Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
voiko epävakaasta persoonallisuudesta parantua?
16.02.2010 |
Kokemuksia tai lähipiiristä? Itse epäilen sairastavani sitä...ehkä taipumus lisäksi skitsofreniseen käyttäytymiseen eli salailuun jne.
Voiko tästä koskaan parantua? Paljon mietin asioita ja luen kirjallisuutta ja olen menossa ryhmäterapiaan.
Kommentit (28)
Koskee nyt pelkästään epävakaata: itselläni on ja voin sanoa että helpottaa vanhemmiten... terapiat sun muut eivät mua nuorempana auttaneet pätkääkään, vain vuodet ja elämänkokemus. 20s ja 30s olivat vaikeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
DKT! Tämä terapia kehitelty juurikin epävakaille.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia te epävakaat olette? Siis tiedän, että tähän häiriöön kuuluu mm. Musta-valkoinen ajattelu, tyhjyyden tunne, asioiden vatvominen ym. Mutta miten nämä asiat näkyvät päivittäisessä elämässänne?[/http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Kun joku tuolla aiemmin mainitsi että oireisiin kuuluu jatkuva tyhjyyden tunne, niin onko kellään kokemusta että mikä sellaiseen auttaisi? Tai että mistä se johtuu että epävakaa tuntee jatkuvasti tyhjyyttä vaikka kuinka kivoja asioita tulis eteen, ne ei silti niinkun viittä minuuttia pidempään pidä sitä onttouden tunnetta poissa?
Se minusta tässä on rasittavinta, kun mikään ei vaan tunnu yhtään miltään, enkä osaa itse sille mitään tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kokemuksia dialektisesta terapiasta epävakaan hoidossa? Miten toimi?
Entä kognitiivisesta terapiasta tai skeematerapiasta epävakaan hoidossa? Kuinka auttoi, muuttuiko ajattelu? Millaisia tehtäviä/harjoituksia oli? Kauan kesti?
Alue: Aihe vapaa
Itse olen diagnosoinut itseni epävakaaksi, oli monta vuotta hirveää ahdistusta, sekoilua, raivokohtauksia, masennusta, tyhjyyttä, näköalattomuutta, narsistisuutta ja muuten vain luonteen kylmyyttä.
Ammattiapua tai diagnoosia en ole jaksanut ikinä hakea.
Olen parantunut vuosien saatossa hitaasti.
Äidiksi tulo auttoi todella paljon empatian heräämisessä muihin ihmisiin ja elollisiin olentoihin kun välittäminen omaa lasta kohtaan heräsi. Muistan kun oli aikaisemmin lemmikkikissa, enkä saanut mitään yhteyttä siihen, en välittänyt siitä yhtään.
Nyt koen välittämisen tunteita jopa kissaa kohtaan ja osaan hoivata sitä.
Toinen asia joka on auttanut on meditointi ja tietoinen ajatusten tarkkailu.
Kyllä elämä on niin paljon parempaa kun osaa välittää muista.