Miksi aina sanotaan, että jos aloittaa seurustelun nuorena, että jää nuoruus elämättä?

Ai niin, yksi vaiettu totuus miesten maailmasta: Se vain on niin, että mies arvostaa valtavasti seksiä naisen kanssa, joka on, miten sen nyt sanoisin... jakanut rakkauttaan säästeliäästi muille miehille. Kyllä munkin miehelle se on tosi suuri asia, että olen ollut yksin hänen nyt ja aina. Saunailloissa on monen monet miehet tunnustaneet kadehtivansa suuresti miehiä joilla on näin onnellinen tilanne vaimonsa suhteen. Tai ehkä se on vain omistuhalua, jos haluaa asian nähdä rumassa valossa. Mutta pääasia on se, että tämä tunne ilmenee suhteessa erityisenä arvostuksena, vaalimisena ja hellyytenä.

Että nainen on arvostettu nainen vain ja ainoastaan jos ei ole muille miehille "antanut"? Aivan sama kuinka montaa naista mies on pumpannut, silti mies on hyvä ja arvostettu mies? Tätä kaksinaismoraalia en ole ikinä ymmärtänyt.

mutta noin voi käydä pitkän suhteen tai lyhyemmänkin jälkeen. Kyllä mä ainakin aion elää niin, että luotan tähän suhteeseen. Olen jo kerran ollut vaarassa menettää mieheni, joten en aio elää niin, että pelkään 5-kympin villitystä kun en edes tiedä ollaanko silloin elossa!



Ei voi tietää, mutta tässä hetkessä voi panostaa ja uskoa siihen, että se riittää. Syy miksi vastasin ketjuun on se, että monet esittivät täällä olettamuksia, että nuorena alkaneessa suhteessa ei ole asuttu yksin, reissattu ja koettu asioita yhdessä ja erikseen. Ja kaikki 35-vuotiaiden kauan kestäneet suhteet eivät ole kämppis-suhteita!

Ensimmäisen avomieheni kanssa 17-vuotiaana. Olimme yhdessä 10 vuotta, ja se oli ajoittain aikamoista helvettiä. Hän vertasi minua vain äitiinsä, joka oli tietysti täydellinen. Lopulta sain tarpeekseni. Muutamien uusien suhteiden jälkeen mies tuli valittamaan ettei ollut osannut arvostaa minua tarpeeksi.. Eivät ne seuraavatkaan olleet täydellisiä. Minä olin uudessa suhteessa jo tuolloin. Kyllä minä uskon suhteiden onnistumiseen myöhemmällä iällä helpommin, kun on jo nähty toivon mukaan enemmän. Ja toivottavasti mies osasi sitten myöhemmässä suhteessa olla armollisempi.

jos molemmat tyytyvät seksiin mitä saavat ja eivät haikaile muita, lisäksi suhteessa pitää kasvaa teinistä aikuiseksi joka jakaa vastuuta ja osaa riidellä. Tämä kasvu jos on eriaikaista niin suhde kariutuu.

nuorena ympäri paneskelemalla saa seksistä sillä lailla tarpeekseen, ettei myöhemmin enää tarvitse katsella muita petikavereita.



Mitä omaa tuttavapiiriä katsoo, niin kyllä pettäneet ja eronneet ovat lähes poikkeuksetta niitä, joilla on ollut runsaasti kumppaneita aiemminkin. Yhden tai harvojen kumppaneiden ihmiset taas pysyvät uskollisina liitoissaan. Ilmeisesti he arvostavat seksuaalisuutta lähtökohtaisesti enemmän kuin kaikkea liikkuvaa paneskelleet.

olen tavannut mieheni 18-vuotiaana, en ollut ollut kenenkään muun kanssa sängyssä sitä ennen, miehellä oli kokemuksia muista tytöistä kyllä.



Ollaan oltu nyt 21v yhdessä, eikä minulla ainakaan ole mitään mielenkiintoa muita miehiä kohtaan. Mitä bilettämiseen tulee, niin sitä ehdimme kyllä tehdä ihan tarpeeksi, teimme lapset vasta kolmikymppisenä. Ulkomaillakin ehdittiin asua pariin otteeseen. Olemme persoonina todella yhteensopivia, riitelemme harvoin ja meillä on hauskaa yhdessä. Nauramme samoille asioille ja viihdymme yhdessä edelleen vuosien jälkeenkin.



Huomisesta ei kukaan tiedä, mutten itse ainakaan osaa kuvitella että jostakin syystä alkaisin haikailla yhtäkkiä muiden miesten perään, en usko että kukaan ymmärtäisi minua niin hyvin kuin mieheni.

Mitä omaa tuttavapiiriä katsoo, niin kyllä pettäneet ja eronneet ovat lähes poikkeuksetta niitä, joilla on ollut runsaasti kumppaneita aiemminkin. Yhden tai harvojen kumppaneiden ihmiset taas pysyvät uskollisina liitoissaan. Ilmeisesti he arvostavat seksuaalisuutta lähtökohtaisesti enemmän kuin kaikkea liikkuvaa paneskelleet.

kaikki sun tuttavapariskunnat kertoo siekailematta sulle, milloin ja missä ovat kumppaniaan pettäneet? Että kukaan ei vaan jätä sitä kertomatta?

riippumatta siitä, onko muita kumppaneita ollut vai ei. Fiksu ihminen kuitenkin käsittelee nämä tunteet päänsä sisällä eikä sössi parisuhdettaan niiden takia!

herättää aina kommentteja niissä, jotka eivät ole itse kokeneet pitkkä suhdetta mikä on alkanut nuorena.



Itse olen ollut "teini"suhteessa kohta 20 vuotta. Elämää on koettu yhdessä ja erikseen ja olemme edelleen hyvin onnellisia ja rakastamme ja kunnioitamme toisiamme. Meillä on halu sitoutua ja monesta on vuosien varrella selvitty yhdessä, koska haluamme olla yhdessä. En murehdi sitä, että ero voi tulla joskus. Ei kai kukaan muukaan elä elämäänsä tulevaisuuttaa murehtien?



Omasta lähipiiristä olen oppinut, että kaikenikäiset parit eroavat kaikenpituisista liitoista. Moni ero on sotkuisa ja mies lähtee toisen naisen mukaan, unohtaa lapsensa jne, vaikka suhde olisi aloitetukin vanhemmalla iällä.

Itse uskon, että jos mies laittaa suhteen katkolle seksin vuoksi, hän tekee sen joka tapauksessa, oli suhde sitten aloitettu nuorena tai vanhana.

Turha jeesustella muuta! Ihastuksia tulee ja menee, mutta käytännön toimet ratkaisee.

täytyykin tästä vuokrata yksiö, käydä interraililla ja paneskella kaiken karvaisten miesten kanssa.



sittenkö olen ihan oikea kaiken kokenut aikuinen, jolla on mahdollisuus onnelliseen parisuhteeseen ja loppu elämän kestävään tyyneyteen?



ehkä taidan jättää väliin...



t. 30v ja puolet elämästä saman miehen kanssa

että kypsässä 16v iässä mulla oli jo ollut muutama seksikumppani niin ei tule tämä 16-vuotiaana aloitettu, 20v kestänyt suhde ainakaan siihen kaatumaan :)



Olen nyt 36, mies muutaman vuoden vanhempi enkä kertaakaan ole pettänyt. Miehestä en tietenkään voi olla varma, mutta luotan. Hämärät on jo muistot ekoista kerroista, mutta oman kullan kanssa muuttuu paremmaksi vuosi vuodelta.



Sukkiaan tuo ei yhäkään saa pyykkin asti, johonkin sellaiseen se ennemmin kaatuu kuin seksihurjastelukaipuuseen...

sittenkö olen ihan oikea kaiken kokenut aikuinen, jolla on mahdollisuus onnelliseen parisuhteeseen ja loppu elämän kestävään tyyneyteen?

ehkä taidan jättää väliin...

t. 30v ja puolet elämästä saman miehen kanssa

jos mies vaikka kymmenen vuoden päästä jättää sut parikymppisten pimatsujen takia, niin harmittaisko sua silloin, että olit parhaat vuotesi yhden miehen kanssa, ja tuskin saat hirveästi vientiä toivotuilta henkilöiltä enää silloin?

jos mies vaikka kymmenen vuoden päästä jättää sut parikymppisten pimatsujen takia, niin harmittaisko sua silloin, että olit parhaat vuotesi yhden miehen kanssa, ja tuskin saat hirveästi vientiä toivotuilta henkilöiltä enää silloin?

Minä olen viettänyt elämän parjaat vuodet mieheni kanssa siksi, että hän on tehnyt niistä parhaita. Hän ei kuitenkaan ole koko elämäni, olen hankkinut myös koulutuksen, työn, pitänyt yllä ystävyyssuhteita ja harrastuksia. Jos mieheni jättäisi minut olisin katkera, mutta jo se, että olen saanut häneltä nämä ihanat vuodet ja ihanat lapset (hän on ollut ihana isä) ovat olleet sen arvoisia.

Onko ihmisen parhaat vuodet siinä 2-kympin

korvilla? Ja myöhemmin ei vientiä enää voi olla?

Että jos on sinkku 50-v niin samantien voi vaikka tappaa itsensä?

Mielenkiintoista.

sittenkö olen ihan oikea kaiken kokenut aikuinen, jolla on mahdollisuus onnelliseen parisuhteeseen ja loppu elämän kestävään tyyneyteen?

ehkä taidan jättää väliin...

t. 30v ja puolet elämästä saman miehen kanssa

jos mies vaikka kymmenen vuoden päästä jättää sut parikymppisten pimatsujen takia, niin harmittaisko sua silloin, että olit parhaat vuotesi yhden miehen kanssa, ja tuskin saat hirveästi vientiä toivotuilta henkilöiltä enää silloin?

ei voi olla elämättä onnellista elämää nyt sen vuoksi, että tulevaisuus voi olla tietynlainen. Sinkkuilu ei ole minua varten. Ryyppääminen ei ole minua varten. Sukupuolitaudit ei ole minua varten.



Olen ylpeä, että olen löytänyt hyvän miehen jo teininä. Olen ylpeä, että voin luottaa mieheeni. Olen ylpeä, kun voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen. Olen ylpeä, että sain tutustua mieheeni 8 vuotta ennen lasten hankintaa, eikä 30-kymppisenä tarvinnut epätoivoisesti niitä tehdä ensimmäisen siihen suostuvan miehen kanssa.



Meidän rakkaus on nähnyt ylä- ja alamäkiä. Ei sitä voi kieltää. Joskus toisen naama ärsyttää jumalattomasti. Jostain syystä lasten nukkumaan mentyä tulee silti kiitollisena käperryttyä miehen kainaloon, jonka tuoksu on tuttu ja turvallinen, jo nuoruudesta.



Ja ne flashbackit! Elämä muuttuu, mutta voi kuinka ihanaa on kokea uudestaan sen saman miehen kanssa se ekakerta. Muistella yhdessä ja elää se hetki uudestaan. Tämä pätee muutenki, erilaisiin kohokohtiin elämän varrella, joissa se oma mies on ollut mukana. Suhde on vakaammalla pohjalla, kun on yhteisiä ihania muistoja ja kokemuksia kantamassa elämän aalloissa.

Onko ihmisen parhaat vuodet siinä 2-kympin

korvilla? Ja myöhemmin ei vientiä enää voi olla?

Että jos on sinkku 50-v niin samantien voi vaikka tappaa itsensä?

Mielenkiintoista.

olet Demi Moore niin kyllä varmaan vientiä on silloinkin, mutta jos olet tyypillinen keskivartalolihava ja leveä, harvat hiukset kirkkaanpunaiseksi värjätty tätönen niin tuskin sitä vientiä kauheasti on. Ja vientiä ei ole se, jos kalatiskin myyjäpoika hymyilee joka kerta kun siellä käy.

Tosin olemme asuneet eri kaupungeissa, maissa ja maanosissakin vaihtelevasti, ja muuttaneet tästä syystä yhteen vasta 6 vuoden seurustelun jälkeen. Meillä on siis kummallakin ollut mahdollisuus tavata runsaasti muita ihmisiä ja käydä paljon ulkona ilman kumppania. Nyt avioliittoa takana jo yli kymmenen vuotta ja lapsiakin muutama.



Itse ajattelen näin:

- jokainen uusi ihmissuhde on kasvattanut minua. Jos kovin tiiviisti alkaa seurustella nuorena niin, ettei ole tilaa tutustua muihin, jää ehkä jotain oppimatta itsestäänkin.

- jos on kovin tiivis teininä alkanut suhde, ei tule samalla tavalla tutustuttua muihin ihmisiin (siis ihan muutenkin kuin romanttisessa mielessä) - kokemuspiiri jää siihen omaan pikku ympyrään - näitä olen nähnyt lähipiirissäni

- useimmat oman tuttavapiirini teinirakkauksista jättivät lähtemättä vaihto-oppilaaksi (tulisi liian ikävä), myöhemmin opiskelijavaihtoon jne.



Itse olen tyytyväinen enkä ajattele, että myöhemmin solmittu liitto olisi jotenkin turvatumpi. Jos on saanut tarpeeksi vapaasti olla ja mennä myös parisuhteessa, on tehnyt aktiivisesti sen valinnan olla juuri tässä liitossa. Ei silloin kaipaa muualle.

alkaa molemmilla hillitön biletys. Ja kaiken sen kokeminen, mistä nuorena jäitte paitsi.

Paitsi jos olet lesta tms. hihhuli.

Tosin olemme asuneet eri kaupungeissa, maissa ja maanosissakin vaihtelevasti, ja muuttaneet tästä syystä yhteen vasta 6 vuoden seurustelun jälkeen. Meillä on siis kummallakin ollut mahdollisuus tavata runsaasti muita ihmisiä ja käydä paljon ulkona ilman kumppania.

teillä on ollut vapaa suhde, jossa kumpikin saa panna muitakin? Sehän se monia yhdenmiehennaisia- ja miehiä rupeaa kalvamaan, että on pannut koko ikänsä vain yhtä henkilöä, ei se auta, jos on saanut jutella monille ihmisille..