa vaan ihan turvallisuuskysymys. Miksi ei saisi hoitaa omia lapsia??

ei tietenkään tarvitse mikäli käytännönasiat ja olosuhteet eivät sitä mahdollista.

pitäisikö minun tuupata 1v lapsi pyörätuolissa liikkuvan 85v, aivohalvauksessa osittain puhekykynsä menettäneen papparaisen hoiviin, jonka jääkaapista löytyy vain HK:n sinistä. Siinä syy miksi minä en anna isovanhemman osallistua lapsen kasvatukseen. Mitä tuo isovanhempi lapselle opettaisi??

Kyse ei siis aina ole siitä että vanhemmat "haluavat hoitaa itse" omat lapsensa vaan ihan turvallisuuskysymys. Miksi ei saisi hoitaa omia lapsia??

ovat mm. nämä mummon tavat toimia:

* 3- ja 5-vuotiaat päästää keskenään kerrotalon pihalle leikkimään

* mielipahaansa itkevän lapsen lukitsee pimeään komeroon, sillä itku on huonoa käytöstä

Meilläkin halutaan pärjätä itse lastenhoidollisesti ja taloudellisesti.

Mutta jos vanhempani ja miehen vanhemmat HALUAA olla lapsiemme kanssa niin minusta ei ole järkevää sitä estellä.

Minusta lapsenkasvatukseen tarvitaan enempi koko kylä. Itsekin rakastan että saan olla hoitamassa jotain suvun lasta.



Koska raja se on tässä "itse kasvattamisessakin". Neuvolan oppaissakin puhutaan että jos lapsen unirytmi sekava niin apua kannattaa ottaa yökylän muodossa.

Onko "oikea" kasvatus sitä että pää kainalossa mennään?

En kysy tätä omasta puolesta; vaan yleisesti! Itsekin jaksan lapseni.



Meistä on moneen! Sinusta olisi ollut mukava olla pari viikkoa vanhempiesi kanssa, minusta olisi ollut mukava päästä mummolaan!! :D

Tekeekö sinun ajatukset asioista oikeita?

Jos lapsia ei voi jättää yöksi, niin itsekkäät vanhemmat jotka lähtee matkalle siis joko jää kotiin TAI ottaa lapset mukaan? Kahdenkeskinen aika on siis pannassa???



Minusta on hulluutta etteikö vauvaa voisi antaa kylään, ei niin että lapsi voisi olla 2 viikkoa mummolla vasta 14- vuotiaana (siis tämä yö/per ikävuosi "sääntö" josta muualla kuin tällä saitilla ei puhuta).

Pitäisikö suvun katsoa omaa napaa kun vanhan halvaantuneen papan jääkaapissa ei ole RAVINTOA?

t.viiden äiti

Kyllä uuden avopuolison lapsenlasta hoidetaan joka mutkassa, mutta meidän lapset jää ihan sivuun.

Toivoisin todella, että isovanhempi edes joskus ottaisi meidän lapsia kylään yms. Hän vielä asuu tässä lähellä. Jos kerran pari kuussa käy meillä (tai me heillä) niin johan siinä lapset vieraantuu hänestä!! Ja on muka aina niin kiirettä ja menoa, remonttia ja vaikka mitä; kuitenkin tämä avopuolison lapsenlapsi on joka viikonloppu siellä. Ja aina ensimmäiseksi meille tullessa päivitetään sen kersan kuulumiset. Kyllä minä sen ymmärrän, mutta selitä sitä sitten omille lapsille...



Toiset isovanhemmat asuvat 500km päässä ja tulevat jopa pari kertaa kuussa apuun. Tai jos tulee joku paniikkitilanne niin ovat tulleet muutaman tunnin lähtövaroitusajalla tänne.

Meillä on tilanne se, että vanhempieni koti on käytännössä ollut alusta asti toinen koti vauvallemme. Asuvat ihan vieressä ja käydään usein. En sano että käydään "kylässä", koska sitä se ei ole. Jäädään usein yöksi vanhempieni luo ja pari kertaa lapsi (7kk) ollut siellä yötä itsekseenkin. On ihanaa huomata, kuinka selvästi kiintynyt on isovanhempiinsa, esim. lähes aina nukahtaa äitini syliin, vaikkei olisi edes väsynyt (muuten nukahtaa syliin hyvin harvoin).

Miehen vanhemmat asuvat myös lähellä ja käydään usein, mutta siellä käydään nimenomaan "kylässä" ja pakko myöntää että en hevillä lastani heille yöksi jättäisi (muutaman tunnin on ollut hoidossa heidän pyynnöstään).

Meilläkin halutaan pärjätä itse lastenhoidollisesti ja taloudellisesti.

Mutta jos vanhempani ja miehen vanhemmat HALUAA olla lapsiemme kanssa niin minusta ei ole järkevää sitä estellä.

Minusta lapsenkasvatukseen tarvitaan enempi koko kylä. Itsekin rakastan että saan olla hoitamassa jotain suvun lasta.

Koska raja se on tässä "itse kasvattamisessakin". Neuvolan oppaissakin puhutaan että jos lapsen unirytmi sekava niin apua kannattaa ottaa yökylän muodossa.

Onko "oikea" kasvatus sitä että pää kainalossa mennään?

En kysy tätä omasta puolesta; vaan yleisesti! Itsekin jaksan lapseni.

Meistä on moneen! Sinusta olisi ollut mukava olla pari viikkoa vanhempiesi kanssa, minusta olisi ollut mukava päästä mummolaan!! :D

Tekeekö sinun ajatukset asioista oikeita?

Jos lapsia ei voi jättää yöksi, niin itsekkäät vanhemmat jotka lähtee matkalle siis joko jää kotiin TAI ottaa lapset mukaan? Kahdenkeskinen aika on siis pannassa???

Minusta on hulluutta etteikö vauvaa voisi antaa kylään, ei niin että lapsi voisi olla 2 viikkoa mummolla vasta 14- vuotiaana (siis tämä yö/per ikävuosi "sääntö" josta muualla kuin tällä saitilla ei puhuta).

entäs kun on tälläinen tilanne, antaisin 1 vuotiaan lapseni, niin isovanhemmille kuin ehkä myös kummeille jne...hoitoon, mutta on vain yksi ongelma. Me asumme noin 450 km päästä toisistamme. Voi kuulkaan kuin mielelläni antaisin lapsemme isovanhemmille, mulle ihan sama jos antavat sille herkkuja, kun vaan lapsemme näkisi isovanhempansa useimmin...nyt varmaan sitten kohta joku sanoo miksi ette asu lähempänä,syy on se että mieheni ei voi työnsä takia muuttaa minne sattuu, minu ntyöni helpompi ja voin muuttaa sinne minne sattuu. Jos olisi takeita siitä että mieheni saisi töitä, sieltä missä isovanhemmat asuvat, oisimme muuttaneet sinne jo aika päivää sitten, mutta varkaus ei oo enää mikään työlisyys kaupunki.

Ihmisillä on nykyään pakkomielle pärjätä täysin yksin. Se on ainoa oikea ratkaisu.

Mutta on toki niitä, joiden lapset ovat enemmän siellä mummolassa kuin kotona, tämä on sitten jo typerää.

Että ihmisillä on pakkomielle hoitaa lapsensa täysin yksin?

Täällä oli hyvin monenlaista tarinaa, ja varmasti löytyvät ne yleisimmät syyt siihen, miksi ihmiset eivät halua isovanhempien olevan "kakkosvanhempia" samoin oikeuksin ja velvollisuuksin kuin he itse ovat. Oikeastaan minusta on erittäin vaikeaa ajatella tilannetta, jossa oikeasti toimisi sellainen käytäntö, että isovanhemmat kasvattavat lapsia ongelmitta tasaveroisina vanhempien kanssa. Ja miksi niin pitäisi olla? Aivan tarpeeksi on monesti sovittelemista siinäkin, että äiti ja isä keskenään saavat sovituksi mitä periaatteita noudatetaan missäkin asiassa, saatika että pitäisi vielä neljä iäkkäämpää ihmistä saada tähän samaan kaavaan. Ja lapsen etu ei todellakaan ole se, että kuusi ihmistä kasvattaa lasta omien kasvatusperiaatteidensa mukaan eri suuntiin ja viettävät kaikki lähes yhtä paljon aikaa lapsen kanssa, se pitäisi innokkaiden mummojenkin ymmärtää!

Mutta heti alkuun sanon, että käymme molemmilla isovanhemmilla usein ja he meillä. Lapset ovat silloin tällöin olleet minun vanhemmillani muutaman tunnin ajan hoidossa.



Mieheni vanhemmat ovat ns. täysin kädettömiä lasten kanssa. Heillä mummo on hoitanut lapset ja vanhemmat ovat olleet töissä ja harrastuksissa ja luottamustoimissa. He eivät yksinkertaisesti osaa hoitaa lapsia. Kokeiltu on. Heidän mielestään on ok nipata ja tukistaa tuhmaa lasta ja tuhma on jos esim. aiheuttaa ylimääräistä ääntä tai tekee jotain muuta mitä aikuiset eivät tee. Lasten paikka on sohvan reunalla hiljaa istuen. Isovanhemmat voivat sitten rauhassa katsoa telkkaria ja muuta tärkeää. Lapsille voi myös ilkeillä, kuuluu heidän tyyliinsä myös aikuisten kesken ja sama tyyli jatkuu lastenkin kanssa.



Aamupalaksi voi olla vanukkaita ja kaakaota, sitten ollaan vihaisia kun ruoka ei maistu. Jonka jälkeen tarjoillaan pullaa ja limsaa ja karkkia. Kerran lapsemme sitten oksensi tuon ruokavalion seurauksena ja siitä oltiin sitten lapselle vihaisia: noin käy kun ei syö kunnon ruokaa. JOskus kun olimme viemässä lapsia mummolaan, se ei sopinutkaan (vaikka oltiin siis sovittu etukäteen) kun piti mennäkin jonnekin kissanristiäisiin.



Sanotaanko, että pidän mieheni vanhempia kykenemättöminä lasten hoitoon.



Omat vanhempani puolestaan käyttäytyvät kuin typerykset, tyyliin: kato miten lihava ihminen! Tuo on neekeri! Tuolla on 10 lasta! Mikähän vammanen tuo on! jne jne jne



Siis täysiä moukkia. En halua, että lapsemme saavat vaikutteita heiltä.

Nyt kyllä on sen verran mahtipontinen aihe ,että pitänee ottaa osaa ehkä joidenkin riemuksi ja toisten kauhuksi.

Tästä isoanhempien tapaamisista haluaisin sanoa ,että eiköhän tähänkin voi jokaisen henk koht elämään soveltuen käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Meillä aikoinaan kun jäin pojan kanssa yksinhuoltajaksi ja vaikka isä pysyikin hänen elämässään,oli vanhemmat suuressa osassa lapsen elämässä ja iso apu silloin kunnes "apu" rupesi olemaan kovin dominoivaa. Lapseni ollessa n 2 vuotias muutin töiden puolesta toiselle puolelle eurooppaa hänen kanssaa ja hienosti pärjäsin ja lapsen suomen vierailut oli organisoitu aina isänsä lomille ja näin isovanhemmatkin pääsivät viettämään aikaa hänen kanssaan ja kyllä,pojan suomen vierailut kestivät aina sen 2-3 kuukautta. Toki myös vierailuja oli toiseen suuntaan,esim äitini saattoi tulla meille useammaksi kuukaudeksi asustelemaan,jolloin kyllä esiintyi valtataistelua siitä kuka tietää miten lasta kasvatetaan. Olen kuitenkin tehnyt pelisäännöt selviksi,tietyissä asioissa joustaen jotta pysyy selvänä se ketä lapsen asioista päättää ja että lapsen emotionaalinen tasa-paino säilyy.



Tänä päivänä Poikani on 6 vuotias,tasapainoinen,reipas,sosiaalinen,hyvinkäyttäytyvä,kolmikielinen poika,joka hyvin on oppinut että kahdessa maassa on koti ja ulkomaalaisen isäpuolen vanhemmat ovat ottaneet hänet aivan kuin omakseen kunnioittaen minun ja mieheni periaatteita. Meillä eletään oikein onnekkaiden tähtien alla lapseni oppiessa kahden kulttuurin elämää,kummassakin päässä turvallisten isovanhempien luona,vanhempien pelisäännöillä.



Haluan tarinallani vain sanoa ,että maalaisjärjellä pääsee pitkälle ja lapsen siteitä vanhempiinsa ei katkaise mm vauvana vietetyt yöt mummolassa tai jos maidon sijasta saakin mehua... Ja kyllä ,tietysti allergikot ja psyykkiset ongelmatapaukset ovat poikkeuksia,mutta tuskinpa tästä maailmasta muutenkaan paljon samankaltaisia elämäntilanteita ja perhesuhteita löytyy. Jokainen perhetarina on varmasti omanlaisensa ja siksi varmasti tulisi toimia yksilöllisesti jokaisen kohdalla,pääasiallisestihan tervepäinen isovanhempi tuskin ikinä pahaa lapsenlapselleen tahtoisi,joskus vain ajastaan jääneet kasvatusperiaatteet ottavat vanhemmasta ikäpolvesta vallan,keskustelua aikuiseen malliin ja kompromisseja puolin ja toisin.

Meillä poika on pienestä asti ollut muutamia tunteja isovanhemmilla hoidossa. Varsinkin sen jälkeen kun aloitin työt. Teen 3-vuorotyötä ja mies välillä työmatkoilla, mieluummin annan lapseni mummolaan hoitoon yöksi kuin päiväkotiin. Kun mieheni on reissussa on ihan normaalia, että äitini hakee pojan hoidosta klo 17 ja hoitaa häntä joko meillä tai kotonaan, kunnes pääsen töistä klo 22.



En pääsisi hierojalle tai lääkäriin ilman ihanaa/ kamalaa anoppiani. En siis aina tule toimeen anopin kanssa, tuppaa välillä ottamaan liikaa kantaa meidän elämään, mutta on korvaamaton apu silloin kun itsellä jokin meno minne ei lasta voi ottaa mukaan. Eräänkin kerran tarvitsin itselle pikaisesti lääkäriaikaa ja ainut vapaa aika oli aamulla 8:00, ilman anoppia olisi jäänyt väliin.



Meillä poika on pienestä asti ollut mummojen poika. Heti kävelemään opittuaan yritti karata mummolaan johon matkaa noin 100m. Mielestäni elämämme olisi paljon vaikeampaa ilman isovanhempia, joista ollut usein suurta apua. Mielellään he ottavat lapseni hoitoon, sanovatkin että elämä olisi tylsää jos ei välillä kävisi lapsenlapsia hoidossa.

Paljon ihmisiä, joilla välit poikki omiin lähisukulaisiin. Ja sama kierre jatkuu lapsenlapsille.



En ihmettele miksi suomessa niin paljon yksinäisiä vahuksia joita kukaan ei käy katsomassa. Enkä ihmettele miksi muutkin ihmiset yksinäisiä, masentuneita jne. Ei ole toisia ihmisiä tukena.



Mitetin myös kuinka moni oikeasti ihan itse jollain lailla vaurioitunut, ja panee sen vanhempiensa syyksi, esim. persoonallisuushäiriö.



Itsellä välit ohkaset isääni, näemme korkeintaan 2 kertaa vuodessa. Syynä isän väkivaltaisuus minua kohtaa lapsena. Omia lapsiani en uskaltaisi antaa olla kahdenkesken. Jos minulla ei olisi lapsia, en varmasti tapaisi isääni lainkaan.



Äitiini minulla ja perheelläni läheiset välit, jaeteen ilot ja surut. Samoin mieheni isään.

miksi täälläkin kaiki vaan puhuvat sitä että miksi pitää viedä lapsi sen ALKKIKSEN HOIDETTAVAKSI JOLLA KAAPISSA EI OLE KUIN TYYLIIN OLUTTA JA MAKKARAA

miksi siellä ei voi vain käydä kylässä jutella hetki antaa lapsen tavata ja kuunnella isovanheman jutustelua, ehkä vanhojen muistelua(mikä meistä"keski-ikäsistä" on niin ärsyttävää. jä näin saisi lapsi tuntea sen isovanhemman ja tehdä hänestä omat johtopääätökset. kaikki ihmiset ei tykkää samoista asioista eikä ihmisistä joten mikä minä olen kertomaan lapselleni että kuka on hänen mielestään kiva ja luotettava?

tietenkin kaikki tapahtuisi aina lapsen tutrvallisuutta ajatelle että lasta ei jätettäisi yksin tälläisen kanssa joka on vanhemman mielestä epäluotettava ellei tämä isovanhempi sitten saa teoillaan tätä vanhempaa vakuuttuneeksi että osaa olla luotettava!

miksi ei anneta isovanhemmalle toista mahdollisuutta ja sitten jos tämä ei auta kerrota tarkalleen syytä miksi ei yhteys toimi enää...ei jäisi kenellekkään epäselväksi miksi yhteyden pito katkeaa...

kasvatus tulee kyllä vanhemmilta, kun tavat ja arvot ovat niin erilaiset.

Mekin tai koin sen niin, että minä sain kaikenlaisia jonninjoutavia neuvoja vauvanhoitoon ja siksi piti ottaa vähän etäisyyttä, ei nyt mitenkään eristäydytty, mutta minulla oli aina tuskanhiki päällä ennen tapaamisia ja ei nyt mitenkään hakeuduttu tapaamisiin. Anoppi on tämän ehkä vaistonnutkin ja on nykyään hieman soveliaampi. Lapset ovat miltei kaikki jo leikki-ikäisiä ja sikälikin on jo vähän helpompaa. Isovanhemmat ovat lapsista ehdottoman kiinnostuneita ja tulevat heitä koskavaan hoitamaan, jos on tarve. Ei kuitenkaan heitä hyppyytetä, kyllä perushoito ja arjenpyörittäminen on meidän vanhempien hommaa. Mutta kyllä se lapsillekin on kivaa, kun saa mummulassa olla lomalla. Leipoa, valvoa hieman myöhempään ja mummu ja pappa ovat siellä oloajan vain heitä varten.

siksi ei saa puuttua kasvatukseen koska se minua pienenä jatkuvasti löi, hakkasi, kommensi, ja oli niin kamalan ankara, etten tätä todellakaan omalle lapselleni halua. Lapseni ei ollut kertaakaan päivää eikä yötä 8 ikävuoteen mummolassa kun minun seurassani... Sitä saa mitä tilaa. En haluaisi olla katkera, mutta kun vaan olen enkä sille mitään voi. Oma lapsuuteni meni täysin pieleen dominoivan määräilevän äidin takia