Kannattaako tässä tilanteessa edes harkita suhteen jatkamista?

Ei millään pahalla! Mutta oikeasti, sä meinaat kuolla ja mies "oirehtii" (onko miehesi aikuinen mies vai pieni poika?) lähtemällä toisen naisen matkaan? Siis mietis nyt vielä hieman tätä hommaa.

ja yhteistä taivalta on yli 20v takana, toivottavasti vielä monta vuotta edessäkin.

Olemme mieheni kanssa keskustellut tästä ja hän itse tosiaan jo alussa sanoi, että on valmis parisuhte ym. terapiaan sekä myös avioliittoleirille ja että hän ymmärtää, jos jatkossa ainakin alkuun haluan tarkistaa mm. hänen sähköpostit, tekstarit jne. Oikeasti siis tuntuu siltä, että mies oikeasti katuu ja että tuo todellakin olisi ollut ennemminkin oire jostain.

Olen tästä miehelleni kyllä kiukkunen, mutta lasten edessä en ole tunteitani näyttänyt. Lapsille on kyllä kerrottu, että äidillä ja isillä on aikuisten ongelmia ja vähän vaikeaa tällä hetkellä.

ap

niin kyllä minä sinuna harkitsisin jatkoa.

Kriisit (niin kuin tuo sairastumisesi) vaikuttaa ihmisiin eri tavalla, päälle vielä esim. ikäkriisi, niin ihminen voi käyttäytyä itselleen "vieraasti". Esim. juuri hakea sitä pakotietä menneestä ja ahdistuksesta uudesta suhteesta. Jos kyse olisi siitä, että on pettänyt jo useammin, en osaisi luottaa enää.

Kyllähän tuo miehen käytös loukkaisi. Kokeilisin parisuhdeterapiaa kuitenkin. Jos mies on heti ilmoittanut että on valmis siihen ja katuu niin sehän on jo aika hyvä alku.

että miehesi toiminta on hyvin todennäköisesti reaktio sinun vakavaan sairastumiseesi. Tällä en yritä sanoa, että se olisi sinun vikasi tai edes mitenkään hyväksyttävää, ei ja ei, mutta fakta on se, että jos on tilanteessa, jossa melkein menettää tai on menettämässä rakkaimpansa, joskus ihminen vaan reagoi kovettamalla itsensä, se on ainut keino selvitä hengissä. Ja kun kovettaa itsensä, niin absurdia kuin se onkin, ihminen työntää samalla pois juuri sen, jonka menettämistä pelkää, ja seurauksena voi olla turvan etsiminen jonkun muun sylistä. Vaikutat kypsältä ja empaattiselta ihmiseltä, ap. Anna miehellesi vielä mahdollisuus, etenkin kun hän selvästi katuu ja on valmis tekemään töitä sen eteen, että saisitte asiat kuntoon.

Ei ap mikään nynny ole vaan todella fiksu kun aikoo yrittää kaikkensa saadakseen heidän liittonsa toimimaan.

Ei millään pahalla! Mutta oikeasti, sä meinaat kuolla ja mies "oirehtii" (onko miehesi aikuinen mies vai pieni poika?) lähtemällä toisen naisen matkaan? Siis mietis nyt vielä hieman tätä hommaa.

ja yhteistä taivalta on yli 20v takana, toivottavasti vielä monta vuotta edessäkin.

Olemme mieheni kanssa keskustellut tästä ja hän itse tosiaan jo alussa sanoi, että on valmis parisuhte ym. terapiaan sekä myös avioliittoleirille ja että hän ymmärtää, jos jatkossa ainakin alkuun haluan tarkistaa mm. hänen sähköpostit, tekstarit jne. Oikeasti siis tuntuu siltä, että mies oikeasti katuu ja että tuo todellakin olisi ollut ennemminkin oire jostain.

Olen tästä miehelleni kyllä kiukkunen, mutta lasten edessä en ole tunteitani näyttänyt. Lapsille on kyllä kerrottu, että äidillä ja isillä on aikuisten ongelmia ja vähän vaikeaa tällä hetkellä.

ap

niin kyllä minä sinuna harkitsisin jatkoa.

Kriisit (niin kuin tuo sairastumisesi) vaikuttaa ihmisiin eri tavalla, päälle vielä esim. ikäkriisi, niin ihminen voi käyttäytyä itselleen "vieraasti". Esim. juuri hakea sitä pakotietä menneestä ja ahdistuksesta uudesta suhteesta. Jos kyse olisi siitä, että on pettänyt jo useammin, en osaisi luottaa enää.

Kyllähän tuo miehen käytös loukkaisi. Kokeilisin parisuhdeterapiaa kuitenkin. Jos mies on heti ilmoittanut että on valmis siihen ja katuu niin sehän on jo aika hyvä alku.

ap:n kannattaisi edes vähäksi aikaa heittää mies pihalle. Siis ettekö te tajua, millaista roolia opetatte tyttärillenkin? Mies saa sekoilla miten haluaa, jättää perheensä (niin ap:n mies teki, kaunistelematta) ja sitten pullantuoksuinen mamma odottaa kädet (ja reidet) levällään kotona iskää takaisin? Hei oikeasti, aikuiset naiset!

Ei ap mikään nynny ole vaan todella fiksu kun aikoo yrittää kaikkensa saadakseen heidän liittonsa toimimaan.

Ei millään pahalla! Mutta oikeasti, sä meinaat kuolla ja mies "oirehtii" (onko miehesi aikuinen mies vai pieni poika?) lähtemällä toisen naisen matkaan? Siis mietis nyt vielä hieman tätä hommaa.

ja yhteistä taivalta on yli 20v takana, toivottavasti vielä monta vuotta edessäkin.

Olemme mieheni kanssa keskustellut tästä ja hän itse tosiaan jo alussa sanoi, että on valmis parisuhte ym. terapiaan sekä myös avioliittoleirille ja että hän ymmärtää, jos jatkossa ainakin alkuun haluan tarkistaa mm. hänen sähköpostit, tekstarit jne. Oikeasti siis tuntuu siltä, että mies oikeasti katuu ja että tuo todellakin olisi ollut ennemminkin oire jostain.

Olen tästä miehelleni kyllä kiukkunen, mutta lasten edessä en ole tunteitani näyttänyt. Lapsille on kyllä kerrottu, että äidillä ja isillä on aikuisten ongelmia ja vähän vaikeaa tällä hetkellä.

ap

niin kyllä minä sinuna harkitsisin jatkoa.

Kriisit (niin kuin tuo sairastumisesi) vaikuttaa ihmisiin eri tavalla, päälle vielä esim. ikäkriisi, niin ihminen voi käyttäytyä itselleen "vieraasti". Esim. juuri hakea sitä pakotietä menneestä ja ahdistuksesta uudesta suhteesta. Jos kyse olisi siitä, että on pettänyt jo useammin, en osaisi luottaa enää.

Kyllähän tuo miehen käytös loukkaisi. Kokeilisin parisuhdeterapiaa kuitenkin. Jos mies on heti ilmoittanut että on valmis siihen ja katuu niin sehän on jo aika hyvä alku.

Ihminen tekee virheitä ja niitä voi katua ja niistä voi oppia.

Ja jos ottaa miehen takaisin niin tuskinpa se arki heti palaa ennalleen, siis ainakaan seksin suhteen.

Sinä olet mielestäni tyhmä kun et ymmärrä ihmisen olevan erehtyväinen.

ap:n kannattaisi edes vähäksi aikaa heittää mies pihalle. Siis ettekö te tajua, millaista roolia opetatte tyttärillenkin? Mies saa sekoilla miten haluaa, jättää perheensä (niin ap:n mies teki, kaunistelematta) ja sitten pullantuoksuinen mamma odottaa kädet (ja reidet) levällään kotona iskää takaisin? Hei oikeasti, aikuiset naiset!

Ei ap mikään nynny ole vaan todella fiksu kun aikoo yrittää kaikkensa saadakseen heidän liittonsa toimimaan.

Ei millään pahalla! Mutta oikeasti, sä meinaat kuolla ja mies "oirehtii" (onko miehesi aikuinen mies vai pieni poika?) lähtemällä toisen naisen matkaan? Siis mietis nyt vielä hieman tätä hommaa.

ja yhteistä taivalta on yli 20v takana, toivottavasti vielä monta vuotta edessäkin.

Olemme mieheni kanssa keskustellut tästä ja hän itse tosiaan jo alussa sanoi, että on valmis parisuhte ym. terapiaan sekä myös avioliittoleirille ja että hän ymmärtää, jos jatkossa ainakin alkuun haluan tarkistaa mm. hänen sähköpostit, tekstarit jne. Oikeasti siis tuntuu siltä, että mies oikeasti katuu ja että tuo todellakin olisi ollut ennemminkin oire jostain.

Olen tästä miehelleni kyllä kiukkunen, mutta lasten edessä en ole tunteitani näyttänyt. Lapsille on kyllä kerrottu, että äidillä ja isillä on aikuisten ongelmia ja vähän vaikeaa tällä hetkellä.

ap

niin kyllä minä sinuna harkitsisin jatkoa.

Kriisit (niin kuin tuo sairastumisesi) vaikuttaa ihmisiin eri tavalla, päälle vielä esim. ikäkriisi, niin ihminen voi käyttäytyä itselleen "vieraasti". Esim. juuri hakea sitä pakotietä menneestä ja ahdistuksesta uudesta suhteesta. Jos kyse olisi siitä, että on pettänyt jo useammin, en osaisi luottaa enää.

Kyllähän tuo miehen käytös loukkaisi. Kokeilisin parisuhdeterapiaa kuitenkin. Jos mies on heti ilmoittanut että on valmis siihen ja katuu niin sehän on jo aika hyvä alku.

ja yhteistä taivalta on yli 20v takana, toivottavasti vielä monta vuotta edessäkin.

Olemme mieheni kanssa keskustellut tästä ja hän itse tosiaan jo alussa sanoi, että on valmis parisuhte ym. terapiaan sekä myös avioliittoleirille ja että hän ymmärtää, jos jatkossa ainakin alkuun haluan tarkistaa mm. hänen sähköpostit, tekstarit jne. Oikeasti siis tuntuu siltä, että mies oikeasti katuu ja että tuo todellakin olisi ollut ennemminkin oire jostain.

Olen tästä miehelleni kyllä kiukkunen, mutta lasten edessä en ole tunteitani näyttänyt. Lapsille on kyllä kerrottu, että äidillä ja isillä on aikuisten ongelmia ja vähän vaikeaa tällä hetkellä.

ap

niin kyllä minä sinuna harkitsisin jatkoa.

Kriisit (niin kuin tuo sairastumisesi) vaikuttaa ihmisiin eri tavalla, päälle vielä esim. ikäkriisi, niin ihminen voi käyttäytyä itselleen "vieraasti". Esim. juuri hakea sitä pakotietä menneestä ja ahdistuksesta uudesta suhteesta. Jos kyse olisi siitä, että on pettänyt jo useammin, en osaisi luottaa enää.

Kyllähän tuo miehen käytös loukkaisi. Kokeilisin parisuhdeterapiaa kuitenkin. Jos mies on heti ilmoittanut että on valmis siihen ja katuu niin sehän on jo aika hyvä alku.

silti mielestäni ihmisen on elettävä tiettyjen moraalisten periaatteiden mukaan. Siis mielestäni ap on nynny ja kynnysmatto ja opettaa tyttärelleen huonoa esimerkkiä, että hän vain kiltisti vastaanottaa ukkonsa kun se on jo muuttanut toisen naisen luokse asumaan! HEI HALOO!



Siis peräänkuulutan sitä, että miten ens kerralla? Ei ap:n mies tästä ainakaan mitään opi?

enkä koe olevani mitenkään nynny tai kynnysmatto.

Minä olen päättänyt antaa miehelle mahdollisuuden näyttää, että oikeasti katuu ja on oppinut virheestään. Tuskin on helppoa tehdä kaikkensa, jotta voisimme jatkaa yhdessä, mutta olen valmis yrittämään. Sen jälkeen voin ainakin katsoa itseäni peilistä ilman huonoa omaa tuntoa, ettemme edes yrittäneet pelastaa liittoamme. Mieheni tietää, että jos sama toistuu, niin sillon jatkosta ei enää edes keskustella vaan sitten on meidän avioliittomme ohi.

ap

silti mielestäni ihmisen on elettävä tiettyjen moraalisten periaatteiden mukaan. Siis mielestäni ap on nynny ja kynnysmatto ja opettaa tyttärelleen huonoa esimerkkiä, että hän vain kiltisti vastaanottaa ukkonsa kun se on jo muuttanut toisen naisen luokse asumaan! HEI HALOO!

Siis peräänkuulutan sitä, että miten ens kerralla? Ei ap:n mies tästä ainakaan mitään opi?

huolehtia, ettei lapsistamme tule erolapsia, mutta sen sijaan minusta minun on oltava varma, etten eroa liian heppoisista syistä ja aiheuta näin lapsille turhaa mielipahaa ja pakota sopeutumaan uuteen tilanteeseen jne. Olen nähnyt, miten monet lähipiirissämme ovat eronneet ilman sen suurempaa syytä, rakkaus on vain loppunut, todellisuudessa noihin suhteisiin on iskenyt arki ja on erottu kun ei ollutkaan enää yhtä ihanaa kun alussa. Noissa on joutunut tosi pienetkin pelinappuloiksi ja/tai vanhempien kiistakapuloiksi ja on mennyt vuosi tai kaks ja suurin osa näistä on palannut takaisin yhteen ja lasten elämä on taas mullistunut uudestaan.

Kuten joku muukin jo tässä ketjussa sanoi, niin tuo mieheni syrjähyppy/uusi suhde saattaa ennemminkin olla oire esim. siitä kun minä sairastin ja kävin todella lähellä kuolemaa. Yhä on olemassa pienen pieni riski, että sairastun uudestaan, mutta se on minimaalinen. Mies ei tuon sairastamiseni aikana näyttänyt omia tunteitaan vaan oli tukenani ja siitä oli todella paljon apua ja sen lisäksi hoiti lapset kun minä en siihen pystynyt.

Kyllä siis nyt kun olen asiaa miettinyt ja eri vaihtoehtoja punninnut niin olen tullut tulokseen, että yritämme vielä mieheni kanssa ennen kun eroamme. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että jos eroaisimme niin miettisin loppuelämäni, että oisko meillä ollut kuitenkin vielä mahdollisuus olla onnellisia yhdessä.

ap

takas kun on kerran jo lähtenyt!

niin minäkin! Hieman ylpeyttä naiset! Otatteko tosiaan takaisin tollaisen petturin? Mikä velvollisuus ap sulla on huolehtia siitä, ettei lapsistanne tule erolapsia, kun kerran miehesikään ei siitä välittänyt?

huolehtia, ettei lapsistamme tule erolapsia, mutta sen sijaan minusta minun on oltava varma, etten eroa liian heppoisista syistä ja aiheuta näin lapsille turhaa mielipahaa ja pakota sopeutumaan uuteen tilanteeseen jne. Olen nähnyt, miten monet lähipiirissämme ovat eronneet ilman sen suurempaa syytä, rakkaus on vain loppunut, todellisuudessa noihin suhteisiin on iskenyt arki ja on erottu kun ei ollutkaan enää yhtä ihanaa kun alussa. Noissa on joutunut tosi pienetkin pelinappuloiksi ja/tai vanhempien kiistakapuloiksi ja on mennyt vuosi tai kaks ja suurin osa näistä on palannut takaisin yhteen ja lasten elämä on taas mullistunut uudestaan.

Kuten joku muukin jo tässä ketjussa sanoi, niin tuo mieheni syrjähyppy/uusi suhde saattaa ennemminkin olla oire esim. siitä kun minä sairastin ja kävin todella lähellä kuolemaa. Yhä on olemassa pienen pieni riski, että sairastun uudestaan, mutta se on minimaalinen. Mies ei tuon sairastamiseni aikana näyttänyt omia tunteitaan vaan oli tukenani ja siitä oli todella paljon apua ja sen lisäksi hoiti lapset kun minä en siihen pystynyt.

Kyllä siis nyt kun olen asiaa miettinyt ja eri vaihtoehtoja punninnut niin olen tullut tulokseen, että yritämme vielä mieheni kanssa ennen kun eroamme. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että jos eroaisimme niin miettisin loppuelämäni, että oisko meillä ollut kuitenkin vielä mahdollisuus olla onnellisia yhdessä.

ap

takas kun on kerran jo lähtenyt!

niin minäkin! Hieman ylpeyttä naiset! Otatteko tosiaan takaisin tollaisen petturin? Mikä velvollisuus ap sulla on huolehtia siitä, ettei lapsistanne tule erolapsia, kun kerran miehesikään ei siitä välittänyt?

itselläni on kokemusta miehen valheellisesta käytöksestä ja minun kohdallani ei ole tarvittu edes vierasta naista, että en ole pystynyt parin vuoden aikana antamaan kunnolla anteeksi.

Syynä on se, että aika EI paranna haavoja. Se on harhakuvitelmaa.

Olen erityisen tarkka siitä, että luottamuksen pitää olla kunnossa ja minusta kahden aikuisen terveeseen parisuhteeseen kuuluu se, että olipa asia kuin asia, niin toiseen pitää voida luottaa ja arvostaa.

Älä siis suhtaudu tunteisiisi ja tapahtumaan siten, kuin kyseessä olisi vain toisen naisen metsästys. Miehesi on pettänyt sinut monella tavalla. Miehesi on pettänyt koko perheesi monella tavalla. Ja on ehdottoman väärin, että vain hyväksyt asian hairahduksena.

Toiminta on vaatinut pitempiaikaista salailua, niin käytännön kuin tunteiden tasolla. Pahimmimmillaan miehesi on ehkä kömpinyt illalla viereesi ja antanut sinulle suudelman ja enemmänkin ja sanonut rakastavansa, kun on vielä toisen naisen tuoksut iholla. Lisäksi hän etsi jo itselle asuntoa.

Asunnon etsinnän taustalla voi olla valhe. Ehkä hän ei etsinyt asuntoa, vaan odotti, että nainen tämän ilmoituksen jälkeen olisi valmis kuitenkin ottamaan hänet luokseen asumaan. Mutta sitten onkin tullut vieraalla naisella vastaan uskallus ja miehen asunnon etsimisestä pakote, jolloin mies ei ole uskaltanut ottaa enää seuraavaa liikettä.

Valitettavasti miehet, kuin naisetkin pelaavat usein peliä, jossa otetaan melkoisia riskejä ja kun niitä lähtee tarkastelemaan tarkemmin, niin tajuaa sitten aikanaan koko kuvan.

Mitä sinä, lapsenne ja yhteinen rakennettu elämänne painoi tässä vaakakupissa. No enemmän kuin yksin asuminen, mutta ei ehkä enempää kuin asuminen uuden naisen kanssa. Ei vaikuta siltä, että miehesi tuli toisiin ajatuksiin sen suhteen haluaako olla sinun kanssasi. Vaikuttaa siltä, että hän tuli toisiin päätelmiin sen suhteen, mitä tämä uusi nainen haluaa hänestä ja mitä hän voi siltä saada.

Jos jatkatte yhdessä. Tämä asia on tuotava esille. Ja se tarkoittaa sitä, että luottamuksesi mieheen lähtee tasolta nolla. Ja kestää vuosia, ehkä loppuelämä luottamuksen takaisin rakentamiseen. Se on uuvuttavaa, repivää, vaatii koko perheeltä täydellistä sitoutumista. Lisäksi jokainen virhe, jonka miehesi tekee kerryttää lisälastia. Ja vaikka kävisitte terapiassa, niin se on kuitenkin teidän pääkopistanne kiinni, miten hitaasti asia etenee ja mihin pisteeseen asti. Voit olla lähes varma, että täydellistä luottamusta et saa takaisin koskaan (jos sellainen on ollut). Petos on nimittäin paljastanut miehesi persoonallisuudesta asioita, sekä osoittanut hänessä todellista luonteen heikkoutta. Toimintamalli kertoo riippuvaisesta ihmisestä ja sitä mallia hän myös soveltaa teidän suhteessa. Miehesi saattaa olla kanssanne riippuvuuttaan, tai elää aina hieman puolittaista elämää, ottamatta vastuuta omasta onnesta.

Sanon tämän siksi, että täällä tuntuu olevan paljon ihmisiä, joita on petetty ja he ovat aloittaneet alusta. Mutta ihmiset tahtovat peittää tunteitaan sisuksiin, eivätkä kerro ehkä koko totuutta siitä miten asiat oikeasti tulevat menemään. Sinun pitäisi oppia kestämään katkeruutta ja toisaalta miehesi pitäisi oppia käsittelemään asioita sinun kannalta, mutta myös tarkastelemaan omia motiiveja todella syvällisesti. Ja siellä on taatusti mörköjä. Pettäminen ei ole miesten laji, se on tietyn tyyppisten ihmisten käytösmalli.

Jos toiseen ihmiseen ihastuu, sille ei voi mitään. Mutta henkisesti kypsä, itsenäinen ja toista kunnioittava ja arvostava ihminen ei lähde pelaamaan kahta parisuhdetta yhtä aikaa. Jos toinen on arvokas, niin hänelle kerrotaan siitä mitä on tapahtunut mahdollisimman rehellisesti ja jos tunteet ovat niin voimakkaita, että pitää lähteä kokeilemaan onneaan, niin se on tehtävä toisen tietäen ja ottamalla joko aikalisä tai ero.

Sanoo se joka edellisellä sivulla kehui sua viisaaksi. Musta toi KERRASTA POIKKI JA UKKO PIHALLE JA PERHE HALKI -mentaliteetti sopii:



1. 15-vuotiaille.

2. Epävakaille personaallisuuksille mukaanlukien päihdeongelmaiset.

3. Iskelmien lyriikkaan...



Ei oikeaan elämään.

ainakin mulle on kotona opetettu itsekunnioitusta niin paljon, etten ala mitä tahansa paskaa katselemaan. Mielestäni tuo yksi vastaaja kirjoitti tosi hyvin siitä, miten mies on JOKA tasolla pettänyt ap:n. Säälittävää.

Mutta helppohan se on itsellä huudella, kun on mennyt naimisiin aikuisen ja luotettavan miehen kanssa, eikä minkään häntäheikin. Tuo reagoiminen ap:n sairauteen oli mielestäni kaiken huippu=)

Sanoo se joka edellisellä sivulla kehui sua viisaaksi. Musta toi KERRASTA POIKKI JA UKKO PIHALLE JA PERHE HALKI -mentaliteetti sopii:

1. 15-vuotiaille.

2. Epävakaille personaallisuuksille mukaanlukien päihdeongelmaiset.

3. Iskelmien lyriikkaan...

Ei oikeaan elämään.

ap:n kannattaisi edes vähäksi aikaa heittää mies pihalle. Siis ettekö te tajua, millaista roolia opetatte tyttärillenkin? Mies saa sekoilla miten haluaa, jättää perheensä (niin ap:n mies teki, kaunistelematta) ja sitten pullantuoksuinen mamma odottaa kädet (ja reidet) levällään kotona iskää takaisin? Hei oikeasti, aikuiset naiset!

Ihan samalla tavalla tilanne tulee käsitellä oli se suhteesta lähtevä henkilö mies tai nainen. Kyllä minusta 20 vuoden suhteessa on jo eletty yhdessä niin kauan, että jos molemmilla löytyy halua jatkoon, niin kannattaa yrittää vaikeuksista huolimatta. Tuskin ap nyt ihan noin sydämellisesti miestään vastaanottaa kuin esität, eiköhän mies saa aika pitkään töitä tehdä, ennen kuin asia on perheessä käsitelty.

Jos toiseen ihmiseen ihastuu, sille ei voi mitään. Mutta henkisesti kypsä, itsenäinen ja toista kunnioittava ja arvostava ihminen ei lähde pelaamaan kahta parisuhdetta yhtä aikaa. Jos toinen on arvokas, niin hänelle kerrotaan siitä mitä on tapahtunut mahdollisimman rehellisesti ja jos tunteet ovat niin voimakkaita, että pitää lähteä kokeilemaan onneaan, niin se on tehtävä toisen tietäen ja ottamalla joko aikalisä tai ero.

Mielestäni tässä jutussa ei ole yhtään fiksua, aikuista ihmistä. Ap:lla ei ole aikuisen naisen itsekunnioitusta eikä ap:n miehellä aikuista kunnioitusta vaimoaan kohtaan.

Et olekaan nynny! Olet harkitsevaisen oloinen nainen. Mutta ei silti pidä ajatella, että se riittää.



Miehesi on jotain, mitä et ehkä halua ja vaikka olisit miten hieno ihminen, ei se riitä siihen, että perheonnenne säilyy. Ei pariterapia, ei kauniit sanat, ei aika.



Teot merkitsevät ja nyt sinä olet todistanut miehesi tekoja. Ne painavat todella paljon. Ja sinun sitoutumisesi perheeseen ei korvaa sitä, että miehesi on käyttäytynyt läheisriippuvasti, epäluotettavasti, epäarvostettavasti. Häneen ei voi enää luottaa! Ja vaikka sinä täällä sanot, että päätän yrittää luottaa, niin sen luottamuksen saaminen täysin takaisin ei onnistu tuskin koskaan, ellet sitten ole sulkemassa tunteitasi ja järkeäsi kuoresi ulkopuolelle. Ne jotka jatkavat petoksen jälkeen tulisi tämä tiedostaa. Että yhteinen loppuelämä on sen hyväksymistä, että toinen osapuoli ei ole kypsä. Toisen päässä viiraa. Tulet tavalla tai toisella huomaamaan sen, että luottamusta ei ole. Sikäli, kun et itse elä harhoissa.





Ja sinun on annettava myös itsellesi mahdollisuus ratketa asian suhteen. Voit ehkä jopa seota, koska et tiedä onko musta valkoista ja valkoinen mustaa. Kaikki mitä miehesi sanoo voi olla jotain muuta. Ja sen epäilyksen kanssa eläminen on äärimmäisen raskasta. Voi olla, että miehesi ei jaksakaan SINUA, koska sinä voit pahoin.



Sairautesi voi olla miehellisi herätin. Ja parannuksesi voi olla mahdollistava tekijä. Mutta teko on miehen ja vain hänen pääkopastaan kiinni. Ja siinä on kunnia kaukana. Kun sinä puhut seuraavan kerran ystäviesi kanssa. Sinun silmäsi kysyvät, näkeekö minusta, että meillä ei mene hyvin. Saatat tuntea alemmuutta yllättävissäkin tilanteissa, jopa kaupan kassalla. Tarkkailet näkikö miehesi sen toisen naisen ja miten se sitä katsoi.



Toivottavasti olet todella vahva ja omatuntosi on kuin rautaa ja pystyt elämään tarvittaessa pitkänkin aikaa pahan olon kanssa. Hanki ihmeessä ainakin itsellesi keskusteluapua. Ja minä sinuna näyttäisin näitä viestejä myös miehellesi. Hän voi tajuta asioita, mutta ei ehkä tajua, että sinä tiedät hänen olevan läheisriippuva tai muuten epäluotettava ihminen ja että sinulla on oikeus ottaa asia esille ja hänen on se kohdattava. Hänen on sitä tutkittava itsessään. Ja sinä tulet tarkkailemaan häntä pitkään.

kaikki asiat puhutaan halki ja luottamus rakennetaan uudelleen jne. Ihminen on erehtyväinen ja asiaa pohdittuani mieheni ansaitsee uuden mahdollisuuden.

Tuosta asunnon hakemisesta, etten usko sen olleen taktikointia. Sanoin miehelle kun kertoi uudesta naisesta jne, että en tule antamaan lasten tulla kyseisen naisen kotiin ja että saa tavata lapsia täällä niin kauan kunnes hänellä on oma asunto ja sanoin myös, että kun lapset on isällään niin miehen uus nainen saa pysyä poissa. Mies oli siinä samaa mieltä, ettei lapset kaipaa turhia muutoksia ja ettei vielä ole oikea aika esitellä hänen uutta naista lapsille. Mutta nyt mies ei enää hae asuntoa. Tai mies sai kyllä tiedon, että sopiva asunto olisi vapautunut ensi kuun alusta, mutta koska päätimme jatkaa vielä yhdessä niin asunnolle ei ole tarvetta.

Ja sinä joka totesit, että mies saa todella lämpimän kohtelun takaisin tullessaan, niin ei todellakaan. Nukumme (toistaiseksi ainakin) eri huoneissa ja seksistä miehen on turha haaveilla ainakaan vähään aikaan. Olen valmis yrittämään, mutta se ei tarkoita, että kaikki palaa heti ennalleen.

ap

huolehtia, ettei lapsistamme tule erolapsia, mutta sen sijaan minusta minun on oltava varma, etten eroa liian heppoisista syistä ja aiheuta näin lapsille turhaa mielipahaa ja pakota sopeutumaan uuteen tilanteeseen jne. Olen nähnyt, miten monet lähipiirissämme ovat eronneet ilman sen suurempaa syytä, rakkaus on vain loppunut, todellisuudessa noihin suhteisiin on iskenyt arki ja on erottu kun ei ollutkaan enää yhtä ihanaa kun alussa. Noissa on joutunut tosi pienetkin pelinappuloiksi ja/tai vanhempien kiistakapuloiksi ja on mennyt vuosi tai kaks ja suurin osa näistä on palannut takaisin yhteen ja lasten elämä on taas mullistunut uudestaan.

Kuten joku muukin jo tässä ketjussa sanoi, niin tuo mieheni syrjähyppy/uusi suhde saattaa ennemminkin olla oire esim. siitä kun minä sairastin ja kävin todella lähellä kuolemaa. Yhä on olemassa pienen pieni riski, että sairastun uudestaan, mutta se on minimaalinen. Mies ei tuon sairastamiseni aikana näyttänyt omia tunteitaan vaan oli tukenani ja siitä oli todella paljon apua ja sen lisäksi hoiti lapset kun minä en siihen pystynyt.

Kyllä siis nyt kun olen asiaa miettinyt ja eri vaihtoehtoja punninnut niin olen tullut tulokseen, että yritämme vielä mieheni kanssa ennen kun eroamme. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että jos eroaisimme niin miettisin loppuelämäni, että oisko meillä ollut kuitenkin vielä mahdollisuus olla onnellisia yhdessä.

ap

takas kun on kerran jo lähtenyt!

niin minäkin! Hieman ylpeyttä naiset! Otatteko tosiaan takaisin tollaisen petturin? Mikä velvollisuus ap sulla on huolehtia siitä, ettei lapsistanne tule erolapsia, kun kerran miehesikään ei siitä välittänyt?

huolehtia, ettei lapsistamme tule erolapsia, mutta sen sijaan minusta minun on oltava varma, etten eroa liian heppoisista syistä ja aiheuta näin lapsille turhaa mielipahaa ja pakota sopeutumaan uuteen tilanteeseen jne. Olen nähnyt, miten monet lähipiirissämme ovat eronneet ilman sen suurempaa syytä, rakkaus on vain loppunut, todellisuudessa noihin suhteisiin on iskenyt arki ja on erottu kun ei ollutkaan enää yhtä ihanaa kun alussa. Noissa on joutunut tosi pienetkin pelinappuloiksi ja/tai vanhempien kiistakapuloiksi ja on mennyt vuosi tai kaks ja suurin osa näistä on palannut takaisin yhteen ja lasten elämä on taas mullistunut uudestaan.

Kuten joku muukin jo tässä ketjussa sanoi, niin tuo mieheni syrjähyppy/uusi suhde saattaa ennemminkin olla oire esim. siitä kun minä sairastin ja kävin todella lähellä kuolemaa. Yhä on olemassa pienen pieni riski, että sairastun uudestaan, mutta se on minimaalinen. Mies ei tuon sairastamiseni aikana näyttänyt omia tunteitaan vaan oli tukenani ja siitä oli todella paljon apua ja sen lisäksi hoiti lapset kun minä en siihen pystynyt.

Kyllä siis nyt kun olen asiaa miettinyt ja eri vaihtoehtoja punninnut niin olen tullut tulokseen, että yritämme vielä mieheni kanssa ennen kun eroamme. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että jos eroaisimme niin miettisin loppuelämäni, että oisko meillä ollut kuitenkin vielä mahdollisuus olla onnellisia yhdessä.

ap

takas kun on kerran jo lähtenyt!

niin minäkin! Hieman ylpeyttä naiset! Otatteko tosiaan takaisin tollaisen petturin? Mikä velvollisuus ap sulla on huolehtia siitä, ettei lapsistanne tule erolapsia, kun kerran miehesikään ei siitä välittänyt?

itselläni on kokemusta miehen valheellisesta käytöksestä ja minun kohdallani ei ole tarvittu edes vierasta naista, että en ole pystynyt parin vuoden aikana antamaan kunnolla anteeksi.

Syynä on se, että aika EI paranna haavoja. Se on harhakuvitelmaa.

Olen erityisen tarkka siitä, että luottamuksen pitää olla kunnossa ja minusta kahden aikuisen terveeseen parisuhteeseen kuuluu se, että olipa asia kuin asia, niin toiseen pitää voida luottaa ja arvostaa.

Älä siis suhtaudu tunteisiisi ja tapahtumaan siten, kuin kyseessä olisi vain toisen naisen metsästys. Miehesi on pettänyt sinut monella tavalla. Miehesi on pettänyt koko perheesi monella tavalla. Ja on ehdottoman väärin, että vain hyväksyt asian hairahduksena.

Toiminta on vaatinut pitempiaikaista salailua, niin käytännön kuin tunteiden tasolla. Pahimmimmillaan miehesi on ehkä kömpinyt illalla viereesi ja antanut sinulle suudelman ja enemmänkin ja sanonut rakastavansa, kun on vielä toisen naisen tuoksut iholla. Lisäksi hän etsi jo itselle asuntoa.

Asunnon etsinnän taustalla voi olla valhe. Ehkä hän ei etsinyt asuntoa, vaan odotti, että nainen tämän ilmoituksen jälkeen olisi valmis kuitenkin ottamaan hänet luokseen asumaan. Mutta sitten onkin tullut vieraalla naisella vastaan uskallus ja miehen asunnon etsimisestä pakote, jolloin mies ei ole uskaltanut ottaa enää seuraavaa liikettä.

Valitettavasti miehet, kuin naisetkin pelaavat usein peliä, jossa otetaan melkoisia riskejä ja kun niitä lähtee tarkastelemaan tarkemmin, niin tajuaa sitten aikanaan koko kuvan.

Mitä sinä, lapsenne ja yhteinen rakennettu elämänne painoi tässä vaakakupissa. No enemmän kuin yksin asuminen, mutta ei ehkä enempää kuin asuminen uuden naisen kanssa. Ei vaikuta siltä, että miehesi tuli toisiin ajatuksiin sen suhteen haluaako olla sinun kanssasi. Vaikuttaa siltä, että hän tuli toisiin päätelmiin sen suhteen, mitä tämä uusi nainen haluaa hänestä ja mitä hän voi siltä saada.

Jos jatkatte yhdessä. Tämä asia on tuotava esille. Ja se tarkoittaa sitä, että luottamuksesi mieheen lähtee tasolta nolla. Ja kestää vuosia, ehkä loppuelämä luottamuksen takaisin rakentamiseen. Se on uuvuttavaa, repivää, vaatii koko perheeltä täydellistä sitoutumista. Lisäksi jokainen virhe, jonka miehesi tekee kerryttää lisälastia. Ja vaikka kävisitte terapiassa, niin se on kuitenkin teidän pääkopistanne kiinni, miten hitaasti asia etenee ja mihin pisteeseen asti. Voit olla lähes varma, että täydellistä luottamusta et saa takaisin koskaan (jos sellainen on ollut). Petos on nimittäin paljastanut miehesi persoonallisuudesta asioita, sekä osoittanut hänessä todellista luonteen heikkoutta. Toimintamalli kertoo riippuvaisesta ihmisestä ja sitä mallia hän myös soveltaa teidän suhteessa. Miehesi saattaa olla kanssanne riippuvuuttaan, tai elää aina hieman puolittaista elämää, ottamatta vastuuta omasta onnesta.

Sanon tämän siksi, että täällä tuntuu olevan paljon ihmisiä, joita on petetty ja he ovat aloittaneet alusta. Mutta ihmiset tahtovat peittää tunteitaan sisuksiin, eivätkä kerro ehkä koko totuutta siitä miten asiat oikeasti tulevat menemään. Sinun pitäisi oppia kestämään katkeruutta ja toisaalta miehesi pitäisi oppia käsittelemään asioita sinun kannalta, mutta myös tarkastelemaan omia motiiveja todella syvällisesti. Ja siellä on taatusti mörköjä. Pettäminen ei ole miesten laji, se on tietyn tyyppisten ihmisten käytösmalli.

Jos toiseen ihmiseen ihastuu, sille ei voi mitään. Mutta henkisesti kypsä, itsenäinen ja toista kunnioittava ja arvostava ihminen ei lähde pelaamaan kahta parisuhdetta yhtä aikaa. Jos toinen on arvokas, niin hänelle kerrotaan siitä mitä on tapahtunut mahdollisimman rehellisesti ja jos tunteet ovat niin voimakkaita, että pitää lähteä kokeilemaan onneaan, niin se on tehtävä toisen tietäen ja ottamalla joko aikalisä tai ero.

joten olet se toinen vaihtoehto.

Et olekaan nynny! Olet harkitsevaisen oloinen nainen. Mutta ei silti pidä ajatella, että se riittää.

Miehesi on jotain, mitä et ehkä halua ja vaikka olisit miten hieno ihminen, ei se riitä siihen, että perheonnenne säilyy. Ei pariterapia, ei kauniit sanat, ei aika.

Teot merkitsevät ja nyt sinä olet todistanut miehesi tekoja. Ne painavat todella paljon. Ja sinun sitoutumisesi perheeseen ei korvaa sitä, että miehesi on käyttäytynyt läheisriippuvasti, epäluotettavasti, epäarvostettavasti. Häneen ei voi enää luottaa! Ja vaikka sinä täällä sanot, että päätän yrittää luottaa, niin sen luottamuksen saaminen täysin takaisin ei onnistu tuskin koskaan, ellet sitten ole sulkemassa tunteitasi ja järkeäsi kuoresi ulkopuolelle. Ne jotka jatkavat petoksen jälkeen tulisi tämä tiedostaa. Että yhteinen loppuelämä on sen hyväksymistä, että toinen osapuoli ei ole kypsä. Toisen päässä viiraa. Tulet tavalla tai toisella huomaamaan sen, että luottamusta ei ole. Sikäli, kun et itse elä harhoissa.

Ja sinun on annettava myös itsellesi mahdollisuus ratketa asian suhteen. Voit ehkä jopa seota, koska et tiedä onko musta valkoista ja valkoinen mustaa. Kaikki mitä miehesi sanoo voi olla jotain muuta. Ja sen epäilyksen kanssa eläminen on äärimmäisen raskasta. Voi olla, että miehesi ei jaksakaan SINUA, koska sinä voit pahoin.

Sairautesi voi olla miehellisi herätin. Ja parannuksesi voi olla mahdollistava tekijä. Mutta teko on miehen ja vain hänen pääkopastaan kiinni. Ja siinä on kunnia kaukana. Kun sinä puhut seuraavan kerran ystäviesi kanssa. Sinun silmäsi kysyvät, näkeekö minusta, että meillä ei mene hyvin. Saatat tuntea alemmuutta yllättävissäkin tilanteissa, jopa kaupan kassalla. Tarkkailet näkikö miehesi sen toisen naisen ja miten se sitä katsoi.

Toivottavasti olet todella vahva ja omatuntosi on kuin rautaa ja pystyt elämään tarvittaessa pitkänkin aikaa pahan olon kanssa. Hanki ihmeessä ainakin itsellesi keskusteluapua. Ja minä sinuna näyttäisin näitä viestejä myös miehellesi. Hän voi tajuta asioita, mutta ei ehkä tajua, että sinä tiedät hänen olevan läheisriippuva tai muuten epäluotettava ihminen ja että sinulla on oikeus ottaa asia esille ja hänen on se kohdattava. Hänen on sitä tutkittava itsessään. Ja sinä tulet tarkkailemaan häntä pitkään.

Koska teillä on lapsia, niin keskusteluapu on ihan välttämätön! Tuossa nynny puolustus a, b, c kohdassa osoitat jo hieman, että vikaa on sinussa ja sinä et ole terve jos vain lähdet.

Ei mene niin. Sinä et ole tehnyt mitään väärin ja sinun ei todellakaan tarvitse hyväksyä tätä tekoa aikuisuuden varjolla. Ota tämä asia nyt mielestäsi pois.

Itse asiassa, jos jatkat suhdetta, joudut kestämään myös itsessäsi sen, että sinun tasosi on laskenut. Joudut hyväksymään rinnallesi miehen, jota et halunnut ja se on yksi vaikeimmista asioista. Parisuhteeseen jääminen ei ole itsessään mikään aikuismainen teko. Se on vaikea valinta, jossa sinun on huomattavasti vaikeampi esimerkiksi kasvattaa lapsiasi oikein. Nimittäin erossa sinun arvomaailmasi säilyy siltä osin, että joudut hyväksymään, että erot ovat mahdollisia ja joskus myös lasten parhaaksi. Mutta jäädessäsi suhteeseen sinä joudut tekemään hurjasti töitä, että epäluottamus ei siirry lapsiin, että he saisivat ne samat arvot, joita sinulla on. Sinun oma käytöksesi voi muuttua arvaamattomalla tavalla, koska rinnallasi on joku, joka horjuttaa sinua. Parisuhteen pitäisi olla voimavara. Kumppanin pitäisi olla tukena. Nyt teidän parisuhde on koetuksella ja tarvitset hurjan paljon voimaa, että jaksat elää elämää eteenpäin edes suurimmalta osin onnellisena.

Ole sinä avoin. Vaadi miestäsi kertomaan tilanteesta vaikka lähimmille ystäville, vanhemmille. Heidän tietoisuus asiasta voi auttaa ainakin siinä, että sinä saat lähimmiltä tukea ja et ole yksin tietoinen ja kanna taakkaa. Se voi olla myös voimavara mahdollisessa erossa. Miehesikin ehkä on rehellisempi itselleen, jos hän tietää, että muut tietää. Silloin hän saattaa tosiaan pistää suhteenne poikki, jos se perustuu vääriin asioihin. Mutta sehän on vain hyvä asia. Älkää jääkö kahdestaan hautomaan asioita.

Nimenomaan käymällä yhdessä pariterapeutilla vaikkapa seurakuntien perheasiainneuvottelukeskuksessa tai väestöliitossa. Ero on niin iso asia, että kyllä kannattaa vielä yrittää kun molemmilla on halua tai tunteita toista kohtaan. Itse olen eronnut.

Nimenomaan käymällä yhdessä pariterapeutilla vaikkapa seurakuntien perheasiainneuvottelukeskuksessa tai väestöliitossa. Ero on niin iso asia, että kyllä kannattaa vielä yrittää kun molemmilla on halua tai tunteita toista kohtaan. Itse olen eronnut.

Sitähän ap:lla ei vissiin ole?

kaikki asiat puhutaan halki ja luottamus rakennetaan uudelleen jne. Ihminen on erehtyväinen ja asiaa pohdittuani mieheni ansaitsee uuden mahdollisuuden.

Tuosta asunnon hakemisesta, etten usko sen olleen taktikointia. Sanoin miehelle kun kertoi uudesta naisesta jne, että en tule antamaan lasten tulla kyseisen naisen kotiin ja että saa tavata lapsia täällä niin kauan kunnes hänellä on oma asunto ja sanoin myös, että kun lapset on isällään niin miehen uus nainen saa pysyä poissa. Mies oli siinä samaa mieltä, ettei lapset kaipaa turhia muutoksia ja ettei vielä ole oikea aika esitellä hänen uutta naista lapsille. Mutta nyt mies ei enää hae asuntoa. Tai mies sai kyllä tiedon, että sopiva asunto olisi vapautunut ensi kuun alusta, mutta koska päätimme jatkaa vielä yhdessä niin asunnolle ei ole tarvetta.

Ja sinä joka totesit, että mies saa todella lämpimän kohtelun takaisin tullessaan, niin ei todellakaan. Nukumme (toistaiseksi ainakin) eri huoneissa ja seksistä miehen on turha haaveilla ainakaan vähään aikaan. Olen valmis yrittämään, mutta se ei tarkoita, että kaikki palaa heti ennalleen.

ap

Silti teko on niin paha, että minusta se vaatii mieheltäsi asian suhteen äärimmäistä avoimuutta jo lastenkin takia.

Tiedän pariskunnan, joka kertoi läheisilleen, että ihastuminen on toisen osalta tapahtunut ja asia on ollut jokseenkin vakava. Jopa mahdollisesta tulevasta erosta varoittivat. Kukaan ei tuominnut tätä pettänyttä kumppania, eikä tapahtunutta. Olen itse asiassa ylpeä heidän avoimesta tavastaan kertoa ongelmista. Se varmasti helpotti pariskunnan elämää. Varsinkin, koska heillä oli yhteinen lapsi. Lisäksi toimintamalli osoittaa, että he ovat kypsiä aikuisia, koska osaavat keskustella asioista niin keskenään, kuin myös luottavat tärkeisiin lähimmäisiin ihmisiin. Lähimmäisten tieto ja tuki ehkä auttoi heitä, koska ovat vielä tänä päivänä yhdessä ja ovat menneet elämässään eteenpäin. Itse asiassa en kokenut, että luottamus meni tähän petoksen tehneeseen kumppaniin, ennemminkin päinvastoin. Virheiden myöntäminen, joskus vähän avoimemminkin ja asioista avautuminen herättää luottamusta ympäristössään. Mutta ehkä ero olisi ollut edessä, jos vastaavaa avoimuutta ei olisi ollut. Ehkä yksin/kahdestaan taakan kantaminen olisi ollut liian raskasta.

Kyllä toki tämä asunnon hakeminen kuulostaa osittain ihan fiksulle ja miehesi on selkeästi punninnut lasten ja uuden naisen painoa vaakakupissa, mutta älä unohda itseäsi. Se voi silti olla niin, että liian vaikeat lastentapaamisjärjestelyt on nyt suhteenne jatkumisen peruste. Kannattaa asiasta todella keskustella. Asunnon etsiminen konkreettisesti, niin että hakemukset on laitettu ja asuntonäytöissä käyty, on jo todella iso askel uuteen elämään. Ehkä miehesi tarvitsisi olla erossa vähän aikaa ja ehkä se avaisi hänen silmänsä paremmin siitä mitä haluaa oikeasti.

Jos jatkatte yhdessä, tämä kylmyys (liittyen eri huoneissa nukkumiseen) myös saattaa pelottaa lapsia. Ei pidä aliarvioida lasten ymmärrystä. Jos tilanne on niin paha, että pitää asua eri huoneissa, saattaa lasten kanssa olla hyvä puhua asiasta. Varsinkin, jos ovat isompia. Juuri tätä tulehtunutta teidän suhde jatkossa on ja se on raskasta koko perheelle. Siksi tuo keskusteleminen niin avoimesti kuin on mahdollista on välttämätöntä. Tarvitsette tosi paljon tukea, luottamustukea ja keskustelutukea, että pääsette eteenpäin.